Auttakaa rakkaat ihmiset! Mitä mun pitäis tehdä? Ollaan mun parhaan kaverin kanssa molemmat 19-vuotiaita ja aika kokemattomia. Nyt mun kaveri oli sitten viime viikolla menettänyt neitsyytensä yhden illan jutussa ja laittoi mulle siitä tekstarin seuraavana aamuna. Mä sitten vastasin siihen jotain tyyliin, että pääsit sitten tutustumaan uusiin ihmisiin (sitä se on narissut pitkään kun aina samat tyypit kuvioissa)vai oliko se tyyppi joku sen työpaikalta?
Tästä viestistä se suuttui ja vastasi vihaisella viestillä, että luulenko mä että se yrittää päästä sänkyyn kaikkien työpaikan miesten kanssa (se on ollut vähän väliä ihastunut eri tyyppeihin). Mä vielä vastasin siihen aika vihaisesti, että mistä mä voin kaikkien nimet muistaa ja en voi mitään jos se haluaa tajuta sen mun viestin tahallaan väärin. En nimittäin todellakaan tarkoittanut mitään pahaa sillä viestillä, mutta tuli todella paha olo kun se otti sen noin.
Nyt siitä ei ole kuulunut mitään moneen päivään ja laitoinkin sille mailia, ja yritin pyytää anteeksi jos olin loukannut. Ei vastausta. Tällä mun kaverilla on aika huono itsetunto ja sänkyyn hyppääminen luultavasti hyväksynnän hakemista. Eli olikohan tässä vika nyt sitten kuitenkin minun? Kuinka paljon ystävän pitää kestää ja kuunnella? Toki mun suuttuminen siitä viestistä oli ehkä ylireagointia, mutta kun tuntuu, että minä olen aina se jolle saa syytää kaiken paskan ja joka aina kuuntelee. Jos ei ole mieshuolia niin sitten liian vähän rahaa jotain muuta. Tietysti neitsyyden menettäminen ei-niin-romanttisella tavalla varmaan sattuu, mutta on mielestäni aika vaikea vastata semmoiseen viestiin jossa toinen kertoo, että on menettänyt neitsyytensä...kun en edes tiennyt millä mielellä se oli tapahtuneesta. Jos olisin vastannut, ai kun kiva juttu, voi kun hirveetä...niistäkin saisi vedettyä herneen nenään.
Eli onko se nyt mun tehtäväni ottaa yhteyttä ja anella anteeksiantoa? Haluaisin selvittää tämän ja lopettaa koko naurettavan pienestä väärin käsityksestä syntyneen riidan, mutta minkäs teet jos toinen ei vastaa. Päätin, että jos siitä ei kuulu mitään pariin päivään, lähetän viestin ja pyydän anteeksi. Jos se ei riitä, niin olen mielestäni parhaani yrittänyt.
Tästä viestistä se suuttui ja vastasi vihaisella viestillä, että luulenko mä että se yrittää päästä sänkyyn kaikkien työpaikan miesten kanssa (se on ollut vähän väliä ihastunut eri tyyppeihin). Mä vielä vastasin siihen aika vihaisesti, että mistä mä voin kaikkien nimet muistaa ja en voi mitään jos se haluaa tajuta sen mun viestin tahallaan väärin. En nimittäin todellakaan tarkoittanut mitään pahaa sillä viestillä, mutta tuli todella paha olo kun se otti sen noin.
Nyt siitä ei ole kuulunut mitään moneen päivään ja laitoinkin sille mailia, ja yritin pyytää anteeksi jos olin loukannut. Ei vastausta. Tällä mun kaverilla on aika huono itsetunto ja sänkyyn hyppääminen luultavasti hyväksynnän hakemista. Eli olikohan tässä vika nyt sitten kuitenkin minun? Kuinka paljon ystävän pitää kestää ja kuunnella? Toki mun suuttuminen siitä viestistä oli ehkä ylireagointia, mutta kun tuntuu, että minä olen aina se jolle saa syytää kaiken paskan ja joka aina kuuntelee. Jos ei ole mieshuolia niin sitten liian vähän rahaa jotain muuta. Tietysti neitsyyden menettäminen ei-niin-romanttisella tavalla varmaan sattuu, mutta on mielestäni aika vaikea vastata semmoiseen viestiin jossa toinen kertoo, että on menettänyt neitsyytensä...kun en edes tiennyt millä mielellä se oli tapahtuneesta. Jos olisin vastannut, ai kun kiva juttu, voi kun hirveetä...niistäkin saisi vedettyä herneen nenään.
