huoltajuuskiista

ne puntit on edelleen vahvasti naisen puolella ja saa olla pätevät syyt, että huoltajuus menee kiista tilanteessa isälle.

Miesmeis kirjoitti:

ne puntit on edelleen vahvasti naisen puolella ja saa olla pätevät syyt, että huoltajuus menee kiista tilanteessa isälle.

mulla sama tilanne ja olen hirveän huolissani, koska minulla on kaksi rattijuopumus tuomiota. Muuten olen kunnollinen hyvä työpaikka ja hoitanut lapset moitteettomasti. En vietä yöelämää vaan olen kotona lasten kanssa. Mies taas ollut väkivaltainen, siitä lääkärintodistus. Mitenköhän on, onko kellään kokemuksia vastaavasta.

minä vaan kirjoitti:

mulla sama tilanne ja olen hirveän huolissani, koska minulla on kaksi rattijuopumus tuomiota. Muuten olen kunnollinen hyvä työpaikka ja hoitanut lapset moitteettomasti. En vietä yöelämää vaan olen kotona lasten kanssa. Mies taas ollut väkivaltainen, siitä lääkärintodistus. Mitenköhän on, onko kellään kokemuksia vastaavasta.

Lääkärit eivät päätä miehesi väkivaltaisuudesta. Lääkäri voi todeta vammat jotka sinulla on. Jos haluat osoittaa miehesi väkivaltaisuuden sinun pitää tehdä tutkintapyyntö poliisille. Vain tuomioistuin voi määrittää miehesi väkivaltaiseksi, jos näyttö riittää.

Mies voi olla hyvä isä vaikka olisi huono puoliso.

Samaa mieltä olen Jaanan kanssa.

t: oik.yo

olemme juuri eronneet (6v avoliitto, josta käytännössä viimeiset pari vuotta olen ollut jo todella yksin, ilman lasta olisin lähtenyt ajat sitten).
Nyt minä muutan pois vanhasta kodista koska se on miehen oma. Muutan 25km päähän, vanhaan koti kaupunkiini jossa on sukuani ja vakituinen työni.
Tahtoisin tietysti lapsen luokseni asumaan, sitten pitäisi järjestää hänelle uusi hoitopaikka. Huolettaa miten siihen lapsi sopeutuisi, hän on 3 ja puoli vuotias.

Mies ei tule antamaan periksi, vaan aikoo saada lapsen pysymään luonaan.
Minäkin olen ajatellut, että kun isä on todella tärkeä myöskin lapselle, ja on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsenkanssa.
Että mitä jos lapsi jäisikin vanhaan kotiin isän kanssa, vanhaan hoitopaikkaan, tuttuun ympäristöön.
Tuntuu vaan niin pahalta pelkkä ajatus, elää arkea ilman omaa lasta, mutta yhtä vaikeaahan se olisi miehellekin jolle lapsi on kaikki kaikessa.
Todella raastava ja vaikea tilanne.
Ja se, että mut leimattaisiin huonoksi äidiksi sitten jos jättäisin lapsen.
omasta mielestä ajattelen lapsen parasta.
Enhän minä häviäisi hänen elämästäään.
Eikö voisi sopia, että kun minulla on vapaata/lomaa/viikonloppuja, lapsi olisi luonani.
Osallistuisin hankintoihin, koska olen hoitanut ne tähänkin asti.
Kertokaa mielipiteitä.

mieltä kirjoitti:

Samaa mieltä olen Jaanan kanssa.

t: oik.yo

okei, eli lapsi asuu minun luona, mies lähti yllättäen toisen naisen matkaan ja on vienyt jo ennen tätä lapsemme tämän naisen ja hänen lapsensa luokse ja eläneet kuin perhe. Lapsi ei uskaltanut kertoa asiasta. Ei varmaan ole lapsen etu että hän joutuu näin isoihin muutoksiin samalla kertaa. En aio kuitenkaan rajoittaa tapaamisia, vaikka mieli on loukattu ja nöyryytetty. Päiväkodissa sanottu, että näiden viikonloppuje jälkeen lapsi ollut levoton.

lasta ajatellen kirjoitti:

olemme juuri eronneet (6v avoliitto, josta käytännössä viimeiset pari vuotta olen ollut jo todella yksin, ilman lasta olisin lähtenyt ajat sitten).
Nyt minä muutan pois vanhasta kodista koska se on miehen oma. Muutan 25km päähän, vanhaan koti kaupunkiini jossa on sukuani ja vakituinen työni.
Tahtoisin tietysti lapsen luokseni asumaan, sitten pitäisi järjestää hänelle uusi hoitopaikka. Huolettaa miten siihen lapsi sopeutuisi, hän on 3 ja puoli vuotias.

