tuntuu pahalta kun äidillä ja minulla on välit poikki, samoin minulla ja siskollani. olen ylipainoinen ja olen koko elämäni saannut molemmilta kuulla kuinka läski olen, äitini on sanonut ettei hyväksy minua tälläisenä kuin olen, tuntuu todella pahalta. Samalla äidilläni on uusi miesystävä joka on aikoinaan lyönyt minua eikä äiti puuttunut asiaan sen kummemmin.
Muutettuani pois kotoa olen siltikin koittanut pitää äitiini yhteyttä olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen ja mieheni saa jatkuvasti kuulla meidän puhelimessa käytyä riitelyä. äiti se jaksaa muistuttaa lenkillä käynnistä, ja kysyy paljonko painan, olenko laihtunut mitä olen syönyt jne.
siskoni muutti lähelleni asumaan, joten kuvittelin että olsimme väleissä paremmin, ja alkaisimme tekemään kaikkea yhdessä, mutta kun ei, ei ole pyydellyt kahville, tai kysellyt tehtäisiinkö jotain yhdessä. jaksaa joskus soitella ja kysyä mitä kuuluu, jonka jälkeen soittaa äidille juorutakseen minusta.
Valmistuin tässä taannoin ammattiin, ja oli ollut puhetta äidin kanssa jos järjestettäisiin yhdessä juhlani, heti kun ilmoitin että haluaisin avomieheni sukulaisia sinne, tuumasi äitini vain järjestä sit kuule keskenäs, hyvä kun äitini ei ole edes koskaan ollut kiinnostunutkaan tapaamaan avomieheni sukulaisia.
Minun sukulaiseni taas asuvat kauempana, ja kaikki laittavat tietenkin lahjoja mukana äidilleni kun hän käy siellä, jolloin heti äitini soittaa ja ilmoittaa että tulee käymään ja pääsee taas valittamaan jostain. olen joskus yksin asuessani heittänyt äitini pihalle kun en jaksanut häntä.
Tässä taas hänen ollessa mummolassa oli ostanut minulle kengät, kun soitin siskolleni kysyäkseni koska hän on kotona että häen sukulaisilta lähettämäni lahjat, ilmoitti hän että äiti oli ostanut kengät, kiva kiva, ilmoitin etten halua niitä, sillä siitä äitini luulee että tanssin taas hänen pillinsä mukaan ja jos en tanssi tulee muistutus kun ollaan ostettu sitä ja tätä. pakkohan ne kengät oli ottaa kun sisko pakotti, nyt olisi äitini synttärit 50-vuotis synttärit, laitoin äidille kohteliaisuudesta viestin aamulla, tuli viesti että tervetuloa syömään, ilomoitin ettemme tule syömään, jolloin hän suuttui, siskoni soitti ja ilmoitti saman, sanoin että olin sanonut äidille ettemme tule, siskoni suuttui kertalaakilla, sain taas kuulla syytökset. mutta miksi menisin takaisin taloon jossa minua ollaan pahoilnpidelty, joka kerta siellä ollessani tunnen pahaa oloa, ja alussa oli suunnitelma että menisimme ravintolaan, mutta meillä ei ollut varaa mennä, siksi koska miksi maksaisimme tyhjästä, äitini mulkoilisi minua että kuinka paljon syön, ja potkii minua pöydän alla, muistuttaa minua vaatteistani, ylipainoisuudesta kuinka nyt pitäisi laihduttaa että hävettää olla kanssani, tänään äitini juhlat on ja me emme ole mukana, tuntuu todela pahalta, mutta pakko vain olla.
Tilasin kuitenkin kukkapalvelusta kukkia jotka toimitetaan hänelle tänään.
kiitos kun jaksoitte lukea.
Muutettuani pois kotoa olen siltikin koittanut pitää äitiini yhteyttä olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen ja mieheni saa jatkuvasti kuulla meidän puhelimessa käytyä riitelyä. äiti se jaksaa muistuttaa lenkillä käynnistä, ja kysyy paljonko painan, olenko laihtunut mitä olen syönyt jne.
siskoni muutti lähelleni asumaan, joten kuvittelin että olsimme väleissä paremmin, ja alkaisimme tekemään kaikkea yhdessä, mutta kun ei, ei ole pyydellyt kahville, tai kysellyt tehtäisiinkö jotain yhdessä. jaksaa joskus soitella ja kysyä mitä kuuluu, jonka jälkeen soittaa äidille juorutakseen minusta.
Valmistuin tässä taannoin ammattiin, ja oli ollut puhetta äidin kanssa jos järjestettäisiin yhdessä juhlani, heti kun ilmoitin että haluaisin avomieheni sukulaisia sinne, tuumasi äitini vain järjestä sit kuule keskenäs, hyvä kun äitini ei ole edes koskaan ollut kiinnostunutkaan tapaamaan avomieheni sukulaisia.
