En sano, että tämä kuuluisi sinkut-palstalle, vaikka yksineläjä olenkin. Mulla on joku kesämasennus, enkä ole kokenut yhtään niitä tavallisia kivoja kesäfiiliksiä mitä aina ennen. Tietty olen yksin, siis todella yksin, mutta ei se ennen näin pahasti ole mättänyt. Olen osannut iloita kauniista lämpimästä säästä ja vaikka pyöräillyt rannoille tms. Kuvaavaa on, etten tänäkään helteisenä lauantaina keksi ja jaksa muuta kuin ajoittain nuuskia netistä jotain kiinnostavaa. Ongelma tahtoo olla, ettei mikään oikein enää kiinnosta. Syksyksi mulla on suuria suunnitelmia, jotka vielä keväällä vaikutti tosi hyviltä, mutta nyt ihmettelen, että olenko ollut jossain mielenhäiriössä silloin. Vai onko tämä kesämasis se mielenhäiriö? Menenkin tästä petiin.
Kaikki on ihan paskaa
epäkesä
131035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
harrastusta..
masentuvat,ja syksyllä helpottaa.
Mikään muu paitsi työnteko ei ole kiinnostanut enää muutamaan vuoteen, eikä sekään enää niin kovin.
Että semmosta. Eikä tosiaan ole ensimmäinen kesä.
olla niin kiinnostava työ? kertoisitko? (en naura, lupaan!)
Ei sitä nyt koko ajan tarvitsekaan olla menossa. Ellei tuo fiilis kestä vuodesta toiseen niin sitten se on ihan normaalia. Ei kannata stressata turhista, elämä ei tosiaan ole kummoista :)
But life is EVERYTHING! Voitko sanoa vastaan?
then you die
juttua täällä! Tuli ihan oikeasti hyvälle mielelle, kun muitakin vituttaa tämä elämä :D
minä ainakin toivon elämältä vain yhtä asiaa:
Että se olisi nopeasti ohi.
Näin olen ajatellut 17 vuotiaasta saakka, eli heti kun aikuisuus iski kasvoihin.
Lapsuus on ainut aika elämässä jolloin voi todella nauttia, mutta sen jälkeen..
Kaikki on paskaa, työ, suhteet, ihan kaikki PASKAA! Hyvää kesää vaan kaikille!
Välillä elämä on p:aa, mutta jos se on raskasta vuodesta toiseen ilman selkeää syytä, kyse on masennuksesta. Se on kansantauti ja apua on saatavilla. Lääkitys ja tapaamiset terveyskeskuspsykologin tms voi auttaa.
Elämä on tosiaan muuta kuin tositv:n realityä. Sinnikäs pärjää. Itselläni elämä alkoi maistua 3-kymppisenä, kun ymmärsin realityn ettei se elämänmies olekaan mikään prinssi, ettei tässä mihinkään rikastuta vaikka akat.koulutustakin on ja että loppujen lopuksi elämä on pienissä asioissa, ihmisten kohtaamisissa ym. Vähensin myös bilettämistä ja juomista, juon harvoin krapulaan asti. Tissuttelu, 1-3 olutta/viiniä useamman kerran viikossa on ollut parempi vaihtoehto mielialalle.
Tsemppiä.
Yhdyn edellisiin.
Lähettelen ruik-ruik-utusmeilejä myös yhdelle kaukana asuvalle tutulleni. Hänkin sanoo, että ne pelastavat päivänsä ja on tullut suorastaan riippuvaiseksi päivittäisistä valitusvirsistäni.
Että silleen, vertaistuki rulaa! ;--D
ihanaa et tääl on tälläsii ihania ihmisii. :P tuli kyl niin hyvä ja pirtee mieli kaikest valituksest.
mut oikeesti, ei tää kivaa oo olla yksin ja valittaa aina. :S :D
valitan jopa siitä että ku valitan ja marisen. argh.