Olen pitkästä aikaa taas innostunut lueskelemaan ja kommentoimaan s24 keskustelupalstaa. Oli viikon "pakkohuili" niin siitä se sitten taas lähti. :-) Toista vuotta lähes ilman nettiä (vain työasioissa) teki toisaalta erittäin hyvää. Nyt kun näitä juttuja taas lueskelee täällä "ihmissuhdeosastolla", huomaa että oikeastaan mikään ei ole muuttunut.
Se pistää miettimään, että kuten hyvin todennäköistä onkin, ei ole tainnut ihmisessä olennaisesti mikään muuttua tuhansiin vuosiin. Nämä nettikeskustelut ja treffipalstat yms. ovat siitä opettavaisia, että ne kyllä valaisevat paljon aiempaa paremmin ihmisen sielunmaisemaa. En usko että netti (tai mikään väline) pystyy olennaisesti muuttamaan ihmisyyttä ilmenemismuotoineen.
Täällä puhutaan valtavasti huijaus-, pettämis- ja pelimeininkikokemuksista. Sitä tuntuu olevan treffimaailma tulvillaan. Onko vain hyväksyttävä sellaine tosiasia, että ihminen on tilaisuuden saadessaan sellainen, kuin mitä noista kaikista kirjoituksista voi päätellä? Netti treffeineen ja keskustelupalstoineen antaa meille loistavan näköalapaikan ihmisen sieluun.
Sotapsykologiastahan on tuttua, että ihminen (siis kuka tahansa hurskainkin uskovainen) voi muutamassa kuukaudessa muuttua sotaoloissa säälimättömäksi ja tunteettomaksi tappajaksi ja raiskaajaksi. Nämä samat henkilöt elävät sitten sodan jälkeen aivan normaalia hurskasta perheenisän (tai äidin) elämää ja sisimmässään ihmettelevät mitä tulikaan tehtyä ja mikä sen sai aikaan.
Onko netin kanssa sama juttu? Saako tämä helppo ja vailla yhteisön kontrollia toimiva väline meidät käyttäytymään kuin "poikkeusoloissa"? Arjessa toinen ihminen, netissä toinen? Vai miten muuten selittyvät kaikki nuo hämmästelevät ja katkerat kokemukset ja vuodatukset näissä keskusteluissa.
Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että netissä ovat eri ihmiset kuin muussa elämässä. Hassu ajatus. Eihän se tietenkään niin ole. En usko että nettitreffeillä käyviä erottaa mikään olennainen baareissa tai tansseissa tai vaikkapa supermarketissa kävijöistä. Toki jotakin yhteisiä piirteitä on varmasti löydettävissä ihmisistä, jotka ovat paljon netissä, mutta en usko että ne piirteet mitenkään pystyvät selittämään näiden ihmisten käytöstä lähtökohtaisesti erilaiseksi kuin mitä ihmisten käytös (tilaisuuden tullen) yleensä on.
Olen taipuvainen uskomaan, että kyllä kyse on nimenomaan ihmisyyden kuvasta - sen tarkentumisesta.
Mitäs muut on mieltä?
Se pistää miettimään, että kuten hyvin todennäköistä onkin, ei ole tainnut ihmisessä olennaisesti mikään muuttua tuhansiin vuosiin. Nämä nettikeskustelut ja treffipalstat yms. ovat siitä opettavaisia, että ne kyllä valaisevat paljon aiempaa paremmin ihmisen sielunmaisemaa. En usko että netti (tai mikään väline) pystyy olennaisesti muuttamaan ihmisyyttä ilmenemismuotoineen.
Täällä puhutaan valtavasti huijaus-, pettämis- ja pelimeininkikokemuksista. Sitä tuntuu olevan treffimaailma tulvillaan. Onko vain hyväksyttävä sellaine tosiasia, että ihminen on tilaisuuden saadessaan sellainen, kuin mitä noista kaikista kirjoituksista voi päätellä? Netti treffeineen ja keskustelupalstoineen antaa meille loistavan näköalapaikan ihmisen sieluun.
Sotapsykologiastahan on tuttua, että ihminen (siis kuka tahansa hurskainkin uskovainen) voi muutamassa kuukaudessa muuttua sotaoloissa säälimättömäksi ja tunteettomaksi tappajaksi ja raiskaajaksi. Nämä samat henkilöt elävät sitten sodan jälkeen aivan normaalia hurskasta perheenisän (tai äidin) elämää ja sisimmässään ihmettelevät mitä tulikaan tehtyä ja mikä sen sai aikaan.
