Tässä on nyt jo pari kuukautta vierähtänyt, enkä vieläkään ole päässyt "avovaimosta" oikein selvyyteen. Asumme yhteisessä vuokrakolmiossa, isossa ja halvassa sellaisessa, sekä meillä on nyt reilu vuoden ikäinen pieni tyttö nukkumassa omassa huoneessaan (tällä hetkellä).
Ongelmana on, että kävin kerran tai 2 yhden exäni kanssa kahvilla tuossa talvella, joskus helmikuun tienoilla, ja nyt pari kuukautta sitten alkoin meillä kotona tietynlainen erkaantuminen "avovaimoni" kanssa. Tai pikemminkin, hän alkoi erkaantumaan minusta. Syy tähän erkaantumiseen selvisi tuossa huhti- toukokuun vaihteessa. Oli kantautunut hänen korviinsa huhu että olisin tapaillut tuota kyseistä exääni silloin talvella. Totuus on, että rakastin (ja rakasTAN) naistani yli kaiken, joten en keksi omalta kohdaltani motiivia miksi tapailisin exääni jonka kanssa käyn pari kertaa kahvilla n. vuoden päästä viime tapaamisesta. Toinen syy on se että en "osaa" pettää rakastamaani naista.
Takaisin stooriin: silloin huhtikuun alussa alkoi tämä hänen masentuneisuus. Meni se 3-4 viikkoa, hän avasi suunsa ja kertoi että oli kuullut huhun salasuhteesta minun ja eksäni välillä. Hieman jäi hämäämään sellainen pieni seikka, että hän siinä sivussa mainitsi, että oli juuri pari päivää ennen kuullut sen jutun ja että se tuli aika ironisesti esille kun hänellä oli masennuskausi päällä ja "pää täynnä mietittävää", ihan kuin joku meidän lähipiiristä olisi tiennyt meidän tilanteesta (ikäänkuin joku olisi jopa halunnut meidän eroavan). Itse en ollut puhunut asiasta kenellekään, joten ainoa vaihtoehto on, että joku hänen kavereistaan olisi halunnut meille eroa, tai jotain vastaavaa.
Ikäväkseni myös huomasin että tämä exäni josta mainitsin, kuuluu hänen lähipiiriinsä. Olisiko exäni ollut kostonhaluinen siitä että en lämmennyt sille vaikka kuinka yritti, vaan jäin kotiin avovaimoni ja tyttäreni luokse. Itseasiassa itse kuulin tässä taannoin sellaisen huhun tuosta yläkerran seinänaapurista (hyvä ystäväni), että joku exäni olisi halunnut tuhota meidän suhteemme koska ei saanut minua itselleen. Näissä olisi tietysti oma yhteytensä, mutta kuten tiedätte, huhut on huhuja.
En tosin löytänyt mitään järkevää syytä, miksi hän olisi ollut masentunut sen kuukauden ilman mitään syytä, koska ennen sitä meillä oli kaikki todella hienosti. Olimme iloisia pienen tytön vanhempia, leikimme päivittäin tytön kanssa äidin tultua koulusta, usein kävimme myös keinumassa pihalla jne jne.
Oma teoriani olisi, että hän olisi kuullut tuon huhun jo silloin masennuksen alkaessa, mutta toi sen vasta jälkeenpäin esille. Keskustelimme asiasta, ja lopputulos oli se että hänen mielestään olisi järkevää erota. Miksi? Mikä on perimmäinen syy? Sanoi vain että se huhu ei edes hetkauttanut häntä kun hän sen kuuli.
Ja vielä tämä: kun yritän hieman saada jonkinlaista selkoa tähän tilanteeseen kyselemällä että mitähän mahtaisi naisen pään sisällä pyöriä, niin ainoat vastaukset mitkä olen aina saanut, ovat hänen päivän tapahtumat, tai vastaavasti, "ei jaksettaisi nyt puhua aiheesta, puhutaan joskus myöhemmin" ja sen jälkeen hän pitää hetken mykkäkoulua ja alkaa taas iloisesti juttelemaan kaikkea mukavaa niin kuin koskaan ei olisi mitään tapahtunutkaan.
Tämä jälkimmäinen ongelma minua häiritsee kaikkein eniten; että miksi ei voi vastata kysymykseen vaan se pitää kiertää jollain iloisella ja tekopirteellä tavalla ja unohtaa sen jälkeen?
