Miksi kaksi ihmistä, jotka täydestä sydämestä toisiaan rakastivat, ajautuvat tilanteeseen, jossa kumpikaan ei enää tiedä miten tulisi olla? Meidän tarinassa olimme molemmat varattuja. Minä tein ratkaisuni ensin, lähdin huonosta suhteesta. Hän, mies, puolestaan ei lähtenyt omastaan. Puolisen vuotta jaksoin tätä ns. kakkosen roolia, sitten vain napsahti, ja päätin suhteen. Erossa oleminen ei oikein onnistunut. Syksyllä tein saman uudestaan, totesin, että kiusaan itseäni olemalla suhteessa, jossa kuitenkin olen toisarvoinen. Vaikka kuinka minulle toista väitettiin. Tämänkin jälkeen tapasimme satunnaisesti, mutta tapaamisissa oli tietty jännite. Teki mieli koskea, muttei saanut. Tuskaa.
Nyt puoli vuotta myöhemmin mies ottaa yhteyttä ja kertoo vihdoin eronneensa.
Olemme tämän "uutisen" jälkeen tavanneet pari kertaa, läheisissä, joskaan ei intiimeissä merkeissä.
Nyt tänään taas tapasimme, hänen pyynnöstään.
Ja kuinka vaikeaa oli taas pitää kädet irti hänestä, yrittää olla iloinen ja nauraa. Kun sydän huutaa kaipuuta hänen lähelleen.
Hän rakasti joskus niin paljon, ja tiedän, hänen sanomanaan, että se kytee vielä. Jotenkin tahtoisin sen herkkyyden ja onnellisuuden takaisin. Kyyneleet karkaa koko ajan poskille. Ja minähän en edes yleensä itke!
Jotain meillä jäi näkemättä, sen olisin tahtonut nähdä loppuun. Sen, olisiko meillä ollut niin hyvä yhdessä, kuin aina puhuimme.
Nyt puoli vuotta myöhemmin mies ottaa yhteyttä ja kertoo vihdoin eronneensa.
Olemme tämän "uutisen" jälkeen tavanneet pari kertaa, läheisissä, joskaan ei intiimeissä merkeissä.
Nyt tänään taas tapasimme, hänen pyynnöstään.
Ja kuinka vaikeaa oli taas pitää kädet irti hänestä, yrittää olla iloinen ja nauraa. Kun sydän huutaa kaipuuta hänen lähelleen.
Hän rakasti joskus niin paljon, ja tiedän, hänen sanomanaan, että se kytee vielä. Jotenkin tahtoisin sen herkkyyden ja onnellisuuden takaisin. Kyyneleet karkaa koko ajan poskille. Ja minähän en edes yleensä itke!
Jotain meillä jäi näkemättä, sen olisin tahtonut nähdä loppuun. Sen, olisiko meillä ollut niin hyvä yhdessä, kuin aina puhuimme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakkaus katsoo itselleen oikean hetken saapuakseen.
Järjellä ajateltuna hetki voi olla hyvinkin väärä, mutta jostain syystä rakkaus on sidonnainen hetkeen. Sen hetkiset asetelmat antavat rakkaudelle mahdollisuuden sellaisenaan. Jossakin muussa asetelmassa rakkaus ei vaivautuisi nostamaan päätään.
Rakkaus säätää.
Ihmisen asiaksi jää, tarttuuko hetkeen vai ei.
Rakkaus todellakin on kiinni siinä hetkessä ja ajassa.Paljon jäisi tuntematta ja kokematta jos vain ajattelee että kun on se oikea aika.Sitä oikeaa aikaa ei ole ,on vain tämä hetki.
Olkaa yhdessä ilman stressiä ja nauttikaa elämästä. Älkää puhuko siitä rakkaudesta koko ajan. Voi olla että jatkuva rakkauden todistelu stressaa miehiä (ainakin joitakin)Ero on aika rankka juttu, sen jälkeen voi olla niin poikki, että on vaikee kuvailla tunteita. Äläkä itke. Kyllä se siitä, toivotaan.