Onko netin kanssa sama juttu? Saako tämä helppo ja vailla yhteisön kontrollia toimiva väline meidät käyttäytymään kuin "poikkeusoloissa"? Arjessa toinen ihminen, netissä toinen? Vai miten muuten selittyvät kaikki nuo hämmästelevät ja katkerat kokemukset ja vuodatukset näissä keskusteluissa.
Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että netissä ovat eri ihmiset kuin muussa elämässä. Hassu ajatus. Eihän se tietenkään niin ole. En usko että nettitreffeillä käyviä erottaa mikään olennainen baareissa tai tansseissa tai vaikkapa supermarketissa kävijöistä. Toki jotakin yhteisiä piirteitä on varmasti löydettävissä ihmisistä, jotka ovat paljon netissä, mutta en usko että ne piirteet mitenkään pystyvät selittämään näiden ihmisten käytöstä lähtökohtaisesti erilaiseksi kuin mitä ihmisten käytös (tilaisuuden tullen) yleensä on.
Olen taipuvainen uskomaan, että kyllä kyse on nimenomaan ihmisyyden kuvasta - sen tarkentumisesta.
Mitäs muut on mieltä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Eli tarkoitan, että kun minulle ei tosiaankaan ihan kaikki miehet kelpaa. Eli juuri ne katkerat, naisvihamieliset, naista halveksivat - ja täällä tosiaan tulee aika selkeästi esille, että osa miehistä on juuri sellaisia. Eli mikä on ollut joku aavistus "tosielämässä", eli miksi kaihtaa jotain miestä, vaikka noin päältäpäin näyttäisi ihan OK:lta. Mutta luonne.... on pahasti pielessä.
Nöin voisi päätellä tuosta kommentistasi. Olet kyllä ihan oikessa, mutta mielestäni vain puoleksi. Nimittäin toinen puoli totuutta kyllä on että yhtä lailla täällä miehetkin saavat huutia. Siis ei pelkästään naisvihaa tai pelkästään miesvihaa... ihmisvihaa? :-) Mua sellanen sisällötön solvaaminen kyllä lähinnä haukotuttaa. Mutta jos on kärsivällinen ja onnekas, voi löytää hyviäkin keskusteluja/keskustelijoita.
Olen nainen, joten tietysti tuo naisvihamielisyys kolahtaa tai järkytti.
Toki täällä tietysti miehiäkin laitetaan yhtä lailla halvalla, niitä vain ei tule tietysti aina luettua. Ja itse en omasta mielestäni sorru alatyyliin tai ole katkeroitunut (en vihaa).
Ei nyt kerkeä kauheesti kirjoitella, kun työt painaa päälle.
Mutta olipas virkistävän hienoa pohdintaa. Liekö sinun nettiselibaatillasi ollut asiaan osansa ;-)
En voi puhua kuin itseni puolesta. Minä en ainakaan itse usko muuttuneeni ihmisenä, vaikka näitä keskustelupalstoja olen lukenut kohta toista vuotta melkoisen aktiivisesti (aina kun töiltäni kerkiän)
Mutta silmiäni ne kyllä ovat avartaneet ja melkoisesti ovatkin. En kyllä totisesti ihan yhtä sinisilmäinen ole, kuin joskus menneisyydessä.
Eroni ja siihen liittyvät asiat, ajoivat minut aikoinaan hakemaan virtuaali vertaistukea netistä. Erosta on yli päästy aika päivää sitten, mutta jotenkin tähän suhteet-tunteet keskustelupalstaan jäin koukkuun.
Onhan tää kivaa ajan vietettä lukea oikean elämän draamaa, kaikissa sen muodoissa. Oli ne sitten totta tai ei.
N36
Tutustuin noin vuosi sitten ensimmäistä kertaa nettitreffeilyyn ja pakko on todeta, että nettimaailmasta saamani kuva suomalaisista naisista poikkeaa täysin siitä ihanteellisesta naiskuvasta, joka minulle on vuosien saatossa kokemusten kautta muualta syntynyt. Saattaa olla, että ihanteelliseen naiskuvaani on liiaksi vaikuttanut ne piirit, joissa olen pääasiassa liikkunut eikä sekään ehkä siksi vastaa aivan todellisuutta. Akateemisena ja kohtuullisen komeanakin miehenä tuntuu olevan aika vaikeaa netistä löytää tasapainoista, fiksua, sydämellistä ja naisellista naista, jolla olisivat perusarvot kohdallaan. Ylimielisyys, koppavuus, huonot käytöstavat sen sijaan ovat kovassa huudossa. Onneksi käsitykseni naisista eivät ole pelkästään nettimaailmaan perustuvia...
