Haluan siis vain tietää syitä (joita en luultavasti tule siltikään ymmärtämään), miksi hylkäsit lapsesi erosi jälkeen?
En kaipaa muita kommentteja, vaan ihan pelkästään tämä asia kiinnostaa.
En kaipaa muita kommentteja, vaan ihan pelkästään tämä asia kiinnostaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Saatoin pettää puolisoni, lapseni, mutta työnantajaani en koskaan. Työ ja kaikki siihen liittyvä on ollut ja on edelleen ykkösasia elämässäni. Sille uhratusta ajasta en tingi.
Hei työnarkkari !
Hae apua kun vielä voit (http://www.mielenterveysseura.fi).
Jos kommenttisi ei ollut hauska vitsi, niin sitten on asiat pahasti vinossa. Perhe ja lapset on elämässä ykkösasioita. Työ palvelee tuota kotipesää, sen vuoksi työtä tehdään että perheellä on hyvä olla. Ei toisinpäin.
Vai onko se työ vaan tekosyy päästä suuremmasta vastuusta...eli perheestä ?
Suomalaisilla on itsekäs asenne elämään. Kaikki on hetken nautinnon rohmuamista ja perhe saa kärsiä seuraukset. Tuntuu että suomalaisilla on tatuoituna perseeseen teksti: "Minulla on oikeus !" ... eikä "Minulla on velvollisuus !".
Hyi saatana.
Tämähän oli ilmiselvää sarkasmia. Näin joillakin on, mitä ilmeisimmin ei tällä kirjoittajalla. Se ei ollut edes hauska vitsi, mielestäni, vain purevan ivallinen muistutus, siitä mikä on joidenkin ihmisten arvojärjestys.
että elät elämääsi aivan väärin perustein. entäs jos työsi loppuu? kaikki työt voivat nykyään loppua..yhtään varmaa työpaikkaa ei nykyään ole.
Erosin puolisostani, jota rakastin. Niinkuin osasin, epätäydellisesti, huonosti. En osannut. Tuli ero. Maailmassa kaikki menetti merkityksensä, enkä pysty itseäni vetämään ylös, vaikka kuinka huutelisitte, että 'ryhdistäydy ihminen'. En minä pysty. En ole parempi kuin uudelleen sortuva huumeveikko tai vankilakierteinen. Kyllä suren, mutta muutokseen en pysty omin voimin, olen ihan turha ihminen. EN vaan jaksa, mikään ei jaksa kiinnostaa, vaikk ulospäin näyttää siltä, kun jotain teen, jonkun kanssa olen. Ei siinä ole mitään sen aidompaa, virta vie, pois pois ja pois.
Aina meitä löytyy, on löytynyt jatulee löytymään. On tyhmää kysellä miksi ja miksi, vaikka ihmisluonto luulee, että kaikkeen on joku syy. Ei ole vastausta.
lasten kuitenkin kuuluisi olla pohjallakin olevalle ihmiselle se viimeinen valopilkku, josta tahtoisi pitää kiinni
Pitäisi ja pitäisi. Uroksen tehtävähän on lisääntyä, mahdollisimman monen kanssa. Ja aivanvarmasti on esimerkkejä naisista, joille ne lapset usein jäävät, että he SILTI hylkäävät lapsensa. Näitä karmeita esimerkkejä kyllä on ihan riittävästi, kuinka lasten olisi paljon parempi olla missä tahansa muualla kuin äitinsä kanssa. Äläkä sano, että kaikki äidit ovat parhaita omille lapsilleen, sekään ei päde todellakaan aina. On sellaista henkistä väkivaltaa, jota vain äiti voi harkoittaa.
meillä ei pitäisi nyt ainakaan 2000 luvulla päteä tämä, että miehet vaan lisääntyy...
On hyvin paljon muutakin, jota ei olettaisi 2000-luvulla olevan. Ei se ajattelutavan muutos ja sivistyksen leviäminen poista kaikkea ihmisen geeniperimässä ja vaistonvaraista olevaa.
meidän talossa asuva naispari sai lapsen. en tiedä kumpi on isä ja kumpi äiti. kumpikaan ei ollut raskaana ainakaan päällepäin.
Kai siitä nyt kuitenkin muutama vuosimiljoona vierähtänyt kun vimeksi luolissa asuttiin. Siinä on ehtinyt tapahtua paljon kivityökalun, tulenteon ja tietokoneen keksimisen välillä. Kai se ihminenkin on kehityksensä myötä muuttunut uroksesta ja naaraasta mieheksi ja naiseksi. Luulisin. Ainakin meidän suvussa ollaan asuttu jo muutaman sukupolven ajan sisätiloissa ja kalustetuissa huoneissa.
