Mitä olette mieltä että jos yrittää sellaisia naisia, jotka eivät vaan ole itsestä kiinnostuneita mutta on pilvin pimein sitten toisenlaisia naisia, joiden kanssa voisi synkata ihan hyvin mutta itse on asettanut riman jollain lailla epärealistisen korkeaksi? Siis, jos ulkonäöstä puhutaan? Kenties olen pinnallinen mutta ei sille mitään mahda että jos naisen ulkonäkö ei kiinnosta niin ei siitä jutusta tule mitään. Pitäisikö sitä sitten vaan yrittää unohtaa ne teiniprinsessat ja alkaa yrittää pitää niistä naisista jotka osoittaa kiinnostusta itseä kohtaan?
Tiedän, teidän ei tarvitse sitä minulle sanoa: Olen ulkonäkökeskeinen moukka ja minulle on aivan ansaittu kohtalo, että minä en koskaan saa ketään.
Tiedän, teidän ei tarvitse sitä minulle sanoa: Olen ulkonäkökeskeinen moukka ja minulle on aivan ansaittu kohtalo, että minä en koskaan saa ketään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
olet oikeassa älä luovu siitä. naisessa ei ole miehelle muuta iloa kuin ulkonäkö vaikka jotkut femakot muuta väittääkin. jatka samoin edelleen äläkä kysele tietämättömien neuvoja. parempi saada sitä mitä haluaa kuin sitä mitä ei halua.
On vanha sanonta. Ei siinä ole mitään pahaa että pitää rimaa korkealla ja uskoo löytävänsä vielä sen joka vastaa tunteisiin ja vielä fyysisesti on ihanne. Sitten kun vuodet kuluu ja elämän kokemusta on tullut niin ajatukset voi muuttua. Ei kaikilla tietenkään ja osahan on niin hyvännäköisiä että hyvännäköiset ns. ui liiviin. Eli ei tarvitse miettiä, on valinnan varaa. Lykkyä tykö sinulle etsinnässäsi!
toisinpäin??????????????????????????????
katoavaista, tuskin kukaan koko elämäänsä pysyy kaunottarena ja sitä paitsi voihan olla, että vaikka saisitkin sen kauniin naisen, niin keksisit hänessäkin jotain vikoja(luonteessa) ja alkaisit taas etsiä uutta, parempaa ja kauniimpaa.
Ja oletettavasti kauniilla naisilla sitä vientiä riittää runsaamminkin joten voisit olla varma, ettei toiset miehet jättäisi häntä rauhaan, vaikka yhdessä olisittekin.
ei siinä mitään. Kukin tekee valintansa ja elää sitten valintojensa kanssa. Kunhan et sitten tule parin vuoden päästä tänne vinkumaan naisten nirppanokkaisuudesta, kun et saa ketään (koska olet itse ollut nirppanokka). Eli kanna myös sitten vastuu myös lopputuloksesta.
En ole itse pitänyt itseäni mitenkään ulkonäkökeskeisenä naisena. Niinpä seurustelinkin jonkin aikaa ulkopuolisten mielestä omaa tasoani alemman miehen kanssa.
Alkuhuuma oli vielä ok. Kaveri oli niin tohkeissaan, kun oli saanut itselleen tasoaan paremman naisen, että kantoi minulle lahjoja ja palvoi maata jalkojeni alla. Se oli ihan kivaa.
Mutta kun arki koitti, mies rupesi tajuamaan, että hänen paikkaansa kysellään jatkuvasti myös muilta tahoilta ja hän koki olonsa uhatuksi.
Tämä aiheutti kaikenlaista. Mies rupesi vahtimaan reviiriään niin, ettei enää öitään edes saanut nukutuksi. Stressasi jokaista hetkeä, jolloin en ollut hänen valvontansa alaisena ja sai kammottavia raivareita, kun miehet lähestyivät minua meidän yhdessä ulkona ollessamme. Suhde kariutui lopulta siihen, että mies tuli lähes hulluksi mustasukkaisuudesta.