Eli onko se nyt mun tehtäväni ottaa yhteyttä ja anella anteeksiantoa? Haluaisin selvittää tämän ja lopettaa koko naurettavan pienestä väärin käsityksestä syntyneen riidan, mutta minkäs teet jos toinen ei vastaa. Päätin, että jos siitä ei kuulu mitään pariin päivään, lähetän viestin ja pyydän anteeksi. Jos se ei riitä, niin olen mielestäni parhaani yrittänyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on yks sellanen kaveri, joka tykkää suuttua joka ikisestä asiasta mistä vaan mitenkää voi suuttua, tai siltä ainakin tuntuu. Se ite on kyllä jättäny mut yksin yöllä kaupungille eikä oo vastannu puhelimeen, ku ois pitäny mennä sen luo yöksi, loukannu ties kuinka monesti ja mitä kaikkee muuta, mut mä en sais ees puhua hetkee pitempään kenenkään muun kans jos sillä ei oo sillä hetkellä parempaa seuraa.. No tämä tietenkään mitenkään kai sun ongelmaan liity, mut et ymmärrän tuon turhasta suuttumisen. Enpä oo vielä keinoo keksiny miten siitä pääsis, ite sitä onaina pitäny ruveta sovintoo hieroon vaikka syy ei todella oma ois. Mä oon ottanu siihen nykyään sellasen kannan, et pistän viestiä tai mailia, jossa sanon ihan suoraan et anteeksi jos loukkasin, ja sitten ihan ne syyt mitkä sai mut tekemään jotain mistä se veti herneen nenään, ja myös niin suoraan ku mahollista sen, mitä mieltä mä oon sen kaverin käytöksestä, ja missä se mun mielestä teki väärin. Ei mitää liiottelua, mut totuus, et seki vähä miettis sit asiaa mun kannalta. Ja koittaa säilyttää sellanen sovitteleva asenne kuitenkin, siis tieten tahtoen välttää kaikkia syyttelyitä, tuollaset ihmiset ei yleensä pysty käsitteleen niitä. Se nyt on auttanu, nykyään mä pyrin välttään tätä ex-bestikseni seuraa ihan vaan ettei aina tarvis tapella, mut siitä ei nyt puhuta.. Eli mun neuvo ois, et jos sun itsetuntoo ei kolhi ottaa sovittelijan ja anteeksipyytäjän asema ( mikä siis ei oo paha, mut kaikki ei pysty myöntämään olevansa väärässä ) ja vaikka et väärässä olekkaan, niin pistä sille kaverille vielä maili, ja kerro kaikki mitä ajattelet niin syyttelemättä ja pehmikesanoja käyttäen ku pystyt. Tarkotus on et kaveri vähän miettii omaa käytöstään ja ymmärtää myös sun kannan! Tulipa pitkä jorina, ei viiti enää jatkaa =) Tsemppiä sulle!
muista kappalejako.
Ei monikaan jaksa lukea tollaista pötköä.
Kiitos :)
vika siinä, että ihmiset ei enää osaa puhua toisilleen, kun pitää tekstailla ja lähetellä sähköpostia? Sitä kun on hyvin helppo tulkita kirjotettu tekstiä just niin kun haluaa ja millä päälle ite kukin sattuu olemaan niitä lukiessa.
Tekstistäsi päätellen teillä on selvä väärinymmärrys ja ainut oikea tapa on selvittää se puhumalla nokatusten. Ystävyyden kohdalla, jos se on sen arvoista, ei kannata olla turhan ylpeä.
Jos siis haluat jatkaa tätä ystävyyttä ja kun sinä tunnut olevan aloitteellisempi osapuoli, niin unohdappa se tietokone ja kännykkä ja mars, mars ystävän kämpille puhumaan asiat selviksi. Samalla voitte myös jutella nuo muutikin asiat selviksi eli kerro hänelle tunteesi siitä, että koet aina olevasi se kuuntelija osapuoli.
Ei siinä ole mitään pahaa, että ystävät ottaa välillä vähän "yhteen" ja tuulettaa välejään. Monesti sitä liian helposti luulee, että toinen kyllä tietää ja ymmärtää, vaikka en puhuisikaan mitään, kun ajatellaan, että onhan hän minun ystävä. Näin ei kuitenkaan ole, kun me ihmiset emme ole ajatustenlukijoita. Mainittakoon, että tätä luuloa toisen kyvystä ymmärtää ilman puhumista tapahtuu hyvin paljon parisuhteissa ja se saa myös paljon pahaa aikaan.
Selkeä puhe kasvokkain on rehellistä ja siinä kuulee jo äänepainosta ja kasvojen ilmeistä hyvin paljon. Mene puhumaan asiat selviksi ja onnea matkaan!