itselleen epätyypillisellä tavalla, kun ei saisi olla olemassa, kun mikään ei riitä eikä kelpaa:
Henkinen väkivalta voidaan jakaa karkeasti kahteen niiden taustan perusteella:
Henkinen väkivalta työssä on ajan myötä syvenevä prosessi, jossa kiusatun mahdollisuudet asteittain heikkenevät. Kielteisen käyttäytymisen kohteena uhrin on vaikea käsitellä tilannetta. Useimmiten hän yrittää puolustautua ja voi alkaa toimia itselleen epätyypillisellä tavalla. Uhrin reaktio puolestaan aiheuttaa sen, että yhteisön jäsenten asenteet häntä kohtaan alkavat muuttua yleisesti kielteisiksi. Hänet aletaan nähdä eri tavalla ja ajatella, että hän on "vaikea persoona".
Yhteisön jäsenten mielikuvissa uhrin reaktiot oikeuttavat muiden käyttäytymisen. Prosessin tässä vaiheessa uhrista on siis tullut vaikea ja hankala. Enää ei ole kyse siitä, että häntä kohtaan olisi käyttäydytty kielteisesti, vaan että hän on vaikea ja aiheuttaa omalla käyttäytymisellään saamansa kohtelun. Uhri alkaa syrjäytyä yhteisöstä. On tavallista, että henkilöstöhallinnolta pyydetään tilanteeseen ratkaisua, usein henkilön siirtoa toisiin tehtäviin. Tällaisen prosessin etenemisen estäminen edellyttää siihen puuttumista mahdollisemman varhaisessa vaiheessa."
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Henkinen hyvinvointi/Tyoyhteison hyvinvointi/Tyopaikkakiusaaminen.htm
Henkinen väkivalta voidaan jakaa karkeasti kahteen niiden taustan perusteella:
Henkinen väkivalta työssä on ajan myötä syvenevä prosessi, jossa kiusatun mahdollisuudet asteittain heikkenevät. Kielteisen käyttäytymisen kohteena uhrin on vaikea käsitellä tilannetta. Useimmiten hän yrittää puolustautua ja voi alkaa toimia itselleen epätyypillisellä tavalla. Uhrin reaktio puolestaan aiheuttaa sen, että yhteisön jäsenten asenteet häntä kohtaan alkavat muuttua yleisesti kielteisiksi. Hänet aletaan nähdä eri tavalla ja ajatella, että hän on "vaikea persoona".
Yhteisön jäsenten mielikuvissa uhrin reaktiot oikeuttavat muiden käyttäytymisen. Prosessin tässä vaiheessa uhrista on siis tullut vaikea ja hankala. Enää ei ole kyse siitä, että häntä kohtaan olisi käyttäydytty kielteisesti, vaan että hän on vaikea ja aiheuttaa omalla käyttäytymisellään saamansa kohtelun. Uhri alkaa syrjäytyä yhteisöstä. On tavallista, että henkilöstöhallinnolta pyydetään tilanteeseen ratkaisua, usein henkilön siirtoa toisiin tehtäviin. Tällaisen prosessin etenemisen estäminen edellyttää siihen puuttumista mahdollisemman varhaisessa vaiheessa."
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Henkinen hyvinvointi/Tyoyhteison hyvinvointi/Tyopaikkakiusaaminen.htm
Vastaukset 12
Vanhimmat
Totta kai käy niin että ensin työyhteisön älämölöt alkavat pyörittää jotain juttua yhden ympärillä, jos keskellä oleva ei osaa oikealla tavalla tehdä kehästä loppua, kehä vain laajenee ja syvenee, ja lopulta kaikki syy onkin siinä joka istuu siellä keskellä vaikkei tämä olisi mitään muuta kuin yrittänyt tehdä työtä. Näin nämä ihmiset toimivat. Älämölöillä on hauskaa mutta eivät itse tajua mitä tekevät, sitten lopuksi, jos tilanne menee tosi pahaksi eli keskipiste poistuu työpaikalta tai tekee itsarin tms., niin mitäs älämölöt sitten tuumaavat - "Itsehän sotki asiansa!" Toivon tosiaan että itsensä älämölöiksi tunnistavat (ja hahahaaa - montakohan löytyy) ottavat sen peilin ihan omaan käteensä ja katselevat itteään ehkä muussakin tarkoituksessa kuin huulipunan levittämiseksi! Turhia juoruja, turhaa vertailua työn tekemisen suhteen, turhaa, turhaa, turhaa. Kauheita kakaroita sitä työpaikoilta löytyykin!
jossa muka osasta työntekijöistä "tehdään" hulluja...?
että, sinä saatkin mennä jonnekin muualle, siirtyä pois täältä...mitä=????
vastaan, siirtyä toiselle osastolle, jospa siellä olisi mennyt paremmin, erilainen henki ja kilpailuasetelma osastolla kuin siellä missä jouduit kiusattavaksi. Olisihan sekin ollut keino selvitä!
