Kuinka usein on palattu asumuserosta yhteen? Vai onko se niin, että tästä ei ole paluuta takaisin? Toinen ei ilmeisesti halua enää yrittää tosissaan, muttei eropapereitakaan tässä vaiheessa hae.
asumuserosta takaisin yhteen?
kommentteja?
73275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Persoonallisuushäiriöitä on monenlaisia.
Hae sinä.
"Avioliitto on aikoja sitten lakannut olemasta yleislääke naisten hermostollisiin vaivoihin"
- Sigmund Freud -
Asutte siis erillään? Mutta avioeroa EI ole haettu? Ymmärsin näin, onko oikein?
Jos asia on näin, ettekä ole päättäneet erota, niin ette ole asumuserossakaan, vaan asutte vain eri osoitteissa, mutta olette tukevasti naimisissa, kuten ennenkin. (esim. eri paikkakunnilla työssä olevat tekevät tätä samaa vuosiakin).
Asumusero tarkoittaa käsittääkseni sitä että on päätetty erota, ja muutetaan eri osoitteisiin, tarkoituksena purkaa avioliitto myöhemmin, tai palata yhteen. Se terkoittaa myös sitä puolta vuotta, joka on harkinta-aikaa avioeron hakemisen jälkeen. Silloin voi asua yhdessä tai erillään, mutta eron harkinta-aika kuluu joka tapauksessa.
Tietysti, jos asutte eri osoitteessa sen kaksi vuotta hakematta eroa, myönnetään teille ero heti, kun jompikumpi sitä vain hakee. Perusteluna on pysyvästi erillään asuminen.
Jos haluat "paluuta takaisin", kannattaisi kait keskustella siitä toisen osapuolen kanssa vakavasti. Hänelläkin on kait sanansa sanottavana siitä.
Nyt hän voi haluta sekä syödä, että säästää.. Pitää avioliiton voimassa ja hurvittelee mielensa mukaan....
Miten siedät sitä, mitä mieltä olet siitä, jatkatko, vaikka mukana olisi muitakin osapuolia?? Kysy näitä itseltäsi ensin..
Kyllä asumuserosta palataan yhteen, monestikin. Niitä ei vain kovin mainosteta, koska se ei ole "kertakulutusaikakautta", eikä siis muotia..
Teepä kysely huviksesi, kuinka monet ovat palanneet yhteen ja miten se meni???
Ei vielä asuta erillään, mies meinaa ottaa etäisyyttä, muuttaa omaan kämppään. Avioeroa ei ole haettu (minä en sitä halua, kuten en tätä asumuseroakaan).
Luulin, että hänkin vielä haluaisi jatkaa (tässä on ollut aikamoisia kriisejä taustalla), mutta ilmeisesti olin ainut, joka halusi vielä yrittää. Tuli täytenä yllätyksenä miehen halu ottaa etäisyyttä...
En tiedä, miten jaksaisin asumuseroa. Ehkä sitten olisi parempi jättää heti eropaperit, en vaan tiedä pystynkö siihen. En haluaisi erota.
Meillä oli sama tilanne. Hiukan vaan etäisyyttä ja haluaa miettiä jne. Totuus oli, ettei halunnut loukata ja yritti välttää riitaa sekä päästä helpolla eroon. Oli nimittäin tosi helppoa aloittaa uusi elämä kun osoitteet oli erit. Alkoi tolkuton naisten metsästäminen ja hauskanpito yms. samantien. En olisi enää samaksi mieheksi uskonut! Kun yritti keskustella, niin ei kuulemma kuulu minulle enää, asutaan sentään jo erillään. Yöllisillä vierailuilla sopi kyllä käydä, mutta aamulla oltiin taas kuin ei mitään. Eropaperitkin kolahtivat postilaatikkoon ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Älä enää luota! Katso vain ettei itsellesi käy huonosti!
eli meidän ongelmat alkoi siitä, että mies tunnusti uskottomuutensa. Jäi toisenkin kerran kiinni suhteesta saman henkilön kanssa ja mulla on ollut koko ajan epäilys ja oon tivannu, jatkuuko se suhde. Myönnän, oon urkkinut, pistänyt "vakoojia" perään jne. Mutta kun se on koko ajan kiistänyt, että suhdetta olisi.
Nyt jos mieheni muuttaa pois, hänellähän on helpompi jatkaa sitä suhdettaan. En taida jaksaa. Kumpa tämä kaikki olis ollut vain pahaa unta
Mieheni muutti miettimään asioita omaan asuntoon kuukausi sitten ja voin kyllä sanoa, että se helpotti minun sekä lasten elämää huomattavasti. Nyt kun asumme eri osoitteissa on välimme paremmat kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Pystymme keskustelemaan asioista ja kumpikin on samaa mieltä siitä, ettei eroa vielä haeta vaan annetaan ajan näyttää mitä tuleman pitää.
Meidän erillään asumisen taustalla on myös miehen suhde toiseen naiseen. Suhde jatkuu enkä tiedä miten se on tiivistynyt erillään asumisen aikana. Ilmeisesti se on pysynyt ennallaan, tai niin ainakin mies sanoi kun yhdessä perheneuvojan luona istuimme.
Minäkään en alkuaan tätä erillään asumista halunnut ja olisin halunnut pitää miehestä kiinni keinolla millä hyvänsä. Mutta aika tekee tässäkin asiassa tehtävänsä ja minä olin se, joka laittoi miehen miettiimään asioita muualle. Toki mies sitä itse mietti ääneen aikaisemmin mutta ei tehnyt elettäkään toteuttaakseen sitä ennenkuin oli "pakko". Luota itseesi sillä olen varma että sinäkin selviät tästä kaikesta. Jokaisella asialla on tarkoituksensa ja aika on näissä paras ratkaisija. Voimia sinulle!