Meillä on kaksi pientä lasta, mies juo joka päivä. Ei ehkä humalaan, mutta kuitenkin niin, että henki haisee koko ajan. Mies on sairaslomalla ja vähän tuuliajolla... mutta ei kestä kritiikkiä, eikä voi lopetaa, vaikka toisin väittää. Minäkin innostun tissuttelemaan, kun toinen juo jatkuvasti. Mies kantaa kotiin juotavaa ja tuo sen verran minulle, että saan ehkä lasillisen pullosta, kun se on jo juotu. Selittää sitä siten, että käynkö viinakaupassa jos istuttais vähän iltaa yhdessä ja jutellaan, kun lapset nukkuu... Ja kuitenkin kittaa itse kaiken ja nukahtaa.
Kaikki lapsiin liittyvä on jäänyt minulle. Mies vain moittii toista lasta ja hellii toista ja paikkaushommat jää minulle (toinen kärsii). Ja muut lasten hoitoon liittyvät...Niin haku ja vienti päiväkotiin, ruoista huolehtiminen, hammaspesut jne. vaikka aikaa olisi mitä tuhlata. ARRGGH.. Olen aivan pulassa. Tekisi mieleni jättää koko tyyppi, mutta kuka jaksaa tätä rumbaa yksin?
Onko teillä kokemuksia? Ei syyllistämistä pliis!
Kaikki lapsiin liittyvä on jäänyt minulle. Mies vain moittii toista lasta ja hellii toista ja paikkaushommat jää minulle (toinen kärsii). Ja muut lasten hoitoon liittyvät...Niin haku ja vienti päiväkotiin, ruoista huolehtiminen, hammaspesut jne. vaikka aikaa olisi mitä tuhlata. ARRGGH.. Olen aivan pulassa. Tekisi mieleni jättää koko tyyppi, mutta kuka jaksaa tätä rumbaa yksin?
Onko teillä kokemuksia? Ei syyllistämistä pliis!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikö asiasta voi jutella? Jos yrittäsit saada sen "hoitoon"? En mää usko, että heti kannattee jättää.
Mutta jos asialle ei kertakaikkiaan voi mitään, ni sitte ehkä kannattee harkita jättämistä. Pitää aina muistaa se, että lapset kärsii, jos vanhemmat/vanhempi juo.
Paremmin jaksat yksin kahden lapsen kanssa, kun kaksin juopon miehen ja kahden lapsen kanssa.
Alkoholisoituneen elinkumppanin kanssa on tosi raskasta elää. Ja jo pelkkä arjen pyörittäminen vaatii sinulta paljon ponnisteluja. Miehen juominenkin lisääntyy päivä päivältä ja sen tuomat lieveilmiöt.
Päivästä toiseen kuuntelet katteettomia lupauksia juomisen lopettamisesta ja peittelet lapsille isän ryypiskelyä. Huonolla tuurilla repsahdat samaan kelkkaan miehesi kanssa. Kun yrität vähentää kotona olevia viinamääriä juomalla niitä itse.
Älä anna lapsillesi ”lasista lapsuutta”. Muista, että ketään ei voi rakastaa terveeksi.
ei ole. Eikä tule.
kantilta että tällä hetkellä sinulla on kolme lasta ja jos päätät tehdä itsellesi ja varsinkin lapsillenne palveluksen jätät alkoholisti miehen. Tällöin sinulle jää vain kaksi lasta joista sinun on huolehdittava ja tarjottava vakaa ja turvallinen elinympäristö.
Itse annoin aikani miehelle mahdollisuuden valita kumpi on tätkeämpää elämässä alkoholi vai lapsi ja minä. Valitsi alkoholin ja me lapsen kanssa jatkamme elämää jossa ei tarvitse katsella ja kuunnella kännissä reikkuvaa miestä.
Sinä olet tähänkin asti pyörittänyt perheen arkea, mihin se siitä muuttuisi ei ainakaan pahemmaksi.
Toinen asia on taloudellinen tilanne, itsellä ainakin se parani, kun ei ole enää miestä elätettävänä (omat rahansa hän laittoi kurkusta alas ja eli loppuajan minun siivelläni)
Itse en ota alkoholia jos lapsi on kotona, vain silloin "vaihdan viihteelle" kun lapsella on luotettava hoitopaikka ja hoitaja.
sanottuna ukkos käsket hankkia apua tai sit saa lähtee et jaksa ikääs katella tollasta ja mikä pahinta lapset kärsii eniten.parempi niiden olla ilman isää sit ku katella juoppoo päivästä toiseen...saavat elin ikäsiä traumoja mikä se sellanen isän malli on?
jännä juttu. Kun mies on alkoholisti, on nainen itsenäinen ja suorastaan sankari, kun lemppaa miehensä. Mutta jos nainen on alkoholisti, on mies sika ja itsekäs kusipää, jos lemppaa vaimonsa, eikä ole valmis tukemaan tätä. Näin mailma makaa.
No kyllä se ISÄ on ihan samanlainen "arjensankari", päinvastaisessa tilanteessa. Ihan on tiedostettua alkoholisti vaimo, huostaanotot ja itsemurhalla uhkailut yms.
tietysti se menee niinkin jos vaimo on juoppo sama pätee heihinkin jos ei kykene muuhun ku juopotteleen niin sillon parempi lempata tai saa mennä hoitoon.viinaa saa ottaa mutta ottaa niin ettei mopo karkaa käsistä.
