Mun on nyt pakko tulla tänne purkautumaan ja kertomaan oma tarinani, jospa tämä sitten helpottaisi ja pystyisin jotenkin jatkamaan elämääni.
Aloitin seurustelemaan hyvin nuorena (en kerro nyt ikää, enkä edes keksittyjä nimiä, ettei kukaan vain mitenkään tunnista/yhdistä minua) Olin mieheni kanssa todella iloinen, mutta rupesin siinä ajan kanssa huomaamaan että kaikki ei ole ihan kunnossa. Mies solmi minut itseensä ja jotenkin yritti alistaa minua.
Sitten kun olimme olleet vuoden yhdessä, mieheni kesken riidan kävi minuun kiinni. Hän löi minua kasvoihin monesti ja tietenkin muualle ruumiiseen. Huusin tietenkin kivusta ja pelosta, koska olin aivan ymmälläni.. Miten mies joka rakastaa minua voi tehdä mulle näin?? Mies huusi minulle että "lopeta toi huutaminen tai mä tapan sut" Sen jälkeen hän kävi kurkkuun kiinni ja kuristi.. Pökerryin hänen syliinsä ja seuraava muistikuva oli kun kuulin poliisiauton sineerin.. - mies sai tästä törkeän pahointilyn
Anmnoin hänelle anteeksi.. Ei mennyt kauaakaan mun hän löi uudestaan. Mutta tuollaista kohtausta hän ei saanut enää tuon jälkeen..
Jokaisen lyönnin jälkeen hän aina pyysi anteeksi ja selitti ja selitti.
Muistan yhden kerran kun mieheni oli ollut hieman juhlimassa ja hän tuli kotiin jolloin tappelimme jostain aivan pienestä asiasta. Huomasin kun hän alkoi hermostua ja rupesin hieman perääntymään, jotta pääsisin pakoon. Sitten sitä jo tulikin turpaan, olin nurkassa, joten en päässyt mitenkään pakoon.. lyyhistyin maahan istumaan ja mieheni vain löi. Pyysin itkien tuskasta häntä lopettamaan mutta hän ei välittänyt jatkoi vaan.. Ja tämänkin teon hän sai anteeksi.
Nyt lyönnit ja alistamiset ovat vain lisääntyneet. Se oli melkein jokapäiväistä. En uskaltanut lähteä. Pelkäsin miestäni. Olen nuori, pelkään että jos lähden että minne menen. Pelkäsin että minulle tehdään jotain. Sitten vain yhtenä iltana kun mieheni oli minua naamaan nyrkillä lyönyt ja sen jälkeen kun kavereiden kanssa ulkona oltiin ja siellä kavereitteni edessä hän löi taas ja vielä kaksi kertaa.. Lähdin pakoon vanhemmilleni. Kerroin heille kaiken..
Mutta... Menin taas takaisin kun mieheni puhui minut ympäri.. Olen masentunut, olin melkeinpä ensimmäisen lyönninjälkeen, mutta se vain pahentui kokoajan. Kotona ollessani ja miettiessäni elämääni. Meidän tulevia häitä joihin oli aikaa enää muutamia viikkoja tein päätöksen.. Pakkasin tavarat.. Sen jälkeen soitin vanhemmilleni että tulee hakemaan minut pois. Nyt olen ollut muutamia päiviä pois mieheni luota. Olemme eronneet ja häät on peruttu. Tein vaikean, raskaan ja pelottavan päätöksen, mutta nyt on jo huomattavasti helpottanut. En ole vastannut miehen puheluihin. En mihinkään. Katkaisin kaikki välit häneen. Kerroin myös hänen vanhemmilleen tästä alistamisesta ja hakkaamisesta. Tänään näin mieheni toisen naisen kanssa, säälin sitä naista, koska tiedän mitä hän tulee kokemaan.
Haluan vain sanoa, että oikeesti ihmiset älkää jääkö siihen suhteeseen. Tein itse vaikean päätöksen. Jouduin tilanteeseen jossa piti soittaa kaikki sukulaiset läpi ja perua häät vain ja ainoastaan kolme viikkoa ennen häitä. Vieraita olisi ollut tulossa melkein 100..
