Suhteeni on kestänyt 14 vuotta. Tähän aikaan mahtuu jo monenmoista. Nyt vanhempana minua on alkanut haitata se, että joudun aina "kieltämään" itseni ja omat tarpeeni.
Minä haluaisin käydä joskus, kun työt sallii, ulkona. Risteilyillä ja ulkomaillakin. Mutta mies ei halua. Eikä myöskään halua, että minä menen. Hän olisi vain kotona lomat. Ja minun pitäisi katsoa kun hän nukkuu, ilmeisesti.
On vielä niin, että teen työtä kotona. Eli olen periaatteessa koko ajan vain kotona. Arvatkaa onko alkanut vuosien saatossa ottaa pannuun tämä järjestely.
Tiedän, että mieheni exän kanssa kyllä matkusteli siellä sun täällä. Miksi ei minun kanssa? Olen kysynyt, mutta siitä tulee vain riitaa. Mitä minun tässä tilanteessa tulisi tehdä? Onko ketään saman kokenutta läsnä? Tunnen itseni kovasti vangituksi, ja mietin, miten tästä pääsee, kun sen on antanut tähän pisteeseen tulla?
Minä haluaisin käydä joskus, kun työt sallii, ulkona. Risteilyillä ja ulkomaillakin. Mutta mies ei halua. Eikä myöskään halua, että minä menen. Hän olisi vain kotona lomat. Ja minun pitäisi katsoa kun hän nukkuu, ilmeisesti.
On vielä niin, että teen työtä kotona. Eli olen periaatteessa koko ajan vain kotona. Arvatkaa onko alkanut vuosien saatossa ottaa pannuun tämä järjestely.
Tiedän, että mieheni exän kanssa kyllä matkusteli siellä sun täällä. Miksi ei minun kanssa? Olen kysynyt, mutta siitä tulee vain riitaa. Mitä minun tässä tilanteessa tulisi tehdä? Onko ketään saman kokenutta läsnä? Tunnen itseni kovasti vangituksi, ja mietin, miten tästä pääsee, kun sen on antanut tähän pisteeseen tulla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moikka! Oon seurustellut ja asunut ukko kultani kanssa reilun kaks vuotta ja meillä on samoja piirteitä havaittavissa... Onko sitten mustasukkaisuutta vai mitä ihmettä?!? Halutessani lähteä kaverini kanssa lenkille tai käyn huoltsikalla kahvilla miehen töissä olesssa, aijaijai mikä ratkutus ja kätinä siitä alkaa...
Miksi ilman minua käyt, onko sun aina pakko sen kaverin kans olla kuin paita ja perse...
BLAA BLAA BLAA!!!
Nyt oon vaan ruvennu tylysti ja varmaan kiusataksenikin tekemään sellaisia asioita mitkä miestä ärsyttää.. On valitus hieman vähentynyt mutta välillä tilanne on niinkuin ennen..
Ei tainnut tulla mitään järkevää tekstiä mutta ainakin sinulla on "kohtalotoveri"... :)
Keväitä sinulle!
(Vallan meinasi unohtua.. Exät on yleensä aika arka puheen aihe.. Meillä myös tulee helposti riitaa jos kyselen tyyliin "miks sen kanssa mut et mun kans...")
Ikäeroa 10v,oltu jo kylläkin 17vuotta,oon nyt 36...Minunkin pitäisi olla vain kotona...hänen seuranaan...nyt kun olen ottanut ja kylmästi lähtenyt,kun mieli on niin tehnyt-hän on sekoamista vaille!!!Kuvittelee vieraita miehiä ym.ym.Ihan sama mihin aikaan oon lähdössä,hänen pitäisi kokoajan olla tulossa mukaan.Ja minä haluan mennä EDES kirjastoon YKSIN!Ja kävelylle...ja...ja...Alan tukehtua tähän olotilaan!!
