Lyhyesti taustaa:
Olen koko pienen ikäni ollut ylipainoinen (kyllä, aivan lapsesta saakka) ja melkein riippuvainen sokerista, olisin aivan hyvin voinut elää jäätelöllä, salmiakilla ja kanelipullilla...
Olen tehnyt monta monituista laihdutuspäätöstä, mutta yleensä ne ovat lopahtaneet ennen kuin ovat ehtineet alkaakaan. Tällä kertaa kuitenkin olen onnistunut, tiedä sitten mitkä palaset loksahtivat kohdalleen...
Olen selkeästi tapasyöjä ja olen toteuttanut laihdutuskuurini yksinkertaisesti siten, että syön vain silloin, kun minulla on nälkä ja syön vain sen verran, että nälkä lähtee. Kun nälkä on lähtenyt, lopetan syömisen. Kuinka yksinkertaista! En ole välttänyt mitään ruokia, olen syönyt kaikkea kasviskeitoista ja salaateista hampurilaisiin ja pizzoihin. Makeitakin herkkujakin syön, mutta vain sen verran, että saan makean maun suuhuni, eli yleensä suupalan tai kaksi.
Näillä eväillä olen laihtunut tänä keväänä 12 kiloa, alkuperäinen tavoitteeni on vain 3,5 kilon päässä ja odotan pääseväni siihen tämän kuun loppuun mennessä. Siirsin jo tavoitettani hieman edemmäs ja nykyinen tavoitteeni on 7,5 kilon päässä.
Tähän saakka ympäristö on ollut melkoisen myönteinen painonpudotukseeni, mutta nyt on alkanut kuulua soraääniä. Ihmiset varoittelevat, etten saa laihduttaa liian pitkään ja liian paljon, etten vain sairastu syömishäiriöön ja osa toteaa lakonisesti, että teen turhaa työtä, koska lihon taatusti nopeasti takaisin, vuoden päästä olen kuulemma jo vanhoissa mitoissani. Tuollainen käytös alkaa nyt jo ärsyttämään!
Tuntuu siltä, että ympäristöni oli iloinen laihtumisestani niin kauan kun olin kuitenkin vielä pullukka, mutta nyt kun pulleus alkaa vähitellen kadota, on ääni muuttunut kellossa. Nyt kun alan vähitellen näyttämään 'normaalivartaloiselta', aletaan laihduttamistani epäillä ja varoittelemaan syömishäiriöistä. Enkä oikeasti edes ole vielä laiha, vyötärönympäryksenikin on vielä 91 senttiä, enkä ole kuin 163 senttiä pitkä! Kun pääsen uuteen tavoitteeseeni, painoindeksini on 21,1, joka on vielä reilusti normaalipainoinen (suositushan on 20-25). En myöskään ole pudottanut painoani mitenkään erityisen rajusti (17 viikossa 12 kiloa, joka tekee n. 0,7 kiloa viikossa).
Ovatko ihmiset oikeasti noin kateellisia??
Olen koko pienen ikäni ollut ylipainoinen (kyllä, aivan lapsesta saakka) ja melkein riippuvainen sokerista, olisin aivan hyvin voinut elää jäätelöllä, salmiakilla ja kanelipullilla...
Olen tehnyt monta monituista laihdutuspäätöstä, mutta yleensä ne ovat lopahtaneet ennen kuin ovat ehtineet alkaakaan. Tällä kertaa kuitenkin olen onnistunut, tiedä sitten mitkä palaset loksahtivat kohdalleen...
Olen selkeästi tapasyöjä ja olen toteuttanut laihdutuskuurini yksinkertaisesti siten, että syön vain silloin, kun minulla on nälkä ja syön vain sen verran, että nälkä lähtee. Kun nälkä on lähtenyt, lopetan syömisen. Kuinka yksinkertaista! En ole välttänyt mitään ruokia, olen syönyt kaikkea kasviskeitoista ja salaateista hampurilaisiin ja pizzoihin. Makeitakin herkkujakin syön, mutta vain sen verran, että saan makean maun suuhuni, eli yleensä suupalan tai kaksi.
Näillä eväillä olen laihtunut tänä keväänä 12 kiloa, alkuperäinen tavoitteeni on vain 3,5 kilon päässä ja odotan pääseväni siihen tämän kuun loppuun mennessä. Siirsin jo tavoitettani hieman edemmäs ja nykyinen tavoitteeni on 7,5 kilon päässä.
