Joo eli mieheni petti mua mun kaverin, tai siis ns kaverin kanssa. Sen jälkeen en oo pystyny oikeen enää olemaan mitenkään läheisesti mieheni kanssa. En tiedä onko mulla enää edes tunteita ukkoa kohtaan, seksi halut kun on kokonaan mennyt ni eikö se anna miehelle syyn mennä uudestaan vaan pettämään? kun ei kotonta saa niin muualta sitten(kö?) Alkuun aattelin että mä pystyn unohtamaan ja et voidaan jatkaa ihan suht normaalisti mut nyt en kyllä oo enää yhtään varma. Jos mä kieltäydyn seksistä ni mies suuttuu, en kyllä tajua et miks. se ei ilmeisestikään ymmärrä sitä miten paljon sen pettäminen mua satutti. ajattelee ettei mulla ole oikeutta sanoa ei seksille. ei mene jakeluun et joka ikinen kerta kun se muhun koskee ni mulla pyörii päässä et onkohan se mahdollisesti sitä mun ns kaveria kosketellut samalla tavalla. onko meijän enää mitenkään mahdollista saada tätä suhdetta kuntoon? ja miten sanoa miehelle ei, ilman että siitä suututaan?? jos joku suinkin vaan on kokenut saman ja osaa mua neuvoa/auttaa niin tehkää se, koska mä en itse todellakaa enää tiedä et miten tässä pitäis toimia.
tulin petetyksi
kannattaako enää..
141041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilman tunteita seksi on melko hankalaa. Joillain miehillä sekin homma toimii, koska ainoa tarvittava tunne on kiihko, mutta naiset tunnetusti eivät saa päälle mitään kiihkoa, jos sitä ennen ei ole melkoisen paljon muita tunteita sitä kiihkoa tukemaan. Toki maailma modernisoituu melko nopeasti ja varsinkin nuoremmissa naisissa on jo melko paljon niitä, jotka osaavat erottaa seksin tunteista. Sinun ei tarvitse, jos et sitä itse halua.
Minä en ole koskaan pystynyt seksiin ilman tunteita. Vaimoni uskottomuuden selvittyä olin hukassa melko pitkään ennen kuin pystyin oikeasti nauttimaan seksistä. Usein kesken seksin iski ne tunteet pintaan. "noin kiihkeä vaimoni oli varmaan sen toisenkin miehen kanssa". Tuollaisia ajatuksia sitä helposti alkoi viljelemään.
Usein paras lääke asioiden selvittämiseen on niistä suoraan puhuminen. Kyllä miehesi pitäisi ymmärtää haluttomuutesi seksiin, jos hyvin perustelet mistä haluttomuus johtuu.
Uskottomuudesta selviämisen suurin ongelma on siinä, että pitäisi rakastaa ihmistä, joka on juuri teollaan osoittanut että ei rakasta sinua edes sen vertaa, että olisi pysynyt uskollisena.
Selvittäkää uskottomuuteen johtaneet tekijät tai pikemmin se, mitä miehesi on sinusta ajatellut ollessaan uskoton. Onko hänen pettänyt sinua, sinusta huolimatta vai juuri sen takia mitä hän ei ole sinulta saanut? Riittävän kaivamisen jälkeen tuolta voi löytyä yllättäviäkin asioita. Niistä puhuminen on tosin hyvin ongelmallista, jos ei pysty puhumaan kiihtymättä. Meillä meni 10 kuukautta ennen kuin kaikki meidän avioliiton epäkohdat oli kaivettu tiskiin. Muista kuitenkin että mikään ominaisuutesi ei ole sen arvoinen että miehesi olisi sitä vastaan saanut edes hitusen oikeutta pettämiselle. Nuo asiat on hyvä kaivaa esille lähinnä jatkoa ajatellen.
