En keksinyt muutakaan tapaa ilmaista tuota..
Miehelläni on välillä jotain ihme juntturointi -kausia. Noh, "kausi" on ehkä liikaa sanottu, kestää yleensä päivän tai kaksi kerrallaan, ja näitä päiviä on muutamia kuukaudessa. Mies on 33-vuotias, ettei nyt ihan nuori, muttei vanhakaan vielä :)
Tämmöisen kauden aikana hän on jotenkin sulkeutunut, ja aivan kuin olisi suuttunut minulle jostain. Vastaa töksähdellen, tai riitaa haastaen ja on muutenkin omituinen. Sitten se menee ohi. Yritän itse olla tavallinen, ehkä kuitenkin tavallista huomaavaisempi miestä kohtaan..
Jos hän oikein innostuu juntturoimaan, saatan kysyäkin, mikä häntä vaivaa. Aina on vastaukseksi kuulunut "ei mikään". Kun kysyn, mikä häntä piristäisi, ei sellaista juttua löydy. Sitten saatan joskus kehitellä jonkun kivan jutun ihan vain siksi, ettei tarvitsisi katsoa toisen myrtsiä naamaa.
Oletteko huomanneet vastaavia kausia miehillänne? Niin, ja tässä ei ole kyse seksin vähyydestä, tai puutteesta. Mutta kieltämättä käyttäytyminen on vähän kuin puutteessa elävällä.
Olisiko vinkkejä miehen "taltuttamiseen"?
Miehelläni on välillä jotain ihme juntturointi -kausia. Noh, "kausi" on ehkä liikaa sanottu, kestää yleensä päivän tai kaksi kerrallaan, ja näitä päiviä on muutamia kuukaudessa. Mies on 33-vuotias, ettei nyt ihan nuori, muttei vanhakaan vielä :)
Tämmöisen kauden aikana hän on jotenkin sulkeutunut, ja aivan kuin olisi suuttunut minulle jostain. Vastaa töksähdellen, tai riitaa haastaen ja on muutenkin omituinen. Sitten se menee ohi. Yritän itse olla tavallinen, ehkä kuitenkin tavallista huomaavaisempi miestä kohtaan..
Jos hän oikein innostuu juntturoimaan, saatan kysyäkin, mikä häntä vaivaa. Aina on vastaukseksi kuulunut "ei mikään". Kun kysyn, mikä häntä piristäisi, ei sellaista juttua löydy. Sitten saatan joskus kehitellä jonkun kivan jutun ihan vain siksi, ettei tarvitsisi katsoa toisen myrtsiä naamaa.
Oletteko huomanneet vastaavia kausia miehillänne? Niin, ja tässä ei ole kyse seksin vähyydestä, tai puutteesta. Mutta kieltämättä käyttäytyminen on vähän kuin puutteessa elävällä.
Olisiko vinkkejä miehen "taltuttamiseen"?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuukautiset alkaneet? Ehkä ne miehillä tulee lyhyempinä jaksoina useammin...?
Ei vaan, en tosiaan osaa auttaa, mutta kuvaus toi liian elävästi mieleen monen miehen kuvauksen omasta naisestaan kuukautisten alla, itkuisuus vaan puuttui.
mutta se ei kai ole kuitenkaan mahdollista.. jotenkin tuntuu, että meitä on välillä täällä kaksi pms oireista kärsivää .. :)
ap
ukollas on ne miesten kuukautiset?niin ku meillä naisillakin kerran kuussa on kitistään ja murjotetaan pari päivää...
Koitas nyt ymmärtää, että miehilläkin on vaan huonoja päiviä.
Tietysti on mahdollista myös stressi, väsymys, sairaus, masennus, ahdistuneisuus jne.
Yksi asia joka itseäni piristää aina huonona päivänä on seksi. Yllätä miehesi vaikka suihinotolla kun se on huonolla tuulella.
selvempää perusjätkää.. Jokaisella miehellä tulee näitä kausia ja ne kuuluvat asiaan, kuin pää harteisiin...
Lueppa kirja "mies marsista-nainen venuksesta" niin osaat sen juntturointien syyt..
Lyhyesti; miehille tulee toistuvasti (harvemmin-tiheämmin) tarve mietiskellä asioita, olla itekseen, kartoittaa elämänsä, ym., ja hän haluaa tehdä sen YKSIN. (siis, hän "menee luolaansa", oman päänsä sisälle)
Hän "menee etäiseksi, on tuima, vaikuttaa vihaiselta, tai ärtyisältä, ärtyy lisää, jos siltä kyselee, kun se ei tiedä syytä itsekään"...
Anna olla sen pari päivää ja kun se tulee "ulos luolastaan", se on iloinen, kun on saanut taas itsensä "kartalle", ja nauttii kaikesta mitä jo on (sinä, perhe, työ, ystävät ym..)
