Mieheni erosi vaimostaan ja meni naimisiin minun kanssani, edustamme kaiken kaikkiaan kolmea eri kansallisuutta, joka luonnollisesti tekee tilanteen aina vain mielenkiintoisemmaksi. Ex-vaimo asuu vieraassa maassa ja miehen sanojen mukaan hankalassa tilanteessa, koska ei pysty (?!) palaamaan kotimaahansa rahatilanteen vuoksi. Nainen ei ole avioliiton aikana tienannut ollenkaan ja ammattitaito on siis auttamatta vanhentunutta. Naisen kotimaassa on muutenkin vaikea tulla toimeen jollei ole tukiverkkoa.
Naisen kotimaassa avioerot ovat usein aikamoisia taisteluita (USA) mutta onneksi mies sai omasta puolestaan erinomaisen avioerosopimuksen; lapsi asuu miehen ja minun kanssa ja vierailee ex-vaimon luona viikonloppuisin. Mies on ostanut ex:lle asunnon ja avioliiton aikana antanut niin paljon rahaa, ettei naisen tarvitse tienata, vaan saa olla kotona, joskaan ex ei voi ostella suurempia juttuja. Mies kustantaa ex-vaimolle joka ikinen vuosi lentoliput USA:n matkaan.
Minusta kaikki tuo kuulostaa jo todella reilulta, etenkin kun naisen ei tarvitse edes hoitaa lapsen kustannuksia ollenkaan ja saa olla oloneuvoksena kotosalla koko ajan. Kuitenkin avioerossa on kohtia, jotka ovat suullisia. Ex pyysi apua mahdollisissa terveysjutuissa, eli sairastuessaan miehen tulisi auttaa jos suinkin pystyy. Ex-vaimo soitteli juuri kauhistuneena kun oli huomannut outoa ihottumaa ihossaan. Sittemmin tauti paljastui jonkinlaiseksi virukseksi, joka ei toden totta ole vaarallinen. Silti ex soitteli itkuisena miehelle monen monta kertaa.
Kammoan ajatusta tulevasta, kun ex-vaimo on niin paljon vanhempi ja kaikenlaista kremppaa saattaa piakkoin ilmaantua. Vaikkei mies olekaan mustaa valkoisella-sidottu auttamaan sairauskuluissa, miehen alinomainen kiltteys pelottaa todella paljon. Mies on muutenkin alkanut tuntea kohdelleensa ex-vaimoa kaltoin avioerossa, en tajua miksi, koska kaikki tuo vaikuttaa todella reilulta. Vai kuinka?! Mies on ostellut ex-vaimolle erilaisia lahjojakin ja minun pinnani alkaa olla katkeamassa. Meille on tulossa yhteinen lapsi ja tunnen oloni jokseenkin turhautuneeksi.
Kertokaa, onko ex-vaimo nyt hieman kohtuuton vai kuinka?! Olen suomalaisena tottunut jokaisen jossain vaiheessa seisovan ihan omilla jaloillaan ja hoitavan omat asiansa kun on noinkin reilun avioeron saanut. Totta kai auttaminen on oikein, mutta rajansa kaikella!
Naisen kotimaassa avioerot ovat usein aikamoisia taisteluita (USA) mutta onneksi mies sai omasta puolestaan erinomaisen avioerosopimuksen; lapsi asuu miehen ja minun kanssa ja vierailee ex-vaimon luona viikonloppuisin. Mies on ostanut ex:lle asunnon ja avioliiton aikana antanut niin paljon rahaa, ettei naisen tarvitse tienata, vaan saa olla kotona, joskaan ex ei voi ostella suurempia juttuja. Mies kustantaa ex-vaimolle joka ikinen vuosi lentoliput USA:n matkaan.
Minusta kaikki tuo kuulostaa jo todella reilulta, etenkin kun naisen ei tarvitse edes hoitaa lapsen kustannuksia ollenkaan ja saa olla oloneuvoksena kotosalla koko ajan. Kuitenkin avioerossa on kohtia, jotka ovat suullisia. Ex pyysi apua mahdollisissa terveysjutuissa, eli sairastuessaan miehen tulisi auttaa jos suinkin pystyy. Ex-vaimo soitteli juuri kauhistuneena kun oli huomannut outoa ihottumaa ihossaan. Sittemmin tauti paljastui jonkinlaiseksi virukseksi, joka ei toden totta ole vaarallinen. Silti ex soitteli itkuisena miehelle monen monta kertaa.
