Miten on ? Onko nykypäivänä mahdollista löytää itselleen täysin tasapuolinen suhde missä kaikki hoidetaan yhteistuumin.
Molemmat ovat valmiit tekemään omansa toimivan suhteen eteen, kummankaan ei tarvitse ottaa ohjia käsiinsä vaan keskenäisellä kommunikoinnilla asiat hoituu.
Eli tuollainen "vie sie mie vikisen" tyyli ei tule kuuloonkaan ! Ketään en ala mukanani raahaamaan, tekeen itse kaiken et suhde kulkisi eteenpäin vaan nainenkin otaa itse osaa sekä pystyy sanomaan omat mielipiteensä ymmärtää et mies voi suostua mukisematta toisen mieltymyksiin.
Vaikea asia selittää mut toivottavasti tuli jotenkin ymmärrettävästi.
Molemmat ovat valmiit tekemään omansa toimivan suhteen eteen, kummankaan ei tarvitse ottaa ohjia käsiinsä vaan keskenäisellä kommunikoinnilla asiat hoituu.
Eli tuollainen "vie sie mie vikisen" tyyli ei tule kuuloonkaan ! Ketään en ala mukanani raahaamaan, tekeen itse kaiken et suhde kulkisi eteenpäin vaan nainenkin otaa itse osaa sekä pystyy sanomaan omat mielipiteensä ymmärtää et mies voi suostua mukisematta toisen mieltymyksiin.
Vaikea asia selittää mut toivottavasti tuli jotenkin ymmärrettävästi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sehän oliskin kivaa kun olis tasapainonen suhde mutta ei se taida aina niin mennä kyllä niitä eri mielisyykisä tulee suhteesa ajan kanssa väkisinkin.mutta sitähän voi aina asioista keksustella ja miettiä yhessä niitä suhteen ongelmia...
tarkentaa? Siis millaisia naisia olet treffaillut, kun joudut "raahaamaan" niitä perässä? Ja sotket asian tasavertaisuuteen? Eli jos nainen hoitaa esim kotitöitä enemmän ja mies esim pihatöitä tai tekee enemmän duunia muuten, niin se on naisen raahaamista koska ns. tasa-vertaisuus ei toteudu? Ja silloinko nainen ei omista mielipiteitä mistään asiasta? Mikä sun pointti oikestaan edes oli..aika ympäripyöreästi sanottu.
Hei heinähattu. Stadissa asuu paljon miehiä kerrostaloissa, joten mitä ne pihatyöt olisivat?
Alkaa tarkentamaan mut miten sinä käsität termin tasa-vertainen suhde ?
Noi minun esimerkkini olivat hivenen ehkä kärkeviä ja eiköhän tuo sinun esimerkkisi juuri ollut osittain tuota tasa-vertaisuutta. Kuitenkin yhtälailla asiat voitaisiin hoitaa siten et molemmat osallistuu kotitöihin sekä pihahommiin ?
Tämän koko ajatuksen lähtökohtana taisi kuitenkin olla parisuhteen ylläpitävät asiat ja niissä toimiminen tasa-vertaisesti. Tämä vie sie minä vikisen ajattelutyyli mihin monet naiset tuntuvat alussa ainakin sortuvan sekä myöhemmin sit otetaan ohjat käsiin ja aletaan sitomaan toista määrätyllä tavalla.
Äääh ! Järki ei luista taas niin notkeesti et pystyisin tämän asian oikein sanoiksi muodostaan. Eilen kaverin kanssa tästä ku pitkään keskusteltiin niin juttu oli niin selvä.
Se yleensä vie aina jonkin aikaa ennen kuin ne "valtataistelut" sun muut vaiheet on läpikäyty. Moni suhde vaan päättyy kesken matkan niihin ekoihin mutkiin ja solmuihin, joita parisuhteessa aina tulee tavalla tai toisella eteen. Ja samassa tilanteessa ollaan taas uuden suhteen kanssa jne.
Ei sais antaa periksi niin helpolla. Sinnikkyydellä saattais löytyäkin se yhteinen onni ja autuus, joka ei sitten enää kompastu ihan pieniin eripuriin...
