Näin jälkeenpäin aina ihmettelee, että miksen heti tajunnut. Mieheni käytös huolestuttaa, ja se tuhoaa lopulta parisuhteemme. Voiko pakkomielteinen ihminen päästä eroon tavoistaan?
Kun oltiin puolisen vuotta asuttu yhdessä, minulle alkoi paljastua, mitä kaikkea hän keräileekään. Pidin vielä laskujen ja kuittien säilömistä ok:na, vaikka en olekaan ennen nähnyt miehellä sellaista järjestelmällisyyttä. Niitä laskuja löytyy 90-luvun alusta saakka. Jotkut kuitit ovat niin haalistuneita, että niitä on aivan turha säilöä.
Hän on säästänyt kaiken, mikä liittyy jollain tavalla hänen parisuhteisiinsa. Esimerkiksi keittiön pöydälle jätetyt laput, tekstiviestit on kirjattu ylös...Oli "mukava" yllätys löytää koko monen vuoden hänen ja exän välinen viestihistoria. Kyseessä ei ole vain itsetuntoa hivelevät viestit, vaan myös sellaiset "tuo jauhelihaa"-tyyliset. Tässä vaiheessa tuntui, että pää sekoaa. Minkä hullun kanssa oikein seurustelen. Käytiin pitkät keskustelut, ja minulle alkoi hahmottua vanhatkin asiat...miten en ole voinut tajuta, mies on aina omissa oloissaan hoitanut "kirjanpitoansa". Seurusteltiin melkein 2 vuotta ennen yhteenmuuttoa, enkä tajunnut. Ei tullut mieleen penkoa toisen laatikoita, mutta nyt kun yhdessä asutaan, ei voinut enää salata.
Opin sopeutumaan siihen, että miehellä nyt on omituisuutensa. Hän heitti puolet jutuistaan pois, myös sellaiset exä-arkistoinnit, jotka tuntuivat minusta pahalta. Elämä jatkui normaalisti. Riitaa tuli välillä siisteydestä. Hän haluaa järjestystä ympärilleen, minä taas en näe kahta kahvikuppia tiskipöydällä sotkuna. Tässä hän on huomattavasti joustanut, ja on jo lähes "normaali", joskin mieheksi aika pedantti.
Taloon tuli tietokone ja netti. Mies innostui tarjonnasta, mitä kaikkia elokuvia sun muita netistä saa ladattua. Meillä on täällä nyt 100 katsomatonta elokuvaa, ja kone hurisee yötä päivää, lataa niitä lisää. Pelkät elokuvat eivät riitä, pornoakin pitää saada. Vaikka niitäkin miehellä oli entuudestaan, ei kyllä juurikaan katsonut. Nyt kone on täynnä minun mielestäni tavallista pornoa alistavampia videoita. Tämä on vaikuttanut seksielämäämme suuresti, en pysty enää nauttimaan samalla tavalla kuin ennen. En ole koskaan ollut mikään pornosta nipottaja, mutta tämä määrä on alkanut tehdä hallaa itsetunnolleni. Mieheni katsoo niitä aina, kun olen pois kotoa. Lataa niitä, vaikka istuisin viereisessä huoneessa odottamassa miestä ruokapöytään. On luvannut lopettaa, on luvannut vähentää tietokoneella istumista. No, en tänne kirjottaisi, jos ne lupaukset olisivat pitäneet.
Välillä on pitkiä kausia, että kaikki on hyvin. Tuntuu, että miehellä on aina jokin juttu, johon hän on koukussa, ja jota hän ei pysty lopettamaan. Nyt tietokone on hänelle harrastus, ja minulla ei ole kuulemma oikeutta rajoittaa häntä millään lailla. Sillä on miehelle väliä, että minun on paha olla ja itken melkein joka päivä nykyään...mutta se ei näy miehen teoista. Hän ei pysty lopettamaan kaikenlaista keräilyä. Hän tietää, että tämä on ongelma, mutta monesti myöntämisen jälkeen hän alkaa taas vetämään sanojaan takaisin. Ei tässä auta olenko hiljaa vai yritänkö puhua asiasta. Homma jatkuu. Nipotus ja raivoaminen ei auta, mutta joskus olo on niin voimaton, että kaikki vain räjähtää käsiin.