En uskalla liikkua missän yksin, koska pelkään törmääväni tähän entiseen mieheeni. Aijon muuttaa pois paikkakunnalta ja aloittaa uuden elämän ilman miestä. Nautin vapaudesta ja siitä että olen pelastunut mieheni kynsistä. Ei enää yhtään lyöntiä! Tämä päätös ja lupaus on huomattavasti pitävämpi kuin se mitä mies lupaa iskun jälkeen. Tämä päätös pitää. Kukaan ei enää koskaan lyö minua. Kaikki muuttuu paremmaksi.. Yritän itse uskoa siihen.. Vaikka jokapäivä joudun miehen perään itkemään ja tuskasta kärsimään niin tiedän että tein oikean valinnan.. Pelastin itseni.. Mies taasen tuhoi elämänsä viinalla. Häneltä meni kaikki..
OIkeesti rakkaat ihmiset jotka kokevat samaa kuin minä, älkää jääkö siihen suhteeseen. Teille kaikille on joku niin paljon parempi. Ihan oikeasti. Mikään teko ei ole niin paha, että sen takia täytyisi löydä.. Tsemppiä ja paljon haleja teille kaikille..
Aloitin seurustelemaan hyvin nuorena (en kerro nyt ikää, enkä edes keksittyjä nimiä, ettei kukaan vain mitenkään tunnista/yhdistä minua) Olin mieheni kanssa todella iloinen, mutta rupesin siinä ajan kanssa huomaamaan että kaikki ei ole ihan kunnossa. Mies solmi minut itseensä ja jotenkin yritti alistaa minua.
Sitten kun olimme olleet vuoden yhdessä, mieheni kesken riidan kävi minuun kiinni. Hän löi minua kasvoihin monesti ja tietenkin muualle ruumiiseen. Huusin tietenkin kivusta ja pelosta, koska olin aivan ymmälläni.. Miten mies joka rakastaa minua voi tehdä mulle näin?? Mies huusi minulle että "lopeta toi huutaminen tai mä tapan sut" Sen jälkeen hän kävi kurkkuun kiinni ja kuristi.. Pökerryin hänen syliinsä ja seuraava muistikuva oli kun kuulin poliisiauton sineerin.. - mies sai tästä törkeän pahointilyn
Anmnoin hänelle anteeksi.. Ei mennyt kauaakaan mun hän löi uudestaan. Mutta tuollaista kohtausta hän ei saanut enää tuon jälkeen..
Jokaisen lyönnin jälkeen hän aina pyysi anteeksi ja selitti ja selitti.
Muistan yhden kerran kun mieheni oli ollut hieman juhlimassa ja hän tuli kotiin jolloin tappelimme jostain aivan pienestä asiasta. Huomasin kun hän alkoi hermostua ja rupesin hieman perääntymään, jotta pääsisin pakoon. Sitten sitä jo tulikin turpaan, olin nurkassa, joten en päässyt mitenkään pakoon.. lyyhistyin maahan istumaan ja mieheni vain löi. Pyysin itkien tuskasta häntä lopettamaan mutta hän ei välittänyt jatkoi vaan.. Ja tämänkin teon hän sai anteeksi.
Nyt lyönnit ja alistamiset ovat vain lisääntyneet. Se oli melkein jokapäiväistä. En uskaltanut lähteä. Pelkäsin miestäni. Olen nuori, pelkään että jos lähden että minne menen. Pelkäsin että minulle tehdään jotain. Sitten vain yhtenä iltana kun mieheni oli minua naamaan nyrkillä lyönyt ja sen jälkeen kun kavereiden kanssa ulkona oltiin ja siellä kavereitteni edessä hän löi taas ja vielä kaksi kertaa.. Lähdin pakoon vanhemmilleni. Kerroin heille kaiken..
Mutta... Menin taas takaisin kun mieheni puhui minut ympäri.. Olen masentunut, olin melkeinpä ensimmäisen lyönninjälkeen, mutta se vain pahentui kokoajan. Kotona ollessani ja miettiessäni elämääni. Meidän tulevia häitä joihin oli aikaa enää muutamia viikkoja tein päätöksen.. Pakkasin tavarat.. Sen jälkeen soitin vanhemmilleni että tulee hakemaan minut pois. Nyt olen ollut muutamia päiviä pois mieheni luota. Olemme eronneet ja häät on peruttu. Tein vaikean, raskaan ja pelottavan päätöksen, mutta nyt on jo huomattavasti helpottanut. En ole vastannut miehen puheluihin. En mihinkään. Katkaisin kaikki välit häneen. Kerroin myös hänen vanhemmilleen tästä alistamisesta ja hakkaamisesta. Tänään näin mieheni toisen naisen kanssa, säälin sitä naista, koska tiedän mitä hän tulee kokemaan.