Tuon kokemuksen jälkeen tajusin, että jos parisuhde syntyy jotakuinkin saman tasoisten kesken, vältytään kaikelta tuonlaiselta draamalta. Niinpä päätin keskittyä seuranhaussani omantasoisiini.
Mutta edelleen ympärilläni pyörii myös ns. ATM-tyyppejä, joilla ei ole mitään sellaista tarjottavaa, joka kompensoisi tuon vähemmän miellyttävän ulkonäön.
Ja kompensaatiolla tarkoitan ensisijassa heidän omaa itsetuntoaan. Eli jos mies on varakas, hänen itsetuntonsa rakentuu sen varaan. Näin ollen hän ei tule hulluksi mustasukkaisuudesta. Jos mies on menestyvä urallaan, sama juttu. jne. jne.
Eli jotta voin olla varma siitä, että miehen oma pää kestää, täytyy hänellä olla edes jotain, jonka varaan oman itsetuntonsa rakentaa. Muussa tapauksessa ruma mies on ehdoton no-no.
Kysynkin sinulta nyt, mitä sinulla olisi tarjottavana sellaista, että minä valitsisin sinut ulkonäöstäsi huolimatta?
"Kysynkin sinulta nyt, mitä sinulla olisi tarjottavana sellaista, että minä valitsisin sinut ulkonäöstäsi huolimatta?" Tuo kuulostaa siltä kuin että olet sitä mieltä että minä ilman muuta olen ruma mies. Ainakaan kokemus ei moiseen viittaa. Ihan nättien tyttöjen kanssa on ollut vipinää.
Kyllähän se tietenkin on että pelkän ulkonäön tuijottaminen on pinnallista ja muut asiat ovat tärkeämpiä. Toisaalta, kerran kun laitoin ilmoituksen nettiin niin eräs mielenkiintoinen nainen vastasi siihen ja me viestiteltiin 4-5 viestin verran ja meillä juttu luisti viesteissä. Sitten hän yhdessä viestissä lähetti kuvansa. Ihan normaalin näköinen nainen oli mutta... En kuitenkaan live-elämässä ikinä olisi häntä yrittänyt. Se naisen iskuyritys on ujolle sen verran itsensä laittamista likoon, että sitä tavoittelee kuuta taivaalta. Mietin ko naisen kohdalla, että jos hän istuisi vastapäätäni istumaan julkisessa liikennevälineessä niin kiinnittäisinkö häneen mitään huomiota. Totesin että en varmaankaan.
Vaikka ulkonäkö onkin toisarvoinen asia niin kyllä sitä silti jokin viisari pitäisi värähtää kun toisen näkee ensimmäisen kerran.
"Ja kompensaatiolla tarkoitan ensisijassa heidän omaa itsetuntoaan. Eli jos mies on varakas, hänen itsetuntonsa rakentuu sen varaan. Näin ollen hän ei tule hulluksi mustasukkaisuudesta. Jos mies on menestyvä urallaan, sama juttu. jne. jne."
Mutta lohduttaako miestä tieto siitä, että nainen on tämän kanssa vain koska hänellä on rahaa, ja koska mies on rakentnut itsetuntonsa rahan varaan? Eihän rahakaan takaa sitä etteikö nainen voisi salaa käydä vieraissa, vaikka pysyisikin aviopuolisona rahan takia.
partnerin ulkonäön täytyy jollain lailla sytyttää. Mutta realistinen täytyy olla. Katso peiliin ja mieti mitä annettavaa sulla on kaupungin kauneimmalle lyylille. Kauniilla ihmisillä riittää ihailijoita ja on vara valita.
Olisi hyvä tajuta myös ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Mäkin olen sen viimeinkin tässä 27-vuoden iässä tajunnut. Annan enemmän arvoa miehen tunneälylle kuin hauiksen paksuudelle.
