En jaksa enää tätä surua ja tuskaa. Rakastan miestäni yli kaiken mutta en voi enää jatkaa näin, itseäni vain kokoajan satuttaen. Hän on sanonut kyllä rakastavansa minua, kun olen sitä kysynyt. Mutta käytös on aivan eri luokkaa.
Hän jättää minut päivästä toiseen yksin kotiimme, lähtee kavereidensa kanssa mihin lie ja viipyy koko illan. Olen jo nukkumassa kun hän tulee ja kun päivällä pääsen töistä, on hän useimmiten taas lähtenyt kavereidensa kanssa johonkin.
Kun hänellä on vapaata, alkaa juominen joka kestää koko vapaiden ajan tietenkin taas kavereiden kanssa.
Toisin sanoen, meillä ei ole yhteistä aikaa tippaakaan tässä suhteessa. Hän ei edes välitä vaikka olen nyt pari kolme kertaa asiasta maininnut, että voisi joskus minunkin kanssa olla.
Tätä on nyt jatkunut suunnilleen viimeisten kahden kuukauden ajan. Tosin hänellä on aina ollut paljon kavereita ja tuttuja, mutta heidän kanssaan oleminen on nyt riistäytynyt totaalisesti käsistä.
Nyt minusta on alkanut tuntua että olen hänelle vain kokki, autokuski ja vakipano. Kysyin tätä asiaa häneltä suoraan, merkitsenkö hänelle mitään muuta ja sanoi että tietenkin.
Olen myös kysynyt haluaisiko hän mieluummin olla vapaa, jotta voisi mielinmäärin mennä kuten haluaa, ja vastaus on ollut kielteinen.
Lisäsin vielä perään että sanoisi suoraan, jos jokin on muuttunut eikä halua suhdetta enää jatkaa. Ei mitään.
Hän ei ehkä tiedä mitä oikein haluaa, mutta milloin sitten tietää? Kovin kauaa en jaksa tätä. Tälläkin hetkellä olen taas yksin ja itken.
Jotain päätöksiä tässä on nyt alettava tekemään. Joko minä lähden itseäni kiduttamasta tästä epätoivoisesta suhteesta tai hän muuttaa käytöstään, mihin en kyllä usko. Kaverit ovat hänelle nimittäin kaikki kaikessa.
Jos joku jaksoi lukea tämän sepustukseni, olen kiitollinen. Helpotti :)
Hän jättää minut päivästä toiseen yksin kotiimme, lähtee kavereidensa kanssa mihin lie ja viipyy koko illan. Olen jo nukkumassa kun hän tulee ja kun päivällä pääsen töistä, on hän useimmiten taas lähtenyt kavereidensa kanssa johonkin.
Kun hänellä on vapaata, alkaa juominen joka kestää koko vapaiden ajan tietenkin taas kavereiden kanssa.
Toisin sanoen, meillä ei ole yhteistä aikaa tippaakaan tässä suhteessa. Hän ei edes välitä vaikka olen nyt pari kolme kertaa asiasta maininnut, että voisi joskus minunkin kanssa olla.
Tätä on nyt jatkunut suunnilleen viimeisten kahden kuukauden ajan. Tosin hänellä on aina ollut paljon kavereita ja tuttuja, mutta heidän kanssaan oleminen on nyt riistäytynyt totaalisesti käsistä.
Nyt minusta on alkanut tuntua että olen hänelle vain kokki, autokuski ja vakipano. Kysyin tätä asiaa häneltä suoraan, merkitsenkö hänelle mitään muuta ja sanoi että tietenkin.
Olen myös kysynyt haluaisiko hän mieluummin olla vapaa, jotta voisi mielinmäärin mennä kuten haluaa, ja vastaus on ollut kielteinen.
Lisäsin vielä perään että sanoisi suoraan, jos jokin on muuttunut eikä halua suhdetta enää jatkaa. Ei mitään.
Hän ei ehkä tiedä mitä oikein haluaa, mutta milloin sitten tietää? Kovin kauaa en jaksa tätä. Tälläkin hetkellä olen taas yksin ja itken.
Jotain päätöksiä tässä on nyt alettava tekemään. Joko minä lähden itseäni kiduttamasta tästä epätoivoisesta suhteesta tai hän muuttaa käytöstään, mihin en kyllä usko. Kaverit ovat hänelle nimittäin kaikki kaikessa.
Jos joku jaksoi lukea tämän sepustukseni, olen kiitollinen. Helpotti :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja elämääsi moiseen luuseriin! Olet todellakin hänelle vain juoppokuski, huushollinhoitaja ja varma pano. On väärin sinua kohtaan, ettei hän vietä aikaansa kanssasi, vaan asettaa kaverinsa etusijalle.
Miehesi vain ottaa sinulta, mutta ei anna mitään tilalle. Ero on kyllä mielestäni hyvin perusteltu ratkaisu tilanteessanne. Tiedän että on paljon miehiä, jotka haluavat kokea kaikkea kivaa kumppaninsa kanssa yhdessä. Toivon että löydät itsellesi sellaisen miehen.
itsestään liikoja eikä osaa kunnioittaa sinua. Sun tehtävä on nyt näpsäyttää sitä. varaudu silti siihen ettei mies ole moksiskaan kun lähdet menemään, ethän ole aiemminkaan hänelle ollut näemmä nro 1. Tuskin tulet parempaa kohtelua häneltä saamaan jatkossakaan, tai jos saat niin se on vaan väliaikaista.
Teitä rkastuneita naisia on niiiiin helppoa höynäyttää. Ei tarvitse kuin sanoa se valheellinen "juu, juu, rakastan" ja "kyllä sä mulle merkitset vaikka mitä". Heti sen sanottuaan, lähteekin sitten taas pitämään hauskaa kavereittensa ja vieraiden naisten kanssa.
Kuten huomaat, niin tämä mies ei näytä olevan valmis seurustelemaan kenenkään kanssa. Tärkeämpää on ne kaverit ja hauskapito. Eli lopeta itsesi kiusaaminen ja ota se ero! Äläkä enää usko sen miekkosen lirkutteluja. Sillä on oma elämänsä ja kaverinsa. Sun pieni osa siinä ns. suhteessa on olla just se kokki, autokuski ja vakipano.
Kuulostaapa oikoluettua siltä että ukollasi on kavereita ja sinä mökkihöperöidyt. Ei paha, aika normaalia. Katsokaapa kalentereita ja varatkaa kunnon rakkauden aikaa. Joku lauantai on kiva. Sillon muuta kuin nussimista. Ja leffat on kielletty. Ja kaikki miten pääsee pakoon toista. Tosin alkoholi voi olla ok. Tämän jälkeen sinulla täytyy olla kavereita. MUITA IHMISIÄ JOITA TARVITSET! Vaikka olisit kuinka itsenäinen jne. tarvit selvästi ukkosi. Anna sen mennä. Mutta mene itsekkin. Olen aivan varma että kysymys on vain hetkestä mutta ne hetket ovat pieniä verrattuna elinikäisiin kaverisuhteisiin mitkä syntyvät ilman sitä toista osapuolta.
Lykkyä!
-S
Itsekäs miehesi nauttii taatusti helposta elämästä kun suostut mukisematta tuohon kaikkeen.
Olet taatusti onnellisemman elämän ansainnut! Rohkeasti vain toteuttamaan omia unelmiaan, ei tuohon suhteeseen kannata jäädä.
Kyllä rakkautta pitää osata näyttää niin että TUNTUU HYVÄLTÄ!