Olen 27-vuotias nainen. Tapasin mieheni 2 vuotta sitten. Hän oli juuri sellainen mitä olin toivonut, jonka vuoksi hän sydämeni suht nopeasti veikin. n. 5kk:n kuluttua menimme kihloihin ja siitä 2 kk:n päästä sanoimme toisillemme tahdon. Elämä on sen jälkeen mennyt siivillä, ylämäkiä ja alamäkiä on tullut vastaan, mutta kaikesta on aina selvitty. Nyt kuitenkin olen pannut merkille mieheni käyttävän runsaasti?! alkoholia. Hän käy kyllä töissä ja hoitaa työnsä kiitettävästi, mutta perjantain tullessa tulee toinen puoli näkyville. Kaljaa ja kirkkaita laskee kurkusta alas tasaiseen tahtiin. Joka viikonloppu!!!! Tuntuu kuin HERRA ALKOHOLILLA olisi jokin ylivoimainen ote miehessäni. Jos asiasta mainitsen, saan vain haukut päälleni ja vastauksen, ettei mitään ongelmaa ole. Mielestäni alkoholista on jo tullut ongelma. Asia ei olisi mielestäni lainkaan niin vakava, jos viikonloppuna muutaman kaljan joisi rankan viikon jälkeen. Mutta, kun hän ottaa sitä reilusti enemmän ja tuo kyseinen nautintoaine aiheuttaa mieheni luonteessa huolestuttavia muutoksia. Hän muuttuu äkkipikaiseksi ja hermostuu helposti, hän ymmärtää ja kuulee sanomiseni VAIN omalla tavallaan ja suuttuu, sanoin mitä ikinä sanoinkin. Hän saattaa tarrata minuun lujasti ja painottaa sanomisiaan. (mustelmia on käsivarsiini jo ilmestynyt). Pelottavinta on se lasittunut katse, jolla hän katsoo minua. Juomista ei kuitenkaan kestä kuin tuon perjantai-lauantai välisen ajan. Joskus toki se on jatkunut sunnuntaillekin. Onkohan elämäni ja etenkin avioliittoni laimattu alkoholistin kanssa? Mieheni on sanonut että ei koskaan minua löisi tai satuttaisi, mutta onkohan tämä kaikki vain alkusoittoa jollekin pahemmalle? Tämä pelottaa minua suuresti. Miestäni rakastan yli kaiken, enkä avioeroakaan haluaisi taakseni. En ole luonteeltani ilkeä tai v****mainen, töissä käyn tunnollisesti ja kodin hoidan samalla, en nalkuta ja ole rasittava... Lapsiakin haluaisin tulevaisuudessa... Pelottaa vain että millaisessa tulevaisuudessa?Mitä minun pitäisi tehdä???
Epätoivoinen ja
pelokas tulevaisuudesta...
81183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja saatanan äkkiä! sorry sanavalintani mut nään punaista kun joku pilaa itsensä tuollaisen suhteen kanssa... hae äkkiä jostain apua!!! pian...
murhe? Hän saattaa olla väsynyt tai turhautunut ja kokee rentoutuvansa alkoholin avulla. Alkoholin juomista voi vähentää tai sen voi jopa lopettaa, jos vaan todella haluaa. Lopettamista/vähentämistä helpottaa jos samalla löytää toisen tavan rentoutua tai hakea "fiilareita".
Asiasta kannattaa puhua yhdessä, mutta saattaa olla mahdollista ettei miehesi pysty näkemään sinun puoltasi asiassa. Jos näin käy niin voisitteko käydä asiaa yhdessä läpi jonkun ulkopuolisen auttajan kanssa? Entä olisiko ketään sukulaista tai tuttua joka olisi tajunnut vähentää tai lopettaa alkoholin käyttönsä ja olisi valmis keskustelemaan miehesi kanssa?
joten miten eteenpäin?
Yksi vaihtoehto on siis, että miehesi ei yksinkertaisesti ymmärrä sinun näkökulmaasi ja pelkoasi. Jos näin on, niin miten saisi miehesi tämän ymmärtämään? Valitettavasti miesten oppimiskäyrä kulkee tällaisissa asioissa usein vain rankan vastoinkäymisen kautta. Yksi mahdollisuus voisi olla tuo edellä ehdotettu sukulainen tai tuttu jolla on vastaavanlaisia kokemuksia.
Toinen vaihtoehto on, että alkoholi on vain oire ja miehelläsi on varsinaisesti joku muu ongelma. Jos näin on, niin miten saisi miehesi avautumaan ja kertomaan varsinaisesta ongelmastaan eli syystä miksi hän juo? Tässäkin on omat haastensa, sillä joillekin henkilöille omien virheiden tai ongelmien myöntäminen on äärimmäisen vaikeata. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen apu tai mahdollisesti joku erittäin paljon elämää kokenut, syvällinen ja luotettava henkilö voisi kenties auttaa.