Tarkoituksena onkin et noita valtataisteluja ei olis laisinkaan ?
Juuri nämä seikat hoidettaisiin yhteistuumin ja haettaisiin ratkaisu yhteishengessä.
ainakaan ryhdy yhteenkään suhteeseen missä käydään valtataisteluja. Osoittaa vaan huonoa itsetuntoa molemmilta. Ja on uuvuttavaa ja aikaavievää. Siksi pitääkin olla kumppani minkä kanssa asiat sujuu jouhevasti. Ja stadilaiselle :Olen itsekkin stadista (enkä ole heinähattu) ja asun omakotitalossa. Päättele siitä mitä ne pihatyöt on. Ei kiinnosta sun pihatyöt kerrstalossa;keksi sit jotain muuta tekemistä.
Mikä niissä "valtataisteluissa" sitten niin kauhistuttaa? Kyllähän niistä selviää, jos omaa taidon keskustella. Ei synny taistelua ilman taisteluparia eli molemminpuolista jääräpäisyyttä. Siinäkin tilanteessa tuo haikailemasi yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa harjoittamalla keskustelu- ja sovittelutaitoja.
Kiivassieluisinkin ihminen oppii keskustelemaan, kun sinä puolisona et mene provosoitumaan hänen sanoistaan tai asenteestaan. Sinä luonnollisestikin tyynnytät ja rauhoitat myös hänet kun olet itse rauhallinen ja keskustelukykyinen.
Harva jaksaa mesota ihan yksikseen.
Mitään heinähattuja olla ja kerrostalossa sitä asutaan mut vaan täällä sivistyksenkehdossa Tampereella ;)
Ihmetyttää vaan nuo valtataistelut ja mitkä ovat sellaisen suhteen lähtökohdat jotka siihen ajautuvat ?
Tuossa mainitsemassasi tapauksessa valtataistelu sana on hivenen väärä ?
Tasa-vertainen suhdekkin voi kokea vastaavaa mut ne hoidetaan keskustelemalla ja sopimalla yhteinen ratkaisu ilman tuota mainitsemaasi taistelua.
Nämä asiat on vaan sovittava etukäteen ja molempien ymmärrettävä et siimaakin on löystytettävä omasta päästä antaen samalla tilaa toisellekkin.
Mitähän sanaa sitten käyttäisit?
(Apropå: tasavertainen on yhdyssana.)
Minulla vaan on henk.koht. kokemusta siitä, että siihen "tasavertaiseen parisuhteeseen" voi päästä MYÖS vaikeuksien kautta. Siis ainut tie siihen ei ole se mitä sinä etsit, eli täydellinen yhteisymmärrys from day one.
Toivon, että tämä faktatieto helpottaa sinun epätoivoasi. : )
tulee siitä että naiset yritää pomottaa miestä. (eli luulevat että tasa-arvo on sitä).
No nimenomaan tämmöseen suhteeseen pyritään!
Aikuisten ihmisten parisuhde, tasa-arvoinen "taistelupari" ja me-henkeä.
Sen ymmärtänyt että on sinä minä parisuhde, suhde ei kehity ilman tietoista hoitamista ja panostamista.
Tää onnistuu kun molemmat osapuolet on kypsiä aikuisia ja terveellä järjellä varustettua.
Eli EI aikuinen-lapsi -suhdetta, ei sairaalloista hoivaviettiä, ei renttukompleksia tai mahchovammaa.
No ei tämäkään kirjoitus ole notkean järjen riemuvoitto, mutta ymmärrän kyl mitä Hossi ajaa takaa. Normaaliutta.
Onko se faktaa vai fiktiota ?
Siihen pyritään ja sitä odotellaan mut todellakin onko kyseessä mahdoton haave ?
Nykyään ihmiset kun ovat niin minä keskeisiä sekä avioliitto instituutiona on kärsinyt pienoisen inflaation.
Olemmeko harvinaisia yksilöitä ajatellessamme täysin tasapainoista toimivaa me-henkistä parisuhdetta ?
tota mä odottaisin parisuhteelta- olen nainen 40 .