Mulla on itellä samantapainen tilanne kun sinulla.Olen uusissa naimisissa ja mies on ollut nyt kohta 3 kk sairaslomalla.Hänellä oli alkoholin kanssa ongelmia jo ennen sairaslomaa,ja nyt homma on kokonaan riistäytynyt hänen käsistään.Pullo kirkasta menee päivässä ja siihen vielä olutta päälle..Yhteisiä lapsia meillä ei ole mutta minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta.Näen että lapset kärsivät hänen juomisestaan,niinkuin minäkin.Hän on humalassa ärtyisä ja huutaa sekä kiroilee.Riitelemme päivittäin hänen juomisestaan,mutta hänen mielestään hän saa tehdä niinkuin huvittaa.Hän on myös käynyt minuun käsiksi..Illat hän makaa sammuneena sohvalla ,minä haluaisin viettää hänen kanssaan iltoja tavallisia asioita tehden,lenkkeillen,jutellen ,ruokaa laittaen...Olen yrittänyt saada hänet ammattiauttajalle,mutta apua hän ei tarvitse.Olen sanonut hänelle että en jaksa tällaistä elämää.Siihen hänen kommenttinsa oli ettei tarvi katella jos ei halua..Rakastan kuitenkin häntä ...aivan valtavasti.Riitaa tulee myös rahasta.Mutta jos mainitsenkin että mitenkäs sitä rahaa viinaan menee,niin hän raivostuu...Onnetonta on tämä oleminen..........Tiedän että hän rakastaa minua ja hän sanookin sen joka päivä ja usein ...en ymmärrä miksi hän haluaa minua silti näin satuttaa...
Itse elin avoliitossa ja hankin kaksi nyt murrosikäistä lasta miehen kanssa, jonka alkoholismi ja mielenterveysongelmat pahenivat siihen pisteeseen, että minun oli pakko lähteä lasten kanssa. SÄÄLI häntä kohtaan riiteli mielessäni, mutta lopulta olin niin rikki ja loppu ja tajusin, että ennenkuin tapahtuu vakavia, on meidän erottava. Hän käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joten ei ollut vaihtoehtoja...
Alkuperäiselle kuten sinullekin antaisin ystävän neuvon: LÄHDE! Et voi tietää miten pahoja traumoja, masennusta ym. ym. tilanne LAPSILLE aiheuttaa! On varmasti kamalaa, kun joutuu jatkuvasti elämään omassa kodissaan varuillaan ja kuunnella aikuisten riitelyä. Pelätä, milloin isä/isäpuoli lyö äitiä tai lapsia...milloin ottaa esiin veitsen tai mitä tahansa. ÄLÄ anna lapsillesi tuollaista elämää!!!
Erosimme, kun lapset olivat 2- ja 5-v. Olen onnellinen, että jaksoin tehdä sen siirron. En olisi enää jaksanut yksin kaikkea hoitaa ja öitäni viettää valvoen kun mies piti hereillä ja herätteli kun olin nukahtanut... Noita aikoja muistelen kauhunsekaisin tuntein. Ja ihmettelen, kuten moni ystävänikin jälkeenpäin, että KUINKA JAKSOIN niinkin kauan.
Oma elämämme - kuten lastemme elämä - on tärkeämpi kuin hoivata alkoholistia. Hän saa ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Ei toinen aikuinen. Vaikka sääli tai muu meinaa vallata mielen, ajattele järjellä!
Oikein hyvää jatkoa ja toivon, että tajuat.....
Mielestäni tulisit pärjäämään yksin vallan mainosti.
Olethan periaatteessa tälläkin hetkellä yksin, jos kaikki kaatuu sinun harteillesi.
Ehkä lasten kanssa kolmestaan, ilman miestä, olisi loppujen lopuksi jopa helpompaa, kun ei lasten tarvitse katsoa ryyppäämistä, eikä sinunkaan tarvitse olla huolissasi koko ajan.
Ketään alkoholistia ei voi pakottaa hoitoon ellei hän ole löytänyt oman pohjansa.Hän ei pysty myöntämään että on alkoholiongelma. Olen elänyt 8v raittiin aloholistin kanssa (en ole koskaan nähnyt hänen juovana)ja nyt erosin hänestä. Alkoholistin rinnalla asuva läheinen sairastuu myös(mm. reagoi sairaalla tavalla tilanteisiin ja mahdollistaa holistin juomista) ja tarvitsee vertaistukea.Itse olen käynyt al-anonissa yli 6vuotta ja sain paljon apua sieltä.
Pärjäät paremmin ilman alkoholistia, ajattele lapsia, he kärsivät kaikista eniten koska ovat lojaaleja vanhemmilleen. Voimia!
käy osoitteessa: www.al-anon.fi
Oikeessa olet alkoholismi on sairaus ja koko perheen sellainen. Ei auta jos holisti menee vaan hoitoon, kyllä siinä on muunkin perheen hoidettava itseään. Eikä muuten auta sekään että erotaan ja kuvitellaan että nyt asiat on kunnossa. Alkoholismi on jo sairastuttanut koko perheen ja vaikuttaa loppuelämän. Siihen löytyy apua al-anonista. Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan :)
Tuttua juttua. Minulla oli tässä vähän aikaa sitten muuten mukava nainen, mutta röpötteli joka päivä. Itse rupesin myös ryyppäämään joka päivä aina joka viikko enemmän ja enemmän, kun ei muut jutut häntä kiinnostaneet.
Sitten kyllästyin, kun huomasi miten hänen ja minun lapset kärsivät tuosta dokaamisesta, vaikka ulospäin pystyimme hoitamaan kaikki asiat ihan normaalisti, kaikki oli kuitenkin todella kaukana normaalista. Riitelimme tietysti humalassa ja kaikenlainen paska lensi molempiin suuntiin.