tuntuu pahalta kun äidillä ja minulla on välit poikki, samoin minulla ja siskollani. olen ylipainoinen ja olen koko elämäni saannut molemmilta kuulla kuinka läski olen, äitini on sanonut ettei hyväksy minua tälläisenä kuin olen, tuntuu todella pahalta. Samalla äidilläni on uusi miesystävä joka on aikoinaan lyönyt minua eikä äiti puuttunut asiaan sen kummemmin.
Muutettuani pois kotoa olen siltikin koittanut pitää äitiini yhteyttä olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen ja mieheni saa jatkuvasti kuulla meidän puhelimessa käytyä riitelyä. äiti se jaksaa muistuttaa lenkillä käynnistä, ja kysyy paljonko painan, olenko laihtunut mitä olen syönyt jne.
siskoni muutti lähelleni asumaan, joten kuvittelin että olsimme väleissä paremmin, ja alkaisimme tekemään kaikkea yhdessä, mutta kun ei, ei ole pyydellyt kahville, tai kysellyt tehtäisiinkö jotain yhdessä. jaksaa joskus soitella ja kysyä mitä kuuluu, jonka jälkeen soittaa äidille juorutakseen minusta.
Valmistuin tässä taannoin ammattiin, ja oli ollut puhetta äidin kanssa jos järjestettäisiin yhdessä juhlani, heti kun ilmoitin että haluaisin avomieheni sukulaisia sinne, tuumasi äitini vain järjestä sit kuule keskenäs, hyvä kun äitini ei ole edes koskaan ollut kiinnostunutkaan tapaamaan avomieheni sukulaisia.
Minun sukulaiseni taas asuvat kauempana, ja kaikki laittavat tietenkin lahjoja mukana äidilleni kun hän käy siellä, jolloin heti äitini soittaa ja ilmoittaa että tulee käymään ja pääsee taas valittamaan jostain. olen joskus yksin asuessani heittänyt äitini pihalle kun en jaksanut häntä.
Tässä taas hänen ollessa mummolassa oli ostanut minulle kengät, kun soitin siskolleni kysyäkseni koska hän on kotona että häen sukulaisilta lähettämäni lahjat, ilmoitti hän että äiti oli ostanut kengät, kiva kiva, ilmoitin etten halua niitä, sillä siitä äitini luulee että tanssin taas hänen pillinsä mukaan ja jos en tanssi tulee muistutus kun ollaan ostettu sitä ja tätä. pakkohan ne kengät oli ottaa kun sisko pakotti, nyt olisi äitini synttärit 50-vuotis synttärit, laitoin äidille kohteliaisuudesta viestin aamulla, tuli viesti että tervetuloa syömään, ilomoitin ettemme tule syömään, jolloin hän suuttui, siskoni soitti ja ilmoitti saman, sanoin että olin sanonut äidille ettemme tule, siskoni suuttui kertalaakilla, sain taas kuulla syytökset. mutta miksi menisin takaisin taloon jossa minua ollaan pahoilnpidelty, joka kerta siellä ollessani tunnen pahaa oloa, ja alussa oli suunnitelma että menisimme ravintolaan, mutta meillä ei ollut varaa mennä, siksi koska miksi maksaisimme tyhjästä, äitini mulkoilisi minua että kuinka paljon syön, ja potkii minua pöydän alla, muistuttaa minua vaatteistani, ylipainoisuudesta kuinka nyt pitäisi laihduttaa että hävettää olla kanssani, tänään äitini juhlat on ja me emme ole mukana, tuntuu todela pahalta, mutta pakko vain olla.
Tilasin kuitenkin kukkapalvelusta kukkia jotka toimitetaan hänelle tänään.
kiitos kun jaksoitte lukea.
Muutettuani pois kotoa olen siltikin koittanut pitää äitiini yhteyttä olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen ja mieheni saa jatkuvasti kuulla meidän puhelimessa käytyä riitelyä. äiti se jaksaa muistuttaa lenkillä käynnistä, ja kysyy paljonko painan, olenko laihtunut mitä olen syönyt jne.
siskoni muutti lähelleni asumaan, joten kuvittelin että olsimme väleissä paremmin, ja alkaisimme tekemään kaikkea yhdessä, mutta kun ei, ei ole pyydellyt kahville, tai kysellyt tehtäisiinkö jotain yhdessä. jaksaa joskus soitella ja kysyä mitä kuuluu, jonka jälkeen soittaa äidille juorutakseen minusta.
