Halusin laittaa tälle palstalle ongelmani, jos vaikka sekin jo helpottais..
Seurustelimme tyttöystäväni kanssa 20kk josta olimme kihloissa 8kk. Viime kesänä hän ilmoitti yllättäen haluavansa purkaa kihlauksen sekä lopettaa seurustelun kanssani. Epäilin kovasti toista miestä mutta hän väitti jyrkästi ettei kolmatta osapuolta ole. Kuitenkin jo viikko "bänksien" jälkeen hänellä oli uusi mies.
Nyt 10kk jälkeen hänellä on jo seitsemäs mies menossa. Itselläni on ollut muutama yhden yön juttu mutta niihin se onkin tyssännyt, tuntuu ettei tässä enää ikinä pääse seurustelusuhteeseen vaan joudun olemaan yksin loppuelämäni.
Isoin ongelmani kuitenkin on etten pysty olemaan soittelematta vähintään viikottain mitä hänelle kuuluu, vaikkei se minua erityisesti kiinnostakaan. Kait pelkään että hän lopullisesti unohtaa minut mielestään koska elättelen vieläkin toivoa. Toki järki sanoo että ero oli lopullinen..mutta silti! Kaverini on ollut tässä asiassa kullan arvoinen kannustamalla "Get some f**king balls!" sekä lähtemällä kanssani baareihin viikonloppuisin. Itse asiassa selvää viikonloppua ei nyt ole ollut vuoteen...
Mutta, nyt tarvitsen teidän apuanne hyvät kanssa-suomalaiset: kuinka pystyn olemaan soittamatta/olla pitämättä mitään yhteyksiä exääni? Hänelle se ei tuota mitään ongelmia vaikka sovimme että olemme "kavereita" ja pidämme yhteyksiä!
Seurustelimme tyttöystäväni kanssa 20kk josta olimme kihloissa 8kk. Viime kesänä hän ilmoitti yllättäen haluavansa purkaa kihlauksen sekä lopettaa seurustelun kanssani. Epäilin kovasti toista miestä mutta hän väitti jyrkästi ettei kolmatta osapuolta ole. Kuitenkin jo viikko "bänksien" jälkeen hänellä oli uusi mies.
Nyt 10kk jälkeen hänellä on jo seitsemäs mies menossa. Itselläni on ollut muutama yhden yön juttu mutta niihin se onkin tyssännyt, tuntuu ettei tässä enää ikinä pääse seurustelusuhteeseen vaan joudun olemaan yksin loppuelämäni.
Isoin ongelmani kuitenkin on etten pysty olemaan soittelematta vähintään viikottain mitä hänelle kuuluu, vaikkei se minua erityisesti kiinnostakaan. Kait pelkään että hän lopullisesti unohtaa minut mielestään koska elättelen vieläkin toivoa. Toki järki sanoo että ero oli lopullinen..mutta silti! Kaverini on ollut tässä asiassa kullan arvoinen kannustamalla "Get some f**king balls!" sekä lähtemällä kanssani baareihin viikonloppuisin. Itse asiassa selvää viikonloppua ei nyt ole ollut vuoteen...
Mutta, nyt tarvitsen teidän apuanne hyvät kanssa-suomalaiset: kuinka pystyn olemaan soittamatta/olla pitämättä mitään yhteyksiä exääni? Hänelle se ei tuota mitään ongelmia vaikka sovimme että olemme "kavereita" ja pidämme yhteyksiä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kun sen tietäisin!!! Helpottais munkin elämääni, varsinkin, kun ei edes sovittu, että oltais kavereita! Poistin kyllä numeron, mutta eipä oo hyödyttänyt, kun jopa hirveessä kaatokännissä muistan sen ulkoo=( On ne maagiset kymmenen numeroa syöpyneet muistiini...
Joo mäki muistan hänen numeron ulkona mutta yhen asian oon tehny itelleni selväks: en soittele hänelle humalassa, koska sillon (ehkä) tulee sanoneeks asioita jotka aamulla kaduttaa.. (=Morkkis) Varsinkin eron alkuaikoina tätä tapahtu paljon...
Mulla on samanlainen ongelma. Erostamme on noin vuosi, mutta vieläkin minun pitää saada tietää mitä hänelle kuuluu. Eikä hän edes kerro mitenkään tarkasti.En tiedä hänen elämästään enää mitään. Mutta silti haluan pitää häneen yhteyttä. Haluan kuulla hänen äänensä..Tää on tosi rassaavaa, olen yrittänyt olla soittelematta mutta ei..Kerron samalla omia kuulumisia mutta eipä näy paljoa kiinnostavan. Olen jätetty osapuoli. Hänelle on " ihan sama" soitellaanko vai ei, vaikka myös itse sanoi että ollaan kavereita. Tunnen itteni niin hölmöksi! Kunpa osaiskin olla niin että "hälläväliä.."
Kyllä se helpottaa kun tietää sentään ettei oo tässä(kään) ongelmassa yksin vaan on muitakin joita asia vaivaa. Niin ootko sinä nainen vai mies? Paljon voimia sulle, yritetään pitää viileetä linjaa meiän exiin... ;-)
Nainenhan minä. Niin, mustakin se tuntuu lohduttavalta ajatella että en ole yksin ongelmani kanssa. Nyt olen ollu jo kolme päivää soittamatta ja oon siitä ylpeä! Tässä on nyt omia juttuja järjesteltävänä niin aika kuluu niitten parissa. Mutta en tiedä, kyllä taas kohta tulee hetki jolloin haluan kuulla hänestä, mutta ei puhuta siitä nyt..Kiitos, voimia sinullekkin =)
Kuinkas kauan oot pystyny pitää "hälläväliä"-linjaa eli et oo pitäny mitään yhteyttä? Mun enkka on säälittävät kuus päivää! Kuulinkin kerran baarissa eräältä henkilöltä että exäni uus mies oli ihmetelly mikä "mies" mä oon kun (koko ajan) pidän yhteyttä! No kokeillaan enkkaa yhdessä, mulki on menossa kolmas päivä...=)
Juu, kokeillaan vaan. Enkka on 9 päivää, mutta silloin oloni oli jo hieman tuskainen..Mä en halua edes ajatella mitä musta puhutaan. Kun olen jatkanu soittelua jo vuoden. Senkin takia tuntuu oudolle yhtä äkkiä lopettaa kaikki kun soittelua on jatkunut jo niin pitkään. Oon yrittäny ajatella että mun on ihan turha yrittää pakottaa itteäni mihinkään. Se unohdus tulee kyllä jos on tullakseen. Ihmeellistä että sillä ajatuksella pystyn pitämään itteni kurissa aina jonkun aikaa.Eipä tässä taas muuta, yritähän olla soittelematta =)
Kun erosin itse ensirakkaudestani, oli se kova pala minulle. Sovimme myös olevamme kavereita ja pidimme yhteyksiä. Elättelin kokoajan toiveita ,että jospa me vielä palattaisiin yhteen ja vielä puoli vuotta eron jälkeen ajattelin häntä päivittäin. Kunnes yhtäkkiä huomasin, että en ollut ajatellutkaan häntä pitkään aikaan enkä ottanut yhteyttä. Täytyy vain itse takoa päähänsä että meitä ei ole enää ikinä eikä hän halua enää minua ja antaa itsensä surra asia kunnolla, itkeä kun itkettää. Kannattaa myös alkaa harrastaa vaikka jotain uutta ja keksiä muuta tekemistä jotta saa ex mielestä tai sitten ihan vain poistaa hänen numeronsa kokonaan ettei tee mieli kirjotella enää. Tsemppiä!