JOS joku tajusi tuosta edes jotain, niin antakaa jotain vinkkiä. Näihin aikoihin olen vasta saanut aikaisintaan unta juuri tämän tapahtuman takia sen jälkeen kun asiasta puhuimme. Ja siitä lähtien en ole myöskään onnellisena/iloisena nukahtanut, vaan pikemminkin itkenyt itseni uneen, näin suoraan (ja rehellisesti) sanottuna ja keskustelustakin aikaa jo sen n. 3-4 viikkoa.
Ongelmana on, että kävin kerran tai 2 yhden exäni kanssa kahvilla tuossa talvella, joskus helmikuun tienoilla, ja nyt pari kuukautta sitten alkoin meillä kotona tietynlainen erkaantuminen "avovaimoni" kanssa. Tai pikemminkin, hän alkoi erkaantumaan minusta. Syy tähän erkaantumiseen selvisi tuossa huhti- toukokuun vaihteessa. Oli kantautunut hänen korviinsa huhu että olisin tapaillut tuota kyseistä exääni silloin talvella. Totuus on, että rakastin (ja rakasTAN) naistani yli kaiken, joten en keksi omalta kohdaltani motiivia miksi tapailisin exääni jonka kanssa käyn pari kertaa kahvilla n. vuoden päästä viime tapaamisesta. Toinen syy on se että en "osaa" pettää rakastamaani naista.
Takaisin stooriin: silloin huhtikuun alussa alkoi tämä hänen masentuneisuus. Meni se 3-4 viikkoa, hän avasi suunsa ja kertoi että oli kuullut huhun salasuhteesta minun ja eksäni välillä. Hieman jäi hämäämään sellainen pieni seikka, että hän siinä sivussa mainitsi, että oli juuri pari päivää ennen kuullut sen jutun ja että se tuli aika ironisesti esille kun hänellä oli masennuskausi päällä ja "pää täynnä mietittävää", ihan kuin joku meidän lähipiiristä olisi tiennyt meidän tilanteesta (ikäänkuin joku olisi jopa halunnut meidän eroavan). Itse en ollut puhunut asiasta kenellekään, joten ainoa vaihtoehto on, että joku hänen kavereistaan olisi halunnut meille eroa, tai jotain vastaavaa.
Ikäväkseni myös huomasin että tämä exäni josta mainitsin, kuuluu hänen lähipiiriinsä. Olisiko exäni ollut kostonhaluinen siitä että en lämmennyt sille vaikka kuinka yritti, vaan jäin kotiin avovaimoni ja tyttäreni luokse. Itseasiassa itse kuulin tässä taannoin sellaisen huhun tuosta yläkerran seinänaapurista (hyvä ystäväni), että joku exäni olisi halunnut tuhota meidän suhteemme koska ei saanut minua itselleen. Näissä olisi tietysti oma yhteytensä, mutta kuten tiedätte, huhut on huhuja.
En tosin löytänyt mitään järkevää syytä, miksi hän olisi ollut masentunut sen kuukauden ilman mitään syytä, koska ennen sitä meillä oli kaikki todella hienosti. Olimme iloisia pienen tytön vanhempia, leikimme päivittäin tytön kanssa äidin tultua koulusta, usein kävimme myös keinumassa pihalla jne jne.
Oma teoriani olisi, että hän olisi kuullut tuon huhun jo silloin masennuksen alkaessa, mutta toi sen vasta jälkeenpäin esille. Keskustelimme asiasta, ja lopputulos oli se että hänen mielestään olisi järkevää erota. Miksi? Mikä on perimmäinen syy? Sanoi vain että se huhu ei edes hetkauttanut häntä kun hän sen kuuli.
Ja vielä tämä: kun yritän hieman saada jonkinlaista selkoa tähän tilanteeseen kyselemällä että mitähän mahtaisi naisen pään sisällä pyöriä, niin ainoat vastaukset mitkä olen aina saanut, ovat hänen päivän tapahtumat, tai vastaavasti, "ei jaksettaisi nyt puhua aiheesta, puhutaan joskus myöhemmin" ja sen jälkeen hän pitää hetken mykkäkoulua ja alkaa taas iloisesti juttelemaan kaikkea mukavaa niin kuin koskaan ei olisi mitään tapahtunutkaan.