Valmistuin tässä taannoin ammattiin, ja oli ollut puhetta äidin kanssa jos järjestettäisiin yhdessä juhlani, heti kun ilmoitin että haluaisin avomieheni sukulaisia sinne, tuumasi äitini vain järjestä sit kuule keskenäs, hyvä kun äitini ei ole edes koskaan ollut kiinnostunutkaan tapaamaan avomieheni sukulaisia.
Minun sukulaiseni taas asuvat kauempana, ja kaikki laittavat tietenkin lahjoja mukana äidilleni kun hän käy siellä, jolloin heti äitini soittaa ja ilmoittaa että tulee käymään ja pääsee taas valittamaan jostain. olen joskus yksin asuessani heittänyt äitini pihalle kun en jaksanut häntä.
Tässä taas hänen ollessa mummolassa oli ostanut minulle kengät, kun soitin siskolleni kysyäkseni koska hän on kotona että häen sukulaisilta lähettämäni lahjat, ilmoitti hän että äiti oli ostanut kengät, kiva kiva, ilmoitin etten halua niitä, sillä siitä äitini luulee että tanssin taas hänen pillinsä mukaan ja jos en tanssi tulee muistutus kun ollaan ostettu sitä ja tätä. pakkohan ne kengät oli ottaa kun sisko pakotti, nyt olisi äitini synttärit 50-vuotis synttärit, laitoin äidille kohteliaisuudesta viestin aamulla, tuli viesti että tervetuloa syömään, ilomoitin ettemme tule syömään, jolloin hän suuttui, siskoni soitti ja ilmoitti saman, sanoin että olin sanonut äidille ettemme tule, siskoni suuttui kertalaakilla, sain taas kuulla syytökset. mutta miksi menisin takaisin taloon jossa minua ollaan pahoilnpidelty, joka kerta siellä ollessani tunnen pahaa oloa, ja alussa oli suunnitelma että menisimme ravintolaan, mutta meillä ei ollut varaa mennä, siksi koska miksi maksaisimme tyhjästä, äitini mulkoilisi minua että kuinka paljon syön, ja potkii minua pöydän alla, muistuttaa minua vaatteistani, ylipainoisuudesta kuinka nyt pitäisi laihduttaa että hävettää olla kanssani, tänään äitini juhlat on ja me emme ole mukana, tuntuu todela pahalta, mutta pakko vain olla.
Tilasin kuitenkin kukkapalvelusta kukkia jotka toimitetaan hänelle tänään.
kiitos kun jaksoitte lukea.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luettuani kirjoituksesi tulin vihaiseksi puolestasi: sinua ei saa kohdella noin ja saat olla vaikka miten ylipainoinen -se on sinun asiasi, oikeasti.
Olen sinua 15v vanhempi, mutta olen myös tytär ja joutunut miettimään etenkin aiemmin äiti-suhdettani. Ajatuksia mitä tulee mieleen kertomuksestasi:
Olet vielä niin nuori aikuinen, ettei äidillesi ja sinulle ole vielä kehittynyt kahden aikuisen välistä ihmis-suhdetta, joka tulee toivottavasti tapahtumaan. Äitisi on sanonut ettei hyväksy sinua sellaisena kuin olet..Suoraan sanottu, aika rankkaa tekstiä kuitenkin. Mielestäni teet oikein kun kuuntelet itseäsi, etkä tapaa äitiäsi -sinun ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä keneltäkään. Pidät puolesi ja hyvä niin.
Entäpä jos nyt pitäisit edelleen vähän taukoa äitisi kanssa ja miettisit miten tästä eteenpäin. Pystytkö puhumaan äidillesi suoraan? Esim. jos tulee tilanne jossa äitisi potkii nilkkaan jos syöt paljon -argh- tai huomauttaa vaatteistasi yms. tarttuisit siihen ja kertoisit miten loukkaavalta tuollainen puhe sinusta tuntuu. Tulisiko siitä rakentavaa keskustelua, sinä ehkä pystyt siihen, entä äitisi?
