Mä en käsitä miesten kykyä tukahduttaa tunteensa ja olla niinku ei mitään. H******i, vasta pari viikkoa sitten kaivoit mut naftaliinista ja sekoitit mun pääni uudelleen. Justiin kun olin päässyt susta irti, just kun olin saanut itseni taas hymyilemään.
Kuka sulle antoi luvan?? Sä tiedät, että kun sä vihellät, niin mä tuun.
Nyt taas särkee sydäntä pohjia myöten. Kun yritän saada suhun jotain yhteyttä, sulla on niin kiire aina, etten voi edes kysyä sulta missä mennään.
Mitä kohtaa mä en tajua tässä sun yhtälössä? "En halua menettää sua ikinä" "En jaksa muistaa sun olemassaoloa, kuin silloin kun itselle sopii" = Onneton MINÄ.
Älä ainakaan sano mulle, että ajattelet ja kaipaat. Onneksi sentään myönsit, että näet painajaisia menettämisestäni. Jotain siis tunnet jossain.
Toivon sulle hyvää elämää, mutta vielä parempaa itselleni. Ihmisillä ei saa leikkiä....nih!
Kuka sulle antoi luvan?? Sä tiedät, että kun sä vihellät, niin mä tuun.
Nyt taas särkee sydäntä pohjia myöten. Kun yritän saada suhun jotain yhteyttä, sulla on niin kiire aina, etten voi edes kysyä sulta missä mennään.
Mitä kohtaa mä en tajua tässä sun yhtälössä? "En halua menettää sua ikinä" "En jaksa muistaa sun olemassaoloa, kuin silloin kun itselle sopii" = Onneton MINÄ.
Älä ainakaan sano mulle, että ajattelet ja kaipaat. Onneksi sentään myönsit, että näet painajaisia menettämisestäni. Jotain siis tunnet jossain.
Toivon sulle hyvää elämää, mutta vielä parempaa itselleni. Ihmisillä ei saa leikkiä....nih!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisin melkein voinut itse kirjoita tekstin, paitsi ettei mies koskaan sanonut minulle että pelkää menettävänsä minua. Eikä meillä ei ole enää suhdettakaan. Siinä mielessä hän on ollut järkevä, syy sihen on luultavasti ettei hän enää haluakaan olla lähelläni, mutta parempi niin.
Muuten hän kyllä käyttäytyy aivan tuolla tavalla. Ensin ottaa yhteyttä, haluaa nähdä, haluaa jutella. Olen tyytyväinen ja ajattelen että ehkä hän kuitenkin välittää minusta, ystävänä siis. Sitten kun minä taas otan yhteyttä niin hän häipyy, valehtelee jopa ettei olisi vaan pakko tavata. En edellen ymmärrä mistä on kyse. Olen hyväksynyt sen ettemme ole yhdessä, olen hyväksynyt senkin etten saa näyttää hänelle että pidän hänestä edelleen. Mutta en pysty hyväksymään sitä ettei hän välittää minusta edes ihmisenä tai ystävänä. Kyllä siinä on riittävän paljon tuskaa, ainakin minulle tällä hetkellä, olisi tosiaan tarvinnut sitä tukea ja omasta mielestäni jopa ansainnutkin sitä.
Näitä sattuu aina joskus. Mies ei ehkä kokonaan halua "irrottaa näppejään" sinusta. Hyvähän se hänelle on,kun tietää,että saa seuraa aina oman yksinäisyyden yllättäessä.Ei sellainen ihminen pysty ajattelemaan asiaa toisen kannalta.
Kyllä tuokin kuulostaa tutulta. Hän sanoo minulle, että minulla on aina iso tila hänen sydämessään. Että kosketin häntä syvältä, kylmää miestä (omien sanojensa mukaan). Että haluaa, että olen osa hänen elämäänsä aina (siis ystävänä). Mutta eihän ystäviä kohdella näin! Oikeita ystäviä halutaan tavata, viettää iltaa yhdessä ja nauraa vedet silmissä. Mutta eihän sellaiseen pysty ihmisen kanssa, jota on rakastanut koko sielullaan.
Ja jotenkin olen vihainen itsellenikin, että näin taas kävi. Olin jo iloisena odottanut kesää, huom _iloisena_, aidosti. Kehuin ystävälleni miten hyvältä tuntuu, kun ei enää ole sydänsuruja, miten hyvältä tuntuu, kun ei tarvitse jatkuvasti murehtia. Olin juuri eheytymässä, niin mies rikkoo minut uudelleen.
Mutta, hänen tyylinsä on ollut aina sama...paljon sanoja, hyvin vähän tekoja.
Jaksamista sinulle, toivon tosiaan, että tämän kaltaiset miehet jonain päivänä ymmärtäisivät loukkaavansa. Koska epäilen syvästi, ettei heillä ole hajuakaan siitä, mitä tekevät meille.
Hän kutsui minut luokseen taas. Enkä vieläkään osannut sanoa ei, vaikka miljoonannen kerran niin päätin.
Mistä johtuu, ettei kumpikaan osaa luovuttaa?
Tuhoamme toisemme näin. Ja minulla on fyysisesti kipeä olla, kun tämä sisällä vellova rakkauteni ei saa lupaa astua esiin.
vellova rakkauteni ei saa nousta esiin...
vai miten kirjoititkaan, juuri sama olotila itsellä. hirveää..
en tiedä miten päin olla. tuskainen olo! MIKSI RAKKAUTTAAN EI SAA OSOITTAA?!
pitää esittää jotain muuta kuin mitä tunnen ja haluan! mutten voi elää niin, parempi etten pidä sinuun rakkaani mitään yhteyttä kun et halua tai voi ottaa rakkauttani vastaan.
sattuu. sattuu niin, että sydäntä särkee. olen yksinäinen ja yritän täyttää elämäni kaikilla menoilla, opiskeluilla, harrastuksilla, ystävien tapaamisella, ihan kaikella jottet sinä ja tämä tilanne nousisi mieleeni. se tekee oloni niin voimattomaksi, tyhjäksi ja surkeaksi, turhaksi.
tunnen täyttymystä ja eheyttä kun ajattelen ja muistelen mietä yhdessä mutta on palattava todellisuuteen. ja painaa rakkauteni jonnekin unholaan jotta voin elää edes keskinkertaisesti tätä elämääni..
Niimpä niin... niinkuin laulussa sanotaan "toiset on luotuja kulkemaan" ja toiset polkemaan tyhjää ja konttaamaan tossun alla (vitsi). Mutta kumminkin esim. minä itse pystyn näyttelemään että tukehdutan tunteeni ja heti kun selkä kääntyy niin olen aivan toisenlainen. Kun taas toiset pystyvät näyttämään tunteensa ja heti kun selkä kääntyy niin ollaan jo vilkuilemassa uutta saalista. Näitä kutsutaan shakaaleiksi, panomiehiksi, naistenmiehiksi jne ...
...että semmosta