Olen aina fantasioinut kaikkea mahdollisimman kuvottavaa ja rivoa tyydyttäessäni itseäni jotta olen saanut orgasmin. Yllättäen orgasmin saaminen miehenkin kanssa oli vain kiinni siitä että minun piti fantasioida kaikkea kamalaa.
En siis meinannut aluksi ollenkaan saada orgasmia miehen kanssa, mutta sitten kun aloin ajattelemaan samanlaisia asioita kuin masturboidessani (rumia, ilkeitä, röyhkeitä, julmia, isokyrpäisiä kasvottomia miehiä, tilanteita joissa olen vankilassa miesten puolella ja panen kaikkia yksi kerrallaan, panoja häpeäpaalussa siten etten näe asialla olevia miehiä), orgasmeja on tullut sen jälkeen joka kerralla.
Rakastan miestäni enkä ikinä voisi pettää häntä. Nyt vain tunnen syyllisyyttä näistä ajatuksistani, kun olen huomannut etten saakaan orgasmia pelkästään hänestä vaan vain näistä ajatuksistani. En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Ainakaan en aio kertoa näistä fantasioistani hänelle, hän varmasti pahastuisi kovasti kun nyt hän on ollut hyvin iloinen saadessaan vihdoinkin minulle orgasmeja.
Tämä tuntuu minulle ilkeältä, kun haluaisin itsekin saada orgasmeja nimenomaan miehestäni, enkä jostain likaisista ajatuksista. :(
Tuntuu kuin olisin ajatuksissani uskoton, vaikka oikeassa elämässä en IKINÄ pettäisi miestäni. Ikinä. Hän on hyvin tärkeä minulle ja siksi tämä tuntuu niin pahalta. Vielä kun nämä fantasiani ovat monesti sellaisia että niissä on PALJON miehiä.
Mitähän tässä pitäisi tehdä, voinko hyväksyä tällaiset ajatukset myös parisuhteessa?
En siis meinannut aluksi ollenkaan saada orgasmia miehen kanssa, mutta sitten kun aloin ajattelemaan samanlaisia asioita kuin masturboidessani (rumia, ilkeitä, röyhkeitä, julmia, isokyrpäisiä kasvottomia miehiä, tilanteita joissa olen vankilassa miesten puolella ja panen kaikkia yksi kerrallaan, panoja häpeäpaalussa siten etten näe asialla olevia miehiä), orgasmeja on tullut sen jälkeen joka kerralla.
Rakastan miestäni enkä ikinä voisi pettää häntä. Nyt vain tunnen syyllisyyttä näistä ajatuksistani, kun olen huomannut etten saakaan orgasmia pelkästään hänestä vaan vain näistä ajatuksistani. En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Ainakaan en aio kertoa näistä fantasioistani hänelle, hän varmasti pahastuisi kovasti kun nyt hän on ollut hyvin iloinen saadessaan vihdoinkin minulle orgasmeja.
Tämä tuntuu minulle ilkeältä, kun haluaisin itsekin saada orgasmeja nimenomaan miehestäni, enkä jostain likaisista ajatuksista. :(
Tuntuu kuin olisin ajatuksissani uskoton, vaikka oikeassa elämässä en IKINÄ pettäisi miestäni. Ikinä. Hän on hyvin tärkeä minulle ja siksi tämä tuntuu niin pahalta. Vielä kun nämä fantasiani ovat monesti sellaisia että niissä on PALJON miehiä.
Mitähän tässä pitäisi tehdä, voinko hyväksyä tällaiset ajatukset myös parisuhteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hurjatkaan seksifantasiat eivät ole mitenkään poikkeuksellisia silloin tällöin eivätkä ne vahingoita ketään. Mikäli elät sulassa sovussa oman mielikuvitusmaailmasi kanssa eikä siinä vierailu tunnu pakonomaiselta niin mitään syytä puuttua asiaan ei ole. Läheskään kaikki naiset eivät yhdynnässä saa orgasmeja. Ole iloinen mahtavasta mielikuvituksestasi :)
Ellet saa lainkaan nautintoa seksistä ilman näitä fantasioita ja jos fantasiasi kiusaavat ja ahdistavat sinua kannattaisi ehkä käsitellä niitä ammattilaisen (=terapeutin) kanssa. Mikäli kelaat samaa fantasiaa jokaisessa yhdynnässänne kyseessä saattaa olla myös läheisyyden pelko oikean miehesi kanssa. Kannattaisi ainakin silloin tällöin kokeilla olemista "todellisessa" tilanteessa ettet vahingossa ajaudu kauemmaksi miehestäsi asiassa, jonka pitäisi lähentää teitä.