Olin suunnilleen ikäisesi kun äitini arvosteli kovasti kotiani, koti oli välillä vähän sekainen (pieni lapsi) ja äitini katseli inhoavasti ympärilleen ja sanoi kotiani saastaiseksi (normaali pieni sekasotku vain). Tuollaiset hetket ahdistivat ja kiukku alkoi kerääntyä. Jossain vaiheessa en niellytkään niitä ja tartuin hänen sanoihinsa, sanoin etten pidä siitä että hän arvostelee kotiani yms. Pikkuhiljaa äitini oppi varovaisemmaksi ja oppi kunnioittamaan minua ihmisenä. En myöskään tyyliltäni ollut hänen mieleisensä, en tarpeeksi laitettu ja muotitietoinen nainen, nämäkin hän on oppinut hyväksymään.
Kuuntele itseäsi, ei sinun tarvitse kaikkea sietää. Saat olla juuri sellainen kuin haluat, olet tarpeeksi hyvä itsenäsi. Olet nuori, vahva nainen, ole ylpeä itsestäsi ja pidä puolesi -älä anna heidän enää loukata sinua.
Et kai vain ole käytänyt niitä kenkiä?
Sinuna palauttaisin ne ja sanoisin, ettei ne sovi.
Minä aina ihmettelen teitä alistettuja lapsia, usein tyttäriä, jotka nielette kaiken, rakastatte kuitenkin, lähetätte kukkia, kaipaatte.
Jos menette paikalle, äiti potkii pöydän alla, haukkuu liikapainoa ja mitä vielä kerroitkaan.
Älä lapsikulta enää siedä sitä. Olet aikuinen ja elät omaa elämääsi. Irrottaudu tuosta porukasta. Eihän sitä tarvitse ovet paukkuen tehdä.
Asun ulkomailla eikä täältä ole niin helppo tuosta vaan käväistä Suomessa. Olin jokin aika sitten ollut 5 vuotta pois kun taas lähdin käymään.
Äidin ensimmäisiä kommentteja oli päin naamaa, että kyllä aikuisella naisella pitkä tukka on RUMA!!! Siis oikein kovasti painottaen tuota ruma-sanaa.
Olipa hän sitten ilmeisesti hirveän ilahtunut minut nähdessään viiden vuoden tauon jälkeen. Samantapainen ilkeä piikittely ja arvostelu jatkui koko viikon.
Kaksi kertaa olen käynyt pikimmältään sen jälkeen ja täytyy sanoa, että herraisä miten inhottava ihminen äitini on.
Viime vuonna päätin, etten enää mene sinne. Sielläpä saa sitten äityli ihmetellä, mistä mahtaa johtua. Hän on kyllä sellainen panettelijaluonne, että varmasti mustamaalaa minut ympäri sukua ja kaupunkia ja esittää marttyyriä.
Minä vain olen päättänyt, että nyt sai riittää. Hänelle ei mikään ole koskaan kelvannut, vaikka häntä olisi miten yrittänyt miellyttää, palvella ja piristää. Olkoon sitten minun puolestani. Ei minunkaan voimani riitä miten kauan tahansa moista äkäpussia ja halveeraajaa piikomaan ja kuuntelemaan.
Monen mielestä asiat pitää näyttää ulospäin hyvältä.
Ei tarvitse naapureiden tietää meidän väleistä.
Joskus ajattelee, että naapureiden tunteet taitavat olla tärkeämmät kuin omat.
Ja sitten kun on uhrannut koko elämänsä ajan itsekunnioituksensa ja niellyt vaikka mitä naapureiden pelossa, ymmärtää lopuksi, ettei naapureita ole ollenkaan asia kiinnostanut, kuten ei sukuakaan, jota myöskin aina arastellaan.
Terve itsekkyys on oltava. Huomaa, että toinen osapuoli on itsekäs viimesen päälle. Ilkeilee surutta. Mahtaako hänen valituksensa suvulle ja naapureille edes tehota, kun olet poissa kuvioista ja hän taas yksin?
