Varkaaksi epäily tai yritys nujertaa on tullut kohdallani päätepisteeseen. Itken ja mietin olenko luulosairas vai voiko apua vielä saada jostain. Työpaikallani on ollut valtataistelua viimeisen vuoden ajan. Olen ns. 2 luokan varavarapäällikkö. Voimia olen saanut siitä, että mitään väärää en ole tehnyt, mutta se ei enää jaksa kannattaa. Tunnen että töistä lähtiessäni joku kyylää etten vie mitään talon omaisuutta, tunnen että minua seurataan autolla kotiin asti, luulen että vastapäätä kotiani on muuttanut kyylääjiä. Kotona jatkan asian murehtimisella etten pysty hoitamaan vaimon aviollisia velvollisuuksia, iloita lapsista tai nauttia aurinkoisesta päivästa. Noidankehä pyörii ympärilläni. Voi h....ti et on pimeetä mut sekoomassa en mielestäni vielä ole.
Kyttääminen
Patit loppuu
141407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
selvä sterssin aiheuttama harhaluuloisuushäiriö. Yritä levätä ja keksiä kivoja asioita. Ulkoile paljon ja yritä olla ajattelematta noitan päässäsi pyöriviä asioita. Ulkoista olosi äläkä tarkkaile itseäsi ja mieti mitä muut sinusta ajattelevat. Yritä välttää naapurienkin tarkkailua ja "nosta nokkaa ja paina kaasua" jos tulee kurja tilanne. Itse tiedät parhaiten mikä olet ja sen turvin voit olla hyvällä omallatunnolla. Aina on ihmisiä jotka yrittävät musertaa ihan oikeasti toisen provosoimalla luuloja ja syyllistämällä jotain herkkää ihmistä jonka huomaaavat reagoivan heidän kiusaamiseensa. Älä anna valtaa idiooteille ja yritä poistaa päästäsi pakkomielteiset ajatuksesi. Vaikka sitten ammattiauttajan avulla. Jokaisella on oikeus nauttia elämästä ilman kalvavaa epäluuloa.
Voi olla täyttä totta, ihmiset osaa olla julmia ja valmiita mihin vaan saadakseen jonkun pois työkuvioista, jotenkin tutulta kuulostaa.
Jos olet todella vainon uhri niin psykiatrista ei paljon ole apua koska tietysti hän tulkitsee sinut oppiensa mukaan jonkuasteiseksi harhaluuloiseksi.
Parasta jos pystyt olla "näkemättä" ja reagoimatta mitenkään vainojajiin. Ja poliisi ei auta koska "mitään" ei ole tapahtunut. Niinpä. Olet oman onnesi seppä ikävä näin sanoa mutta näin se käytännössä menee. Voimia ja jaksamista, mutta älä vielä sano itseäsi irti tms. koska työntekijänä kuulut tarvittaessa jonkunlaosen avun piiriin työsuojelu työterveyshuolto jne.
Jos psykiatrin vastaanotolle menee ilmoittamaan asiaan, että kytätään, niin vääjäämättä on diagnoosi "harhaluulohäiriö", sillä muutoin pääsee eläkkeellekin.
Lääkärinlausunto kirjoitetaan ihan paradoksaalisesti eli järjenvastaisesti mitä asiakas puhuu, että eläke tulee. Tiedän tapaauksessa, jossa ihminen jahdattiin niin pahaan maanrakoon, että eläkeelle joutui, asiakas on ihan selväjärkinenkin.
Tilanne on niin paha ettei muuta keinoa ollut, kun oli kyseessä peräti virka ja työpaikan kateus virasta. Milloinkahan ihan oikeesti näihin puututaan?
Juuri näin mullekin tehtiin, että tällainen diagnoosi annettiin, kun jouduin työpaikalla kiusaamisen kohteeksi ja minusta haluttiin päästä eroon sain harhaluulohäiriöisen paperit työterveydestä ja kuntoutuspoliklinikan kautta, jossa oli psykologit ja psykiatrit lausumassa juttuja eteenpäin mitä työpaikka soitteili valheita ja omia mielipiteitään eli mitä nyt vihamiehet puhuu. Mulla oli näes saatu virka taloon suhdetoiminnalla ja tästä alkoi koko jupakka. Kateus pyöri työtovereitten mielessä.Toisin sanoen mulla on "juorujen" päältä eläkepaperit.
Olen todella sitä ammattiauttajaakin miettinyt, perhekin jo ansaitsisi sen. Ehkä se rohkaisu puuttuu. Tässä kohdin palaa vanha sanonta mieleen, et hullu saa olla, muttei tyhmä. No huomenna EI TARVITSE mennä töihin, kerään voimia maanantaihin. Voitanko itseni ja haen apua?
...kannattaisi hakea apua, sillä olen itse läpi käymässä myös työpaikkakiusaamistilannetta, erilaista vaan, mutta rankkaa se on jo poikaystävällenikin, kun en oikein muuta jaksa ajatella,kun että mitä nöyryytyskeinoja esimieheni on taas huomiseksi päiväksi minun varalleni keksinyt.
Itse olen ottanut asian puheeksi työnantajani kanssa, (olen pätkätyöläinen) joka on erttäin ymmärtäväinen ja hyväsydäminen nainen.
