No niin. Seuraava purkautuja, minä.
Olen kohta vuoden verran enemmän tai vähemmän pyörinyt saman miehen kanssa. Aluksi kyse oli lähinnä seksistä, mies osoitti sen erittäin selkeästi. Hän ei enää ikinä tekisi sitä virhettä, että rakastuisi. Pidin kuitenkin hänestä, ja pidin yhteyttä. Vähitellen alettiin pyöriä enemmän ja enemmän yhdessä, ja suhde alkoi muistuttaa oikeaa suhdetta. Viimeisen muutaman viikon aikana tämä ihan hyvin toiminut rakennelma alkoi horjua. Miekkonen kun tajusikin, että oli rakastunut minuun - pikkutyttöön, josta ei pitänyt olla mitään vaaraa. Sen jälkeen onkin paskaa alkanut sataa minun niskaani. Hän jaksaa kaivaa kaiken mahdollisen mitä "minä olen tehnyt", ja näistä asioista puolet on hänen oman mielikuvituksensa ja vainoharhaisuutensa tuotosta. Väittääpä mm. että mä olen suunnitellut tän kaiken, että olen vaan odottanut että saan tuhota sen elämän. Ja siis tilannehan on se, että itse olin suhteen alussa kokematon nuori tyttö, jolla ei koskaan ollut ollut suhteita, hän minua kymmenen vuotta vanhempi (vaikka väittikin aluksi jotain ihan muuta) ja saanut muutaman kerran siipeensä. Olen ollut aivan äärimmäisen kärsivällinen ja kiltti, katsellut vierestä kun hän flirttaa muille, ei soita kun on luvannut jne jne. Olen auttanut häntä kaikessa mahdollisessa, ollut kaikesta rehellinen, enkä ikinä voisi pettää ketään.
Nyt olen kuitenkin "pettävä, manipuloiva, kylmä huora". Tiedän, että tämä suhde olisi ollut syytä lopettaa ajoissa, mutta hänen kanssaan olen ollut myös onnellisimmillani. Musta tuntuu, että mies vain kerää itseensä keksittyä ja kuviteltua vihaa mua kohtaan, jotta voisi lakata rakastamasta - koska rakastaminen ei kuulemma johda mihinkään hyvään.
Antakaahan jotain kannustusta, jotain neuvoja. Ja kiltit, sekä niitä "jätä se sika" että jotain muitakin neuvoja. Tahtoisin niin kovasti saada miehen tunnustamaan, mistä tää äkillinen viha. Miten se onnistuu?
Suhde nyt on epäilemättä tuhoon tuomittu.
Olen kohta vuoden verran enemmän tai vähemmän pyörinyt saman miehen kanssa. Aluksi kyse oli lähinnä seksistä, mies osoitti sen erittäin selkeästi. Hän ei enää ikinä tekisi sitä virhettä, että rakastuisi. Pidin kuitenkin hänestä, ja pidin yhteyttä. Vähitellen alettiin pyöriä enemmän ja enemmän yhdessä, ja suhde alkoi muistuttaa oikeaa suhdetta. Viimeisen muutaman viikon aikana tämä ihan hyvin toiminut rakennelma alkoi horjua. Miekkonen kun tajusikin, että oli rakastunut minuun - pikkutyttöön, josta ei pitänyt olla mitään vaaraa. Sen jälkeen onkin paskaa alkanut sataa minun niskaani. Hän jaksaa kaivaa kaiken mahdollisen mitä "minä olen tehnyt", ja näistä asioista puolet on hänen oman mielikuvituksensa ja vainoharhaisuutensa tuotosta. Väittääpä mm. että mä olen suunnitellut tän kaiken, että olen vaan odottanut että saan tuhota sen elämän. Ja siis tilannehan on se, että itse olin suhteen alussa kokematon nuori tyttö, jolla ei koskaan ollut ollut suhteita, hän minua kymmenen vuotta vanhempi (vaikka väittikin aluksi jotain ihan muuta) ja saanut muutaman kerran siipeensä. Olen ollut aivan äärimmäisen kärsivällinen ja kiltti, katsellut vierestä kun hän flirttaa muille, ei soita kun on luvannut jne jne. Olen auttanut häntä kaikessa mahdollisessa, ollut kaikesta rehellinen, enkä ikinä voisi pettää ketään.