Haluan vain sanoa, että oikeesti ihmiset älkää jääkö siihen suhteeseen. Tein itse vaikean päätöksen. Jouduin tilanteeseen jossa piti soittaa kaikki sukulaiset läpi ja perua häät vain ja ainoastaan kolme viikkoa ennen häitä. Vieraita olisi ollut tulossa melkein 100..
En uskalla liikkua missän yksin, koska pelkään törmääväni tähän entiseen mieheeni. Aijon muuttaa pois paikkakunnalta ja aloittaa uuden elämän ilman miestä. Nautin vapaudesta ja siitä että olen pelastunut mieheni kynsistä. Ei enää yhtään lyöntiä! Tämä päätös ja lupaus on huomattavasti pitävämpi kuin se mitä mies lupaa iskun jälkeen. Tämä päätös pitää. Kukaan ei enää koskaan lyö minua. Kaikki muuttuu paremmaksi.. Yritän itse uskoa siihen.. Vaikka jokapäivä joudun miehen perään itkemään ja tuskasta kärsimään niin tiedän että tein oikean valinnan.. Pelastin itseni.. Mies taasen tuhoi elämänsä viinalla. Häneltä meni kaikki..
OIkeesti rakkaat ihmiset jotka kokevat samaa kuin minä, älkää jääkö siihen suhteeseen. Teille kaikille on joku niin paljon parempi. Ihan oikeasti. Mikään teko ei ole niin paha, että sen takia täytyisi löydä.. Tsemppiä ja paljon haleja teille kaikille..
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinulle ja tulevalle elämällesi. Nyt vain muutto mahdollisimman kauas entisestä elämästäsi. Olen saman, mutta pahemman kokenut, kuin sinä. Minä olen selviytynyt sillä, että hain lähestymiskiellon ja nostin syytteet jokaisesta pahoinpitelystä ex-miestäni vastaan. Hän on saanut tuomionsa, vankila sellaisen. Kaikki oikeudenkäynnit, lähestymiskielto ja sinä aikana tapahtuneet asiat, ovat olleet näin jälkikäteen ajateltuna huikean raskaita prosesseja. Olen kuitenkin selvinnyt niistä kaikista ja elämäni on asettunut aivan uusille urille nykyään. Se kaikki helvetti, mitä koin, on vain vanha ja ikävä muisto. Vanha kansanviisaus sanoo, ei pidä jäädä tuleen makamaan. Hienoa, että olet päässyt eroon sairaasta ihmisestä. Olen varma siitä, että elämäsi muuttuu vain paremmaksi ja jonainpäivänä kerrot muutoksesta myös tällä palstalla, niille, joilta ei löydy voimavaroja lähteä pois varmasta helvetistä.
Todella hienoa! Onnittelen sydämestäni Sinua!
Tuo oli todella raskas projekti ja vaati Sinulta
paljon perua häät kolme viikkoa ennen häitä.
Sitten vielä se iso prokjeti soittaa sadalle häävieraalle. Kyllä sinä elämässäsi pärjäät kun
tuon olet pystynyt tekemään.
Kaikki me toivomme hyvää toimivaa rakkausuhdetta, mutta valitettavasti meillä kaikilla ei ole oikeaa tietoa näistä asioista. Mediakin viestii usein, että kaikki tapahtuu niinkuin "Hokkus pokkus" vain ja sitten ollemme ymmällä, onnettomia ja avuttomia kun niin ei tapahdukkaan.
Mahdollisesti jäädään vahingoittaavaan ihmissuhteeseen kun emme siinä ahdistavassa pelottavassa tilanteessa osaa ja jaksa muutakaan tehdä. Kaikilla ei valitettavasti ole hyviä turvallisia tukijoukkoja ympärillä.
Sitten valitettavasti vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka sanovat ettei saa erota elipä sitten miten vaarallisessa perhehelvetissä tahansa. Kun saa hurjasti ristiriitaista tietoa
se ei aina auta vaikeassa tilanteessa näkemään
asioita selkeästi.