Kammoan ajatusta tulevasta, kun ex-vaimo on niin paljon vanhempi ja kaikenlaista kremppaa saattaa piakkoin ilmaantua. Vaikkei mies olekaan mustaa valkoisella-sidottu auttamaan sairauskuluissa, miehen alinomainen kiltteys pelottaa todella paljon. Mies on muutenkin alkanut tuntea kohdelleensa ex-vaimoa kaltoin avioerossa, en tajua miksi, koska kaikki tuo vaikuttaa todella reilulta. Vai kuinka?! Mies on ostellut ex-vaimolle erilaisia lahjojakin ja minun pinnani alkaa olla katkeamassa. Meille on tulossa yhteinen lapsi ja tunnen oloni jokseenkin turhautuneeksi.
Kertokaa, onko ex-vaimo nyt hieman kohtuuton vai kuinka?! Olen suomalaisena tottunut jokaisen jossain vaiheessa seisovan ihan omilla jaloillaan ja hoitavan omat asiansa kun on noinkin reilun avioeron saanut. Totta kai auttaminen on oikein, mutta rajansa kaikella!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän sinua oikein hyvin, mutta amerikkalainen nainen on aina amerikkalainen nainen eikä häneltä voi odottaa samanlaista tasa-arvoisuutta tai itsenäisyyttä kuin pohjoismaalaiselta naiselta!!!
Et sinä paljoa voi vaikuttaa miehesi tekemisiin. Tekee mitä tekee. On sinun valintasi miten siihen sitten suhtaudut.
Ja sitä paitsi, jos miehelläsi on tuollaisia varoja ollut - ja on edelleen - antaa ex-vaimolleen niin eiköhän häneltä sinullekin riitä?! Eri asia on sitten tuo tunneyhteys mikä heidän välillään tuntuu olevan. Olet luonnollisesti mustasukkainen.
Etkö nähnyt näitä kuvioita ennen kuin avioiduit ja lasta aloit hänen kanssaan tehdä? Vai rahan perässäkö sinäkin juoksit?
Minulta taisi mennä ohi, mainitsiko ap. että hänen miehensäkin on amerikkalainen. Mikäli on, kuvio vaikuttaa täysin normaalilta usa-laiselta aviokaupalta.
ap. ei voi olla niin naivi tai tietämätön, ettei tietäisi, miten erilaisia ovat keskimäärin keskiluokkaiset emerikkalaiset ja suomalaiset vaimot.
Amerikkalaiselle naiselle - keskimäärin - avioliitto on talouden takaava liiketoimi(kin). Meillähän on harvinaista, että avioeron jälkeen mies maksaa elatusta vaimolle, USA:ssa se on ihan tavallinen tapa.
Miehesi vaikuttaa rehdiltä mieheltä, joka avioituessaan amerikkalaisen kanssa on tiennyt, mitä haki ja sai.
Ja ap. luultavasti avioituessaan kansainväliseen perhekuvioon tiesi mitä teki. Suomalainen nainen on sentään melko sivistynyt ja paljon matkustanut.
En todellakaan ole avioitunut miehen kanssa rahan vuoksi. En edes aluksi tiennyt miehen ammatista tai tuloista, en edes kysynyt asiasta ja se olikin yksi suurimpia ihmetyksen aiheita miehelle seurustelun alkuaikoina, koskapa ilmeisesti, niin kuin olette jo maininneetkin, USA:ssa avioliitolla on ihan erilainen merkitys monille kuin vaikkapa minulle, suomalaiselle naiselle.
Edustamme kolmea eri kulttuuria, eli mies (alunperin intialainen opiskelija-maahanmuuttaja) ei ole siis amerikkalainen, vaikka onkin asunut USA:ssa yli kymmenen vuotta ja on USA:n kansalainen. Rehti on juuri oikea sana kuvaamaan miesraasua, joka joutuu poukkoilemaan oman kulttuurinsa nuivien asenteidenkin kanssa - avioerohan on aika paheksuttava juttu monille, vaikkakin miehen vanhemmat ovat huutaneet suorastaan hurraata kun avioero vihdoin astui voimaan ja mies alkoi seurustelemaan jonkun ei-amerikkalaisen kanssa. :)
Toki tiesin mihin tilanteeseen joudun, ja olen iloinen ettei alimony ex-vaimolle sellaisenaan ole kuvioissa mukana. Siltikin olen jokseenkin typertynyt kaikesta tuosta rahan kirnuamisesta ja niin kuin sanoin, kammoan jo nyt tulevaa, kuinka paljon joudummekaan paapomaan ex-vaimoa. Ainoa toivoni taitaakin olla se, jos ex nappaisi itselleen uuden aviomiehen...