En tiedä mitä ajatella puolisoni ystävästä. Sain puoli vuotta sitten tietää hänellä olevan salainen, vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jonka kanssa kirjoittelee sähköpostia, soittelee, tekstailee ja käy kahvilla. Tätä oli jatkunut jo yli puoli vuotta kun sain tietää tästä, vahingossa.
Asiasta puhuttiin ja hän lupasi olla avoin minulle mitä tähän ystävänsä kanssa liittyy. Kyseessä on kuulemma hyvä ystävä.
Syytä salailuun ei ole osannut kertoa mutta sanoo ettei ole kyseessä mitään sen enepää kuin hyvä ystävyys.
Kaikki yhteydenpito on tapahtunut sellaisena aikana että puolisoni on ollut töissä tai muuten sellaisessa paikassa missä en ole voinut asiaa saada tietoisuuteeni tai alkanut ihmetellä puheluita, viestejä tms.
Lupauksestaan huolimatta puolisoni oli yhteydessä ystäväänsä ja vahingossa sain tietää hänen suunnitelleen tapaamistakin minun ollessani työmatkalla.
Kahvilla ovat käyneet puolisoni sanojen mukaan kerran, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa.
Minulle hänellä ei ole aikaa kirjoittaa sähköpostia tai soitella maratonpuheluita, tekstiviestitkin ovat parin sanan mittaisia mutta tämän ystävän suuntaan nekin kaikki onnistuvat.
Olen hälle jo sanonut monesti että ei voi olla niin paljon aikaa siihen suuntaan kun ei ole minullekaan. Kahvillakäynti kanssani on aivan mahdoton ajatus.
Useamman kerran hän on nyt jäänyt kiinni valheesta tämän ystävän suhteen. On sanonut ettei ole mitään kuullut/ollut yhteydessä ollenkaan ja sitten jostain taas paljastuu päinvastainen.
Ymmärrettävästi en voi tässä asiassa enää täysin luottaa häneen ja hänen sanoihinsa. Töistä hän voi lähteä työaikaa järjestelemällä miten haluaa ilman että minä saan sitä tietää koskaan.
Itse en ymmärrä miksi tätä pitää yhä salata jos tiedän ystävän olemassaolosta, siis jos se on ihan vain ystävyyttä eikä sen suurempia tunteita. En myöskään täysin luota tämän ystävän tarkoituksiin koska hän on vapaa.
Puhuttu asiasta on ja monta kertaa, aina puolisoni vakuuttaa tunteitaan minua kohtaan ja ettei siinä ole mitään ja lupaa kertoa yhteydenpidoistaan mutta sitten se taas unohtuu.
Yhteinen aikamme on muutenkin vähissä ja nyt koen jääväni toiseksi tämän ystävän vuoksi. Ja pelkään myös menettäväni puolisoni tämän takia.
Asiasta puhuttiin ja hän lupasi olla avoin minulle mitä tähän ystävänsä kanssa liittyy. Kyseessä on kuulemma hyvä ystävä.
Syytä salailuun ei ole osannut kertoa mutta sanoo ettei ole kyseessä mitään sen enepää kuin hyvä ystävyys.
Kaikki yhteydenpito on tapahtunut sellaisena aikana että puolisoni on ollut töissä tai muuten sellaisessa paikassa missä en ole voinut asiaa saada tietoisuuteeni tai alkanut ihmetellä puheluita, viestejä tms.
Lupauksestaan huolimatta puolisoni oli yhteydessä ystäväänsä ja vahingossa sain tietää hänen suunnitelleen tapaamistakin minun ollessani työmatkalla.
Kahvilla ovat käyneet puolisoni sanojen mukaan kerran, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa.
Minulle hänellä ei ole aikaa kirjoittaa sähköpostia tai soitella maratonpuheluita, tekstiviestitkin ovat parin sanan mittaisia mutta tämän ystävän suuntaan nekin kaikki onnistuvat.
Olen hälle jo sanonut monesti että ei voi olla niin paljon aikaa siihen suuntaan kun ei ole minullekaan. Kahvillakäynti kanssani on aivan mahdoton ajatus.
Useamman kerran hän on nyt jäänyt kiinni valheesta tämän ystävän suhteen. On sanonut ettei ole mitään kuullut/ollut yhteydessä ollenkaan ja sitten jostain taas paljastuu päinvastainen.
Ymmärrettävästi en voi tässä asiassa enää täysin luottaa häneen ja hänen sanoihinsa. Töistä hän voi lähteä työaikaa järjestelemällä miten haluaa ilman että minä saan sitä tietää koskaan.
Itse en ymmärrä miksi tätä pitää yhä salata jos tiedän ystävän olemassaolosta, siis jos se on ihan vain ystävyyttä eikä sen suurempia tunteita. En myöskään täysin luota tämän ystävän tarkoituksiin koska hän on vapaa.
