Lähtö lähestyy

Olen myös lähdössä pian au pairiksi, Yhdysvaltoihin. Kyllä sitä on tässä jo monta kertaa tullut mietittyä, että enää sen ja sen verran aikaa lähtöön. Toisaalta on kauhea hinku lähteä näkemään ja kokemaan uutta, toisaalta vanhan, tutun ja turvallisen jättäminen tuntuu vaikealta. Luulen, että paniikki tässä vaiheessa on ihan normaalia. Onneksi nykyään yhteydenpito kotiin on helppoa. Ja loppujen lopuksi vuosi menee yllättävän nopeasti. Hyvää au pair vuotta sinulle!

Ainahan Suomessa voi käydä jos ikävä iskee? Tietenkin jos lähtee niinkin kauas kuin Amerikkaan,Suomessa piipahteleminen voi tulla aika kalliiksi.

Itse lähden Espanjaan ja aion käydä kyllä niin useasti kuin vain mahdollista koti-Suomessa. Tänne jää niin rakkaita ihmisiä.

älä huoli,panikointi kuuluu asiaan. minä ku aikoinaan lähdin saksaan olin aivan kauhuissani.alkoi huonosti,ensimmäisen viikon olin sielä sairaalassa,sitte "kotiuduin" ja aloin hoitaa niitä penskoja.no,kreikkalainen mies ei tykänny ku komensin villiviikaripoikaa,anto lähtöpassit samantien.no,onneksi olin kesällä tutustunu suomessa yhteen saksalaiseen joka sitte auttoi minua saamaan toisesta kaupungista uuden paikan,joka oli sitte aivan loistopaikka!!olin sen vuoden ja menin vielä takasinkii,loppujen lopuksi hyvä kokemus vaikka alku olikin tosi syvältä!!että kyllä siellä pärjää maailmalla,et oo kuitenkaan yksin,varsinki jos meet jonku järjestön kautta,jännitys kuuluu asiaan!oikean ratkasun oot tehny,väärän teet jos jänistät!tsemppia!! :o)

Itse tällä hetkellä Englannissa aupairina. Itseä mietitytti kovasti, että miten loydän perheen kentälta jne, mutta kyllä se sitten siitä.. Mulla on siinä mielessä helppoa, että perheessä lapset ja äitii puhuu suome jne ;D