Elän kyllä sovussa oman mielikuvitusmaailmani kanssa, mutta tuossa mitä sanoit läheisyydenpelosta saattaa olla silti perää tämän asian suhteen.
Nimittäin on niin, etten lapsena/nuorena saanut kotoa läheisyyttä oikeastaan ollenkaan ja siitä lähtien kun opin tyydyttämään itseäni nuorena, olen aina ajatellut vain kamalia asioita ja kiihottunut niistä. En siis kiihotu ollenkaan tavallisista asioista kuten läheisyydestä (?). Ehkä kyse on siitä että olen nuoresta asti aina pyrkinyt tiedostamattani hävittämään kaiken läheisyyden olemassaolon seksin yhteydessä, koettanut uskotella ettei niillä ole mitään tekemistä keskenään ja oppinut sitten saamaan orgasmeja vain oikein likaisia juttuja ajattelemalla.
Jollain tapaa olen myös aina tiedostanut itsessäni tuon läheisyyden pelon. Jossain vaiheessa pelkäsin läheisyyttä ihan konkreettisesti (nuorena, kun olin herkempi) mutta sitten kun tuli parisuhteet kuvioihin niin tavallaan kovetin itseni enkä näyttänyt tuota pelkoa kenellekään. Surullista kyllä, luulen että jos olisin joskus tuon asian käsitellyt jonkun kanssa niin pystyisin nykyään nauttimaan läheisyydestä paremmin. Läheisyyteen kiinni pääseminen tuntuu minulle monesti aika vaikealle, ainakaan en kykene siihen samalla tavalla kuin olisin kyennyt tuntemaan silloin nuorempana jolloin pelkäsin läheisyyttä konkreettisemmin.
Ja yksi asia vielä: kerran meinasin saada orgasmin tuollaisessa tilanteessa että en fantasioinut, silloin en siis saanut mutta koko päivän oli aivan fantastinen olo. Tuollaista oloa ei ole tullut yhtään kertaa niistä kerroista kun olen saanut orgasmin ajattelemalla jotain likaista. Eli nämä likaiset ajatukseni ovat tavallaan ajaneet minua kauemmaksi miehestäni, kun joka kerta sellaisista orgasmin saatuani minulla on hieman häpeällinen olo kun olen "matkustanut" pois tilanteesta ja näin ollen sulkenut mieheni kokonaan pois tuosta tilanteesta. Tulee todella paha olo kun on sulkenut pois ihmisen josta välittää ja jonka kanssa kuitenkin haluaa jakaa seksielämänsä kokonaan ja josta haluaisi saada orgasminsa. :(
Fantasioiminen on masturboidessani ollut hyvin usein juurikin pakonomaista, koska masturboidessa olen pyrkinyt vain saamaan orgasmin mahdollisimman nopeasti. Ja nyt siis ajattelen seksin aikana samalla tavalla kaikkea kamalaa.
Pidin kyllä seksistä jo ennenkin kuin sain orgasmeja ja tämä orgasmien saaminen seksin aikana on ollut minulle kuitenkin todella mahtavaa mutta tämä jokakertainen pakkofantasioiminen tuntuu ikävältä. Eihän tuollaisista fantasioista sinänsä mitään haittaa olisi varmaan jos niitä olisi vain silloin tällöin värittämässä seksielämää ja pystyisi olemaan vastaavasti myös täysin mukana tilanteessa ja nauttimaan läheisyydestä ja saamaan orgasmeja myös ilman noita fantasioita. Olen kyllä miettinyt tuota terapeutille menemistäkin, mutta se vaan tuntuu tavallaan aika hullulta ajatukselta kun kuitenkin meillä menee muuten ihan hyvin ja nautimme toisistamme... mitähän pitäisi tehdä...?
Kun asia sinua kerran häiritsee on terapeutin kanssa juttelu silloin yksi oikein mainio vaihtoehto.
Ellet kuitenkaan koe tätä tarpeelliseksi voit vaikka päättää, että joka toisessa tai kolmannessa yhdynnässä yrität olla itse "paikalla" ilman fantasioita.
En osaa tällaisen keskustelun peusteella sanoa, mutta voisiko olla, että sinua kiinnostaisi jokin S/M-leikki kuten sidonta miehesi kanssa? Oletko pyytänyt häntä sitomaan sinut? Ja vastaavasti läheisyyden löytämiseksi seksi, jossa hellyys on vielä suuremmassa osassa? Eli toisit fantasiamaailmasi ja todellisen maailman lähemmäksi toisiaan.