Nyt olen kuitenkin "pettävä, manipuloiva, kylmä huora". Tiedän, että tämä suhde olisi ollut syytä lopettaa ajoissa, mutta hänen kanssaan olen ollut myös onnellisimmillani. Musta tuntuu, että mies vain kerää itseensä keksittyä ja kuviteltua vihaa mua kohtaan, jotta voisi lakata rakastamasta - koska rakastaminen ei kuulemma johda mihinkään hyvään.
Antakaahan jotain kannustusta, jotain neuvoja. Ja kiltit, sekä niitä "jätä se sika" että jotain muitakin neuvoja. Tahtoisin niin kovasti saada miehen tunnustamaan, mistä tää äkillinen viha. Miten se onnistuu?
Suhde nyt on epäilemättä tuhoon tuomittu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jo pelkstään huorittelu osoittaa, että minkäänlaista kunnioitusta ja järjenkäyttöä ei ole olemassa!
Tämänhän olen siis toki ymmärtänyt, että huorittelua ei pidä kuunnella. Mutta mielenkiintosta on, että kuitenkin niin usein huorittelun yhteyteen liittyy jonkinlainen rakkauden ja kiintymyksen osoitus. "Miks mun pitää rakastaa sua??? Mä vihaan sua saatanan oksennus, antaisin mitä vaan et saisin sut pois mun mielestä" ja muuta yhtä herkkää.
miehelläsi täytyy olla tosi huono itsetunto ja rakkauden pelko. Ei oo tervettä puhua niinkuin miehesi sulle puhuu. Jotain tosi musertavaa on varmaan tapahtunut hänen elämässään.Aina annetaan neuvoja, että puhukaa, mutta yritä kaivaa hänestä esiin asioita jotka "oikeuttavat"hänet tuollaiseen käyttäytymiseen sua kohtaan.
tiedän siis miehestä, että hän on saanut muutaman kerran siipeensä. Ei luota naisiin ollenkaan, mikä loukkaa minua, kun koen olevani luottamuksen arvoinen. Myös hänen kotiolojensa tiedän olleen vaikeat, alkoholistivanhemmat, väkivaltaisuuttakin jne.
Itse hän ei kuitenkaan suostu myöntämään, että hänen vihansa johtuisi jostain muusta kuin "minusta".
jos hän suostuisi myöntämään että vika on jossain muualla kuin sinussa? Jaksaisitko kenties ottaa vastaan törkeyksiä paremmin, jos se olisi selitettävissä jotenkin mieluisasti?
Jos tuo oli suoraa lainausta miehen kielenkäytöstä ja ajattelutyylistä, niin on tasan oma asiasi, kuinka kauan ja syvälle lokaan annat itseäsi polkea.
Mitä ilmeisemmin hän sadismissaan antaa sinulle hyvää seksiä. Muutoihan tuollaista ei kukaan kuuntele.
Juu ei, tuollainen kohteluhan on nyt aivan järjetöntä, jota et mitenkään voi ansaita.
Laita vaikka itsellesi paperille lista suhteenne hyvistä ja huonoista puolista. Asioista jotka tuottavat sinulle onnea ja niistä jotka satuttavat sinua. Kun olet kirjannut nämä ylös, ota tarkempaan syyniin ne asiat, jotka tekevät sinut surulliseksi ja mieti voiko miehesi muuttua (pelkään pahoin, anteeksi :/).
Maailma on täynnä hyviä miehiä. Älä anna niistä yhden musertaa sinua! Voimia Sinulle!!!! Ei varmasti ole helppoa. :/
jätä. mies ei näytä olevan sinut edes itsensä kanssa taikka ei osaa arvostaa mitään. mut niinhän se on et sit sitä vasta alkaa arvostamaan ja miettimään kun kaikki on melkein tuhottu ja menetetty. jätä vähäks aikaa jos sil ei ala päässä mitään leikkaamaan unohda lopullisesti. kyl sil alkaa ihan varmaa. tai sit se on sitä perseennuoli tyyppiä joka brassailee kavereilleen naisilla jne... mut muuten on sit semmonen selkärangaton apina.
Äijä ottanut tosi pahasti siipeen aiemmin tai sitten on narsku. Ehkä molempia?
Se miten kuvasit "suhdettanne" vaikuttaa kyllä siltä että ei mies ilman ammattiapua korjaannu.