Puhuttu asiasta on ja monta kertaa, aina puolisoni vakuuttaa tunteitaan minua kohtaan ja ettei siinä ole mitään ja lupaa kertoa yhteydenpidoistaan mutta sitten se taas unohtuu.
Yhteinen aikamme on muutenkin vähissä ja nyt koen jääväni toiseksi tämän ystävän vuoksi. Ja pelkään myös menettäväni puolisoni tämän takia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinulle oman näkemykseni. Sanon suoraan että tilanteesi kuullostaa huolestuttavalta( vaikka niin ei välttämättä olekkaan!) Et varmasti pidä kun kerron sinulle että olen itse ns. toinen nainen. Pidän miehen kanssa päivittäin yhteyttä (viestein ja soitoin) ja hän käy usein viikolla luonani. Yhteydenpito rajoittuu aina siihen aikaan kun hän ei ole kotona (asuu kihlattunsa kanssa) Ensin olimmekin vain hyviä kavereita. mutta tunteet syvenivät ja ainakin minä huomasin rakastuneeni. En siis tarkoita että sinun tilanteessasi olisi kyse vastaavasta, miehesi ja toisen naisen välilää voi oikeastikkin olla vain ystävyyttä,se salailu vain tuntuu kummalliseslta. Etkö voisi ehdottaa että myös sinä tutustuisit tähän naiseen jos hän on vain miehesi ystävä?
Ensin puolisoni ehdottikin että tapaisin tämän hänen ystävänsä.. ja sanoi että jos esim kaupassa törmäämme, hän varmasti esittelee meidät toisillemme.
Mutta enää ei ole näitäkään ehdotuksia. Nyt yritän taas uskoa että eivät ole yhteydessä kun niin kerran sanoo mutta ymmärrettävästi en aivan varma voi asiasta olla, monen valehtelun jälkeen.
Ja kun tiedän että puolisoni pystyy työpaikaltaan pitämään yhteyttä ilman että saisin koskaan sitä tietää, ellei itse kerro. On tunnustanutkin soittaneensa työnantajan puhelimesta tälle. Ja vain kerran.. kuten muka kahvillakin ovat käyneet kerran vaikka totuus on toinen.
Olen sanonut monesti että kun pystyy lopettamaan salailun ja tutustuttaa meidät toisiinsa, saatan näyttää vihreää valoa tälle ystävälle. Niin ja kunhan se ei ole pois minulta ja perheeltämme.
Tianne teillä sitten nyt on kotona ollut? Siis ennen kun tämä "ystävä" astui miehesi elämään? Aiemmin kirjoitit että sinulle ei tunnu löytyvän aikaa tms. että ilmenikö tämä vasta sitten kun nainen oli jo kuvioissa? Ja missä mies ja nainen alunperin tapasivat? (ja kiitos että et tuominnut minua asemani vuoksi)
Olemme olleet iäisyyden yhdessä eikä elämässämme ole ollut valittamista. Ajanpuute johtuu pääosin työajoistamme eli vapaa-aikaa on sen vuoksi vähän. Eli sen osalta asiat eivät ole muuttuneet vuoden sisällä.
He tutustuivat työn merkeissä kun tämä ystävä oli hetken kanssaan samassa työpaikassa. Eli enää eivät työnmerkeissä ole/voi olla yhteyksissä.
Muilta osin liittomme on ollut kunnossa. Siksi tämä ystävän salaaminen saikin minut ihmettelemään asiaa. Jos ei ole mitään salattavaa asiassa, miksei sitten alkujaan jo kertonut. Puhumme kuitenkin toisille monista asioista, siksi ihmettelinkin.
..nyt on viimeiset hetket tehdä jotain oman liittosi hyväksi, jos sen aiot ja haluat säilyttää.
Mieti millä saat miehesi rakastumaan sinuun uudestaan, niin että hän haluaakin tehdä sinun kanssasi niitä asioita mitä nyt tekee 'ystävänsä' kanssa.
Etkö voi yrittää järjestää teille enemmän yhteistä aikaa?
Teidän kannattaisi keskustella asiasta ja miksei hän tosiaan voisi esitellä sinulle tämän ystävänsä.