Älä siis yritä piristää, älä kysele asiasta kuin yhden kerran, äläkä kehittele piristykseksi mitään "kivoja juttuja" hänen juntturointiin. Siis anna hänen olla sen pari päivää "omituinen", äläkä yritä olla erityisen huomaavainenkaan, sitä paremmin miehesi "kaudestaan" selviää, mitä vähemmän siihen kiinnität huomiota.
Ilmoitat miehellesi vain, että olet siinä, kun sinua taas tarvitaan..
Saat korvauksen kyllä, kun "luolakausi" loppuu ja miehesi tuntee olonsa turvalliseksi, arvostetuksi ja itsenäiseksi (kun on saanut ITSE ratkaista ongelmansa).
Onnellisia jatkoja..
hmm, juntturointi menee kyllä yleensä nopeasti ohi, kun tehdään jotain piristävää (seksi, lähdetään jonnekin, hyvää ruokaa, jälkkäriä jne mitä nyt muutenkin järkätään välillä). Mutta voinhan esittämääsikin lähestymistapaa kokeilla..
jatkaa.. Siis siinähän sinä syyllistytkin sen miehen "alistamiseen", kun lahjot sitä unohtamaan huolensa, tai harminsa..
Lapsille tehdään noin, mutta ei aikuiselle..
Anna hänen ajatella loppuun omassa tahdissaan ja ole vain paikalla.. Tasavertaisena, ei huoltajana..
Seksi ON hyvä sterssinpurkukeino, ja sillä voi vähentää parisuhdetta koskevia häiriöitä.
Mutta ei selvittää muita huolia ja "sekavaa päätä". Ne pitää AJATELLA kuntoon.. ITSE..
Kuitenkin, jos keinosi tepsivät ja miehesi ei koe sinua "äidiksi, joka puhaltaa pipin pois", niin kaikkihan on kunnossa.
Muista kuitenkin, että suurin osa aikuisista miehistä haluaa päättää ITSE omat ajatuksensa, ja selvittää ongelmansa, joko juttelemalla niistä, tai itekseen miettimällä "luolassaan".
hah hah! Eli miesten PMS oireita ihan selvästi!
Nykyäänhän myönnetään jo sekin, että miehillä(kin) on vaihdevuodet ja vaihdevuosiongelmat!
Kyllä asiat painaa mieltä koko ajan, suurimman osan ajasta mies pyrkii kuitenkin olemaan niin kuin ei mitään, joskus vain nousee ongelmat pintaan...
en tiedä huolettaako koko ajan enemmän ja vähemmän..
Minä itse teen ihan samaa, olen nainen! Minulla syynä on se, että silloin kun olen luolassa piilossa, mietin eroa. Meillä on kaukosuhde ja yksin ollessani pohdin kaikkea negatiivista. Kun viikonloppuisin kohtaamme, saatan olla kaukainen ja epäkohtelias toiselle, mietin että kohta se taas kuitenkin lähtee omaan kotiinsa, onko tässä mitään järkeä. Teidän suhteessa ei ole välimatkaa, mutta ehkä sinunkin miehesi välillä miettii että rakastaako sinua tarpeeksi ja minkälaista olisi olla jatkuvasti erossa ja siellä omassa luolassa. Sitten kuitenkin hän aina huomaa kuinka hauskoja hetkiä kanssasi viettää ja päättää jäädä. Kunnes taas joskus tuo asia pullahtaa uudelleen päähän.
Mieheni on parempi puhumaan tunneasioista ja hän aina kysyy mikä mättää. Mutta minulla kyllä auttaa puhuminen. Joten ihan en ehkä jättäisi häntä omaan luolaansa vaan suosittelisin kaivamaan luolamiehen esiin piilostaan. Ehkä hän ei halua puhua ääneen koska ei ole varma tunteistaan. Sanooko hän ääneen useinkin rakastavansa sinua? Tuleeko se aidosti?
Kysy häneltä!
kyseessä ei siis ole kaukosuhde. Mies kyllä sanoo (aika useinkin) rakastavansa minua, ja tuntuu tulevan sydämestä. Mutta tätä sinun esittämää vaihtoehtoa olen itsekin kieltämättä miettinyt. Miehestä ei oikein saa irti mitään, jos kyselee.
Niin, ja edelliselle kommentoijalle, en usko että mies pitää minua minään äitylinä joka puhaltaa pipin pois :)
Hankala tietää noiden miesten aivoituksia. Jos tosiaan tietäisikin mistä johtuu, niin sen mukaan voisi ryhtyä toimeen, tai antaa miehen mennä sinne luolaansa vähäksi aikaa.. :)
Tuli villi ajatus mieleen, mitäpä jos ostaisit hiukan viiniä ja viettäisitte leppoisan koti-illan. Ehkä hän silloin avautuisi sinulle paremmin. Onhan se tosin aika halpamaista mutta jos ei muut konstit auta avautumiseen..