...ollut oikeastaan jo kuusi vuotta, vaikka aviossa olen edelleen. Ollut viimeiset 15 vuotta.
Vaan yhtä asiaa on puuttunut jo kauan, hyvä ystävyyssuhde on kuitenkin säilynyt koko ajan.
Pari lyhyttä seurustelua on ollut kuuden vuoden aikana. Olleet antoisia, vaan kun en ole ollut valmis sitoutumaan - ainakaan vielä - ovat lähteneet toisten perään. Olen odottanut myös kypsymistä 15 vuoden suhteessani ja valmistanut kumppaniani hiljalleen muutokseen. Onko hyvä?
Olisiko minun nyt kehitettävä vain vanhaa avio-ystävyyssuhdettani ja siirryttävä odottamaan vanhuutta? Vai olisiko tärkeää hoitaa myös fyysistä terveyttäni? Miten muuten sitä voisi hoitaa järkevästi?
Vai onkohan se niin välttämätöntä tervelle miehelle, vaikka fyysinen kosketus puuttuu? Pärjäänkö loppuelämäni vai olisiko parempi sitoutua myös fyysisesti?
Satunnaisia suhteita en ole harrastanut. Minusta kuitenkin fyysinen läheisyys kuuluu vakituiseen suhteeseen. Olenko oikeassa?
Miten tulen toimeen? Olen keski-ikäinen. Olenko pahassa jamassa?
Vaan yhtä asiaa on puuttunut jo kauan, hyvä ystävyyssuhde on kuitenkin säilynyt koko ajan.
Pari lyhyttä seurustelua on ollut kuuden vuoden aikana. Olleet antoisia, vaan kun en ole ollut valmis sitoutumaan - ainakaan vielä - ovat lähteneet toisten perään. Olen odottanut myös kypsymistä 15 vuoden suhteessani ja valmistanut kumppaniani hiljalleen muutokseen. Onko hyvä?
Olisiko minun nyt kehitettävä vain vanhaa avio-ystävyyssuhdettani ja siirryttävä odottamaan vanhuutta? Vai olisiko tärkeää hoitaa myös fyysistä terveyttäni? Miten muuten sitä voisi hoitaa järkevästi?
Vai onkohan se niin välttämätöntä tervelle miehelle, vaikka fyysinen kosketus puuttuu? Pärjäänkö loppuelämäni vai olisiko parempi sitoutua myös fyysisesti?
Satunnaisia suhteita en ole harrastanut. Minusta kuitenkin fyysinen läheisyys kuuluu vakituiseen suhteeseen. Olenko oikeassa?
Miten tulen toimeen? Olen keski-ikäinen. Olenko pahassa jamassa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos sopeudut seksittömyyteen ja rauhallinen rinnakkaineloon, kaikki voi toimia aivan hyvin. On yllättävän paljon pareja, joiden fyysinen kosketus on jäänyt menneisyyteen. Olet siis valinnan edessä. Usein rauhallinen ja ehkä tylsäkin arki on hyvä valinta.
Kyllä fyysinen läheisyys ja kosketus sekä rakastelu kuuluu parisuhteeseen.Kysymys sinulle:mihin ne ovat hävinneet? Vierelläsi on se sama nainen kuin ennenkin, varmaan hänkin kaipaa samaa kuin sinäkin. Oletko kysynyt? Jokainen kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä, jos se ei onnistu niin mieti miten halua elää tulevaisuudessa. Kulissiliitossako...vai haluatko vielä alkaa etsimään sitä oikeaa...meitä on monta jotka uneksimme ja haaveilemme läheisyydestä, rakkaudesta ja romantiikasta.
... on vain hiipunut hiljalleen. Hänelle se ei ilmeisesti ole kovinkaan tärkeätä. Tärkeämpää on tyttäremme hyvinvointi kuin minun.
Saan hänen puolestaan pitää yhteyttä muuallekin. Samoin ajattelen minä, saa hänkin omasta puolestani seurustella. Koti on hänelle kaikki kaikessa. Itse en ole jaksanut siihen paljonkaan panostaa.
Hänen mielestään voin hoitaa seksin vaikka yksin tai jonkun muun kanssa. Kunhan koti pysyy. Onko se oikein?