Minun oma tarinani lyhyesti, olimme kihloissa, tunteneet toisemme vajan vuoden, juuri olimme muuttaneet yhteiseen asuntoon. Lähdimme baariin juhlimaan, lähdin aikaisemmin pois, mieheni jäi sinne. Tuli kotiin parin tunnin päästä nainen mukanaan (olin jutellut kyseisen naisen kanssa illan aikana). Toi mukamas mulle kaverin kun olin niin viihtynyt kyseisen naisen kanssa ja laiminlyönyt kihlattuani. En olisi ikinä uskonut, mutta siitä illasta heillä alkoi yhteydepito. Kihlattuni oli yhtäkkiä minua kohtaan kylmä, ei seksiä, ei halauksia, kaikki mitä tein ärsytti häntä, kännykkä pysyi kiinni kun hän oli kanssani, illalla uimaan heti kun tulin töistä ja viipyi sielä monta tuntia. Epäilin toista, hän kielsi kaiken. Syytti minua mustasukkaiseksi vaikka minä en saanut tavata edes naispuolisia työkavereitani vapaa-aikana, jos soitin veljelleni tai siskolleni sain kuulla siitäkin.
Seuraavaksi hän pakotti minut muuttamaan pois asunnostamme, jonka muuten omisti hänen isänsä. Muutin helmikuun alussa (kyseinen baarireissu marraskuun alussa). Yhteydenpitoni exään jatkui, välillä hän rakasti, välillä haukkui minut. Humalassa (jota oli usein) ollessaan laitteli satoja viestejä ja oli mustasukkainen minusta. Maaliskuun alussa (humalapäissään ja ilkkuen) hän tunnusti, että oli soitellut ja tekstaillut kyseisen naisen kanssa. Muutaman kerran olivat käyneet kahvillakin. Ei kuulemma suhdetta, nainen oli vain juttukaveri kun meillä meni huonosti, hän halusi jutella jollekin. Sain selville naisen numeron ja kysyin häneltä suoraan mikä homman nimi, suhdehan heillä oli ollut. Sain myös nähdä muutaman tekstarin mitä kihlattuni oli kyseiselle naiselle lähettänyt, rakkauttahan niissä vannottiin, pyydettiin jopa kihloihin kun samoihin aikoihin pyysi mua naimisiin!
Nyt exäni on anellut minua takaisin, ne tekstarit toiselle ei merkanneet kuulemma mitään. Halusi vaan kiusata naista, outoa "ystävyyttä"... On kuulemma rakastanut minua koko ajan. Mies kiistää heillä olleen suhteen, eivät olleet sängyssä jne. Pitää ilmeisesti minua idioottina, kukapa moista uskoisi. Olen tulossa hulluksi tästä kaikesta, toivon vaan että tämä painajainen päättyy ja pääsen jatkamaan elämääni..
En kirjoittanut tätä siksi, että sulla olisi vastaavanlainen kokemus edessä. Luin vaan juttusi ja tuli muistot mieleen. Hyvää jatkoa sinulle.
jotain siellä taustalla täytyy piillä, ku pitää salailla ja piilotella
edes olemassa? Siis haloo, joka ikinen mies pettää heti ku tulee tilaisuus. Toi ketjun aloittajan mies pettää ihan sata nolla. Valehtelu ja kännykän pito kiinni on varmoja merkkejä. Sun pitää vaan käräyttää se. Eli ei muuta ku salapoliisina kehiin heti ku mahdollisuus. Munki jo entinen mies silloin ku petti mua niin väitti että ei oo suhdetta, hän vaan keskustelee, ku "se" nainen on niin hyvä keskustelija. Parempi ku minä. Eli valitettavasti asia haiskahtaa läpimädältä. Ehdota että eroatte ja että hän muuttaa kotoa pois. Ja sitäpaitsi miksi kantsii olla niin riippuvainen valehtelevista miehistä. Uus mies löytyy nurkan takaa, ku panee vanhan petturin pois. Ja jos se uusi suhde ei toimi, niin taas uutta kehiin. Joskus sit varmaan löytyy tarpeeksi monta kertaa mokannu mies, että on päättäny kans pysyä parisuhteessa. Siksi kait toi tän viestin eka lause nyt niin läpipitävä ole...
Minulla on ystävyyssuhde mieheen, joka on avoliitossa. Kyse on todellakin vain ystävuudestä. Omalta puoleltani mukana oli joskus alkuun myös ihastumista, mutta kuten sanottu, kaverini on varattu.
Haluaisin osaltani selittää "salailua".
Minä en halua, että kaverini mustasukkainen avopuolisko tietää yhteydenpidostamme. En halua humalaisia aamuyön puhelua, et "onks sulla jotain mun miehen kaa?"
..Koska sellasia akat on, jos niiden miehillä on naisia ystävinä (tarkoitan nyt "omina ystävinä", en pariskunnan yhteisiä kavereita), niin ne tulee epäluuloisiks. Sit ne haluaa tutustua miehen kaveriin voidakseen vetää tästä johtopäätöksiään..
Mä en halua olla kaverini emännän kanssa tekemisissä. Se ei ole sellainen ihminen, johon mä haluaisin enempää tutustua. Ja jos se tietäis meidän yhteydenpidosta, se tuppais varmaan mukaan vahtimaan tai jotain.