En tiedä mitä tehdä. En haluaisi erota, mutta oloni on ollut vähintään puoli vuotta niin järkyttävä, että kroppani reagoi jo tähän pahaan oloon. Herään ahdistukseen aamuisin, itken iltaisin mennessä nukkumaan. Mies lupaa, on hellä ja rakastava, vastuuntuntoinen...mutta tällainen pakkomielteisyys on todella pelottavaa ja pelkään luottaa tulevaan. Meidän piti jo yrittää lasta, mutta en uskalla. Mitä sitten kun olisi lapsi, jatkaako hän pornon, elokuvien latailua samaan tahtiin, tappelemmeko näistä samoista asioista, miten hän kestää sotkua ympärillään, kun sitä varmasti on lapsen myötä enemmän. Voiko tässä olla mitään mahdollisuutta? Minulla on yksi vakava suhde takanani, ja tiedän kuinka vaikeaa voi olla erosta toipuminen ja uuden suhteen aloittaminen sitten joskus. Lisäksi olen kolmekymppinen, että ei tässä kauhean kauan enää perhettä perustella. Haaveilin lapsista jo parikymppisenä tosissaan, mutta mies ei halunnut...nykyinen mies haluaa, mutta en uskalla. Olen käynyt psykologilla ym, mutta ehkä se en ole minä jonka siellä pitäisi käydä...mies ei edes harkitse. Hän uskoo, että yhdessä selvitään. Tottakai, jos hän saa jatkaa touhuaan samaan malliin.
Ehkä tämä kuulosti nyt todella pessimistiseltä, koska nyt on taas vaikea vaihe...välillä elämä on helppoa ja kivaa, mutta aina jossain vaiheessa tämä alkaa taas.
Kun oltiin puolisen vuotta asuttu yhdessä, minulle alkoi paljastua, mitä kaikkea hän keräileekään. Pidin vielä laskujen ja kuittien säilömistä ok:na, vaikka en olekaan ennen nähnyt miehellä sellaista järjestelmällisyyttä. Niitä laskuja löytyy 90-luvun alusta saakka. Jotkut kuitit ovat niin haalistuneita, että niitä on aivan turha säilöä.
Hän on säästänyt kaiken, mikä liittyy jollain tavalla hänen parisuhteisiinsa. Esimerkiksi keittiön pöydälle jätetyt laput, tekstiviestit on kirjattu ylös...Oli "mukava" yllätys löytää koko monen vuoden hänen ja exän välinen viestihistoria. Kyseessä ei ole vain itsetuntoa hivelevät viestit, vaan myös sellaiset "tuo jauhelihaa"-tyyliset. Tässä vaiheessa tuntui, että pää sekoaa. Minkä hullun kanssa oikein seurustelen. Käytiin pitkät keskustelut, ja minulle alkoi hahmottua vanhatkin asiat...miten en ole voinut tajuta, mies on aina omissa oloissaan hoitanut "kirjanpitoansa". Seurusteltiin melkein 2 vuotta ennen yhteenmuuttoa, enkä tajunnut. Ei tullut mieleen penkoa toisen laatikoita, mutta nyt kun yhdessä asutaan, ei voinut enää salata.
Opin sopeutumaan siihen, että miehellä nyt on omituisuutensa. Hän heitti puolet jutuistaan pois, myös sellaiset exä-arkistoinnit, jotka tuntuivat minusta pahalta. Elämä jatkui normaalisti. Riitaa tuli välillä siisteydestä. Hän haluaa järjestystä ympärilleen, minä taas en näe kahta kahvikuppia tiskipöydällä sotkuna. Tässä hän on huomattavasti joustanut, ja on jo lähes "normaali", joskin mieheksi aika pedantti.
Taloon tuli tietokone ja netti. Mies innostui tarjonnasta, mitä kaikkia elokuvia sun muita netistä saa ladattua. Meillä on täällä nyt 100 katsomatonta elokuvaa, ja kone hurisee yötä päivää, lataa niitä lisää. Pelkät elokuvat eivät riitä, pornoakin pitää saada. Vaikka niitäkin miehellä oli entuudestaan, ei kyllä juurikaan katsonut. Nyt kone on täynnä minun mielestäni tavallista pornoa alistavampia videoita. Tämä on vaikuttanut seksielämäämme suuresti, en pysty enää nauttimaan samalla tavalla kuin ennen. En ole koskaan ollut mikään pornosta nipottaja, mutta tämä määrä on alkanut tehdä hallaa itsetunnolleni. Mieheni katsoo niitä aina, kun olen pois kotoa. Lataa niitä, vaikka istuisin viereisessä huoneessa odottamassa miestä ruokapöytään. On luvannut lopettaa, on luvannut vähentää tietokoneella istumista. No, en tänne kirjottaisi, jos ne lupaukset olisivat pitäneet.
Välillä on pitkiä kausia, että kaikki on hyvin. Tuntuu, että miehellä on aina jokin juttu, johon hän on koukussa, ja jota hän ei pysty lopettamaan. Nyt tietokone on hänelle harrastus, ja minulla ei ole kuulemma oikeutta rajoittaa häntä millään lailla. Sillä on miehelle väliä, että minun on paha olla ja itken melkein joka päivä nykyään...mutta se ei näy miehen teoista. Hän ei pysty lopettamaan kaikenlaista keräilyä. Hän tietää, että tämä on ongelma, mutta monesti myöntämisen jälkeen hän alkaa taas vetämään sanojaan takaisin. Ei tässä auta olenko hiljaa vai yritänkö puhua asiasta. Homma jatkuu. Nipotus ja raivoaminen ei auta, mutta joskus olo on niin voimaton, että kaikki vain räjähtää käsiin.