Kyllä lisääntymisvietti asuu ihan jossain muualla kuin talossa tai luolassa. Kaikenlaisia viettejä meillä ihan samoja kuin silloin luolassa, mm. tuo sukupuolivietti.
nykyihminen nyt sentään pystyy säätelemään käyttäytymistään ja viettejään ja on tässä nyt tietysti sosiaalinen puolikin yleensä mukana, vaikka totuuden nimessä on pakko sanoa että noita luolaihmisiäkin aina välillä kohtaa.
Samanlaisia kokemuksia. En käsitä tätä hylkäämisen tuomaa tunnetta. Mitä sen vanhemman päässä oikein liikkuu. Mikä teettää tällaista tuskaa , jotta lapsensa hylkää. Paria voi aina vaihtaa ,jos on aihetta, mutta onnellisessa parisuhteessa välittämistä pitäisi riittää myös omille lapsille ja uudelle kumppanille ja uusille lapsille myös. Ei lapset tänne maailmaan ole omasta halusta tulleet, vaan vastuuntuntoisista vanhemmista. Siis välittämistä ,suodaan sitä toisillemme.
En voi ymmärtää, että äitinä lähti pois, kun olin 6 ja veljeni 3. Nyt hän on asunut ulkomailla viimeiset 25 vuotta, ja näemme edelleen kerran kaksi vuodessa.
Älä kysele tyhmiä, ei ihminen aina ksitä itsekään, miksi toimii niinkuin toimii. Helppoahan se sitten olisi, jos voisi vaikka kirjasta katsoa, että kas nyt toimin näin, sehän johtuu...
Olen poikamies, mutta siitä huolimatta pidän lapsista. Haluaisin vaimon ja lapsia.
Vaimo olisi minulle ykkönen, lapset kakkonen ja sitten ehkä 10:lle tilalle tulisi työ raha ja ura.
Suski: en tiedä millä perustein olet valinnut miehesi. Miehet ovat hyvin erilaisia niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Naiset valitsevat yleensä vain seksin ja ulkonäön perusteella miehensä nykyään, ja naiset sitten luottavat siihen että ”kyllä mä sen muutan”.
Ettekä muuta. En tiedä yhtäkään miestä jonka nainen olisi pystynyt muuttamaan. Ei ihme että Suomi on pullollaan kaltaisiasi tarinota kun pelkän fysiikan perusteella valitaan kumppaneita.
Älä Suski katso taaksesi, et voi sillä saada virhettäsi ja virhe-valintaasi tekemättömäksi. Katso eteenpäin; jos hän ex;miehesi todella haluaa unohtaa lapsensa, niin tee sinäkin kaikkesi jotta unohdatte hänet.
Et voita mitään ajattelemalla miehesi julmuutta, päinvastoin, mitä enemmän käytät aikaa tuon miehen ajattelemiseen se on sinulta ja lapsiltasi pois. Et saa miestäsi takaisin vaikka haluaisitkin, ja vaikka saisitkin sama julmuri hän olisi edelleenkin.
Hyvä puoli asiassa: Jos hän todella on näin julma että ei halua nähdä lapsiaan, niin eipähän tule häiritsemään enää teitä, jos vaikka öytäisit paremman miehen.
Ei nimittäin miehen kannalta ole kovin mukavaa jos hän avioituisi sinun kanssasi ja tämä ex-mies aina silloin tällöin tulisi hakemaan lapsia, ja tunkeutuisi perheesi elämään ”laillisesti”. Minä en ainakaan siitä pitäisi.
Tiedän muitakin samanlaisia tapauksia kuin miehesi. Et ole yksin.
heippa...
korjaan muutaman väärinkäsityksen, jonka olit luultavasti saanut. EN KOSKAAN OLISI OTTAMASSA EXÄÄNI TAKAISIN, ENKÄ SIIS ODOTA HÄNTÄ. TÄLLÄ HETKELLÄ KOKO IHMINEN OKSETTAA JA KUNNOLLA.
Ja minä olen avoliitossa tällä hetkellä miehen kanssa, jolla itseläkin lapsia ja ex-puoliso. nykyinen mieheni tulee ihan toimeen exäni kanssa, vaikkei hänen touhujaan hyväksykkään.
minä tulen toimeen myös nykyisen miehen exän kanssa.
LASTEN VUOKSI, JOUDUMPI KUMPIKIN OLEMAAN EXIEMME KANSSA JA TOISTEMME EXIEN KANSSA TEKEMISISSÄ...
Ammattiauttajat osaavat kertoa näistä asioista kun kerrot asoiden taustat niinkuin ne ovat.
Muista sanoa ammattiauttajalle ettet kaipaa kommentteja.
Syitä et tule ymmärtämään mutta jostain se on psykiatrienkin leipänsä revittävä.