onko tämä oikeutettu syys lähteä suhteesta:
olemme olleet nyt yli 2 vuotta kimpassa, ja meillä on todella "tylä" suhde. mies ei halua tehdä kanssani mitään, vaan hänelle riittää se että olemme yhtäaikaa kotona silloin kun ehdimme ja tollotamme samaa laatikkoa eli telkkaria. minä toivoisin luovana ihmisenä enemmän aktivointia ja jotain vaikka yhteistä harrastusta.
mies runkkaa mielummin kun harrastaa seksiä.
mies on valmis perheen perustamiseen kuulema noin 35 -> ikäisenä, siihen on vielä yli 8 vuotta. hänellä on koulut vasta silloin pulkassa jne. hän on muutenkin hidas henkiseen kasvuun, minua kohdeltiin alussa kuin pientä tiskirättiä. jonka vuoksi luottamuskin on kovalla vastuksella kokoajan.
olen alkanut todella pohtimaan ja itkemään tätä asiaa, sillä tämä ei tyydytä minun tarpeitani tämä suhde. en näe itseäni seuraavaa kahdeksaa vuotta olemaan hänen kanssaan jossain kömmäisessä asunnossa kaksin, ilman että meillä on mitään tekemistä keskenään saatikka kunnollista seksisuhdetta.
haluan matkustaa, kokea asioita ja käydä paikoissa muutenkin. tehdä yhtäkkiä retkiä johonkin ja rakastella vaikka keskustorilla jos se jumalauta toiselle sopii!
mutta sitten kun näen hänet, ja olemme konkreettisesti yhdessä, niin ei ole mitään suurta "hätää", vaan tunnen rakkautta häntä kohtaan.
eli, lopetetaanko suhteita yleensä vaikka rakkaus on vielä vahva tunne toiseen? en ymmärrä miten minun tästä nyt pitäisi pystyä lähtemään, koska hän on minulle rakas.
tulevaisuuden tähdenkö pitää erota vaikka nyt ei siltä SUUREMMIN tunnu. siis tuntuu vähän nytkin mutta..
hemmetin hemmetti.
olemme olleet nyt yli 2 vuotta kimpassa, ja meillä on todella "tylä" suhde. mies ei halua tehdä kanssani mitään, vaan hänelle riittää se että olemme yhtäaikaa kotona silloin kun ehdimme ja tollotamme samaa laatikkoa eli telkkaria. minä toivoisin luovana ihmisenä enemmän aktivointia ja jotain vaikka yhteistä harrastusta.
mies runkkaa mielummin kun harrastaa seksiä.
mies on valmis perheen perustamiseen kuulema noin 35 -> ikäisenä, siihen on vielä yli 8 vuotta. hänellä on koulut vasta silloin pulkassa jne. hän on muutenkin hidas henkiseen kasvuun, minua kohdeltiin alussa kuin pientä tiskirättiä. jonka vuoksi luottamuskin on kovalla vastuksella kokoajan.
olen alkanut todella pohtimaan ja itkemään tätä asiaa, sillä tämä ei tyydytä minun tarpeitani tämä suhde. en näe itseäni seuraavaa kahdeksaa vuotta olemaan hänen kanssaan jossain kömmäisessä asunnossa kaksin, ilman että meillä on mitään tekemistä keskenään saatikka kunnollista seksisuhdetta.
haluan matkustaa, kokea asioita ja käydä paikoissa muutenkin. tehdä yhtäkkiä retkiä johonkin ja rakastella vaikka keskustorilla jos se jumalauta toiselle sopii!
mutta sitten kun näen hänet, ja olemme konkreettisesti yhdessä, niin ei ole mitään suurta "hätää", vaan tunnen rakkautta häntä kohtaan.
eli, lopetetaanko suhteita yleensä vaikka rakkaus on vielä vahva tunne toiseen? en ymmärrä miten minun tästä nyt pitäisi pystyä lähtemään, koska hän on minulle rakas.
tulevaisuuden tähdenkö pitää erota vaikka nyt ei siltä SUUREMMIN tunnu. siis tuntuu vähän nytkin mutta..
hemmetin hemmetti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo kaikki alku kuulosti niin tutulta. Ehdin neljä vuotta seurustella saman miehen kanssa kunnes riitti.
