Ensin tuntui pahalta kun tuli ero. Sitte alko meneen paremmin ku siitä pikkuhiljaa pääsi yli ja elämä alkoi taas hymyileen. Sitten yhtäkkiä, kun nään sinut toisen naisen kanssa kuhertelemassa, niin sattuukin aivan helv*sti. Vaikka tajuan että meidän juttu oli umpikujassa, niin miksi se tuntuu niin pahalta jos jatkat elämääsi toisen naisen kanssa!? En haluaisi tuntea näin mutta kun en vaan voi sille mitään. Millon tää loppuu?? Millon voin taas elää normaalia elämää, ilman katkeruutta... Apua!
Eron jälkeinen elämä
jos ei pystykkään...
71528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..koskaan jos et osaa päästää irti...
Jokaisen täytyy jossain vaiheessa unohtaa ha alkaa elämään omaa elämäänsä, josku, jossain huomaat että kaikki mennyt on vain vahvistanut sua ja elämä hymyilee!!
vastauksestasi. kai se sit on nii et aika parantaa. :)
Mut jätettiin viikko sitten toisen naisen takia ja se sattu ihan uskomattoman paljon, plus sit näin ne yhessä kaupungilla...
Mutta niin kauhealta kun se tuntuikin eilen kun näin heidät yhdessä baarissa, menin juttelemaan ja asiat puhuttiin selväksi ja että niiden seurustelu on mulle ok. Ei ollu helppoa, mut siitä tuli todella hyvä mieli, et pystyin toimimaan näin. Ja säilytin hyvät välit kaikkiin tällä keinolla. Ja sit olikin muuten todella mukava ilta ja elämä alkoi taas hymyillä!
Kiitos sulle tästä viestistä. Tarvitsin lukea tämän tekstin ja ymmärsin että onni on todella omissa käsissä. Ja samalla tajusin että viime perjantaina päästin ja pääsin irti menneestä, erostakin jo se kolme vuotta.
Itse erosin eilen miehestäni, toki olimme seurustelleet vain kolme kuukautta, mutta olin niin rakastunut.. En oikein tiedä mitä tapahtui, mies haluasi pitää matalaa profiilia?!? Eikä kuulema ollut tuntenut mitään vähään aikaan, se sattui eniten. Sit kuitenki sanoi et on tunteita
itsellä 5 kuukauden suhde ollu karikolla useita viikkoja, mies miettii haluaako vai ei ja mä odotan kärsivällisesti vastausta.. eilen tuli molemminpuolin sanottua pahasti viestillä,sen jälkeen ei oo kuulunu mitään.. tää tyyppi myös on pitäny matalaa profiilia,ei pyydä mua ikinä mukaan illanviettoihin tms, en oo tavannu sen vanhempia, käy tosi harvoin mun luona ym.. nyt kun tätä kirjottaa niin alan tuntee itteni idiootiks, onhan se aika selkee homma että sillä on muita kiinnostuksen kohteita ku minä.mutta silti kun se on vieressä niin pää hipoo pilviä ja maailman murheet unohtuu,palatakseen taas kun se lähtee pois..ja joka kerta aallonpohja on syvemmällä,tyhmä sydän ei lakkaa rakastamasta..
Lähetin viestin miehelle, että olisi kiltti ja kertoisi mitä haluaa ja et vastaisi viestiin, koska oon jo ihan hajalla ja haluan tietää. Vastaus oli: Annetaan olla.Sain jonkinlaisen paniikkihäiriön ja istuin vaan ja tuijotin seinään, kyyneleet vaan valua poskia pitkin ja valuu yhä.. Tää on täyttä helvettiä, rakastin sitä ihmistä! Kai oli oma vikani , en tiedä...