Minun sukulaiseni taas asuvat kauempana, ja kaikki laittavat tietenkin lahjoja mukana äidilleni kun hän käy siellä, jolloin heti äitini soittaa ja ilmoittaa että tulee käymään ja pääsee taas valittamaan jostain. olen joskus yksin asuessani heittänyt äitini pihalle kun en jaksanut häntä.
Tässä taas hänen ollessa mummolassa oli ostanut minulle kengät, kun soitin siskolleni kysyäkseni koska hän on kotona että häen sukulaisilta lähettämäni lahjat, ilmoitti hän että äiti oli ostanut kengät, kiva kiva, ilmoitin etten halua niitä, sillä siitä äitini luulee että tanssin taas hänen pillinsä mukaan ja jos en tanssi tulee muistutus kun ollaan ostettu sitä ja tätä. pakkohan ne kengät oli ottaa kun sisko pakotti, nyt olisi äitini synttärit 50-vuotis synttärit, laitoin äidille kohteliaisuudesta viestin aamulla, tuli viesti että tervetuloa syömään, ilomoitin ettemme tule syömään, jolloin hän suuttui, siskoni soitti ja ilmoitti saman, sanoin että olin sanonut äidille ettemme tule, siskoni suuttui kertalaakilla, sain taas kuulla syytökset. mutta miksi menisin takaisin taloon jossa minua ollaan pahoilnpidelty, joka kerta siellä ollessani tunnen pahaa oloa, ja alussa oli suunnitelma että menisimme ravintolaan, mutta meillä ei ollut varaa mennä, siksi koska miksi maksaisimme tyhjästä, äitini mulkoilisi minua että kuinka paljon syön, ja potkii minua pöydän alla, muistuttaa minua vaatteistani, ylipainoisuudesta kuinka nyt pitäisi laihduttaa että hävettää olla kanssani, tänään äitini juhlat on ja me emme ole mukana, tuntuu todela pahalta, mutta pakko vain olla.
Tilasin kuitenkin kukkapalvelusta kukkia jotka toimitetaan hänelle tänään.
kiitos kun jaksoitte lukea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni hyvin samanlainen äitisuhde, äitini on dominoiva tyranni, täysin kykenemätön empatiaan eikä koskaan ole rakastunut minua normaalisti. Noista syömisistä tuli mieleen se, kun vuosia ja taas vuosia äiti otti minut mukaansa paikalliseen konditoriaan päiväkahville, kysyi mitä haluan (leivoksen)ja tilasi aina 2 samanlaista leivosta, oman lempileivoksensa, jota en voinut syödä koska inhosin makua. Näin hän sai aina syödä molemmat. Olen 4kymppinen nyt ja nykyäänkin saan joululahjaksi kirjoja, joita en välitä lukea, luen kyllä paljon ja laaja-alaisesti, yleensä jouluaattoiltana äiti vielä ottaa kirjani enkä näe sitä enää...
Lisäksi noita hirveitä haukkumisia, saattoivat kestää jopa 2 tuntia kun hän vain huusi. Kaverini olivat ihmeissään äitini käytöksestä ja onnekseni tukivat minua, jopa lapsetkin tajusivat että siinä oli jotain sairasta...
Aikuiselämässä on 2 kertaa käynyt yli vuoden viikottaisessa terapiassa ja se on auttanut, olen päässyt omasta vihasta ja katkeruudestani irti, sillä se sitoi minut sairaalla tavalla äitiini, kun aina mitätöin itseäni ja yritin miellyttää äitiäni ja aina jouduin pettymään. Nykyään äitini lähinnä tuskastuttaa minua, olen antanut anteeksi pikkuhiljaa, kun olen ymmärtänyt miksi hän on sellainen kun on...
Välillä pistin välit poikki kokonaankin kun en jaksanut. En oikeastaan osaa neuvoa sinua, mutta jos asiat ahdistavat niin suosittelen terapiaa, ei kannata odottaa niin kauaa kuin minä tein. Sinun pitäisi oppia rakastamaan itseäsi aidosti, ilman äitisi aiheuttamia vääristymiä, luulen että voi olla syömisen/lihomisen taustalla tuo turvallisuuden hakeminen, tyynnytys, ahdistuksen purku... Itsellänikin oli. Kun löysin itseni muuttui kehonikin huimasti ja puran liikuntaan nykyään stressin mihin ennen söin. Tuli kai sellainen olo, että en anna äitini tehdä minulle vielä tätäkin...
Mutta onnea sinulle elämään, muista että äiditkin ovat vain ihmisiä ja itse voi päästä siitä kielteisyydestä eroon, mitä "hullut" äidit ovat ajatuksiimme tuoneet...