Ja herranjumala jos tuo on sinun ainoa suhde... siis siinä mielessä että hän edustaa sitä mieskuvaa sinun päässä johon heijastat muunkin maailman.... auts. Se että olet viettänyt "onnellisimmat" hetket hänen kanssaan on ehkä totta mutta vain siksi että et tiedä paremmasta. Rakasttuminen etc. on halvatun mukavaa, mutta tuohon hintaan se ei ole sen arvoista... Trust me, parempaakin on tarjolla ja sen löytäminenkään ei ole mahdotonta vaikka välillä hieman epätoivoista :-)
"Tahtoisin niin kovasti saada miehen tunnustamaan, mistä tää äkillinen viha."
Tuo on yleellisyys mihin sinulla ei ole ehkä "varaa"... Eli mies joka pitää sinua "pettävänä, manipuloivana huorana" ei katso olevan sinulle tilivelvollinen.... TOSIN sitten kun viisastut ja jätät sen, sinulle luvataan kuu taivaalta ja vähän päälle.
En ole tohtori tai maailman viisain mies, mutta käy lukemassa hieman narsismista - mielestäni tuossa miehen käytöksessä on jo paljon siihen viittaavaa:
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
Tosin ehkä pienemllä varauksella tietty... Lääkärikirjoja lukemallahan sitä on yhtäkkiä itsellä kaikki taudit.. :-)
Vaikka en ikinä haluaisi tähän alentua (ja ehkä vielä syömätön aamupala vaikuttaa tähän), mutta nuori neiti... "jätä se sika".
Jos siis sinun panos sihteeseen on: "äärimmäisen kärsivällinen ja kiltti, katsellut vierestä kun hän flirttaa muille"
Ja hänen: Olet "pettävä, manipuloiva, kylmä huora"
Niin älä turhaan jää elämää suurempia vastauksia etsimään... kyllä sitten selkeällä päällä, ajan ja etäisyyden kanssa maailma palaa järkevämmän näköiseksi.
Olen itse elänyt suhteessa miehen kanssa, joka suhteen alussa käyttäytyi aivan samalla tavalla. Itse rakastuin päätä pahkaa ja olisin tehnyt mitä vaan hänen vuokseen. Sain kuitenkin jatkuvasti kuulla, kuinka "helppo" nainen olen, kuinka hän ei arvosta minua, koska olin mennyt hänen kanssaan sänkyyn, jne. jne. Hän sai minut uskomaan, että kukaan mies ei ole aikaisemmin rakastanut minua, vaan he ovat halunneet ainoastaan seksiä. Mies sai hirveitä raivareita/mökötyskohtauksia, jos sanallakaan mainitsin entisistä suhteista.. Keiken huippu oli kun hän oli valmis jättämään minut siitä syystä, että törmäsin kaupassa sattumalta entiseen luokkakaveriini yläasteelta, eli vanhaan hyvää tuttuun.. Kuitenkin hän joka ainoassa välissä vakuutteli kuinka paljon minua rakastaa jne jne. Kyseessä oli aikuinen mies, joka suhteen alkaessa oli yli 25-vuotias..
Jotenkin aloin uskomaan, että asiat on juuri näin kun hän ne sanoi. Hän itse kuitenkin kertoi valkoisia valheita päivittäin, oli aina poissa kotoa, ei osallistunut kotitöihin jne jne. Ja minä kuitenkin jaksoin käydä hänen harrastuksissaan ja ymmärtää häntä..
Asuimme yhdessä melkein 3 vuotta, ero tuli reilu vuosi sitten, minun aloitteestani.. Ero tuli suurimmaksiosaksi siitä syystä, että "kadotin" totaalisesti itseni suhteessa, olin vain mieliksi miehelleni enkä vaatinut mitään..
Mieti mitä todella haluat, tiedän että on vaikea uskoa, että rakastamasi henkilö haluaa tahallaan satuttaa sinua. Mutta hän kuitenkin tekee sitä, ansaitset miehen, joka arvostaa sinua. Ei rakkauden vuoksi tarvitse kärsiä, sen pitäisi olla onnellinen asia.. :) Tuollainen kohtalo jättää jälkensä, omalla kohdallani se näkyy siinä, että valitsen nykyisen avokkini läsnäollessa sanani erittäin tarkaan (vaikka syytä ei todellakaan ole), yritän miellyyttää "liikaa" jne. jne. Mutta, olen yrittänyt päästä asioista yli ja eteenpäin on mentävä :)