Hän ei tajua kun sanon että haluan joskus olla yksin!Hän ehti itekseen remuta lähes 30vuotiaaksi ennenkun tapasimme,ja jankkaa ettei hänkään halua mennä-miksi siis minäkään...äsken just oli kovaääninen riita tästä asiasta,hän EI halua että lähden töihin,koska...sitten varmasti kohta haluan myös muuttaa pois...ja...niin taidan halutakkin....
Meikäläinen ei yleensäkään voi ymmärtää, että miksi kummassa suhteen alkuaikoina, huolimatta siitä, että ollaan tulenpalavasti rakastuneita, lähdetään tuolle "koiramaiselle"-linjalle eli haluan miellyttää sinua ja teen niin kuin sinä haluat??? Anteeks vaan...
Mettekin kokee itsensä vangituksi ja joutuu kieltämään omia tunteitaan, halujaan ja tarpeitaan (en puhu tässä yhteydessä seksistä), oltuaan 14 vuotta suhteessaan.
Mies ei halua esim matkustella, mutta ei suo myöskään sitä sinulle, joka on jo vähintäänkin lapsellista omistamishalua ja hallitsemista sekä vallan käyttöä sinun suhteesi. Mielestäni suhteenne ei ole tasa-arvoinen ja mustasukkaisuus on varmasti olemassa.
Mistä sitten kaikki juontaa? Siitäkö, että teet työtä kotona ja suhteenne alkuaikoina annoit hänelle kuvan kotona viihtyvästä "pikku-vaimosta", joka ei ulkomaille tai muihin rientoihin haikaile? Vai siitäkö, että rakastuneena ruusunpunaisin silmin ihailit miestä ja olit valmis tekemään kaikkesi hänen puolestaan, kuten hän halusi ja vaikka itsesi unohtaen?
Jos noin on, niin vähintäänkin mies on pöyristynyt, että mitäs nyt on tapahtunut, kun nainen haluaa ihan muuta kuin tähän asti. Turvallinen, tasainen kotielämä on uhattuna ja ethän olisi koko ajan näkösällä, jos yksin jonnekin reissuun lähtisit.
Teillä on todellakin nyt puhumisen paikka ja parempi on kun, et nyt ala vertailemaan, että miksi hän ei sinun kanssa, kun kerran oli exänkin kanssa matkustellut. Kerro hänelle rehellisesti tarpeitasi, haluistasi ja miten tunnet, että tukahdut, jos et saa toteuttaa itseäsi. Pyydä häntä kauniisti mukaan reissuun, mutta tee myös selväksi, että jos häntä ei reissut huvita, niin kyllä aikuinen ihminen voi tehdä päätöksiä omasta puolestaan ja mennä yksin tai ystävänsä kanssa.
Kerro myös, että kysymys ei ole rakkauden loppumisesta tai muusta sellaisesta, vaan että haluat välillä vaihtelua elämään. Kerro, että olisit hyvin onnellinen, jos hän haluaisi yhdessä sinun kanssa jakaa näitä kokemuksia, mutta ymmärrät kyllä, jos hän ei halua, mutta että hän ei voi myöskään kieltää sitä sinulta.
Anna hänen sitten jonkin aikaa miettiä asioita ja sitten kysyt, kuin on, lähteekö mukaan vai menetkö yksin? JA MUISTA, jos hän ei sitten lähde mukaan, niin TOTEUTA reissu ilman häntä. Jos et toimi, niin taas hän saa suuremman jalansijan sinun hallitsemisessasi ja oravanpyörä jatkuu.
Onnea ja voimia valitsemallesi tielle ollaksesi oma itsesi, unohtamatta silti rakkaintasi.
Olen sanaton, kiitos sanoistasi ja neuvosta. Sisälläni tiesin tämän, mutta halusin sen varmistaa. Kiitos että vastasit. Samoin muille. Yritän todella punnertaa ylös tästä. Hyvä , että olet olemassa.