Onneksi on olemassa nämä sivut täältä voi lukea muitten kokemuksia ja se voi auttaa näkemään
oman tilanteen selkeämmin.
Väestöliiton sivuilta saa tietoa : Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen.
-rakastuminen
-itsenäistymisvaihe
-rakkaus
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhteen_vaiheet/
Lisäksi sieltä löytyy mm. toimivan parisuhteen lähtökohtia, parisuhteen kriisit, lapset ja ero jne.
Valoisaa kesää kaikille.
Itsesi jäi vielä, kestätkö?
Kääpiö.
Itsesi kanssa on sinunkin selvittävä niinkuin meidän kaikkien. Harvempi sentään lyö itseltään silmää mustaksi tai kuristaa itseään tajuttomaksi, vaikka kuinka ärsyttäviä olisi itselleen puhunut. Kyllä siihen yleensä toisen avustusta tarvitaan, vaikkapa nyrkistä pitelyyn. Koetapa hakata itsesi ja kerro sitten miltä tuntui? Se on luonnotonta. Yleensä itsemurhakin pyritään tekemään mahdollisimman kivuttomasti, eikä tuskallisilla tavoilla.
Toiselle voi tuottaa myös henkistä tuskaa, mitä ehkä ajat takaa kommenteillasi, mutta eihän kenenkään tarvitse sitäkään jäädä kärsimään. Tässä maassa tilaa riittää asua erillään ikävistä ihmisistä. Aloittaja kertoi todellisen ihailtavan selviytymistarinan, mutta sinä jaksat kärvistellä ja lykätä syytä hänelle! Hänelle tehtiin väärin ja hän oli enemmän kuin oikeassa erotessaan ajoissa pahoinpitelijästään!
Mikö tööllö haisoo? No sehön se. Sut tunnistaa netinkin yli.
Siis uskomatonta lukea, kuinka sairaita hulluja saa olla
vapaalla jalalla. Vankilaanhan tuollaiset pirun psykopaatit
joutaisivat kaikki toisiaan hakkaamaan. Jos miehen (tai naisen)
täytyy aina turvautua väkivaltaan, niin hän on henkisesti
pahasti sairas paska.
Ilmeisesti miehesi oli todellakin alistanut sinut täysin, koska
näin ulkopuolisena on täysin mahdotonta ymmärtää, että olit
menossa naimisiin tuollaisen hullun kanssa vuosienkin
lyömisen jälkeen. Sairaan hullun,
joka kohteli sinua kuin nyrkkeilysäkkiä.
Lyömiselle ei tosiaan ole kovin montaa hyvää syytä. Itsepuolustus
tietenkin, jos toinen käy itse päälle väkivalloin, mutta
silloinkaan ei tarvitse toista henkihieveriin asti hakata.
Seuraavalta sivulta voi käydä lukemassa ainakin
jonkun selityksen miten nämä lyöntihommat etenee!
Selkokielistä tekstiä. Siinä on seuraavat vaiheet:
- uhrit varokaa
- jännitteen kehittymisvaihe
- pahoinpitelyn vaihe
- katumusvaihe
Väärinkohtelun syklit: aika ei ole puolellasi
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/cyclesof.html
Se on lyhyt ja ytimekäs juttu. Helpppo lukkaista
kiireessäkin. Toivottavasti siitä on jollekulle apua!
Jos jaksat käydä lukemassa sen niin voisitko kertoa tunnistitko yhtään tuosta omaa tarinaasi.
Kaikkea hyvää Sinulle ja muillekin!
Äläkä välitä noista pisteliäistä kirjoittajista
vaikka epämiellyttävää niiden kirjoituksia on lukea
Kiitos kaikista ihanista ja auttavista vastauksista. Luin tuon alimman vinkin ja kun kysyit että tunnistinko siinä mitään omaa, niin voin sanoa että kyllä, ja liikaa tunsinkin.
Juuri näin se meni, pahoinpitely jatkui ja pahentui aina kerta kerran jälkeen (jos sitä ensimmäistä todella pahaa ei oteta huomioon) Aina mieheni puhui että hän ei enää koskaan lyö, hän muuttuu ja plaa plaa, mutta mitään ei koskaan tapahtunut. Hetken oli rauhallista ja sitten taas tuli turpaan..