Mutta joskus ihminen vain hakee kusipäitä/pinnallisia ihmisiä koska ei itse ole valmis syvempiin suhteisiin.
kukaan nainen ei näytä kiinnostusta? Pitääkö sitten alkaa seukata itsensä kanssa?
herätellä naisessa sitä kiinnostusta tai ainakin ottaa selvää olisiko sitä.
Kaikki eivät vaan kiinnosta kaikkia.
ps.katkeruudella ja naisten esineellistämisellä ei pitkälle pötkitä.
Kyllä se oikea osuu kohdalle. Keskity enemmän siihen, että tunnistat sen tyypin sitten kun se osuu kohdalle.
Itellä käynyt joskus kouluaikana sillai, että pari tyttöä on tullut juttelemaan (siis ei samaan aikaan vaan eri aikaan). Vasta paljon jälkikäteen tajusin, että ne olisivat oikeasti olleet ehkä kiinnostuneita...
Kun sen tajuaa liian myöhään, niin sitten on jo liian myöhä.
Flirttaile naisten kanssa ja pidä todellakin silmät auki, jotta näet ne pienet eleet ja ilmeet, joilla nainen ilmaisee kiinnostuksensa sinuun!
flirttailla kun menen vakavaksi, jos joku nainen näyttäisi hymyilevän minulle, ts. en pysty vastareagoimaan hymyllä. Ja jos ei se hymy tule luonnollisesti, niin miten sitten? Väkinäinen hymy näyttää ihan joltain muulta kuin hymyltä.
sieltä se elämä löytyy...
yhtään erimieltä kanssasi!
...sitä tosiaakin tajuaa vasta sitten myöhemmin että prkle kun meni erittäin hyvät paikat ohi :(
tuollaisia tilanteita sattunut jo muutamat kohdalle mutta ehkäpä sais vielä sen kolmannen tilaisuuden :p
mutta kun ei vieläkään osaa käyttää niitä "ehkä hyviä" tilaisuuksia hyväkseen.
Tohon en voi muuta sanoa, kuin että harjoittele. Siis yritä harjoitella.
Muista, että pari ekaa yritystä saattavat "tulla reisille". Siksi ei kannata ottaa yhtään paineita. Kannattaa ajatella, että tämä ei onnistu, mutta yritänpä silti.
Vaikeaa se on aseellakin ampua ekalla napakymppiin.
Älä siis lähde iskemään sitä maailman ihaninta naista, vaan harjoittele juttelemalla vähemmän kiinnostavien kanssa. Niistä tulee kuitenkin harjoituslaukauksia, eikä se sitten harmita. Kun tuntuu, että vähän tietää mitä tekee, niin sitten sen unelmanaisen luokse.
Ei se huippumyyjäkään muuten soita sille parhaalle pokalle heti aamun ekaa puhelua, vaan vasta sitten kun on lämmennyt ja päässyt vauhtiin...
Useampikin tilaisuus on tullut mokattua. ..kele! kun vituttaa nyt myöhemmin.
varman päälle vai elää riskillä odottaen parasta? Jokainen ratkaiskoon omalta kohdaltaan nämä asiat. Oletko varma, ettet suhteen jatkuessa alkaisi pitämään naisesta myös "siinä mielessä"?
Kunhan et sitten jonkin ajan kuluttua inise, että naisille ei kelpaa mikään...
Vältä myös kardinaalimunausta: älä yritä iskeä epätoivoissasi naista, jolle olet aikasemmin antanut selkeät "ei kiinnosta"-pakit. Itse naisena olen joutunut kokemaan tuon enemmän kuin kerran. Hemmoille tulee päälle kolmikymppisenä hirmuinen paine löytää itselleen kohtu, kun "kaikki kaveritkin lisääntyy". Se olisi kaikkien munausten isoäitien isoäiti.
"Löytää itselleen kohtu"? No, minulla ei tuota pelkoa ole, mikä liittyykin toiseen ongelmaani eli kuinka löytää nainen jolla ei ole lapsia ja joka ei edes halua lapsia. Suurin osa naisista sittenkin haluaa lapsia joten niiden löytäminen jotka eivät halua, voi olla vaikeata.