No, ei ole oikein. Kyllä läheisyys ja seksi kuuluu parisuhteeseen. Kysympä vain että oletko onnellinen ja tyytyväinen jos haet seksin muualta? Riittääkö kulissiliitto? Kaikkea ei voi saada, mutta yrittää aina voi. Mieskin kaipaa kosketusta ja läheisyyttä.
Oletkos keskustellut vaimosi kanssa? Että mitään muuta ei puutu kuin fyysinen kosketus? Jos vaimosi muuten välittäisi sinusta olisi hän kiinnostunut tekemään jotain myös sille asialle. Joskus kyse voi olla hormoneista tms. asiasta, jolle voidaan tehdä jotain. Vai hyväksyykö hän sitten, että haet fyysisen kosketuksen/hyväksynnän tarvettasi jostakin muualta?
Keskustelu ammattiauttajalla voisi auttaa kovasti teitä kumpaakin.
Mitä tarkoitat hyvällä ystävyyssuhteella? Millainen valtasuhde vallitsee? Oletteko valmiit kasvuun ja esim. vastuun erilaiseen ottamiseen?
Kyllä olen keskustellut vaimoni kanssa. Hänelle vain tuntuu olevan tärkeämpiä yhteinen tyttäremme ja rivitalo-osakkeemme..
Nytkin hän kuoputtaa puutarhassa ja minä roikun netissä. Olen opiskelujeni vuoksi paljon poissa kotoa ja kun olen kotona ja nukumme yhteisten lakanojen alla, mitään ei tapahdu.
Ehkä voi olla kyseessä hormoonitkin, minulla ne kyllä jylläävät, eivät kuitenkaan hänen suuntaansa.
Hyvin nukumme. Tosin joudun ottamaan vähän viinaakin. Ja ottaa hänkin, ei silti mitään liikettä kumpaankaan suuntaan. Nukkua pussutamme vain.
Tasavertaisia ystäviä ollaan. Saa hänellä omasta puolestani olla kavereita, en aseta mitään esteitä. On ehkä ollutkin, en ole tarkkaan kysellyt.
Itse tahdon olla seurustelukumppanilleni uskollinen, jos sellaisen vielä löydän.
Mikä neuvoksi? En kyllä halua vielä vanhuutta ja liian rauhallista elämää. Uskon kyllä, että jos itse olisin kyvytön, saattaisi meillä mennä hyvinkin. Vaan kyvyttömyyttä en halua.
Eikö myös vanhuuteen kuulu aktiivinen seksielämä, vai kuinka?
No, mutta, mitä mieltä hän on seksielämästänne! Ymmärrän toki, että tärkeitä ovat tytär ja talo, mutta mitä hän on vastannut kyselyihisi seksistä tai muusts fyysisestä lämpöisyydestä? Eivätkö ne kiinnosta tai oole tärkeitä vai mitä?
Naisena ajattelen seksin sujuvan, jos muuten ei ole mitään valittamista. :)
Puhukaa puhukaa puhukaa tai jos se ei luonaa ni kirjottakaa tai jotain. Varsinkin jos itse vielä haluat häneltäkin vastakaikua.
On varmaan paljon pareja, jotka nykymuodin mukaan puhuvat ja puhuvat suhteensa kuoliaaksi eikä mitään kuitenkaan tapahdu. Itse olen enemmän tekojen nainen enkä todellakaan näe, että tunne- ja seksiasiat puhumalla paranis. Jos ei ole kipinää, ei siinä enää puheet auta. Ne auttaa korkeintaan selittämään miksi sitä kipinää ei mahdollisesti ole, harvoin edes siihenkään.
Seksiä ei harrasteta puhumalla, vaan rakastelemalla, naimalla, panemalla, hässimällä, sekstaamalla...
Ja sulle erämies semmoset terveiset, että jos sulla on semmoinen olo, että menet miehenä haaskulle, ota oma elämä omiin käsiisi. Vaimosi ei ehkä piittaa seksistä, mutta älä anna hänen määritellä sinun loppuelämääsi. Voitte toki olla ystäviä jatkossakin, vaikka elätte molemmat itsenne näköistä elämää. Ootte sentään aikuisia ja ilmeisesti myös järkeviä ihmisiä.
Ja puhuttukin on tarpeeksi. En vain ole halunnut tehdä mitään ratkaisuja hätäisesti. Haluan myös hänen parastaan.
