Olen ollut kohta 15 vuotta naimisissa, kaksi kouluikäistä lasta, omakotitalo, työ, hyvä mies, kaikki mitä nainen voi elämältä haluta. Silti olen palavasti ollut rakastunut toiseen jo parin vuoden ajan. hän on eronnut, 3 lapsen isä, itsensä kanssa sinut. Minä en. Vaikka kuinka yritän päästä irti liitostani, en pysty. Lapset yhdistävät meitä, ei muu. Emme ole esim olleet sängyssä yli vuoteen, ja himoitsen vain toisen kanssa olemista. Tarvitsen tosi ison potkun takapuoleen, aimoannoksen rohkeutta ja uskallusta. tiedän että olen täysi nolla kun suhde toiseen mieheen, mutta minkäs tunteille teet, kun ei voi pakottaa rakastamaan toista.
Onko samoja tarinoita.
Onko samoja tarinoita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olet yrittänyt? Vaiko vaan vasta ajatellut.
Itse hukkasin monta vuotta turhaan miettimiseen. Yhtenä päivänä sitten vaan kävelin käräjäoikeuden kansliaan ja täytin sen hakemuksen - siitä se lähtee. Nyt harmittaa etten tehnyt tätä aikaisemmin.
Ei mikään katastrofi lapsillekaan, nyt on molemmat vanhemmat paljon tyytyväisempiä ihmisiä, kun ei väkisin tarvi saman katon alla asua.
Ositus ja lasten huolto pitää sopia kunnolla ja asiantuntijoiden kanssa ilman riitelyä.
Tsemppiä sulle