kun oleminen avovaimon kanssa.
Mitäs sanotte tämmösestä?
Kotona mies vaan kattoo telkkaa, istuu koneella, ei suostu vakavista asioista juttelemaan (höpöttelee kyllä kaikeee joutavaa ja vähemmän tärkeetä), vkonloput menee harrastuksissa ja sieltä tullaan niin väsyneenä(krapulassa) ettei jaksa edes jutella ja makoilee pari päivää...
Elämä ja parisuhde on käyny aika tylsäks ja puhuminen ei auta..
Olen yrittänyt keksiä yhteistä tekemistä ja jutella ja antaa olla rauhassa mutta en enää jaksa ja seksikin on lähes loppunut..
arki sujuu ihan tavanomaisesti mutta jotain puuttuu.. läheisyys ja yhseddä oleminen...
eikö miehet tajua ettei naiselle riitä yhessä olemiseks se että mies sattuu vaan olemaan kotona sohvalla..???
Ei kai tämmönen loppuelämää voi kestää....
Mitäs sanotte tämmösestä?
Kotona mies vaan kattoo telkkaa, istuu koneella, ei suostu vakavista asioista juttelemaan (höpöttelee kyllä kaikeee joutavaa ja vähemmän tärkeetä), vkonloput menee harrastuksissa ja sieltä tullaan niin väsyneenä(krapulassa) ettei jaksa edes jutella ja makoilee pari päivää...
Elämä ja parisuhde on käyny aika tylsäks ja puhuminen ei auta..
Olen yrittänyt keksiä yhteistä tekemistä ja jutella ja antaa olla rauhassa mutta en enää jaksa ja seksikin on lähes loppunut..
arki sujuu ihan tavanomaisesti mutta jotain puuttuu.. läheisyys ja yhseddä oleminen...
eikö miehet tajua ettei naiselle riitä yhessä olemiseks se että mies sattuu vaan olemaan kotona sohvalla..???
Ei kai tämmönen loppuelämää voi kestää....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ei puhe, huuto eikä mikään enää auta, niin miksi sitten kisuaat itsesäsi? Otat suoraan vaan sen eron puheeksi ja kerrot miksi sä olet sitä hakinnut. Sanot, että jos nyt ei vähään aikaan mitään muutosta tule, niin lähdet menemään.
Ilmeisesti sinulle tuli uutena asiana tuo, että miehelle harrastukset on ja tulee aina olemaan se tärkein asia elämässä.
Yhteistä tekemistä silti pitää olla, kunhan se on todella "yhteistä", eikä vain velvollisuudesta mukana roikkumista kummaltakaan...
Sina tietoisesti ja hyvin harkiten olet hankkinut itsellesi tuollaisen seuralaisen, ja nyt valitat.
Miksi?
Lisäät vaan tuohon harrastusaddiktioon vielä työnarkomanian ja avoliittoon yhden i-kirjaimen. Kymmenen vuotta olen kuunnellut lupauksia muutoksesta ja muuta paskaa. Jätä tollanen tollo (ajoissa)! Mullakin alkaa olla omaan tilanteeseen mitta täysi, joten kohta on kaks samanlaista ukkoa sitten vapaana.
Täällä kans yks pettynyt vaimo, paitsi että vielä lisäisin miehelle harrasteeksi muutaman päivän ryyppy-rypemis-reissut (rentoutumista, muuten ei pääse työstä eroon ressupieni). Tällä pikkuvaimolla taitaa kans olla mitta täynnä...
että löytyy muitakin jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä. Meillä on melkein samanlainen tilanne mutta lisätään vielä muutto minulle vieraalle paikkakunnalla (mieheni kotiseutua) jonka johdosta minun omat "ystävät" ovat lopettaneet yhteyden pidon ihan täysin! Meillä molemmat tekee aikas paljon töitä ja siinä samalla pitäisi pyörittää kotia (kaksi lasta), parisuhdetta sekä remontoida/laajentaa taloa. En tiedä kuinka pitkään tälläistä yksinäisyyttä ihminen jaksaa?