Tähän saakka ympäristö on ollut melkoisen myönteinen painonpudotukseeni, mutta nyt on alkanut kuulua soraääniä. Ihmiset varoittelevat, etten saa laihduttaa liian pitkään ja liian paljon, etten vain sairastu syömishäiriöön ja osa toteaa lakonisesti, että teen turhaa työtä, koska lihon taatusti nopeasti takaisin, vuoden päästä olen kuulemma jo vanhoissa mitoissani. Tuollainen käytös alkaa nyt jo ärsyttämään!
Tuntuu siltä, että ympäristöni oli iloinen laihtumisestani niin kauan kun olin kuitenkin vielä pullukka, mutta nyt kun pulleus alkaa vähitellen kadota, on ääni muuttunut kellossa. Nyt kun alan vähitellen näyttämään 'normaalivartaloiselta', aletaan laihduttamistani epäillä ja varoittelemaan syömishäiriöistä. Enkä oikeasti edes ole vielä laiha, vyötärönympäryksenikin on vielä 91 senttiä, enkä ole kuin 163 senttiä pitkä! Kun pääsen uuteen tavoitteeseeni, painoindeksini on 21,1, joka on vielä reilusti normaalipainoinen (suositushan on 20-25). En myöskään ole pudottanut painoani mitenkään erityisen rajusti (17 viikossa 12 kiloa, joka tekee n. 0,7 kiloa viikossa).
Ovatko ihmiset oikeasti noin kateellisia??
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllä, ovat kateellisia. mitään muuta en keksi selitykseksi tollaiseen käyttäytymiseen. ihmisiä varmaan risoo se, että joku toinen todellakin saa aikaiseksi jotain ja se näkyy. ihminen on ihmiselle peto, jokaisen hyvä itsetunto on saatava murtumaan, että itsellänsä olisi parempi fiilis. eli, älä piittaa muiden puheista, vaan laihduta sen minkä laihdutat, mutta kunhan muistat, että se voi oikeastikin mennä helposti överiksi. Tsemppiä!
varmaan välinpitämättömästi laihduttamiseesi, mutta aina joukkoon mahtuu muutama kateellinen huomauttelijakin. Paras kosto tällaisille kateellisille on näyttää, että laihdutuksen jälkeen myös pysyy uusissa mitoissa!
Se nimittäin on paljon vaikeampaa kuin laihduttaminen, koska samanlaista välitöntä palkintoa ei ole enää odotettavissa. Toisaalta palkinto tulee aina vaatekauppaan mennessä, kun voi suoraan mennä sovittamaan normaalikokoisten vaatteita ja melkein kaikki näyttää päällä hyvältä.
Ylipainoisia on nykyään niin paljon, että yli 90 cm vyötäröisiä tuntuu olevan enemmistö naisista ainakin yli kolmikymppisten ikäryhmissä, jolloin itse hoikkana alkaa erottua massasta. Ole ylpeä siitä!
Laihdutin runsaasti ylipainoa ja perheeni ja läheiseni tukivat minua. Kun saavutin normaalit mittani (painoindeksi 22) niin tukeminen vaihtui minun syömisen vahtimiseksi ja kyttäämiseksi, etten vain laihtuisi liikaa. Olen normaalipainoinen, mutta muutos entiseen minääni on niin suuri, läheiseni luulevat minun sairastavan syömishäiriötä. Kotona käydessäni saan kuulla kommentteja "ettet vaan ole taas laihtunut" "kyllä sinulla on anoreksia" "Ota lisää ruokaa, olet sairaalloisen laiha" ym. Turhauttavaa, koska olen normaalipainoinen, enkä ole laihduttanut lisää, vain ylläpitänyt saavutettuja mittojani.
ovatko ihmiset kateellisia. Ihmiset ovat todella kateellisia. Itse olen painanut joskus 104kg. tästä rupesin pikkuhiljaa laihduttamaan ja sain painoni kolmessa vuodessa 56:teen kiloon. Ensimmäisen kymmenen kilon jälkeen ihmiset kehuivat että oletpas laihtunut. Mutta 70 kilon kohdalla ääni muuttui kellossa. Oletko sairas kun olet noin laihtunut. Älä enää laihduta. Puhumattakaan nykyisen painoni saavuttamisesta. Hyi kun olet laiha luut vaan kolajaa. Enkä todellakaan ole mitenkään erityisen laiha. Pituus 163cm eli ihan normaali painoinen.