Olen kohdannut saman; eroavaisuus "nettimaailman" ja "todellisen maailman" (sitaateissa siksi että mielestäni netti ei ole sen epätodellisempi maailma kuin kaupan kassajono, se on vain eri konteksti jossa vallitsee erilainen sosiaalinen koodi) välillä on tosiaankin raju!
Kuitenkin, uskallan väittää että osa samoista ihmisistä joita tapaat muissa piireissäsi ja joiden käytöksen uskot tuntevasi, saattavat tietämättäsi esiintyä esimerkiksi netissä aivan erilaisena ihmisenä. Uskotko sinä?
...siinä on kun niin minä kuin moni muukin aina kummastelevat tuota samaa :"tuntuu olevan aika vaikeaa netistä löytää tasapainoista, fiksua, sydämellistä ja naisellista naista ( miehekästä miestä), jolla olisivat perusarvot kohdallaan."
Kun tässä itse katson täyttäväni juuri nuo määritelmät eikä vaan kohdalle osu vastaavia miehiä. Tekstien pohjalta arvioiden kyllä mutta se ihminen jonka sitten tapaa livenä...ei,ei.
Liekö sitä sitten jo ymmärretään nuo määritelmät aivan totaalisen eri tavalla.
Joku jo mainitsi tuossa viestiketjussa filosofian, jos tahtoo kohdata kypsmpää ajattelua kuin täällä. Niin, voihan se olla... mutta filosofian oppikirjat tuskin kertovat vielä mitään nettideittailusta ja sen merkityksistä. Tai en tiedä, onko joku filosofi jo kirjoittanut sellaisesta aiheesta harkitusti?
Filosofointihan on "viisauden rakastamista", eli tiedon ja totuuden etsimistä loogisen päättelyn avulla. Eikö me sitä juuri tässä tehdä? Ainakin minä sitä koetan omalla vaatimattomalla panoksellani tehdä ja toivon että mahdollisimman moni muukin osallistuisi "talkoisiin". Eikö filosofia ole saanut käytännön alkunsakin sen ajan "chateissa" (torikokouksissa) ja "keskustelupalstoilla" (kirjeenvaihdoissa)?
"Filosofiaa syntyy siellä missä ihmiset ajattelevat" (en muista kuka sanoi)
Mutta sinulle oikeastaan halusin sanoa sen mitä Erik Ahlman on todennut opiskelijoilleen:
"Ihmiset ymmärtävät toisaan vain vähän - ja senkin vähäisen yleensä väärin."
Ei tämä sen ihmeellisempää ole kuin mielen patologian laajentuma. Jalostamatonta, kesken-eräistä ajatushöpötystä.
Mitään varsinaisesti uutta ei täältä löydä, vain vahvistuksia omille ennakkoluuloilleen, niin tahtoessaan. Mutta sehän on tietenkin lukijasta kiinni mitä itseensä haluaa imeä.
on tavoittanut sinutkin. Pahoittelen sitä. :)
jos olet sitä mieltä että täällä on vain jalostumattomia, keskeneräisiä (kirjoitetaan muuten yhteen ilman väliviivaa) ja patologisia ajatuksia, niin kerro nyt ihmeessä missä ovat ne jalostuneet ja valmiit ajatukset??? lupaan etten saastuta sitä keskustelua. luen vain jalostuakseni. ;)
heh heh... kokeile filosofiaa... mutta siitä tulee pää kipeäksi ;-)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000026813898
Noo...jos me oltais kasvokkain, niin tuskin sinäkään sortuisit pilkunnussintaan. Se olis jalostuneempaa kanssakäyntiä, tämä taas turhaa aivoärsytystä.
suuri ajatus syntyy murto-osa sekunnissa, aivan kuten vaatimattomammatkin ajatukset. Toki niitä suuria tuikahtelee harvemmin. :) Mutta mitä enemmän ajatellaan ja puhutaan, sitä todennäköisemmin niitä suuriakin syntyy.