Mies ei tule antamaan periksi, vaan aikoo saada lapsen pysymään luonaan.
Minäkin olen ajatellut, että kun isä on todella tärkeä myöskin lapselle, ja on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsenkanssa.
Että mitä jos lapsi jäisikin vanhaan kotiin isän kanssa, vanhaan hoitopaikkaan, tuttuun ympäristöön.
Tuntuu vaan niin pahalta pelkkä ajatus, elää arkea ilman omaa lasta, mutta yhtä vaikeaahan se olisi miehellekin jolle lapsi on kaikki kaikessa.
Todella raastava ja vaikea tilanne.
Ja se, että mut leimattaisiin huonoksi äidiksi sitten jos jättäisin lapsen.
omasta mielestä ajattelen lapsen parasta.
Enhän minä häviäisi hänen elämästäään.
Eikö voisi sopia, että kun minulla on vapaata/lomaa/viikonloppuja, lapsi olisi luonani.
Osallistuisin hankintoihin, koska olen hoitanut ne tähänkin asti.
Kertokaa mielipiteitä.

Nostan hattua!

Nimittäin juuri tuo lapsen etu on se, jonka pitäisi ratkaista. Kun sekä isä, että äiti ovat olleet paljon lapsen elämässä mukana, ei voi oikein väittää, että toiselle olisi sen helpompaa "luopua" lapsen arjesta, kuin toisellekaan.

Yleensähän se kuitenkin on isä, joka näin joutuu elämään. (ok, moni isä haluaakin näin, mutta mitäs sitten jos ei halua, vaan "pakoitetaan")

Yhteiskunnan "normit" katsovat kieroon äitiä, joka "hylkää" lapsensa. Ja mitenkä niin, jos on ajateltu lapsen parasta, eikä revitä lasta kotoaan, saatikka tutusta hoitopaikasta, koulusta tms. Kerralla tuo kaikki on varmasti liikaa.

Ikävä sinulle tulee, mutta pyrkimyksellä toimimaan aikuisena ja lapsen vanhempana oikein, voit toki olla lapsen arjessakin mukana monin tavoin.

t.nainen, joka pohtii eroa.

ajattelevalle kirjoitti:

Nostan hattua!

Nimittäin juuri tuo lapsen etu on se, jonka pitäisi ratkaista. Kun sekä isä, että äiti ovat olleet paljon lapsen elämässä mukana, ei voi oikein väittää, että toiselle olisi sen helpompaa "luopua" lapsen arjesta, kuin toisellekaan.

Yleensähän se kuitenkin on isä, joka näin joutuu elämään. (ok, moni isä haluaakin näin, mutta mitäs sitten jos ei halua, vaan "pakoitetaan")

Yhteiskunnan "normit" katsovat kieroon äitiä, joka "hylkää" lapsensa. Ja mitenkä niin, jos on ajateltu lapsen parasta, eikä revitä lasta kotoaan, saatikka tutusta hoitopaikasta, koulusta tms. Kerralla tuo kaikki on varmasti liikaa.

Ikävä sinulle tulee, mutta pyrkimyksellä toimimaan aikuisena ja lapsen vanhempana oikein, voit toki olla lapsen arjessakin mukana monin tavoin.

t.nainen, joka pohtii eroa.

niin, eihän se äitiyttä minnekään vie.
mulla on paljon vapaita arkena ja viikonloppuisin jolloin lapsi olisi mun luona.
tosi hankala asia kyllä miettiä mikä on oikein ketäkin kohtaan.

mie vaan kirjoitti:

niin, eihän se äitiyttä minnekään vie.
mulla on paljon vapaita arkena ja viikonloppuisin jolloin lapsi olisi mun luona.
tosi hankala asia kyllä miettiä mikä on oikein ketäkin kohtaan.

jos toinen vanhempi vie lapsen esim ruotsin risteilylle toisen tietämättä., voiko siitä tulla seuraamuksia esim jos on kiistaa lapsen huoltajuudessa?

lasta ajatellen kirjoitti:

olemme juuri eronneet (6v avoliitto, josta käytännössä viimeiset pari vuotta olen ollut jo todella yksin, ilman lasta olisin lähtenyt ajat sitten).
Nyt minä muutan pois vanhasta kodista koska se on miehen oma. Muutan 25km päähän, vanhaan koti kaupunkiini jossa on sukuani ja vakituinen työni.
Tahtoisin tietysti lapsen luokseni asumaan, sitten pitäisi järjestää hänelle uusi hoitopaikka. Huolettaa miten siihen lapsi sopeutuisi, hän on 3 ja puoli vuotias.

Mies ei tule antamaan periksi, vaan aikoo saada lapsen pysymään luonaan.
Minäkin olen ajatellut, että kun isä on todella tärkeä myöskin lapselle, ja on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsenkanssa.
Että mitä jos lapsi jäisikin vanhaan kotiin isän kanssa, vanhaan hoitopaikkaan, tuttuun ympäristöön.
Tuntuu vaan niin pahalta pelkkä ajatus, elää arkea ilman omaa lasta, mutta yhtä vaikeaahan se olisi miehellekin jolle lapsi on kaikki kaikessa.
Todella raastava ja vaikea tilanne.
Ja se, että mut leimattaisiin huonoksi äidiksi sitten jos jättäisin lapsen.
omasta mielestä ajattelen lapsen parasta.
Enhän minä häviäisi hänen elämästäään.
Eikö voisi sopia, että kun minulla on vapaata/lomaa/viikonloppuja, lapsi olisi luonani.
Osallistuisin hankintoihin, koska olen hoitanut ne tähänkin asti.
Kertokaa mielipiteitä.

kun aidosti ajattelet lapsen parasta. Tsemppiä sulle.