Pitäisikö minun kertoa vaimolleni saaneeni selville hänen salarakkastaan? En tiedä jatkuuko suhde enää, toisaalta en tiedä onko sillä mitään merkitystä.
Mies on hänen työkaverinsa eli he kuitenkin näkevät toisiaan toistuvasti vaikka se olisi ohi.
Vaikka itse annan anteeksi uskon, että kertomisesta seuraa kuitenkin ero.
Epäilyksen jälkeen kiinnitin huomiota asioihin ja sitten löysinkin legendaarisella taskut-laukku tutkimisella todisteita. Viestilappuja, kuitteja jne.
Tämä myös selittää miksi seksi on käytännössä loppunut, tullut uusia tuntemattomia ystäviä, harrastuksia yms.
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Erossa menisi uudet talot, eläimet ja menettäisin kasvoni. Niin, näin tuntee moderni 36 vuotias mies. Miehisyys rapisee.
Mies on hänen työkaverinsa eli he kuitenkin näkevät toisiaan toistuvasti vaikka se olisi ohi.
Vaikka itse annan anteeksi uskon, että kertomisesta seuraa kuitenkin ero.
Epäilyksen jälkeen kiinnitin huomiota asioihin ja sitten löysinkin legendaarisella taskut-laukku tutkimisella todisteita. Viestilappuja, kuitteja jne.
Tämä myös selittää miksi seksi on käytännössä loppunut, tullut uusia tuntemattomia ystäviä, harrastuksia yms.
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Erossa menisi uudet talot, eläimet ja menettäisin kasvoni. Niin, näin tuntee moderni 36 vuotias mies. Miehisyys rapisee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pystytte vielä puhua asiat halki ja korjata haavat
Nainen tulee takaisin noin kahden vuoden kuluttua. Tyhmä nainen ei tiedä mikä on rakkauden tunne, luulee jokaista intohimon tunnetta rakkaudeksi. Intohimo kestää korkeintaan kaksi vuotta, oikea rakkaus on pitkämielinen. Eli jos haluat naisen pitää olet hiljaa ja nait minkä pystyt. Aikanaan kun kemiat loppuu, niin nainen huomaa taas kyvykkyytesi ja kelvollisuutesi.
Jos taas haluat päästä naisesta tai sinulla ei ole kertynyt suurempaa omaisuutta jonka nainen erossa veis, niin kerro. Nainen laittaa eron käyntiin 50% todennäköisyydellä. Voithan myös itse laittaa eron vireille, jolloin ero tulee 100% todennäköisyydellä :D
Ihan puistatti ,kun luin mitä olet saanut selville.Itse sain selville vuosi sitten,että miehellä on suhteita (pitkäaikaisia).Olen yrittänyt elää asian kanssa,mutta ei siitä mitään tule.Ero on hiuskarvan varassa,mies ei vain näy sitä ymmärtävän(turha yrittää keskustella),sitä neuvoa en tarvitse.Anna itsellesi aikaa miettiä,ei ainakaan tule tehtyä hätäisiä päätöksiä.Halaukset sinulle ja paljon voimia.
Kerro ihmeessä. Sinä et menetä yhtään mitään vaan he menettävät kasvonsa. Jos ero tulee se tulee tai sitten hän vakuuttelee sinulle ja pystyt nielemään asian. Pyydäpä nuoripari juttusille kanssasi, että tulee selväksi työnjako. Jos sinulle jää ns. "Mopen" osa, laita paperit vetämään, niin saat ainakin sen ajan miettiä, että kumpi parempi. Toinenkin joutuu ajattelemaan asioita. Tällä hetkellä he voivat vaan "olla möllöttää" ja kenties naureskella selän takana. Voit laittaa myös hakemuksen ja sitten vasta, kun hän saa sen, kerrot mitä tiedät ja mitä tämä tarkoittaa. Et ole enää lapsi, joten älä anna heidän sinua huijata nyt eikä koskaan.