Ymmärsin kyllä että tarkoitit ajtusten jalostumista ja testailua - tieteissähän mikään totena pidettävä ei ole tosi vielä ajatuksen tai havainnon syntymähetkellä vaan vasta sen jälkeen kun kaikki halukkaat ja kykekenvät ovat voineet koetella sitä ilman että kukaan pystyy todistamaan muuta. Kyllä siinä logiikka on silloin aivan avainasemassa, ei mitenkään pienenä osasena. Looginen päättely on kaiken ajattelun väline ja tieteen perusta. Myöskään filosofiassa ei hyväksytä mitään todeksi, tai edes ehdolle totuudeksi ennen kuin päättelyketju on loogisesti pitävä ja ristiriidaton.
meinaatko että yleensä järkevät ihmiset menee täysin 'freak out' netissä? Enpä usko. Eiköhän siellä ole ihan oma porukkansa joilla ei ole muuta elämää.
Kysymyseesi: en ihan tuota tarkoittanut. Tarkoitin, että samat ihmiset käyttäytyvät eri yhteyksissä yllättävänkin eri tavalla.
Viimeiseen toteamukseesi esittäisin kysymyksen: missä tämä netti-ihmisrotu (tai heidän kaltaisensa) sitten eleli ja asusteli ja mitä teki ennen nettiä ja keskustelupalstoja?
Ikään kuin se "netti-ihminen" olisi aidompi itsensä kuin se kaupan kassalla seisova ihminen! Jopa on hölmö käsitys. Totta ihmeessä ihmiset käyttäytyvät eritavalla eri tilanteissa. Jos olet yksin kotona, toimit eritavalla kuin ruuhkabussissa. Samoin se miten käyttäydyt ihmisten kanssa riippuu ihmisestä ja tilanteesta. Kasvokkain olet erilainen kuin puhelimessa....tyttöystävää kohtaan käyttäydyt eritavalla kuin pomoa kohtaan. Miksi väittää, että joku näistä maskeista on aidompi kuin muut? Jopa yksin ollessa meillä on maski, joka on itsepetoksen värittämä. (Ainoastaan niille, jotka tietoisesti vetävät jotain roolia tämä on epäselvää. Psykopaatit analysoivat omaa käytöstään niin laskelmoivasti, että valitsevat tietoisesti rooleja jonka turvin kykenevät käyttämään muita mahdollisimman hyvin hyväksi.)
Muodostat käsityksen ja pidät sitten omaa käsitystäsi hölmönä? Ainakin omaperäistä! :-)
Ovatko näyttelijät muuten mielestäsi psykopaatteja? Entä asiakaspalvelijat, jotka vetävät ystävällistä roolia vaikka kuinka pännisi?
En ollenkaan tarkoittanut että ihminen olisi netissä varsinaisesti aidompi ihminen. Tai voi ollakin, mutta ei lähtökohtiasesti. Joku voi olla aidoimmillaan netissä, joku toinen kaupan kassajonossa. Tämä "nettirevittely" on tässä nyt kuitenkin puheenaiheena (ei varsinaisesti kassajonokäyttäytyminen vaikka sen vaihtoehtoisena esimerkkinä esiin otinkin). Olen kyllä sitä mieltä että nettideittailukäyttäytyminen tuo ihmisistä entistä paremmin ja helpommin havaittavasti esiin tiettyjä piirteitä, jotka toki ovat aina ihmisessä olleet. Yhtä aitoja ja todellisia piirteitä kaikki.
Tilaisuus tekee varkaan ja yllättävän moni siihen tarttuu kun ei ole minkäänlaista sosiaalista painetta. Tietysti sitten päinvastainen käyttäytyminen on jokaiselle todella iso plussa. Ennen nettiaikakautta tulee mieleen yleisön osaston kirjoitukset, joista anonyyminä kirjoitetut olivat usein aika rankkaa tekstiä verrattuna omalla nimellään kirjoittaviin.
asiaton ja pidäkkeetön "hälläväliätyyppi" on helppo olla. Useimmille on helpompaa heittää sivistyksen rippeet nurkkaan ja "antaa palaa" kuin yrittää pitää niistä kiinni, vaikka mikään ymprillä ei tuntuisi edellyttävän sellaista.