En tiedä mitä tehdä. En haluaisi erota, mutta oloni on ollut vähintään puoli vuotta niin järkyttävä, että kroppani reagoi jo tähän pahaan oloon. Herään ahdistukseen aamuisin, itken iltaisin mennessä nukkumaan. Mies lupaa, on hellä ja rakastava, vastuuntuntoinen...mutta tällainen pakkomielteisyys on todella pelottavaa ja pelkään luottaa tulevaan. Meidän piti jo yrittää lasta, mutta en uskalla. Mitä sitten kun olisi lapsi, jatkaako hän pornon, elokuvien latailua samaan tahtiin, tappelemmeko näistä samoista asioista, miten hän kestää sotkua ympärillään, kun sitä varmasti on lapsen myötä enemmän. Voiko tässä olla mitään mahdollisuutta? Minulla on yksi vakava suhde takanani, ja tiedän kuinka vaikeaa voi olla erosta toipuminen ja uuden suhteen aloittaminen sitten joskus. Lisäksi olen kolmekymppinen, että ei tässä kauhean kauan enää perhettä perustella. Haaveilin lapsista jo parikymppisenä tosissaan, mutta mies ei halunnut...nykyinen mies haluaa, mutta en uskalla. Olen käynyt psykologilla ym, mutta ehkä se en ole minä jonka siellä pitäisi käydä...mies ei edes harkitse. Hän uskoo, että yhdessä selvitään. Tottakai, jos hän saa jatkaa touhuaan samaan malliin.
Ehkä tämä kuulosti nyt todella pessimistiseltä, koska nyt on taas vaikea vaihe...välillä elämä on helppoa ja kivaa, mutta aina jossain vaiheessa tämä alkaa taas.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En halua yhtään vähätellä pahaa oloasi, mutta yritän asettaa asioita raameihin...
1. Mies säilyttää vanhoja kuitteja, laskuja, muistilappuja ja tekstiviestejä.
2. Hän istuu liikaa koneella ja katsoo liian alistavaa pornoa.
3. Hän on neuroottinen siisteyden suhteen.
Ok. Ensimmäinen tuskin on kovin mullistava? En edes tiedä miksi entisiin suhteisiin kuuluvien tavaroiden pitäisi häiritä, jos miehellä on tapana sellaista roipetta kerätä. Ei se silloin tarkoita mitään ihmeellistä.
Koneella istuminen saattaa (!) vähentyä ajan myötä, ja pornon laadun suhteen voit esittää toivomuksia. Onko niistä mitään apua?
Siisteys. Mitä hän tekee, jos ei ole riittävän siistiä? Valittaa, huutaa? Siivoaa? Mitä jos hän saisi pitää puljun juuri niin siistinä kuin tahtoo, jos samalla ymmärtää, että sinä tai ainakaan tulevat lapset eivät voi olla yhtä tarkkoja. Luuletko että hän ymmärtäisi sen? Onko hän harmistunut sinulle sotkemisesta, vai oletko sinä harmistunut itsellesi, kun luulet ettet täytä kriteerejä?
Mainitsemasi ongelmat voivat olla isoja. Tai sitten todella pieniä. En tiedä. Mutta vaikka oman pahan olon keskellä niitä voi olla vaikea asettaa mittasuhteisiin, yritä edes. Silloin tiedät, minkälaisen ongelman kanssa taistelet.
Aluksi nuo tuntuivatkin pysyvän "normaalin" puitteissa. Mutta jos yhteinen vapaa-aikamme on sitä, että mies istuu töistä päästyään iltayhdeksään koneella (tulee syömään välissä minun laittamaani ruokaa, heh), ei ole asiat ihan hyvin...Etenkin kun mies ei tarvitsen konetta työntekoon, kaikki mitä hän sillä tekee on hupia.
Tuo keräily...minustakin on tullut neuroottinen, pelkään koko ajan mitä muuta hän mahdollisesti kerää, tallentaako hän minunkin kaikki viestit, laput (väittää ettei niin tee enää). Kun olen löytänyt kaikkia jopa exien seksielämään liittyviä juttuja, niin oloni on suoraan sanottuna kuvottava. En haluaisi tietää, mutta valitettavasti nyt tiedän. Jokaisella on menneisyys, mutta miksi suoranaisia dokumentteja siitä pitää säilyttää meidän kodissa?? laittaisi edes jonnekin kellariin, mutta ei...