Jätä se nainen samantien. Siitä et koskaan saa luotettavaa kumppania.
olen tehnyt sen virheen että olen antanut anteeksi ja sitten kun seuraavan kerran saat sen kiinni niin sun olo on aika huono...
Naisia riittää maailmassa ja rakkaus on ikuista, rakkauden kohde vain vaihtuu!
muuten kyl ei tuu mistään mitään... eli totta kai puhut. Kysyt että mitä ajattelee ja että mitä pitäis tehdä. Ja mieti mitä itse haluat? Mutta muista että olet shokissa. Ja shokissa ei kantsi tehdä mitään ratkaisuja. Jos nainen haluaa erota, niin sit se haluaa. Elämä muuttuu. Tulee muutos, ja se pelottaa. Naisellasi on identiteettikriisi tai jotain ei suhteessanne tyydytä nyt häntä. Joten teillä olisi yhteinen kasvunpaikka. Jos pääsette yli, niin pitää kummankin haluta kehittyä ihmisenä. Jos ei tähän pysty, niin pitää varmaan erota, mutta kokeilla täytyy ensin.
talot ja eläimet, jos ne on sen akan niin joutaakin mennä, jos yhdessä hommattu, niin kyllä siihe oikeudenmukainen jako löytyy.Uuden akan saa ja taloja voi rakentaa tai ostaa.Tuollaista hutsua ei normaali mies kattelis päivääkään, eräskin syötti sioillensa tuollaisen pelinaisen.
Tohon vaikea sanoa kenellekkään hyvää neuvoa.
Pitää tutkiskella itseänsä ja mitä haluaa.
Ja pitää funtsia pystyykö koskaan antamaan ihan oikeasti anteeksi.
Itselläni on samanlainen tilanne ja olen mietiskellyt pystynkö koskaan anteeksi antamaan ja hyväksymään tilannetta. Mulla ei vain ole mitään aukotonta näyttöä aiheesta vielä, muuta olen täysin varma että joku tai jotkut "tuuraavat".
Itse olen suunnitellut mahdollisimman nöyryyttävää tapaa kertoa että tiedän. Kunhan saan jotain oikeasti tuntuvaa todiste aineistoa haluan romahduttaa nämä kulissit siten että saa varmasti hävetä silmät päästänsä.
Eli silloin aion järjestää ns perhejuhlat jonne kutsutaan lasten isovanhemmat ja muut läheiset. Esitän mielyttävää kuin kaikki olisi täysin kunnossa. Sitten jossain vaiheessa kun kaikki viihtyvät mainiosti vedän tulevan ex vaimon sivumalle ja kerron että seuraavaksi saa kertoa kaiken seurakunnan läsnä ollessa että me eroamme ja saa kertoa vielä syynkin. Jos se ei saa sitä katumaan ja häpeämään tekojaan niin onhan kumma.
Mitähän sitä muuten tarjoaisi vieraille? :D
Vaikkaan että joku kevyt helposti sulava ateria olisi paikoillaan :D
Ja olisiko parempi pistää muija kertomaan asiasta ennen vai jälkeen ruokailun?
Viiniksi sopisi varmasti joku Chileläinen merlot rypäleestä valmistettu punkku :D
Anopille ja omalle Äidille olisi varmasti hyvä kaataa hyvää konjakkia jo valmiiksi ja parit aspiriinit. :D
Olen ajatellut myös antaa toisen vaihtoehdon.
Jos ei halua tulla "julkisesti teurastetuksi" niin sitten on hyväksyttävä alla olevat jutut.
Annan asianajajan laatia avioehdon jossa hän luopuu kaikesta avioioikeudellisestaan "mareiaalista" ja varallisuudesta, jonka hänen on allekirjoitettava, sekä luonnollisesti avioerohakemuksen.
Lapsien yksinhuoltajuus tulee luonnollisestikkin minulle jä hän saa maksaa elatusmaksut täysimääräisenä. Kituutelkoon sitten vuoralla jossain vuokra lähiössä pienellä palkallaan sosiaalipummien seurasssa :D
Varmasti pahin rasti tulee olemaan vielä kun saa selittää lapsille miksi se muuttaa pois kotoa. Saa tehdä niille täysin selväksi kuka on syypää siihen.