Lapset tehty, lapsilla isä, arkea pystyn pyörittämään.... mutta se kainalo :-). Ois niin mukavaa kun löytäis jonkun kenen kanssa voisin olla juuri mitä mä olen, heikkouksineni, ilman että arvostellaan ym....
Itse olisin valmis tekemään suhteen eteen paljon, hlön kanssa kenen kanssa tuntuu natsaavan.. valitettavasti vuosi -kaksi, arjen astuessa mukaan - mies löytää minusta vikoja vian perään jne... en edes kuvittele olevani täydellinen ;-) . Mieluummin kuin taas uuteen juttuun, hoitaisin suhdetta eteenpäin karikoittenkin yli.
Näyttää kuitenkin toivottomalta.
Suoraan sanoen - olen äärettömän pettynyt miehiin :-(, tai sitten olen törmännyt ja tykästynyt aina vääriin...
Ne on sekä mahdollisesti vääriäkin ?
Jokaisen meistä pitäisi ehkä ymmärtää et kukaan ei ole täydellinen ja jokaisessa meistä löytyvät omat virheensä. Tämän jälkeen ei välttämättä tuollaisia parin vuoden päästä tulevia "vikoja" tarvitse niin noteerata.
Suhteen arki on kyllä yksi pahimmista pulmakivistä mistä ehkä tasapainoisessa suhteessa voidaan päästä eroon ? Edellyttää todellakin sitä et molemmat suhtautuvat suhteen ylläpitoon täysillä sekä haluavat sen jatkuvan ongelmista huolimatta. Faktaahan on et matkalle monttuja tulee ja niin pitääkin tulla, yhteistuumin niistä kuopista selvitään.
"Suhteen arki on kyllä yksi pahimmista pulmakivistä mistä ehkä tasapainoisessa suhteessa voidaan päästä eroon ?"
Aika mielenkiitoinen lause varsinkin, kun ajattelee, että parisuhde tapahtuu pääsääntöisesti nimen omaan arjessa. Miksi siitä siis pitäisi "päästä eroon" tai siihen suhtautua jonain "pahimpana pulmakivenä".
Elämä tapahtuu arjessa. Arki on elämää eikä mikään mörkö, jota pitää pelätä ja juosta karkuun.
On se totta ja on mahdollista jopa löytää täältä ;-)
Muutamia edellytyksiä kuitenkin:
* molemmilla on takanaan jo jonkin verran elämää
* molemmilla on selkeä näkemys siitä, mikä elämässä ja parisuhteessa on olennaista
* molemmat ovat jo päässeet siihen ikään, että ymmärtävät, ettei kompromissit ole häviö, vaan normaali osa yhdessäelämistä
Ja ennen kaikkea:
* molemmilla on selkeä näkemys siitä, mitä odottavat parisuhteelta
* molemmilla on myös realistinen käsitys ihannekumppanin ominaisuuksista
Ei parisuhde tuo sinulle onnea tasapainoa, vaan vasta onnellisena ja tasapainoisena voit ryhtyä parisuhteeseen. Ja kun niin tekee molemmat, puuttuu parisuhteesta kaikki pakonomainen vääntäminen ja valtataistelut. Silloin suhteessa jaetaan tätä elämänmatkaa, mutta ei odoteta, että toinen tekisi sen sinun puolestasi tai sinua varten.
ja liika keskustelu niistä on mielestäni sama kuin menisi vapaaehtoisesti "vankilaan"... Eikö parisuhteissa ole kyse rakkaudesta ja toisen ymmärtämisestä ja vahvasta tahdon-päätöksestä??
Ilman noita mainitsemisia asiota ei parisuhdetta olekkaan. Kaiken alku on juuri rakkaus toista kohtaan mut pelkästään sekään ei kannattele suhdetta määräänsä enempää.
Nämä asiat ovat vain vankkana alustana toimivalle suhteelle. Keskustelut, yhteisymmärrys, tasavertaisuus, ym vastaavat seikat toimivat sit hyvän suhteen tukipilarina.