Siivous...miettikää todella supersiistiä kotihengetärtä, joka huomaa alle millin kokoisen murusen sohvan alla. Mies korjaa sellaiset välittömästi pois, ja nipottaa jos esim jätän kengät viideksi minuutiksikin eteisen lattialle (jos olen vaikka menossa saman tien takaisin ulos). Ehkä tässä siisteysasiassa mies pystyy joustamaan kunnon kehityskeskustelun jälkeen, mutta nuo muut...ei ole juurikaan kehitystä parempaan ollut. Olen yrittänyt joustaa kaikessa, mutta raja alkaa tulla vastaan. Että näin. Ehkä joku toinen pitäisi häntä sitten unelmamiehenä, mutta pahaa pelkään. Neuroottisuus on jotenkin pelottavaa, kun ei siitä itse kärsi niin on vaikea ymmärtää, miksei pysty lopettamaan.
En usko että neuroottinen mies siitä mihinkään muuttuu, kuten huomasit vain neuroosin kohde muuttuu. Jaksaako tuollaisen kanssa elää loppuelämäänsä, saati tehdä lapsen?? Sulla on oikeat huolenaiheet.. ei lapsi muuta teidän vuorovaikutustanne mihinkään.
Omista harrastuksista ei pidä luopua mutta niistä on pakko tinkiä parisuhteen eduksi. Lisäksi tuo iänikuinen porno ei ole helppo aihe, jotakuta se loukkaa valtavasti ja joku toinen ei ole moksiskaan. Mutta tärkeintä on mitä itse tunnet.
Jos mies ei anna yhtään periksi niin sun pitää vakavasti harkita jaksatko tuollaista menoa. Enemmän tuntuu olevan negatiivisia juttuja kuin suhdetta puoltavia.
Minusta nuo kertomasi pakkomielteet sopivan hyvin aspergerin oireyhtymän piirteisiin. Itse olen asperger-henkilön lähiomainen, ja olen seurannut vuosien aikana mitä omituisempia juttuja, mihin tämä "assi" voi jäädä koukkuun.
Kaikenlaista kirjanpitoa ja muistiinpanoja yleensä yhdestä asiasta kerrallaan, esim. lapsena dinosaurukset, vanhempana linnut jne.
Listoja, taulukoita, tieteelliset nimet, ravinto, pesintä ym ym - kaikki tieto kerätään järjestelmällisesti talteen ja usein myös seikkaperäisesti kerrotaan toisille mitä epäsopivimmassa tilanteessa...
En väitä että miehesi varmasti assi olisi, mutta käypä lukemassa tuolta: http://www.aspalsta.net/ .
Löydät sieltä esim. keskustelupalstan aikuisten aspergerien läheisille ja paljon muutakin infoa.
olosi hirvittävän huonoksi koska tiedät kyllä että miehesi käytös on kaukana terveestä ja yrität sitten pimittää asiaa itseltäsi, tyyliin että kun tähän on lähdetty niin on kestettävä tai ratkaistava ongelmat.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkaista. Miehesi olisi varmaan parempi elää itsekseen. Sinä saisit takaisin (toivottavasti) normaalin elämäsi.
Alan aina vaan enemmän ja enemmän ihmetellä miksi naiset pysyvät hankalissa parisuhteissa ennemmin kuin elävät yksin. Yhtäkin miestä kestin saman katon alla vain 4 kk, kun totesin että aivan pimeähän tuo on lähdin saman tien. Ei ole tarvinnut katua päivääkään.
Ehkä olen sitten poikkeuksellisen yksineläjä enkä tajua miksi naiset rassaavat hermojaan yhden makkaranpätkän takia. Tällä en tarkoita tietenkään niitä jotka ovat suhteissaan tyytyväisiä, mutta kun niitä tuntuu olevan n. 10% naisista. Loppujen miehillä on addiktioita, valehtelevat, pettävät, ja ovat välinpitämättömiä/eivät huomioi.
Ei kai ne miehet koskaan tule oppimaan kun naiset niitä aina sietävät, kaikesta huolimatta.
Minustakin tuo vaikuttaisi Aspergerin syndroomalta. Itsellänikin (m24) luultavasti on tuommoinen, ainakin kaikki oireet täsmäävät:
- Pakonomainen keräily, asioiden listaus
- Sairaalloinen järjestelmällisyys (kohdistuu aina siihen mikä mielenkiinnon kohteena)
- Omat harrastukset ihmissuhteiden edellä, maailmoihin uppoutuminen
- Silmiinkatsominen ym. kontaktin teko melko heikkoa
- Kirjakielen puhuminen, slangin vihaaminen
Oireista VOI päästä eroon, kunhan on jotain muitakin virikkeitä (esim ystävät) elämässä kuin vain nuo omat harrasteet.