Tätäkin palstaa selailin ja tuntui, että täällä lähinnä vatvotaan niitä avoliiton ongelmia. Ei sillä, ongelmiahan on joskus jokaisella, mutta miksi ihmeessä täällä ei niistä hyvistä ja ihanista asioista kerrota?
Nyt kaikki avioliitossa elävät huomio! Mikä teidän suhteessanne on hyvää? Mikä kumppanissanne on niin ihanaa? Siinä esimerkkinä muutama kysymys, nyt saa vapaasti ylistää suhdettaan!
Minä itse olin 17-vuotias kun tapasin nykyisen avomieheni. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Ystävystyimme ja lähdimme kahden muun kaverin kanssa mökille viettämään yhteistä iltaa. Siellä se sitten alkoi, pikku pususta kaikki lähti. :)
Tuosta on kulunut kohta kolme vuotta, ja edelleenkin ollaan yhdessä.
Kumppanissa alkoi viehättämään minua hänen ujoutensa. Eikä ulkonäkökään ollut paha, ruskeat kiharat hiukset sekä tummanruskeat silmät.
Nyt kaikki avioliitossa elävät huomio! Mikä teidän suhteessanne on hyvää? Mikä kumppanissanne on niin ihanaa? Siinä esimerkkinä muutama kysymys, nyt saa vapaasti ylistää suhdettaan!
Minä itse olin 17-vuotias kun tapasin nykyisen avomieheni. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Ystävystyimme ja lähdimme kahden muun kaverin kanssa mökille viettämään yhteistä iltaa. Siellä se sitten alkoi, pikku pususta kaikki lähti. :)
Tuosta on kulunut kohta kolme vuotta, ja edelleenkin ollaan yhdessä.
Kumppanissa alkoi viehättämään minua hänen ujoutensa. Eikä ulkonäkökään ollut paha, ruskeat kiharat hiukset sekä tummanruskeat silmät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarinoita on. Tällä palstalla yleensä vain haetaan apua ongelmiin eikä onnellisessa parisuhteessa apua kaivata (ainakaan sillä hetkellä). Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilut kuusi vuotta ja meidän suhde on aivan alusta asti ollut täydellinen. En nyt jaksa kertoa tähän mitä kaikkea hänessä rakastan, mutta älyttömän pitkä lista se on...
Minä olen maratoonin loppusuoralla ja tuo kanssajuoksija hölkkää tuossa vierellä. Alkumatkassa sitä jutteltiin mukavia ja jopa tuijotettiin toisiamme silmiinkin, oli vain varottava ja katsottava eteensä ettei kompastisi. Niitä kompurointejakin tuli aina silloin tällöin
kummallekkin, mutta kun väliaikaasemalla juotiin yhdessä taikajuomaa, niin matka jatkui sopuisasti. Nyttemmin olen ruvennut kaverissani huomaamaan rasituksen merkkejä, uurteita on tullut sinne sun tänne. Puhe vielä sujuu. Empä tuosta kaverista ole eroon päässyt tämän viidenkymmenen kilometrin jälkeen. Ai niin, maratonihan päättyy neljäänkymmeneen kahteen kilometriin Mutta kun on niin hyvä vauhti ja hyvä toveri niin jatketaan edelleen. Noita keskeyttäjiä on ollut paljon. On kuolleet matkalla tai sitten ovat muuten kompuroineet, huonokuntoiset. Muistakaa auttaa kaveria jos hän väsyy. Saatte siitä hyvän mielen ja uuden vauhdin kisaan.
suloinen kirjoitus! Tuli hyvä mieli kun luin eli kiitos siitä!!
Loistava keskustelun alku, että tähän on pakko vastata! Ja tuo maraton vastaus oli kyllä upea..!
Rakastan miehessäni kaikkea.
Hän on herkkä, tunteellinen.. Voin kertoa huoleni hänelle ja hän kuuntelee. Tukee ja ymmärtää.
Naurua meidänkin perheessä riittää, ja oikein olan takaa! Välillä painitaan ihan tosissaan, huumorimielessä tosin. Hän on komea, ja voimakas. Hän tekee hyvää ruokaa, ja leipominenkin onnistuu. Hän on luotettava, eikä petä. Hän on urheilullinen, ja rakastaa itseään, mutta ei ole itserakas. Hän on loistava rakastaja.. Hän tykkää olla lähellä, ja läheisyydestä. Kosketuksista.
Joka kerta kun katson häneen, tunnen suunnatonta rakkautta ja intohimoa. Nautin hänen katselemisestaan, ja voisinkin tuijottaa häntä vaikka tuntitolkulla. =)Hän rakastaa lapsiamme, ja tekee heidän eteen parhaansa.
Lyhyesti sanottuna, tämä kaveri on unelmieni mies. Hänestä löytyvät kaikki piirteet, mitä kirjoittaisin listaan elämäni miehestä. Olen hulluna tähän ihmiseen.. Ajatuskin hänestä saa sydämen pamppailemaan vailla rytmiä..!!
Alkutaipaleellahan mekin vasta ollaan. Uusioperhe, yhdessä oltu reilu vuosi. Mutta tämän maratonin haluan viedä loppuun asti tällä kokoonpanolla =D