Asumme kehä-3:n ulkopuolella ja ostimme velaksi yhteisiin nimiimme tässä vaiheessa yksiön kehä-3:n sisäpuolelta. Yhteiset puheemme ovat, että laitamme vuokralle, vaikka olen myös heittänyt ajatuksen ilmaan, että itse muuttaisin yksiöön.
Hän ei ole ollut koko aikana sinne päinkään, että minä muuttaisin. Hänen mielestään omaisuuden jako olis niin kovin hankalaa, että ei halua muutosta.
Hän on tyytyväinen kaikkeen, minä taas en.
On sanonutkin, että kyllä sen seksipuolen voi itsekin yksistäänkin hoitaa.. Tuntuu pahalta, kun ei ymmärrä sisäisiä tarpeitani oikein.
Koska molemmat olemme järkeviä ja aikuisia, asoista voidaan kai kirjoittaa suht suoraan. Kuusi vuotta keski-ikäisen elämässä on pitkä aika miettiä elämänsä isoja ratkaisuja. Voi käydä niin, että jää ratkaisematta ja on sitten vanhana mitä katua ja mistä katkeroitua. Elämässä kai mikään ei ole ihan varmaa ja joissakin tilanteissa on pakko ottaa riski. Väittävät, että kun jostakin luopuu vasta sitten on mahdollisuus tulla jotain uutta. Mä olen sen koulukunnan nainen, joka en usko kahdella tuolilla istumiseen eli ensin pitäisi se olemassa oleva suhde selvittää loppuun ja vasta sitten ryhtyä uuteen. Se on selvä, että silloin joutuu läpikäymään hel*tillisiä hetkiä ja tunteita, mutta niistä selvittyä on vasta tilaa uudelle. Jos olisin sinä, lähtisin liikkeelle ensin omasta itsestäni ja siitä mitä minä oikeasti elämältäni haluan ja tarvitsen.
Nykyinen avioliittosi ei kertomasi perusteella oikein kuulosta avioliitolta sanan tuntemassamme merkityksessa. Ootko ajatellut, miksi sitä itse kutsuisit...taloudellinen yhteenliittymä, kaverikimppa, ystävyys- yhdessäasumisjärjestely. Eihän noissakaan mitään pahaa ole, jos molemmat ovat yhtä mieltä elämäntyylistä, mutta teillä ei selvästikään näin ole...
ja avioliitossa.Taitaa olla aika yleistä.Itse olen ollut ilman miestä ties kuinka kauan.Nyt eronnut.Miehellä oli kyllä suhteita liikaakin,oma liitto jäi hoitamatta.
Olen itse tehnyt ratkaisuni 27 v avoliiton jälkeen; kerännyt TAVARANI JA MUUTTANUT OMILLENI, olen erittäin onnellinen että uskalsin lähteä suhteesta ulos ja elää omaa elämääni.Vaatii muutaman vuoden pähkäilyn ja reippaasti kohta uutta, miksi roikkua suhteessa mikä ei anna sinulle muuta kuin vapaapäiviksi siivousta ja pihatöiden tekoa? Nyt voin hyvällä omallatunnolla olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Voin elää elämääni eteenpäin; ehkä minullekin löytyy se oikea, joka haluaa jakaa arjen murheet ja kotihommat; tai sitten elän itsellistä elämää eteenpäin. Onnea sinulle
En halua jäädä kuitenkaan yksin. Siinä on ehkä syy kuuden vuoden pähkäilyyni.
Nytkin vaimo on pesemässä asuntomme ikkunoita ja minä vain roikun edelleen netissä.
Pitäisi vain saada varmuus muutostani kehä 3:n sisäpuolelle yksiööni. Aion selvitä veloista, valmistun kyllä ammattiini pian ja pystyn huolehtimaan osaltani myös tyttärestämme.
Jonkinlainen aavistus pitäisi mielestäni olla siitä, olisiko lähiaikoina uusi suhde jossakin tulossa. Henkisesti olen uuteen suhteeseen täysin valmis.
Vai odottelenko vain kotona ja laitan yksiöni vuokralle? Pitääkö odotella seestymistä, vai olisiko minullakin oikeus fyysisen kosketukseen?