Onhan toki vielä varmaan muitakin vaihtoehtoja.
mies ylipäätään on liian hyvä, ollakseen totta.
"Hän oli juuri sellainen mitä olin toivonut, jonka vuoksi hän sydämeni suht nopeasti veikin"
Niin murheita ja vastoinkäymisiä on kaikilla, mutta se ei oikeuta ketään toimimaan väkivaltaisesti. Henkinen ja fyysinen väkivalta on jo tullut tutuksi sinulle, huomaatko itse?
Etkö yhtään ihmettele, miksi kaiken piti tapahtua niin kiireesti, suhde, kihlautuminen ja avioituminen?
Voi huokaus, miehesi toimi nopeasti, sillä aina voi näytellä ja sanoa itsestään sitä ja tätä. Vasta käytös tuo esille ihmisen persoonan, salatuimmankin.
Ja toinen vihje oli, miten hän toimi niin kuin sinä olit toivonutkin, sydänhän siinä suli, järjestä viis.
Kuulostaa, että ongelma voisi olla narsistinen luonnehäiriö, tutki ilmiötä, tietoa kyllä löytyy halutessa.
Lapsia älä tee, ennenkuin olet yhdessä alkoholittoman ja väkivallattoman miehen kanssa. Miehestäsi voi sellainen tulla, jos hän tunnustaa ongelmansa ja hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon.
Sinun tehtäväsi se ei ole, eikä se ole sinun vastuullasi. Sinun kannattaisi miettiä hartaasti, mitä tarkoittaa rakkaus, onko se alistamista ja väkivaltaa?
Mitkä ovat sinun rajasi, vain sinä päätät saako niitä rikkoa!
Hakisitko keskusteluapua itsellesi esim. perheneuvolasta tai turvakodista? Sillä autat itseäsi, miestäsi ja kenties tulevia lapsiasi, autat turvalliseen ja ihmisarvoiseen perhe-elämään.
27 vuotiaan ei tarvitse olla epätoivoinen ja pelokas tulevaisuudesta. Sinulla on elämä edessä, olet joutunut ottamaan vastuun itsestäsi heräämällä todellisuuteen.
Ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta. Mutta jos odotat edes vielä vuoden saati 10, kadut jokaista päivää minkä menetit jäätyäsi makaamaan tuleen. Suhteeseen, jossa ei ole turvallista ja rakkaudellista. Niin kadut, mikäli edes olisit enää hengissä, sillä väkivalta raaistuu, aivan kuin olet jo itse sen huomannutkin.
Nyt ongelmasi on jo puoleksi ratkaistu, sillä tunnustit ja tunnistit ongelman, älä pelkää, usko vain.
Voimahalukset sinulle, viisautta päätöksiin. = )
Louhdutukses
olet nuori ja suhteesta ei ole lapsia,niin ajattele ota ja lähde. Alkon käyttö ei ole ratkaisu edes ongelmiin, eikä anna oikeutta tarttua sinuun vihamielessä, siitä on lyhyt matka johonkin pahempaan.Älä elä elämääsi pelon alla, teet lapset kun tulee vastaan mies jota ei tarvii pelätä.Rakkauskaan ei aina riitä,vaan oman hyvinvoinnin takia on katsottava tulevaisuuteen......kaikkea hyvää sulle.
Hei
Pahalta tuntuu lukea tarinasi. Vaan jotakin hyvääkin tässä on. Teillä ei VIELÄ ole lapsia.
Jätä tuo mies vielä, kun eroon pääset.
Olen jättänyt yhden ja valitettavsti nykyinenkään valintani ei ollut alkoholiton. Kärsin kovasti avomieheni hulluuspuuskista juovuksissa. Viimeksi hän valutti viiniä päähäni. Sanoi, että ärsytän häntä. Olen jo kaksi kertaa kutsunut poliisinkin hänen äkkipikaisuuttaan rauhoittelemaan. Muulla en häntä ole saanut talttumaan.
Näiden kertojen jälkeen hän on pelästynyt ja hakenut apua, käyttänyt jopa antabusta. Olen jaksanut tukea ja uskoa häneen. Tätä voisi kutsua rakkaudeksi, sitä ihmistä kohtaan, mikä hän on selvin päin.
