Miksi jokainen riita on aina minun syyni? Minä tappelen yksin, minä olen syyllinen, minä olen huono. Ja kun totean nämä asiat, olen marttyyri. Olen vain minä, minä, minä. Enkä koskaan ymmärrä sinua.
Onhan minussakin vikani, tiedän sen. Minun pinnani pitäisi riittää loputtomiin, minä en saisi ikinä katsoa sinua siten, ettei kulma vahingossakaan ole kurtussa, ettei katsettani vain voisi tulkita jotenkin muutoin kuin pelkkänä katseena. Minun pitäisi miettiä jokainen sanani harkiten loppuun saakka, ettet voisi niitä millään muotoa käsittää väärin.
Kun sanot minulle pahasti ja minua alkaa itkettää, teen kaikesta draamaa. Kun haluaisin puhua asioista, et jaksa vängätä kanssani.
Et koskaan tule luokseni ja pyydä anteeksi. Sitä sanaa en ole suustasi kuullut koskaan. Jos haluan rauhan palaavan kotiimme, on minun ryömittävä edessäsi pyytämässä anteeksiantoasi. Otettava kaikki syyt omille niskoilleni, sillä ethän sinä voi tehdä mitään väärin.
Sinä horjutat mielenterveyttäni. Alan miettimään syvällä sisimmässäni, olenko oikeasti niin paha. Olenko oikeasti niin "hirveä akka", "vitun ämmä", ettei minun "norsunvittunaamani" jaksa katsella? Sinä alat saada minutkin uskomaan, että aiheutan jokaisen riidan talossamme. Sinä vain olisit mieluiten rauhassa.
Muistatko koska viimeksi sanoin rakastavani sinua? En minäkään. Sinä et sitä ole koskaan minulle sanonutkaan. Jos totta puhutaan, en ole itsekään enää varma, rakastanko sinua. Minun pitäisi tehdä sinun kanssasi kotia, meidän yhteistä kotiamme, enkä minä ole ollenkaan varma, haluanko sinun kanssasi loppuelämäni viettää.
Onhan minussakin vikani, tiedän sen. Minun pinnani pitäisi riittää loputtomiin, minä en saisi ikinä katsoa sinua siten, ettei kulma vahingossakaan ole kurtussa, ettei katsettani vain voisi tulkita jotenkin muutoin kuin pelkkänä katseena. Minun pitäisi miettiä jokainen sanani harkiten loppuun saakka, ettet voisi niitä millään muotoa käsittää väärin.
Kun sanot minulle pahasti ja minua alkaa itkettää, teen kaikesta draamaa. Kun haluaisin puhua asioista, et jaksa vängätä kanssani.
Et koskaan tule luokseni ja pyydä anteeksi. Sitä sanaa en ole suustasi kuullut koskaan. Jos haluan rauhan palaavan kotiimme, on minun ryömittävä edessäsi pyytämässä anteeksiantoasi. Otettava kaikki syyt omille niskoilleni, sillä ethän sinä voi tehdä mitään väärin.
Sinä horjutat mielenterveyttäni. Alan miettimään syvällä sisimmässäni, olenko oikeasti niin paha. Olenko oikeasti niin "hirveä akka", "vitun ämmä", ettei minun "norsunvittunaamani" jaksa katsella? Sinä alat saada minutkin uskomaan, että aiheutan jokaisen riidan talossamme. Sinä vain olisit mieluiten rauhassa.
Muistatko koska viimeksi sanoin rakastavani sinua? En minäkään. Sinä et sitä ole koskaan minulle sanonutkaan. Jos totta puhutaan, en ole itsekään enää varma, rakastanko sinua. Minun pitäisi tehdä sinun kanssasi kotia, meidän yhteistä kotiamme, enkä minä ole ollenkaan varma, haluanko sinun kanssasi loppuelämäni viettää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
älä alistu moiseen. Jos miehesi käytös on tuollaista ja täysin sinut alistavaa..lähde ajoissa.
Tsemppiä!
Tulipas jännä kokemus.Teksti tuntui kuin itseni kirjoittamalta.
Minun mieheni on tismalleen samanlainen.Omanarvontunnostani ei ole enää hitustakaan jäljellä.
Asiat pahenevat aina vähitellen ja niin käsitys siitä mitä suhde on taipuu ja vääristyy. Jos miehesi olisi kohdellut sinua noin kun ensi kerran tapasitte olisit pitänyt häntä vihamielisenä hulluna ja unohtanut saman tien. Nyt sinut on salakavalasti viety paikkaan, jossa alisteinen roskasangon rooli vaikuttaa normaalilta suhteelta. Se ei kuitenkaan sitä ole.
Lähde menemään. Voitte molemmat paremmin.
kuulostaa omalta hiipuvalta suhteeltani, paitsi että minä olen "saatanan oksennus" ja "manipuloiva, pettävä, kylmä huora".
Uskomatonta, että luulin raasu olevani ainoana tämmöisessä tilanteessa! Kyse tuntuisi olevan pahemman laatuisesta empatian puutteesta, kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa? Jo alle kouluikäisltä löytyvistä Sosiaalisistataidoista siis.
Kun lukee toisen tekstiä samanlaisesta elämäntilanteesta, järkyttyy. Tänään minä päätin lähteä pois. Mahdottomalta tuntuu opettaa sosiaalisia taitoja ihmiselle, jolta ne puuttuvat.
Mies tietenkin järkyttyy. "Meillä on kaikki niin hyvin" "Älä nyt ylireagoi". Hah.
Kuulostaisi siltä kuin olisit löytänyt exäni. Hän haukkui minua juuri noilla samoilla sanoilla. Hän sai minut tuntemaan juuri noita asioita joita luettelit. Se tapahtui Pohjois-Suomessa. Mikäli löysit exäni, olehan varuillasi, sillä lopulta exäni kävi käsiksi, kun en enää jaksanut itkeä jokaisesta rumasta haukkumanimestä.
Tai niin mies ainakin kuvaa meidän elämää nykyisin. Yritetään leikkiä kotia. Itse olen ollut koko ajan tosissani yli 10 vuotta. Mies ei suostu puhumaan eikä pussaamaan. Yhteiset asiat todella vähissä. Ruokaa en osaa laittaa ja pyykit pesen väärään aikaan. Vittuilua löytyy joka asiasta. Nykyisin yritän olla kuulematta kaikkia naljailuja. Mies voi kiukutella päiväkausia, jos on itse unohtanut jotain tai rikkonut jotain. Ja toivottaa välillä koko muun perheen maailmaan ääriin. -Iskä on pahalla päällä, kuuluu meillä aika usein. On vain ajan kysymys milloin itsellä tulee mitta niin täyteen, että saa mies jäädä toteuttamaan "täydellistä" elämäänsä ihan yksin.