Siis, minusta ei ikinä tässä maailmassa mitään isukkia saa. Se on aivan 100% varma asia.
Olen sama henkilö kuin tuo jolle vastasit. Toivotaan, että löydetään edes joskus hakemamme. Minusta ei äitiä saa, ja lapsia haluamattomia miehiä tuntuu olevan tosi vähän.
No, kerropas itsestäsi. Minkäslainen ihminen olet? Tällä hetkellä on ihan muista syistä johtuen niin hyvä mieli että oksat pois, liittyy työasioihin, että vielä kun löytäisi kuvailemasi naisen niin olisi oikea tuplajättipotti.
Hieman olen eri mieltä kanssasi tuosta että on vaikeata löytää lapsia haluamatonta miestä mutta mielipiteeni perustuu ihan lähipiirin mielipiteisiin, ei mihinkään edustavaan otantaan.
26-vuotias. Pidän aidosti työnteosta, mutta siltikin harrastukset vievät voiton. Olen urbanisoitunut maalainen ja toivon palaavani maalle ainakin kesäajoiksi, kunhan saan jonkinlaista työtä.
Uusia ihmisiä on kiva tavata, mutta jos rehellisiä ollaan, n. 70 % ihmisistä on sellaisia, joista en SUURESTI pidä (ihan vähän vaan tykkään). Olen seurallinen, mutta viihdyn varsin hyvin yksinkin. Pidän myös lapsista, mutta itselleni en niitä halua.
Pidän rehellisistä, hauskoista, sopivasti poikamaisista (ei saa olla liian vakava itsensä kanssa) ja hauskannäköisistä miehistä. Hoikat miehet ovat makuuni.
"Hieman olen eri mieltä kanssasi tuosta että on vaikeata löytää lapsia haluamatonta miestä mutta mielipiteeni perustuu ihan lähipiirin mielipiteisiin, ei mihinkään edustavaan otantaan."
Olen pannut merkille, että aika usein naisten keskuudessa ei-niin-menestyvät miehet löytävät toisensa-tarkoitan kaverimielessä. Näistä menestyksettömissä miehissä on enemmän niitä, jotka eivät halua jälkikasvua. Syytä tähän en tiedä, ehkä se on jotain sellaista, ettei haluta laittaa tätä "elämän lahjaa" eteenpäin, keski-ikäistyneinä ei enää jakseta lapsiperheen arkea tai "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista"-ajattelua.
Mutta loppupeleissä teistä miehistä vaan niin harmittavan moni haluaa kersoja. Siinä menee helposti hyvä mies pilalle ;)
Mitähän tuohon nyt kommentoisi? Ensimäisen kerran kuulen väitteen, että nimenomaan menestyvät miehet haluavat lapsia enemmän kuin menestymättömät. En nyt noin yleistäisi. Meinaan, uraohjuksethan ovat kaiken aikaa töissä eikä heillä ole aikaa perheelle.
Toisalta, joissakin tapauksissa tietyssä asemassa olevalle miehelle on uskottavuuden kannalta tärkeätä, että hänellä on perhe. Sellaiselle miehelle perhe on eräänlainen statussymboli, jota esitellään juhlissa mutta arjessa hänellä ei ole perheelle aikaa. Ei tuokaan tervettä ole.
Kyllä minä pidän kiinni siitä näkemyksestä, että suurempi osa naisista lapsia haluaa kuin miehistä ja ko naisten miehet usein mukahaluavat lapsia koska eivät halua menettää sitä naista. Mutta, kuten sanoin, yleistää ei pidä.
Tarpeeksi kun yrittää, niin kyllä on mahdollista onnistua hankkimaan paljon itseään korkeammalla tasolla oleva nainen, mutta kannattaako pitkän päälle, sillä vaikka nainen onkin rakastunut, niin mieleen hiipii ajatus: "Pysyykö se minun kanssa vai lähteekö parempien perään..."