Jo pelkkä asiasta puhuminen helpottaa omallakohdallani hetkeksi oloani, vaikka ei ongelmaa ratkaisekkaan. Toivon paljon voimia ja jaksamista sinulle tilanteessasi, ja vietä aikaa vaimosi ja lapsiesi kanssa. Ota vaikka sairaslomaa, ja tee jotain ihanaa perheesi kanssa, ja tietysti ota etäisyyttä työpaikkaasi!!Mielestäni ansaitset sen, ja voit sitten palata töiden pariin levänneenä, ja vahvempana miehenä.
Lukiessani teidän kohtalotovereiden viestejä, laitoin pahalle ololleni päätepisteen ja hakeuduin hoitoon.
Kävin keskusteluja työterveyshoitajan ja työpaikkalääkärin kanssa. Sillä hetkellä ainakin tuntui että minua kuunneltiin. Ehkä itseäni rohkaisevana asiana oli, että en ole kuulemma ainoa joka on voinut huonosti kyseisessä työpaikassa?? Heräsi kysymyksiä, mutta tärkeintä on nyt hoitaa itseni kuntoon.
Sain lähetteen psykiatriseen sairaalaan.Työpaikkalääkärini oli todella huolissaan jaksamisestani. Vietin osastolla pari päivää ja kävin asioita läpi psygologin että omahoitajan kanssa. Myös mieheni osallistui keskusteluihin.
Osastolla olooni ei nähty tarvetta, joten nyt olen kotona. Paikka on siellä jos oloni muttuu sietämättömaksi, mutta muuten tulen käymään keskusteluita viikoittain siellä.
Eteenpäin tässä yritetään mennä. Ajatuksia ja kysymyksiä pyörii päässäni että miten saan asiani järjestykseen.
Se hoitoon hakeutuminen psykiatriseen sairaalaan on kurjajuttu. Sillä leviää pian tieto työantajiin ja ystäviin, niin alkaa eristäminen siviilissä ja tilanne tulee entistä pahemmaksi.
höpö höpö. Kyllä oma terveys on huomattavasti tärkeämpää kuin työnantajan luulot ja ajatukset. Jos ystävät eristävät moisen syyn takia, niin sellaiset ystävät saavat mennäkin. Aika vanhakantainen on tuo sinun ajatustapasi psykiatrisesta sairaalasta. Jätätjö menemättä lääkäriin, jos jalkasi on poikki?
Rohkeasti vain itseä hoitamaan. Hyvissä ajoin kannattaa mennä, jos on mielenterveysongelmista kyse. Mitä aikaisemmin tilannetta päästään hoitamaan, sitä nopeammin saadaan kuntoon.
Kuule, tuostahan ne vasta innostuu.Ylimielinen pohjasakkaa saa tuulta purjeisiinsa ja taas ollaan vielä ylimielisempiä, vaikka ei ole mitään aihetta.
Herkkää ihmistä on helppo kiusata-ja siitä ne nauttii.
Saavat jotain painettua alas ja jos se vielä joutu pöpilään, ollaan niin hyviä niin hyviä.
Älä helvetti kerro kenellekään.
Kiusattu ei ymmärrä kiusaajien touhuja ollenkaan.
Innostuvat eli ei. Mitä väliä? Edelleenkin kehoitan hakemaan itselle apua, jos siihen tilaan on joutunut, että ei enää jaksa/pärjää. Se on kiusaajien pienuutta, jos nauttivat toisen ahdingosta. Ei kai heitä lähdetä orjailemaan sillä, että ei uskalla pyytää itselle apua? Ja jos se yhtään lohduttaa, niin huonosti ne kiusaajatkin voivat. Ei kukaan terveellä mielellä siunattu lähde kiusaamaan toisia sairaaksi asti. He onnettomat eivät vaan uskalla/osaa hakea apua.
Huonot kiusaa heikompiaan.
Saavat itsetuntoa.
Hyvien ei tarvitse kiusata.Tietävät oman arvonsa.
Suomessa huonot jyrää.Siksi tämä on tälläista sontaa.
Tuo on todellakin totta! Itse olen juuri joutunut tuon kohteeksi! Itse en ole koskaan pitkän työurani aikana työpaikalla ketään haukkunut vaikka syytä olisi ollut. Ja olisi ollut nytkin. Mutta kiusaajat sen tekivät pönkittääkseen itseään, kävivät haukkumassa minua ylemmille. Luulisi että on likainen olo, mutta ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut, tyytyväisiä. Ei ihme että työpaikallani voidaan huonosti.
Koska minua on nöyryytetty pariin kertaan julkisesti työyhteisössä, niin en tiedä olenko narri vai muuten vaan epäluotettava työntekijä. Ylöspäin tästä en ainakaan pääse.
Esimerkiksi kun lähdin aikaisemmin pois töistä, ja siitä ilmoitin pomolle, ja kerroin siitä kahvipöydästä joillekin, niin tuli kuitenkin olo, että lähdin kuin varkain. Itsellä oli kiire mennä pois asioille. "Työkaveri" oli kuitenkin asiakaspalvelutilanteessa ja huomaasi aikaisin lähtöni. Oikein nosti pois hihan kellon edestä ja katsoi aikaa. Koska olin kaukana, en oikein jaksanut avata ovia ja sanoa "hei, sain luvan! älä siinä pyörittele silmiä" tms. Voin kuitenkin kuvitella, että sen perjantaisessa kahvitauon aikana haukkuvat minua työnlaistajaksi, työnantajan pettäjäksi tms. Huoh. "Mukava" mennä taas maanantaina töihin, kun tietää mitä lähtöni jälkeen on puhuttu.