Tytöissä on jotain maskokistista. Kuunnellaan kummallisten ikävien ihmisten itsekästä arvostelua ja itketään mielipahaa. Ette te tarvitse niitä ihmisiä. Ne tarvitsevat teitä, jotta voivat arvostella ja kasvatella omaa egoaan. Hankkikaa parempaa seuraa: oikeita ystäviä. Ei tuollaisilla äideillä ole mitään virkaa.
jossa minua ei vähääkään kiinnosta äitini tekemiset, tunteet ym. eläminen.
Jos joku hänen panettelujaan minusta sitten uskoo niin ensinnäkään en voi auttaa asiaa ja toiseksi ihminen, joka uskoo jonkun panetteluja tietämättä asiasta itse yhtään mitään, on mielestäni vähän yksinkertainen.
Joten aion tästä lähin vain mennä porskuttaa ja omistautua miehelleni ja meidän rakkaudelliselle elämällemme. Äitini ei kykene rakastamaan minua - olkoon sitten vastavuoroisesti ilman minun rakkauttani.
Kaikkeni ainakin yritin ihan pikkulapsesta keski-ikään.
Toi teksti voisi olla kuin minun kirjoittamaani. Valitettavasti minun pitää toistaiseksi hyppiä äitini pillin mukaan, koska olen alaikäinen(17v.) ja ei ole muuta paikkaa missä asua. Äitini senkun jaksaa haukkua minua aamusta iltaan ja naureskelee jokaiselle asialle mitä sanon(siis esimerkiksi tulevaisuudensuunnitelmilleni jne.) ja usein myös matkii minua. Ja nyt kun sain töitä, niin arvatkaa kuinka monta näytelmää äitini esitti minulle siitä kuinka en varmanakaan pärjää työssäni. Kaikenlisäksi minut on pahoinpidelty varmasti tuhanteen kertaan...
en tiedä mitään pahempaa kuin tunteeton äiti.
Olen isosta perheestä
kohta täytän 40v ja minulla elää äiti joka on kohta 90v
Minä olen aina ollut sisarusparvessa mustalammas
Olin peruskoulun jälkeen kotona navetta miehenä n 2 v kun isäni sairasti ja joudun maalaistalon hommiin ja eikä mulle annettu rahaa muutakuin ruoka ja sänky ei vapaata aikaa minulla ollut.
Lähdin sit 20 maailmalle ja menin apulaiseksi niin sanotusti varakkaaseen perheeseen opettaja perheeseen ja äitini aina puhui tutuille miten minä olen siellä töissä ja minusta silloin ns välittikin
Sit vaihdoin paikkaa ja menin kansanedustaja perheeseen.Äitini arvosti minua että kun olen niin edustusperheessä töissä
No minä aloin seurusteleen ja otin maalaispojan miehekseni ja meillä on molemmilla työ ja nyt on iso perhe
Mutta sisarukseni ovat kaikki naimisissa ja he ovat eteläsuomessa mutta heillä on parempi arvoiset miehet ja suku kuin minulla
Äidilläni käyn n 2 kertaa vuodessa kuuntelemassa mitä hyvää kuuluu sisarusteni perheisiin ja hän kertoo kaikkien asiat vaikka en koskaan kysele
Mutta hän ei koskaan kysele minun perheestä mitään enkä minä kerro mitään jos hän ei kysy
Mutta joka kerta kun mä lähden niin hän kertoo veljelleni että minä olen käynyt siellä kattomassa perintöjäni
Olen kyllä päättänyt että en ota perintöjä vaikka mulle kuuluskin että minulla on työ ja minulla on omat rahat että vieköön perinnöt joilla on tarvetta niille
Olin yksityisessä sairaalassa hoidossa ja kun äitini ja sisarukseni sen kuulivat niin kauheaa marinaa että minulle ei kelpaa julkinen sairaala enään. Mutta miksen hoidata itseäni kun maksusitoumuksen saan.
En ole 10 vuoteen ollut sisarusten kans tekemisissä pahan suopean äitini takia
Mutta olen ajatellut että minulla on oma perhe rakkaat lapset ja mies mitä minä äitilläni teen jos hän on tollainen