Olen, yllätys yllätys, ulkomaalaisen kanssa suhteessa ja olemme lähiaikoina keskustelleet mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Suhde on vakava ja siitä olisi vaikea luopua. Voisitteko kertoa miten olette onnistuneet sovittamaan elämänne yhteen? Tuntuu niin epäreilulta pyytää toista luopumaan asioista ja ihmisistä, jotka ovat hänelle rakkaita..sama pätee tietysti toisin päin. Kieli, kulttuuri, rakkaat ihmiset ja ympäristö sekä muistot joista koostumme jäävät kotimaahan ja vaikeinta tässä tuntuu olevan juuri tämä päätös, ei niinkään epäilys siitä, että tunteet eivät olisi tarpeeksi vahvat ja suhde vankalla pohjalla. Olemme molemmat kunnianhimoisia ihmisiä ja se on ehkä se suurin ongelma ja toisaalta valtava etu suhdetta ajatellen. Mietin siis, miten pystyy luopumaan omasta kulttuuristaan vai pystyykö? Mietin myös olisiko parempi antaa hänen mennä vaikka tiedän, että hän ei sitä itse haluaisikaan...
kulttuurieroista
kise
51126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin kyllä sinä totut nopeasti savimajassa asumaan ja nuotiolla ruuan keittämään joten ei muuta kuin rohkeasti menoksi..
tuosta rajan takaahan löytyykin valtio, jossa on savimajoja... taisit lintsata kun aivoja jaettiin
kyseessä on siis saksalainen mies - ei siis ihan naapuri, mutta ei myöskään savimajoista ole kyse
Saksa ei mielestäni ole mikään kultturishokki puolin eikä toisin.
Sekä Saksassa että Suomessa toimii hyvin järjestettyä ohjelmaa maahanmuuttajille, esimerkiksi Saksassa ovat suomalaiset tosi aktiivisia ja järjestävät kaikenlaista menoa bileistä joulumyyjäisiin. Saksalaisilla on Suomessa omat sisäpiirinsä. Ei omasta kulttuurista tarvitse kokonaan luopua vaan sen voi yhdistää paikalliseen ja löytää uusia tuttavia.
Nykyään myös Saksan ja Suomen välillä pääsee lentämään edullisesti edestakaisin koti-ikävän iskiessä. Molemmissa maissa syödään makkaraa ja juodaa olutta ja glögiä, siitä on hyvä alkaa ;-) Saksalaiset ovat myös kätökseltään neutraalin puoleisia ja jämptejä niinkuin suomalaisetkin, senkään puolesta kummankaan ei tarvitse totutella "paikallisten" omituisiin reaktioihin.
Jos ei ole koskaan kotimaassaan vaihtanut paikkakuntaa ja joutunut siten kertaalleen luopumaan tuttavapiiristään, niin ulkomaille muutto on tietysti iso kynnys. Mielestäni tämä Suomi-Saksa suhde on kuitenkin yksi niistä helpommista. Menoksi vaan ilman turhia pelkoja!
Kyllä molemmat tekee kompromissejä jos haluaa suhteen toimivan ja sitoutuu siihen
tarvittavaan muuttumiseen jonka tälläinen kulttuurien välinen suhde vaatii.
Ei tarvitse eikä pidä luopua kaikesta omimmasta,vaan uusi tilanne;luokaa uusi oma kulttuurinne,
yhdistäkää voimanne,yhdessä on avain.
Avointa mieltä ja kaikki peliin rohkeasti, ota riskiä jos todella haluat elämää hänen kanssaan.