Tämä jälkimmäinen ongelma minua häiritsee kaikkein eniten; että miksi ei voi vastata kysymykseen vaan se pitää kiertää jollain iloisella ja tekopirteellä tavalla ja unohtaa sen jälkeen?
JOS joku tajusi tuosta edes jotain, niin antakaa jotain vinkkiä. Näihin aikoihin olen vasta saanut aikaisintaan unta juuri tämän tapahtuman takia sen jälkeen kun asiasta puhuimme. Ja siitä lähtien en ole myöskään onnellisena/iloisena nukahtanut, vaan pikemminkin itkenyt itseni uneen, näin suoraan (ja rehellisesti) sanottuna ja keskustelustakin aikaa jo sen n. 3-4 viikkoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikset itse kertonut tapaamisistasi vaimolle?
pyydä anteeksi, vaikket ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärää.
huomio vaimosi äläkä kärvistele vain siinä, miltä susta tuntuu, rakkaus on sitä, että ottaa huomion toisen siitä välittämättä, ottaako hän huomioon sut.
ja naisena sanon, et analysoivat miehet ovat masentavia.
Vaimoke kyllä tiesi että kävin tämän ko. exän kanssa pari kertaa kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia. Samoin hän myös tiesi sen että exäni oli yhä kiinnostunut, ja me kaikki tiesimme, että exäni oli valmis tekemään mitä tahansa sen eteen että saisi minut.
Selvensin exälle asian raa'alla kädellä sillä tavalla että minulla ei ole minkäänlaisia intressejä ko. naista kohtaan vaan aion pysyä perheeni luona. Tästäkös exäni innostuikin ja tyylikkäästi lähti pöydästä "pienen" raivon vallassa (ikkunat helisi kun ovi pamahti auki).
"analysoivat miehet ovat masentavia"
Olen ikuinen neitsyt, ja pienestä pitäen olen ollut varsin suunnitelmallinen ja pohtiva. :D Minkäs teet kun se on luonteessa.
en kuuna päivänä meni exäni kanssa tapaamisiin jos seurustelen jo toisen kanssa. Olen jo 38 v eikä tulisi mieleenkään tehdä omalleni moista. Itse asiassa kun entisestä eroaa ei ole edes haluja. Enkä kyllä hyväksyisi mieheltänikään. Eri asia jos exät puolisoineen olisi tuttuja molempien kanssa.Mieti itse: muija kotona lapsen kanssa kun itse viiletät entisen kanssa ulkona !? haloo....olen niin paljon noita tapaamisia nähnyt että jos omani sanoisi menevänsä tapaamaan toista naista, sanoisin saman tien että so long ! Saati että vielä saisin kuulla sen muilta.
negatiivisia johtopäätöksiä? On siinäkin suhde, jos toinen ei saisi kaverinsa kanssa lähteä käymään jossain kahvilla ja vaihtaa kuulumisia. Voi sitä poikaparkaa joka tuollaisen naisen itselleen on hankkinut.
Teko, syy ja seuraus:
1. Exän kanssa, jonka kanssa on hyvät välit jne, joku käy kahvilla ja vaihtaa kuulimisia koska ei ole aikoihin nähnyt.
2. Joku näkee, laittaa huhua kiertämään että nyt se varattu kusipää tapailee jo toista naista.
3. Kumppani sen kuulee ja syntyy pientä keskustelua aiheesta.
Miksi tapailisin (=pettäisin, kun puhutaan sanan varsinaisessa merkityksessä) omaa naistani jonkun exän kanssa, etenkin silloin kun kyse on pelkästään siitä että ei ole aikoihin nähty ja käydään vaihtamassa kuulumiset kahvikupposen ääressä jossain paikallisessa kuppilassa joka kuitenkin on täynnä tuttuja 24/7, joten jos pettämisestä olisi ollut kyse, niin siitä olisin kuullut jo aikoja sitten avovaimoltani.
Ja jos satuit lukemaan, niin ko. exä on molempien kaveri, sekä avovaimoni TIESI että menen kahville ko. exän kanssa. Riihimäki kun on sellainen kaupunki, että jos täällä vaikka vain sattuu käymään exän kanssa jossain, pelkästään kahvilla ja juttelemassa muutenvaan paikassa joka on täynnä tuttuja muutenkin, niin täällä lähtee jutut liikkeelle, ja kun ne päätyvät kohteen korviin, on huhu jo ihan jotain muuta kuin se mitä ensimmäisenä lähdettiin levittämään.