En tiedä tulenko tyytyväiseksi vaikka kaiken tuon teenkin? Mutta mulle on ainakaan turha tulla kenenkään vakuuttamaan että sivistynyt, aikuismainen ja fiksu eroaminen tässä tilanteessa on ainoa oikea ratkaisu, paskat... Kun viimeisen kerran kättelee ulko-oven kahvaa, sylkäisen naamalle vielä.
Ei nainen ymmärtänyt että olivat taivaan portit auki onneen. Oli kaikkea, mutta vieras aisa kiinnosti enemmän...
Hyvä juttu, itse olin välillä samanlaisessa osassa, samoilla mietteillä :))
-mutta ehkä siihen viiniin tarvitset enemmän potkua ja pippuria, vaikkapa Pinot Noiria tai Pinotagea...
Kiitti! toi oli hyvä vinkki?
Toinen asia mikä on askarruttanut, että mitähän jälkiruuaksi?
Kahvia ja konjakki tietenkin, mutta olisikonhan makean sijaan joku hapan tai jopa hieman katkera jälkiruoka parempi tässä tapauksessa? Kenties joku raperperi-punaherukka rahkapiirakka kuorrutettuna vaniliavaahdolla jonne jauhettu karkeaa merisuolaa sekaan. Itse voisi vetää tusinan tequila shotteja ennen kuin lähtee baariin.
kannaltakin ! Voit tehdä kaiken tuon, mutta älä hyvä mies vedä lapsiasi mukaan tuohon. Kaikesta huolimatta he rakastavat äitiään, eikä sitä mikään muuksi muuta. Heihin sattuu enemmän kuin voit koskaan arvatakkaan kun loukkaat heidän äitiään. Toivon todella, että jätät lapsesi riitojenne ja kostonhalusi ulkopuolelle ja viet lapsesi vaikka kyseisten juhlien ajaksi hoitoon etteivät he ole näkemässä elämänsä yhden tärkeimmän ihmisen "teurastusta". Työni puolesta näen ja tapaan jatkuvasti riitaisia avioeroja käyneiden lapsia. Vanhemmat eivät usein kostonhimossaan muista kuinka haavoittuvia pienet ja isommatkin lapset ovat ja kuinka aivan eri tavoin he voivat suhtautua ja nähdä asiat kuin aikuiset. En usko, että haluat satuttaa, traumatisoida ja haavoittaa syvästi lapsiasi. Toivon siis todella, että jätät rakkaat lapsesi kokonaan riitojenne ulkopuolelle. He eivät ole ansainneet kostoasi.
Olet oikeassa lasten suhteen, ehdottomasti.
Ja lapset ovakin olleet ainoa syy miksi kulissit ovat "pystyssä", jos niitä ei olisi niin ei olisi mitään muutakaan. Olen ajatellut kaikkea muuta kuin itseäni vuosikaudet. Mutta pää ei enää kestä ja siitä vasta ne lapset voi alkaa kärsiä. Siksi otsikkona onkin "hyvät neuvot on tarpeen". Tekee niin tai näin, niin mikään ei ole hyvä vaihtoehto. Ja suurelle katkeruudelle ei taasen voi valitettavasti mitään. Tuskin se pitkään auttaa että tekee moisen "tempun", mutta varmasti voi hetken tuntea osittain jopa "perverssiä" tyydytystä kun näkee toisen suuren häpeän. Ja toivoisin näkeväni myös oikeaa suurta katumusta sekä nöyrtymistä totuuden hetkellä. Kun on itse vuosikaudet nieleskellyt itse kaiken ja itkenyt suihkussa omaa tuskaansa. Suihku on muuten oiva paikka itkemiselle, et jää siitä "kiinni".
En tiedä onko sitten parempi "uhrata" itsensä ja ajatella vain lastensa parasta?