Kyllä tuntui pahalta esimerkiksi lukea tuota "keskustelua", jossa Serbian Euroviisu edustaja Marija Serifovic murjottiin täysin yhden onnettoman uutisankan vuoksi. Ja kun ankka paljastui, se ei kelvannutkaan suurimmalle osalle, vaan kun tuomio oli kerran jo langetettu, sitä ei enää peruttu. Minun on vaikea ymmärtää moista vihaa ja kaunaa. Mitä kohtaan edes? Osaako joku selittää? Sama pätee täällä ihmissuhdepuoella. Ymmärrystä ei tunnu saavan juuri kukaan eikä mikään. Lannistaja ja rankaisija löytyy jokaiseen keskusteluun.
vieraannuttaa todellisuudesta, se on mahdollista.
Tuosta muuttumisesta toiseksi ihmiseksi en tiedä..tuntuu siltä, että lähtökohtaisesti kaikki eivät ole lähteneet aivan puhtailla jouhoilla mukaan. Eivät omaa naamaa tai muuten oma elämäntilanne epäselvä, ehkä jopa jonkin sortin kosto-mieliala mukana..
Ajatteleeko ap, että jotkut huijaavat huijaamisen ilosta, ja että kasvottomuus mahdollistaa sen? Mutta voihan se olla niinkin, että ne tyypit jotka mielletään huijareiksi, eivät ajattele itsestään niin. Ehkä nämä "pettäjät" ajattelevat, etteivät saaneet kuitenkaan sitä mitä olivat tilanneet ja siksi uutta hakuun!?
En ajattele, että ihminen haluaa huijata huijaamisen ilosta. Ainakin luulisin sellaisen olevan varsin harvojen hupia. Toki joku voi saada kicksinsä juuri huijaamisestakin, mene ja tiedä. Sen sijaan uskon että ihminen on muiden elollisten tavoin opportunisti. Opportunismi ajaa ihmistä toteuttamaan viettipohjaansa, tyydyttämään tarpeitaan ja varmistamaan asemaansa kilpailussa. Mitä se sitten käytännössä kenelekin tarkoittaa, on aivan oma juttunsa. Toteutustapojen ja prioriteettien kirjo on valtaisa.
Ihminen on kuitenkin myös hyvin vahvasti sosiaalinen eläin. Siitä johtuu, että ihmisyhteisöihin muodostuu aina sosiaaliset rakennelmat, joita yhteisön jäsenet kunniottavat vaihtelevasti - jotkut orjallisemmin, toiset löyhemmin tai eivät ollenkaaan. Netti on kuitenkin melko voimakas yhteisö yhteisön sisällä ja sillä on leimallisesti erittäin löyhän kontrollin piirteet. Siitä tässä minun mielestäni on kyse.
joku tässä nettimaailmassa kääntää käyttäytymistä vähän outoon suuntaan, ehkä se on juuri tuo tosiasia että ihminen on sosiaalinen eläin.
Eläimetkin käyttäytyvät eri tavalla silloin kun ne ovat tietoisia siitä että muut lauman jäsenet tarkkailevat. Netistä puuttuu sosiaalisen kontrollin tuntu, kaikki tuntuu täysin vapaalta. Mutta, sitten jos ajautuu täysin tämän vapauden vietäväksi, niin huomaakin jossain vaiheessa olevansa täysin ulkopuolinen (väistämättä), ja alkaa käyttäytyä kuin apina, joka kohtaa vieraan lauman (kai olette nähneet luonto-ohjelmia...)
Siksi suhtaudun olennaisesti eri tavalla niihin viesteihin, joissa kirjoittaja selvästi ilmaisee olevansa yhteisön jäsen.
nämäkin sisäpiiriläiset tule myös jostain ihan oikeastakin kulttuurista, jossa vallitsevat omat norminsa..Näen, että netti toimii usein eetterinä (johon voi huutaa)ilman minkäänlaista suodatinta. Tämä on purkautumiskeino, ei niinkään vuorovaikutustilanne. Senhän huomaa jo keskusteluiden kuluista, harvemmin vastauksia jaksetaan lukea, pääasia on että saa itse sanottua asiansa. Ei silloin voidakaan olettaa, että tilanne vastaisi todellisuutta, sitä mitä se olisi kasvotusten keskustellessa/tutustuessa. Ja miten "nettiyhteisöllä" voisikaan olla tiukempaa sisäistä kontrollia, kun täällä kuitenkin on myös niitä jotka (useat)käyvät vain piipahtamassa? Ihminen on juu sosiaalinen eläin, mutta se vaatii sitoutumista, kaikki puoliksi mukana olevat dissataan, vähän kuin tuolla koulumaailmassa..mieluummin lasketaan toisen fiilis, kun kirjoitettaisiin rohkeasti miltä itsestä tuntuu..