Niin paljon olisi asioita joita voisi sanoa ja sieltä voisit jotain ohjenuoria kaivaa, mutta ehkä julkaisen niistä kirjan :)
Voimia sinulle.
vastaus oli kaikin puolin kiva ja rohkaiseva. ollaan kyllä yritetty puhua, oon selittänyt ettei se seksi liiemmin kiinnosta kun kokoajan miettii miestä toisen naisen kanssa. välillä mietin että mahtaako mieheni ajatella sitä toista kosketellessaan minua. Olen välillä ollut sitäkin mieltä että se aivan taatusti salaa tapaa tätä toista naista vieläkin. liekkö tuo pelkkää vainoharhaisuutta vai oisko siinä sitte ehkä jotain perääkin. en tiedä, enkä varmaan koskaan saakkaan tietää mutta tää jatkuva pohdiskelu ja ikuinen tietämättömyys ottaa todellakin koville enkä oikein tiedä että mitä tässä enää oikeen voisi tehdä...
kyennyt seksiin enää kanssani ollenkaan. Siksi jäi lopullisesti. Olisit mielissäsi että sinun miehelläsi on kykyjä rakastella.
Ei kukaan viriili nainen jaksa impotentin kanssa yli vuotta seurustella.
se mies sitten seurustella sellasen kanssa joka ei halua/pysty seksiin sen kanssa?? oon toki ilonen että mies kykenee seksiin minun kanssa, mutta siitä oon lähinnä vittuuntunut että pystyy muidenkin kanssa.
tai ole hiljaa ja jatkaa nöyryytettynä elämääsi.
ja muuta pois yhteisestä kodistanne.
jätin miehen kun ei kyennyt seksiin kanssani.
mutta kun ei ole. Mä välitän miehestä ihan oikeesti tosi paljon, mieskin osaa olla ihana. Kaikki asiat on muutoin ihan hyvin mutta se seksi vaan mättää. enkä mä mitään valita, eikö tää palsta ole just sitä varten et jos on tullu petetyksi niin täällä siitä voi puhua?
voit katsoa pettäjämiehen omahyväistä naamaa?
en tiedä miten pystyn sitä kattomaan, mutta on vaan niin kova halu uskoa siihen että se ei petä enää. mutta niinhän se vaan ikävä kyllä menee että jos pystyy pettämään kerran niin miks ei sitten toistekkin? eninten mua varmaan häiritsee se kun en yhtään tiedä että miksi se petti? olen yrittänyt sitä kysyä mutta mies vaan sanoo ettei oikeen tiedä itsekkään ja pistää sitten kännin piikkiin. mutta eikö nyt joku kunnon syy pitäs pettämiselle olla jos on perheellinen mies? joskus oon ajatellu että haluaisin kostaa, pettää sitä sen kaverin kanssa. saada sille yhtä paska olo kun minkä se aiheutti mulle. mutta mä en pystyis tekemään kenellekään mitään niin pahaa, mulla ei anna luonne periks sellaseen,miksi mulle sitten tehdään niin??
Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta pettäjät pettävät uudestaan, eri asia minkä ajan sisällä. Yleensä eivät vaan siitä enää kerro, koska tietävät kertomisen riskin ja seuraukset. En vain pysty ymmärtämään, minkä takia alun alkaen ovat sellaisen valinnan tehneet, jolla on tuhoisat seuraukset, jos tietää, että toinen ei sitä kestäisi ja parisuhde kaatuisi siihen. Ja sit kehdataan sanoa, kuinka rakastaa, vaikka käyttäytyy noin. Onko joku selvittänyt tämän, koska oma pääni ei sitä pysty ymmärtämään, jos vastauksena on, että ei halua menettää, ei tee enää, ei tiedostanut asiaa, ja silti sama juttu toistuu? Eikä kyse ole siitä, etteikö kotona olisi seksiä saanut. Kuinka se voi olla niin vaikeata pitää vaatteensa päällä, kun avioliittoonkin asti uskovana ihmisenä on "sitoutumisen" antanut? Itse en pystynyt enää avioliittoamme jatkamaan, koska pettäminen toistui. Tulevaisuus olisi tuntunut näytelmältä, koska en olisi tiennyt, mitä selkäni takana on taas tehty ja mitä valehdeltu. Avioero 9 vuoden yhdessäolon jälkeen on ollut rankka kokemus, ja läpikäyn yhä prosessia, vaikka ero on tullut viralliseksikin. Menin täysin rikki pettämisistä enkä tiedä, miten ihmiset saavat itsensä koottua tällaisen kokemuksen jälkeen. Koen myös itseni epäonnistuneeksi avioeron takia. Sen olen huomannut, että toiset kestävät paremmin kuin toiset. Itse en ole vieläkään asiasta päässyt yli, vaikka ensimmäinen pettäminen tuli tietooni 3 v sitten ja toinen vajaa vuosi sitten. Avioero tuli maaliskuussa viralliseksi. Toivoisin neuvoja, jos jollakin on niitä antaa oman kokemuksen pohjalta, koska ihminen, jota ei ole koskaan petetty, ei tiedä, miten haavoittavaa se on.