Ystäväni sanoi minulle ,että silloin kun muut ihmiset alkavat valittamään painosta on se merkki siitä että nyt rupeaa näyttämään hyvältä.
Eli jos painoindeksi on kohdallaan eikä mennä alipainoisen puolelle. Syödään terveellisesti ja liikutaan säännöllisesti on homma hanskassa.
Onnea sinulle painonpudotuksesta ja jätä kateellisten panettelu omaan arvoonsa:)
Kateus ei taatusti ole syynä siihen, jos läheisesi toppuuttelevat sinua laihduttamasta lisää. Laihduttajan kasvot näyttävät riutuneilta, koska elimistöstä häviää nesteitä. 56kiloa sinun pituisellesi on hyvä saavutus. Painoindeksisi on laskenut 21:een ja jos vielä jatkat, olet kohta alipainoinen. Kyllä normaalipainoinen on paljon kauniimpi kuin alipainoinen. Katso myös kasvojasi. Laihdutus 105kilosta on sekoittanut kehonkuvasi, jos yhä jatkat laihduttamista. Usko lähimmäisiäsi. Ja jos et usko peilikuvaasi, pyydä perheenjäsentä tai ystävää ottamaan sinusta valokuvia yksin ja toisten ihmisten rinnalla. Niistä saatat havaita tilanteesi paremmin kuin peilistä.
Onneksi olkoon hyvästä savutuksesta!
ovatko ihmiset kateellisia. Ihmiset ovat todella kateellisia. Itse olen painanut joskus 104kg. tästä rupesin pikkuhiljaa laihduttamaan ja sain painoni kolmessa vuodessa 56:teen kiloon. Ensimmäisen kymmenen kilon jälkeen ihmiset kehuivat että oletpas laihtunut. Mutta 70 kilon kohdalla ääni muuttui kellossa. Oletko sairas kun olet noin laihtunut. Älä enää laihduta. Puhumattakaan nykyisen painoni saavuttamisesta. Hyi kun olet laiha luut vaan kolajaa. Enkä todellakaan ole mitenkään erityisen laiha. Pituus 163cm eli ihan normaali painoinen.
Ystäväni sanoi minulle ,että silloin kun muut ihmiset alkavat valittamään painosta on se merkki siitä että nyt rupeaa näyttämään hyvältä.
Eli jos painoindeksi on kohdallaan eikä mennä alipainoisen puolelle. Syödään terveellisesti ja liikutaan säännöllisesti on homma hanskassa.
Onnea sinulle painonpudotuksesta ja jätä kateellisten panettelu omaan arvoonsa:)
että ihmisiä vähän oudoksuttaa, kun joku onnistuu jossain, mikä vaatii suurta itsekuria. Itse olen myös onnistunut pääsemään ylikiloista pois (samalla periaatteella kuin sinä ja kilot ovat pysyneet poissa, vaikka joskus tuleekin mässäiltyä), lisäksi olen onnistuneesti lopettanut tupakoinnin ja minulla on aina tilillä rahaa tilipäivää edeltävänäkin päivänä.
Olen ihmisenä aivan yhtä epätäydellinen v***upää kuin muutkin tässä maailmassa, mutta olen onnistunut parissa ITSELLENI tärkeässä asiassa. Olen siitä onnellinen.
Sinä olet ymmärtänyt painonhallinnan syvimmän periaatteen. Jos joku joskus kysyy miten onnistuit, jaa tietosi, mutta muutoin kehotan sinua keskittymään vain omaan itseesi ja tärkeimpiin läheisiisi.
Kiitos kaikille kommentoijille, oloni on parantunut kannustuksenne avulla!!
Aion todellakin jatkaa valitsemallani tiellä - en koskaan sitä epäillytkään - ja sanoa kovan sanan kaikille syömishäiriöstä mainitseville. Tai sitten vain kohautan heille olkiani - joka varmaan onkin parempi vaihtoehto...
Ja tulokseni pysyvyyttä epäilevien kommenteista kerään itselleni vain lisää voimaa, aion näyttää heille, että he ovat väärässä! Minun painoni EI enää nouse. Nykyinen syömis- ja liikkumistahtini tuntuu niin omalta ja minulle sopivalta, etten tunne enää olevani laihdutuskuurilla, tämä on uusi elämäntapani. Niinpä painoni putoaa niin pitkään kuin se putoaa ja kun se ei enää putoa, olen löytänyt itselleni uuden, juuri minulle sopivan painon.
Kiitos kaikille!