Esim:
1. Ruohikot ovat vihreitä ja vasta leikattuja
2. Oranssit nurmikot leikattiin vasta tänään
3. Pinkit elefantit söivät sinistä ruohoa laitumella
4. Taivaalta satoi 10 tonnia ruskeaa, ruohon tapaista, märkää juttua
Siinä lyhyt kaava miten jutut näillä main muuttuu. ;)
TIESIT että exä tekisi mitä vaan saadakseen sinut takaisin! Ei kuulosta poika hyvältä! Kidutatko kenties exääsi hymyilemällä kaffepöydässä hänelle ja itte kohotat omaa itsetuntoasi, kun tiedät toisen vonkuvan perääsi kuin.. joku. No, mun mielestä sen "raa'alla kädellä tehdyn ilmoituksen haluista olla oman perheen kanssa" voi tehdä puhelimitsekin ilman sen kummempia kahvistelusessioita. Idioottihan sinä olet.
Jokainen tietysti ymmärtää tuon omalla tavallaan, mutta se mitä kiduttamiseen tulee niin se ei kyllä mahdu kaaliin että kun on koko suhteen ajan yrittänyt selvittää ko. henkilölle että ei onnistu, niin kyllä siinä pitää jotain jollain tavalla saada aikaan. Ei ymmärtänyt ottaa onkeensa eleistä, rivien välistä, saatika sitten suoraan puhelimessa/viestissä sanoen että unohtaisi koko jutun, niin siinä vaiheessa pitää jo mennä sanomaan päin naamaa että "painu *******iin ja jätä mut rauhaan" (ehkä ei kuitenkaan ihan noin sanallisesti).
Noh sama se. Exä on pois kuvioista, nyt voi jatkaa omaa elämää perheen kanssa. Eikä siinä ole mitään idioottimaista jos pitää yrittää selittää jollekin ylikiinnostuneelle exälle että "bye bye baby, baby goodbye". Itse olisit varmaan antanut asian vaan olla ja odottanut koska exä olisi alkanut ns. vainoomaan itseäsi tai jotain muuta vastaavaa jotta saisi haluamansa. :D Tuo ko. exäni alkoi jo antaa niitä vihjeitä joten sanoin sille vain päin naamaa sen mitä siitä ajattelin, ja olen iloinen että nainen katosi elämästäni, viimeinkin.
No sitä en ymmärrä miksi et aluperinkään kertonut avokillesi että oli kahvilla ex-mammas kanssa. Jos siinä ei kerta sen kummasta ole kyse.
Eli miksi ihmeessä ihmeessä sellasta ei toiselle voi sanoa.
Jos olisi ite avokkis tilanteessa, niin kyllä mää sitä suoraan sanoen kummastelisin.
Näyttää enemmilti siltä että te kummatkaan ette osaa puhua toisillenne, ettekä jakaa asioita. Molemmat pidätte omat asiat itsellänne. Ehkä teidän pitäs alottaa siitä puhumisesta ja omista tunteista, syyllistämättä toista.
Eikä olettaa oman mutun perusteella missä mennään, tai mitä toinen ajattelee. Tai ylipäätää etsiä epäloogosuuksia toisen tunteista.
se että teidän suhde on tohon jamaan mennyt, johtuu ihan teistä kahdesta. Ulkopuolisia syitä tai syyllisiä on ihan turha hakea. Katsokaa peiliin ja alkaa sieltä hakemaan niitä syitä ja korjatkaa niitä.
Parisuhde on pääosin puhumista, puhumista, puhumista, puhumista ja puhumista.
Suhteenne ongelma on puhumattomuus; sen huomaa sekä sinusta että vaimostasi. Teette kumpikin omassa päässänne johtopäätöksiä tilanteesta, mutta ette puhu toisillenne. Tällainen johtaa parisuhteessa aina eroon ,ennemmin tai myöhemmin.
Teidän on alettava puhua toisillenne. Jos vaimosi ei kykene siihen, sinun on tehtävä aloite. Puhu positiivisessa hengessä, älä syyttele, vaikka sinua ärsyttäisikin vaimosi käytös. Esitä asiat hänelle niin, että hän huomaa, että ymmärrät häntä. Jos vaimosi ei hyväksy exäsi tapaamista, sinun on syytä luopua siitä. Tällaisia komprosmisseja on tehtävä parisuhteessa, jos haluaa sen jatkuvan.