En myöskään ole vittumainen ihminen, mutten hänen seurassaan voi ottaa alkoholia, etten vain sano jotakin, mistä hän loukkaantuu ja suuttuu. En voi niellä kuitenkaan sitä, mitä hän sanoo tai tekee. Usein odotan, kun hän selviää ja annan palautetta. Olen jo ilmoittanut lähteväni, jos hän jatkaa, ennemmin tai myöhemmin.
Alkoholin vuoksi elämämme ei mene niin kuin aina toivoisin. Moni asia on väistynyt muun muassa toisen lapsen hankkiminen.
Taas kertaalleen hän lopetti juomisen. 2-viikon putki takana. Tässä vaiheessa hän on ärtynyt eikä kestä yhtään kritiikkiä. Menee toiset pari viikkoa, että voimme keskustella.
NIINPÄ:
Vaikka olisitkin edes häivän vittumainen, miksi meitä pienenkin palautteen antajia voidaan sanoa, tai henkilöitä, jotka eivät alistu alkoholistin antamaan rooliin, sinun ei silti tarvitse jatkossa kärsiä hänen aiheuttaman ongelman takia.
Voitkohan edes kuvitella, mihin eläminen alkoholistin kanssa voi pahimmillaan johtaa?
Minulla on 16-vuotias lapsi kotona ja hänen vuokseen pidän tämän liiton koossa, vielä. Hän ei ole nähnyt näitä meidän pahimpia kriisejämme, mutta kulissien koossa pitäminen vie minun voimani. Avomieheni toki käyttäytyy hänen läsnä ollessaan. Jos ei, päätökseni olisi helpompi tehdä. Lastani suojelen kuin tiikeriemo.
ÄLÄ edes harkitse lasta hänen kanssaan. Kunnon isiä löytyy. Jotkut meistä ovat vaan niin hölmöjä, etteivät ota tällaista.
Jos vähänkin pelottaa, minkä tuosta kertomastani luin, heti jalat alle, kun vielä voit. Minä elän pelkoni kanssa ja joudun usein kontrolloimaan ja arvelemaan hänen käyttäytymistään. Vaikka arvelisin, että tilanne on hallinnassa, tiedän, ettei se alkoholistin kanssa ole ikinä. En myös voi elää kantamalla hänen taakkaansa loputtomiin.
Alkoholismi on pelottavaa, jos ei lopulta sinulle, niin lapsellesi.
Taitaa minullakin olla ratkaisun paikka edessä...
Kiitos teille kaikille vastanneille, on hyvä tietää että tästä samanlaisesta tilanteesta on toisia selviytyjiä. Ja voin selvitä myös itsekin. Ehkä on parempi suojella itseäni ja tulevia lapsia ja tehdä ratkaisuni ennen kuin on liian myöhäistä.
SE on vain NIIN vaikeaa jättää taakseen muuten niin ihanaa miestä. Sitä vain odottaa, että ehkä tulevaisuudessa on niitä selviä viikonloppuja?!?!? Ja niiden vuoksi pitäisi yrittää jaksaa, varsinkin kun olen luvannut rakastaa niin myötä- kuin vastamäissä.
Ennen viikonloppua tekisin kyllä jo miehelle selväksi että se viinan läträäminen on sinusta kamalaa, ja se millaiseksi hän muuttuu. Jollei miehestä ole puhunmaan ongelmistaan, ja vielä vähättelee niitä, lähde pois joka viikonloppu jonnekin kun mies on ottanut sen verran että alkaa muuttua toiseksi. Tuosta ei ole pitkä matka väkivaltaiseen käytökseen. Olkoon kuinka ihana mies tahansa, mutta tuo viinapuoli on myös osa häntä. Hänelälkin on vastuunsa ja velvollisuutensa teidän liitossanne. Ei ole yksin sinun tehtäväsi rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Jos tunnistaisitte yhdessä tuon ongelmaksi ja pyrkisitte siitä ygdessä eroon, se olisi yhteistyötä. Nyt taistelet tuulimyllyjä vastaan. Minun mies (pian ex-m) alkoi ymmärtää tilanteen. Hän otti itseään niskasta kiinni ja päättäväisesti laittoi työpaikallaan alulle ne muutokset jotka tarvittiin hänen stressinsä purkamiseksi. Siinä oli toki vaara joutua tylsiin tehtäviin, mutta hänellä oli onnekseen hyvä esimies joka tajusi tilanteen. Tehtävien muututtua mieskin alkoi muuttua. Meidän liitto kyllä nyt kaatuu ihan muihin syihin kuin viinaan, vaikka mies on tyytyväinen päästessään viinan suurkäytöstä eroon. Hän siis ottaa kyllä oluen tai kaksi silloin tällöin ja joskus juhlitaan ravintolassakin mutta kotona negatiivinen juopottelu loppui, ja se aggressiivinen käytös mitä se aiheutti.