Kysyn vain. Ihmisiä kiusataan juuri siksi, että he lähtisivät pois tai tulisivat hulluiksi. Kun lähtee, antaa heidän voittaa. Sekään ei ole hyvä ratkaisu.
Jotenkin sitä vaan lakkaa pitämästä puoliaan ja jos porukkaan tulee uusia, jotka pitävät äänekkäästi työyhteisön puolia, nämä kyllä meiltä ainakin heitetään syyllä tai toisella äkkiä pihalle.
En jaksa edes muistaa mutta arvelisin että kymmenkunta uutta on lähtenyt samantien, kun epäkohdista on mitään maininnut.
Ai niin, meidän työpaikalla ei saa sairastua tai muuten etsitään syy muualta(kun sairaus ei kelpaa ulosheiton syyksi) ja ovi on auki kadulle.
Meille laitetaan santkin suuhun, mitä pitää sanoa kun menee omaa yksikköään edustamaan.Että näin.Itsekkin olen ajatellut, että loman jälkeen irtisanoudun.
yritettävä puolustaa itseään, jättää epäasiallisuudet huomioimatta jos voi, yrittää liittoutua tai ystävystyä jonkun kanssa, luoda jonkinlainen kaveriporukka itselleen, yksikin auttaa, puhua tämän kaverin kanssa muusta kuin siitä kiusaamisesta, hoitaa omaa mielenterveyttään konstilla millä hyvänsä, riidellä voi - tosin mitä kannattaa riidellä. Kiusaamista on niin monenlaista! Mutta ainakin turha pilkan/ivan/herjan heitto joka on tarkoitettu toisen nolaamiseen työyhteisössä, saattamiseksi naurun aiheeksi tai epäasiallisen huomion kohteeksi, siihen on syytä reagoida heti - sanoa vastaan heti eikä vasta jälkeenpäin! No, itse en luota esimiehiin tällaisissa asioissa - mutta niinhän ne sanovat, että kerro esimiehelle, tai esimiehen esimiehelle. No toisaalta, tästähän ei sitten seuraa kuin entistä enemmän huomiota kun esimies yrittää sitten tietty selvittää porukan kanssa, ja kaikkihan tietää miten käy kantelupukille! Tai toisaalta jos on uusi työntekijä, niin totta kai, esimies sanoo: No minä nyt olen tehnyt tämän porukan kanssa töitä jo kymmeniä vuosia, ja tunnen heidät. Eli sinä olet uusi ja yritä sopeutua, eiks niin? No, eikö sitä pitäisi yrittää sen porukankin sopeutua sinuun. Yrittäkää kestää - te olette työpaikkanne saaneet, miksi pitäisi antaa periksi jos itse työ sujuu. Yhtä en myöskään ymmärrä: Sitä että ollaan työstä kateellisia työpaikalla tai jos uusi työntekijä on niin innokas että tekee innolla ja energiaa uhkuen töitään niin vanhemmat rutinoituneet ja ehkä kyllästyneet ovat sitten että No, kohta tota vaaditaan meiltäkin. Tuskinpa vaaditaan, mutta kun ihmiset eivät aina ajattele nokkaansa pidemmälle - sitä sanotaan kai nykyään näköalattomuudeksi. Eihän sitä ole sitten lähtijälläkään näköaloja jos lähtee ennen kuin on uusi työpaikka taskussa, toisaalta ei tiedä mihin joutuu siellä uudessakaan paikassa. Miksi siis lähteä? Paras vaan yrittää kestää ja selvitä! Hommattava joku kaveri siellä duunissa ja sitä rataa. Niin, minähän tässä olen paras neuvoja... ikuinen lähtijä eli osaisinpa pitää itsekin neuvoistani kiinni! Ehkä ens kerralla jos se vielä tulee....
siis esimies voi vihata niin kovaa, että yrittää sua koko ajan pois työpaikasta?? Tämä on työpaikkakiusaamista!!
Kiusaamiseen taritaan taitoja, tehdä salaa. Tarvitaan kylmä ja piittaamaton luonne. Sellainen jonka mielestä minä,minä,minä on maailmankaikkeuden keskus. Sellainen jota kyllästyttää kuunnella muiden asioita, kun olisi mielenkiintoisempaakin keskusteltavaa, kuten minä,minä,minä.
Jos työpaikassa kuunnellaan kaikkia, jaetaan työt tasapuolisesti ja ollaan oikeudenmukaisia, minä,minä,minä sairastuu.
Minä,minä,minä tyyppi on vaan yksinkertaisesti rasittava.Ymmärrän mutten hyväksy.Ja jos totta puhutaan, ei minun pitäisi ymmärtääkään. Se taas on toinen juttu.
Tässä työpaikkakiusaamisen uhri teksti on hyvin oivallettu ja kirjoitettu.
Auttaako Kiusaajien tappaminen asiaan?
Ei auta, aina syntyy uusia.