Mitä tulee vaimosi masentuneisuuteen, uskon, että pääsyy on pieni lapsenne. Naiset masentuvat usein ensimmäisen lapsen myötä, ja masennus saattaa jatkua pitkälle yli synnytyksen. Yritä ymmärtää tätäkin puolta hänessä.
Emme kyllä ole kovin usein puhuneet asioista, mutta siihenkin on syy jonka huomasin jo aikoja sitten:
Miten voi puhua suhdeasioista naisen kanssa joka yksinkertaisesti ei kuuntele kun sille puhuu jostain vakavammista asioista. Useammin kuin 1000 kertaa olen halunnut ottaa selvää miksi vaimoke on ollut allapäin tai mikä mieltä painaa, mutta ainoa vastaus jonka häneltä usein kuulen, on että hän ei halua kertoa.
Mikä siihen on syynä? Pelko jostain? =/
Itselläni ei juurikaan tuosta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta tietoa ole, mutta netistä löydät sitä varmasti. Epäilen, että vaimosi kohdalla on pohjimmiltaan kyse siitä, enkä usko tuon kyselysi auttavan yhtään asiaan. Ammattiapu on ainut oikea vaihtoehto.
Mitä tähän exääsi tulee, tuossa edellä jo sanottiinkin, että jos nykyinen ei pidä exän tapaamisesta - oli hän kuinka hyvä ystävä tahansa - olisi tapailuista sitten hyvä luopua. Aika monelle pariskunnalle käy niin, se on ihan ymmärrettävää. Myöhäistä enää tietenkään on tästä sanoa, mutta itsekään en kyllä ymmärrä tätä ex-kuviotasi. Eli miksi tosiaan ei voi kertoa, jos mitään epäilyttävää tapaamisessa ei ole? Ja toisaalta, miksei tapaamisessa ollut mitään epäilyttävää? Sanoit, että tiedätte nykyisesi kanssa molemmat, että exäsi haluaa sinut takaisin. Miksi sitten salaa tapaat hänet? Tottakai nykyinen suuttuu tuosta, kuka tahansa suuttuisi. Varsinkin, kun kuulee tapaamisesta ulkopuoliselta taholta. Ja kun tämä exä kerran teidän molempien kaveri on, voittehan pyytää häntä aina teille kotiin - molempien paikallaollessa - ja vaihtaa kuulumiset. Jos häntä nyt niin tarvitsee vielä tavata. Kovin hyvältä ja todelliselta kaverilta hän ei kyllä puheittesi perusteella kuulosta, joten kuulumisten vaihdon voisi mielestäni unohtaa kokonaan...
Mutta otapa selvää siitä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta - tai ihan vaan pelkästään masennuksestakin. Niihin löytyy kyllä apua.
tein aikaisemmin selväksi, että se kun kävin exäni kanssa juttelemassa kuulumisia, EI ollut mikään SALAISUUS vaan vaimoke siitä tiesi että olin menossa käymään hänen kanssaan kahvilla. Ehkä sen hieman hankalasti sanoin, mutta kuitenkin.
Niin ja tuli tuossa vielä huomattua eräs toinenkin seikka: Kun yritän keskustella oman kullan kanssa jostain, siis ihan mistä tahansa, niin ihan kuin hän ei ottaisi mitään sanomaani millään tavalla vakavasti. Sen sijaan hän myötäilee ja kommentoi tyyliin ahaa, juu entäs sit. Sitten kun olen saanut lopetettua, niin aihhe muuttuukin vaihteeksi taas hänen päiväänsä, eli "ainii, muistinko sanoo et kävi tänään sillä ja tolla tavalla".
Tohon mitään erityistä syytä? Etenkin jos jostain vähänkään vakavemmasta yritän saada aihetta pystyyn, esim. tämä tilanne, niin ei sano sen asian suhteen sitten yhtään mitään, vaikka millä tavoin sitä keskustelua yrittää rakentaa.
Se sit siitä varmaankin.. :D Kiitos kuitenkin. Yritän itse vähän päästä jyvälle tän asian tiimoilta, mutta jos jotain ideoita tulee mieleen mistä vois olla hyötyä, nin heittäkää kehiin.