Yhteistä tekemistä oli telkkarin katselu, kaupassa ja sukuloissa käynti. Pari kertaa vuodessa teimme matkan ulkomaille, mikä pitää sanoa puolustukseksi.
Meidän yhteiset mielenkiinnon kohteet hävisivät täysin vuoden kuluttua. Aiemmin tapasimme ystäviä yhdessä, kävimme juhlimassa yhdessä... mutta miestä rupesi kiinnostamaan vain sohvalla löhöily ja telkkarin tuijottelu. Hän ei edes tavannut omia ystäviään vaikka yritin patistaa häntä tapaamaan heitä.
Joten viimeiset kaksi vuotta menivät niin, että joko olimme yhdessä sohvalle ja katsoimme telkkaria, tai sitten erillään, mies siellä samassa paikassa, minä urheilemassa, tapaamassa kavereita... minkäänlainen kompromissi ei onnistunut että olisimme voineet yhdessä tehdä asioita.
Nyt kun olemme eronneet, miestä näkee yöelämässä, hän tapaa kavereitaan, urheilee, eikä vain notku sisällä ( olen jutellut hänen kanssaan) Välillä mietin ehkä vähän katkeranakin miksi hän nyt on ruvennut "elämään" mutta minun kanssani se ei enää onnistunut. Mies joskus kertoi yhdessä ollessamme että hänelle riittää että olemme yhdessä eikä tarvitse muuta. No, hänellä se riitti, minulle ei.
Nyt seurustelen miehen kanssa jonka kanssa tekemistä ja tohinaaa riittää:) Siihen kuuluu myös se sohvalla löhöily silloin tällöin:)
Voin sanoa, että oli hemmetin vaikeaa ja raskasta tehdä eropäätös, rakastin häntä kuitenkin. Mutta se tunne ettei itse elä oli tarpeeksi suuri että päätöksen sai tehtyä. Tämä ei ollut ainut syy, mutta en jaksa ruveta jaottelemaan asioita sen enempää.
Eli, minulla tunne ei hävinnyt, tulin vain tuskastuneemmaksi ja tylsistyneemmäksi koko ajan. Yritin ohittaa tunteet sillä että rakastin. Mutta itse ainakin huomasin ettei se aina riitä.
Onnea päätöksentekoon, mitä sitten ja milloin sitten päätätkin!
siitä on helppo lähteä kun ette ole vielä muodostaneet perhettä. Mieskin varmaan virkoaa hetkeksi ainakin ja sinä löydät itsellesi sopivamman. Ja mies löytää naisen, joka tykkää samoista jutuista kuin hän.
Ensinäkin mielestäni eroamiselle ei ole olemassa oikeutettuja ja ei-oikeutettuja syitä - et ole tunteistasi kellekään tilivelvollinen, (korkeintaan selityksen velkaa kumppanille).
Itse ajattelin 20-vuotiaana, että olisin 25-vuotiaana valmis perustamaan perheen. 25-vuotiaana ajattelin, että 30-vuotiaana. Nyt 32-vuotiaana ajattelen, että ehkä reilun 5 vuoden sisällä... (Olen nainen...)
En ole ainoa, joka näin ajattelee. Jos vahvaa sisäsyntyistä halua perheen perustamiseen ei ole, niin sitä lopullista päätöstä lykkää helposti aina vain eteen päin.
Jos sinulle perheen perustaminen on tärkeää, niin en suosittele, että panostat poikaystäväsi 35-vuotispäivään kahdeksan vuoden päähän... Ei hän välttämättä silloinkaan koe olevansa valmis.
Hyvin erilaiset tulevaisuudetoiveet ovat vähintäänkin järkevä syy erota, vaikka tunteita olisikin.
Mulla oli just samanlainen miekkonen neljä vuotta "vaivoinani". Emme juurikaan viettäneet aikaa yhdessä, eli se yhdessäolo oli juuri tuota töllön tuijottamista. Ahdistuin, masennuin ja kiukuttelin mitä pienimmistä syistä... Ja luulin, että mies on muka se oikea...
Nyt uusi suhde, vietämme yhdessä aikaa, pelaamme jalkapalloa takapihalla, grillaamme, käymme ystävien luona, yhdessä ulkona syömässä... IHANAA!! Vanha suhteeni oli täyttä P***KAA verrattuna tähän =)