Ootko ajatellut mikä yksinjäämisessä sinua eniten pelottaa? Etkö nytkin ole jollakin tasolla yksin, koska vaimosi ei halua olla kanssasi lähekkäin? Asut yhdessä tutun naisen kanssa, mutta et saa fyysistä läheisyyttä ja sitä kautta rakkautta, hyväksyntää, tyydytystä etkä pysty näin toteutumaan kokonaisena miehenä.
En ymmärrä miesten logiikkaa, eli huonossa liitossa roikutaan senkin takia kun pelätään yksin jäämistä! Nainenhan osaa ja uskaltaa tehdä eropäätöksen vaikka mitään uutta miestä ei olis ikaan näkyvillä. Itse olen tehnyt niin, aviossa oltiin 20 vuotta, liitto oli ns.nuoruuden liitto jossa tunteet olivat kuolleet, ainut ratkaisu oli ero,mietin kyllä monta vuotta eroa ennenkuin laitoin sen vireille. Mies ei niin tee, eli heti pitäs olla toinen nainen kiikarissa ja saatavilla. Mielestäni on hyvä olla pitkän liiton jälkeen aivan yksin, siis ilman kumppania, lapset on tietty eriasia. On hyvä käydä tunteita läpi kaikessa rauhassa eron jälkeen, ihminen ei ole mielestäni heti valmis uuteen parisuhteeseen, ed.suhde täytyy käsitellä kaikessa rauhassa loppuun ja kuulostella itseään. Ja nauttia kun saa olla pitkin ja poikin ja vapaasti. Hyvin usein kovin pian ed.suhteen jälkeen solmitut liitot eivät kestä. Minulla ei ole kiirettä löytää miestä ja etsimällä etsiä, ei vieläkään vaikka erosta jo pari vuotta. Eroa en ole katunut päivääkään, nyt kun mietin aikaa taaksepäin, ihmettelen miten kauan jaksoin niin tunneköyhässä liitossa. Sanoisin kaikille eroa miettiville, silloin liitossa menee jo huonosti jos ero ajatukset tulevat mieleen. Ei kannata jatkaa ,ei edes lasten eikä omaisuuden vuoksi. Meillä kaikilla on täällä vain yksi elämä, miksi roikkua huonossa suhteessa josta ei saa mitään?? Katkeruus vaan lisääntyy ja mustaa mielen, ja se vie paljon energiaa myös ihmiseltä, ja helposti voi masentua jne. Lämmintä kesää kaikille!
Olen vaeltanut jo kuusi vuotta henkisesti yksin, joten sen puolesta olen ehkä piankin valmis sitoutumaan, kun sellainen on tarjolla.
Keskustelin kotona juuri äsken rauhallisesti sohvalla vaimoni kanssa. Täytyy tarkentaa hänen kommenttiensa puolesta tätä juttua. Fyysinen vetovoiman puute toisiamme kohtaan on molemmin puolista.
Vaimossanikaan ei varmasti ole mitään vikaa. Tuntuu, että hänkin on kokenut jotakin hyvin merkittävää muita miehiä kohtaan.
Olemme olleet keskeneräisiä silloin kun olemme aloittaneet. Nyt vasta kumpikin ehkä tietää jotakin siitä, mikä toisessa ihmisessä on kiinnostavaa ja puoleensa vetävää.
Meillä ei ole riitoja ja tullaan keskustelujen avulla hyvin toimeen keskenämme.
Onko se niin väärin, että haluaa varmistaa tulevaisuutensa? Ja kyllä myös hänellä on oikeus varmistaa tulevaisuutensa. Olen häntä siihen jopa kannustanut.
Onko kaikkien mielestä aina ja ehdottomasti kaikesta luovuttava ensin, ennen kuin saa mitään uutta tilalle?
Itsekin olen juuri eroamassa, ykkösvaihe takana. Kyllä parisuhteessa pitää olla tasapuolisesti kaikkea.Jos näköpiirissä on uusi suhde, siltä odottaa paljon, on joku mitä odottaa. Mutta jos edessä on yksinäisyys, pitää koota voimansa selvitäkseen yksin. Nyt neliviitosena tietää mitä haluaa suhteelta ja on ehkä liiankin kriittinen.
vaan niin on et suurmmalla osalla eroamassa olevalla naisella on montakin vaihtoehtoa jo siinä vaiheessa vaikka ei sitä monikaan uskalla tai viitsi kertoa.. miestä ja läheisyyttä on tarjolla vaikka kuinka siinä vaiheessa ja turha sanoa ettei sitä ole vailla... että näin..
