Seurustelin entisen poikaystäväni kanssa melkein neljä vuotta joista kaksi vuotta oltiin kihloissa.
Meillä oli kaikki hyvin (tai niin ainakin luulin) yhteinen koti ja lemmikit, suunniteltiin tulevaisuutta. Tottakai ajoittain riideltiin, mikään suhde ei ole riidaton. Mutta aina saatiin riidat selvitettyä. Kunnes tuli helmikuu ja poikaystävä pisti poikki. Asunto myytiin, omaisuus jaettiin jne...
Ei oltu missään tekemisissä sen jälkeen koska ajattelin että jos kerran laitetaan poikki niin se on sitten siinä.
Kunnes muutama kuukausi sitten taas alettiin pitämään yhteyttä hänen aloitteestaan ja päätettiin "yrittää" vielä kerran. Yrittämistä kesti sitten noin kaksi kuukautta kunnes taas hän ei tiennyt mitä haluaa, onko valmis menettämään sinkkuelämäänsä.
Taas oltiin sitten lähtöpisteessä, minä aivan rikki ja jätkä syyttelemässä mua kaikista vikaan menneistä asioista.
Pahinta tässä on että edelleen rakastan sitä, vaikka on nyt näyttänyt todellisen luonteensa. Sitä vain aina haluaisi uskoa parasta toisesta.
Nyt sitten pitäisi taas jaksaa koota itsensä ja jotenkin raahautua päivistä eteenpäin. Tiedän kyllä, että tämä helpottaa ajan myötä (toivottavasti ainakin) mutta luottamus miehiin meni kyllä lopullisesti!
Meillä oli kaikki hyvin (tai niin ainakin luulin) yhteinen koti ja lemmikit, suunniteltiin tulevaisuutta. Tottakai ajoittain riideltiin, mikään suhde ei ole riidaton. Mutta aina saatiin riidat selvitettyä. Kunnes tuli helmikuu ja poikaystävä pisti poikki. Asunto myytiin, omaisuus jaettiin jne...
Ei oltu missään tekemisissä sen jälkeen koska ajattelin että jos kerran laitetaan poikki niin se on sitten siinä.
Kunnes muutama kuukausi sitten taas alettiin pitämään yhteyttä hänen aloitteestaan ja päätettiin "yrittää" vielä kerran. Yrittämistä kesti sitten noin kaksi kuukautta kunnes taas hän ei tiennyt mitä haluaa, onko valmis menettämään sinkkuelämäänsä.
Taas oltiin sitten lähtöpisteessä, minä aivan rikki ja jätkä syyttelemässä mua kaikista vikaan menneistä asioista.
Pahinta tässä on että edelleen rakastan sitä, vaikka on nyt näyttänyt todellisen luonteensa. Sitä vain aina haluaisi uskoa parasta toisesta.
Nyt sitten pitäisi taas jaksaa koota itsensä ja jotenkin raahautua päivistä eteenpäin. Tiedän kyllä, että tämä helpottaa ajan myötä (toivottavasti ainakin) mutta luottamus miehiin meni kyllä lopullisesti!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on nyt siinä mielessä sama tilanne, että palattiin ent. kihlatun kanssa yhteen yli puolen vuoden eron jälkeen ja kaikki meni aluksi loistavasti, nyt tuntuu kaikki taas olevan lopun alkua, riidat ja muu yhdessäolo.
Mies tuntuu muuttuneen erossaolon aikana niin paljon etten välistä tunnista häntä lainkaan. hän ei nyt tunnu tietävän haluaako olla kanssani vai yksin. epäilen lisäksi että hänellä on vielä tunteita erästä naista kohtaan, jota tapaili eromme aikana.
Jotenkin on vain seinä vastassa joka suunnassa enkä tiedä pystynkö käymään samaa henkistä helvettiä läpi uudestaan. Haluanko mieluummin odottaa vai lähteä nyt kun on edes jokunen muru itsetunnosta jäljellä. Siinäpä kysymys johon täytyisi itse löytää vastaus.. Voimia sulle kuitenkin, ansaitset varmasti paremman tulevaisuuden.