parantaa, ei muuten.
meillä avioliittoa takana 18 vuotta, tosi hyviä vuosia. Yksi iso yhteinen kriisi, kun tyttäremme kuoli vuosia sitten, silloin jo totesin miehelleni, että pysymme yhdessä aina, koska on yhteiset muistot pienokaisestamme.
No kaikki oli hyvin vielä pari vuotta sitten, kun aloin ihmetellä mieheni jaksamattomuutta, mukaan alkoi tulla myös lisääntynyt oman ajan tarve. Viime kesänä oli kiireitä ja mieheni totesi, että mihinkään ei perheen kanssa ennätä.
No heinäkuussa sain selville pettämisen, pitkän, useita kuukausia.
Poikki tätä suhdetta ei meinannut saada millään, koko ajan vakuutteli minulle rakkauttaan, tätä meidän juttua hän haluaa.Mitenkään ei ole tähän päivään mennessä pystynyt selittämään miksi?
Aikaa on kulunut, kakkonen on selittänyt/valehdellut minulle ummet ja lammet...nakertanut uskoa mieheeni. Rakkauteni on enää heikko kipinä, ei se riitä että mies on ihana ja komea, jos kipinä sammuu,ei suhteella ole enää toivoa.
Meillä seksi on jostain syystä yhä toiminut. Olen itse aina ollut aktiivinen ja innokas, aloitteentekijä.
Mieheni on se, jolta välillä meni kyky, koska tunsi olevansa niin paska, tajusi mitä ja keille oli tehnyt.
Vaikeaa on minun olla sellaisen kanssa, jota ei enää arvosta ja kunnioita? Takana kuitenkin paljon hyvää, ehkä edessäkin. Tuntuu vaan niin turhalta hukata elämästään itkuun ja riitelyyn vuosi, enemmänkin, toisen tekojen tähden. Olisi ollut helppo lähteä silloin, ennen pettämistä keskustelemaan mikä mättää, mitä pitäisi tehdä, jotta molempien olisi hyvä olla. Nyt meillä on oikea ongelma.
me ei sentään naimisiin olla ennätetty, vaikka siitäkin oli ollut puhetta. kihloihin mentiin ja mä sain tietää olevani raskaana: heti sen jälkeen mies meni ja petti. On tehnyt sen useamminkin, oikeesti monta kertaa. milloinkaan ei mies ole itse mulle sitä tunnustanut vaan aina olen kuullut muualta, sellasilta ihmisiltä jotka oikeasti välittää musta. ollaan oltu erossakin, mutta palattiin yhteen koska se mies tuntuu niin oikealta mulle. Tai nyt en tiedä että tuntuuko enää kun se taas meni ja petti. Jaksaa hokea kuinka paljon rakastaa minua ja miten haluaa viettää mun kanssa lopun elämäänsä, aika kumma tapa vaan osoittaa se. mä tunnen itteni niin älyttömän tyhmäksi! välillä oon sitä mieltä että ainut syy miks sitä ukkoa kattelen on lapset, välillä taas tuntuu että kattelen koska haluan uskoa siihen mitä mies mulle sanoo vaikka melko varma olenkin siitä että se on pelkkää paska puhetta. Ja se kun mies multa aina kysyy jos olen ystävieni kanssa lähdössä ulos että olenko menossa jotain miestä tapaamaan ja muutenkin se mua epäilee kokoajan, kyselee että tykkäänkö mä siitä vielä ja oonko pettäny sitä, oonko ihastunut johonkin toiseen... se pistää mut miettimään että mahtaako se mua epäillä peittääkseen omat petoksensa? entäs jos se onkin mies itse jolla on toinen nainen kokoajan??