Mutta jatkaisin että eron(pian 10 vuotta) jälkeen kun muutama seurustelusuhde on nähtynä...niin olen tämän ap;n kanssa aika samoissa aatoksissa. Ei se tämä elämä niin suoraviivaista ole kuin joskus äkkiä ajattelee.
Taitaa vain olla että mitä enemmän ikää tulee sen vaikeampi on ketään löytää,harmittaakin sillä nyt olisi paljon viisaaampi parisuhteessa.
on oleva ja aina tuleva eli oppia ikä kaikki-)oppii arvostamaan hiukan eri asioita ku nuorempana ja ei takerru aina pikkuseikkoihin.
Mitä oikeastaan tarkoitat puhumalla tulevaisuutesi varmistamisesta? Sitäkö, että olisi uusi suhde valmiina olemassa vai jotain muuta...? Jos tarkoitat uutta ihmissuhdetta, niin oma kokemukseni on se, että vanhoihin raunioihin rakennettu ei tahdo kestää. Sitä on niin paljon sitä entisen suhteen painolastia, jonka helposti kaataa uuden suhteen niskaan. Pitää olla tosi skarppina, ettei näin tapahdu. Uusi ihminen tuo mukanaan uudet ajatukset ja uudet tavat ja kun on 20-30 vuotta tottunut elämään vaimonsa kanssa, voi tottumisvaikeudet yllättää todella. Tästä ilmiöstä olen kuullut osuvan sanonnan, että "vanha näytelmä jatkuu, mutta näyttelijä vain vaihtuu". Yksinelämistä ja ed. suhteesta itsenäistymistä puolustaa sekin, että ensin tulee omaksi erilliseksi itsekseen ja sitten on jotain annettavaa ja jaettavaa toisellekin.
Kuka haluaa ryhtyä "kolmanneksi pyöräksi", kun avioliittosi on vielä olemassa? Kyllä suurin osa naisista (ja miehistä) miettii, että naimisissa oleva on liian iso riski. Ehkä se ei eroakaan ja joka tapauksessa, koko erosotku on vielä edessä.
Minäkin neuvon selvittämään aiemmat kuviot ensin. Se on turvallisempaa kaikille. Jos yrittää seistä kahdessa veneessä, molskahtaa yleensä järveen.
Jokainen joka osaa lukea, näkee, että tämä mies hakee sympatioita uskottomuudelleen. Me naiset olemme idiootteja, kättä sydämelle, kuinka moni meistä olisi valmis tälle miehelle avaamaan muutakin kuin sydämensä. Aikuinen mies, keskity vaimoosi äläkä tätä vonkausmallia viitsi jatkaa.
Erämiehen tarina on asiallinen ja mielenkiintoinen. Miten tämä voisi olla "vonkausta"? Voisit perustella käsitystäsi. Itsellänikin on samantapaisia kokemuksia elämässäni. Onko sinulla mitään kokemusta näistä asioista?
Perustelutaitoa, hoi!
En minäkään ottanut sitä vonkauksena. Paremminkin ihmisen ikävää toisen luo. Läheisyyden kaipausta. Näitä varmaan useammassakin liitossa pohdiskellaan ja mietitään ratkaisua. Itsekukin miettii mikä on elämässä tärkeintä ja mitä suhteelta haluaa.
Paremminkin ihmisen ikävää toisen luo. Läheisyyden kaipausta
... sitähän tuo....että näin...
niin, kuka mitenkin asian käsittää. Ei se kaikille tuo mieleen heti vonkausta...voi asian tietysti niinkin käsittää jos haluaa.
Olen kai niin tunneihminen että en osaa sitä niin ajatella...Mutta jokaisella on oma mielipiteensä.
Jos tämä alkuperäinen viesti olisi uskottomuus-palstalla ja sanamuoto vähän toinen, jokainen näkisi heti, että siinä taas keski-iän kriisissä miesraukka koettaa saada hyväksyntää, kun oman vaimon rinnalla on pari-kolme pikkutussua...
Camoon naiset, tämä herra erämies varmaan jo kohta lähettelee teille "sympaattiset" naiset ehdotuksia tapaamisesta. Käsi syädämelle, kuinka moni on jo heltynyt...
se vasta parasta vonkausta onkin.. että näin..
Mitä tarkoitat tässä tapauksessa vonkauksella? Erämies10 siis tilittää tuntemattomana toisille tuntemattomille omia ajatuksiaan ja haluaa saada keskusteluapua, ehkä jopa työkaluja omien ajatustensa selvittämiseksi. Miksi keskustelu olisi vonkausta, jos tätä tarkoitit?
eipäs nyt mennä asioiden edelle. Mielikuvituksesi taisi tehdä tepposet. Ja jos nyt semmoista ehdottelua esiintyis, niin ainahan sitä voi sanoa Ei kiitos. Miksi olet huolissasi asioista, jotka eivät ehkä kosketa sinua henk.koht. ollenkaan?
Juu, kyllä näin on! Alkuperäinen on aivan tyypillinen suomalainen mies eli ei osaa olla jos ei ole aina nainen perseen juuressa!! Mies pelkää yksin oloa ja heti pitää olla se uus nainen valmiina jossain ennenkuin uskaltaa lähtee ed.liitosta! Totta kai mies, niinkuin nainenkin, kaipaa läheisyyttä jne...mutta ei sitä silti tarvitse heti "koko lehmää ostaa, kun voi lypsääkin"! Miettikääs mitä tuo tarkoittaa!!! Kukaan ei ole heti valmis uuteen suhteeseen eron jälkeen, niin kipeä paikka se on, vaikka itse eroa haluaisikin! Moni täällä oli tämän ymmärtänytkin koska moni ajatteli niinkuin minäkin eli monesti sitä vaan siirretään niitä kipeitä asioita uuteen suhteeseen, tiedän monta eronnutta miestä jotka temuaa ja kamppailee uusissa suhteissaan ja ei meinaa millään onnistua! Mies ei ole sinut itsensä kanssa ja tosi asiahan on että jos ihminen ei osaa olla yksin, ei osaa olla myöskään kaksin!!!
jonkun todenneeen.. MONIKO ON JO LANGENNUT..käsi sydämellä..joopjoo se siitä..
En usko kuuden vuoden miettimisaikaasi. Puhut epätotuuksia kaunistaaksesi tilannettasi. Ehkä olet ollut tyytymätön kuuteen viimeiseen vuoteenne, mutta jos olet odottanut ja pähkäillyt ja "valmistellut vaimoasi" kaikki nämä vuodet muutokseen, olet itse pelkuri ja viestisi on itsepetosta.
Teillä on mahdollisuus todelliseen kuuden kuukauden harkinta-aikaan, koska yhteisessä omistuksessanne on kaksi asuntoa, käyttäkää se hyväksenne. Ja jos tunnette, että koeaika oli sitä, mitä haluatte elämältänne, erotkaa ja siirtäkää takapihan kasvimaa yhdessä pienemmälle pihalle!
Mikäli et uskalla edes koe-erota, tyydy siihen mitä sinulla on.
avioeroa monta vuotta ennen kuin jätin hakemuksen ja siitä se sitten lähti. Ensin yritin valmistella ajatukseen ex-miestänikin, joka oli "periaatteessa ihan tyytyväinen" tyhjääkin tyhjempään kulissiliittoon. Hän ei alkuun halunnut eroa (varmaan pelotti kaikki se vaiva ja rahanmeno) Nyt hän on löytänyt uuden ja on onnellinen (huom pieni ero).
Kannattaa olla rohkea eikä tyytyä lievään tyytyväisyyteen, muuten saa sinnitellä ja jossitella loppuikänsä. Eikä siitä kärvistelystä kukaan anna sulle mitään palkintoa lopuksi;-)
Kannattais kuitenkin pitää edes ihan lyhyt breikki kahden suhteen välissä. Kyllä niitä kumppaneita löytyy ihan varmasti. Onnea elämällesi, niitä sinulla on vain tämä yksi.
että fyysinen kosketus kuuluu avioelämään. Eikö vaimosi enään nuku sinun vieressäsi vai miten on.Itse olen ollut naimisissa n. 30 vuotta ja mieheni on pettänyt minua. Odotan että viimeinen lapseni lähtee ensi kevään jälkeen pois kotoa niin sitten otan eron ja häivyn mieheni elämästä. Olet kyllä pahassa jamassa.