Anoppini on jo 70 eli aika vanha siis. Appiukko eli hänen miehensä kuoli 3v sitten. Anoppi ja Appi eivät koskaan ole olleet kauhean kiinnostuneita asioistamme, lapsistamme tai oikeastaan Appi oli, kyseli aina lasten kouluista, harrastuksista jne. Nyt kun appi kuoli olemme vieraantuneet anopista, ei soittele lapsille jne. Vaimolleni soittelee päivittäin. Lisäksi hän heti vuoden päästä alkoi seurustella ja asua toisen miehen kanssa, nyt jo toinen mies. Tämä ärsyttää tosi paljon koska hän ainoastaan haluaa olla tämän miehen kanssa.
Olenko ilkeä koska minua harmittaa että hän ei ole kiinnostunut lapsistamme, toisaalta hyvä että anoppi ei puutu asioihin mutta...
Olenko ilkeä koska minua harmittaa että hän ei ole kiinnostunut lapsistamme, toisaalta hyvä että anoppi ei puutu asioihin mutta...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensin ajattelin, että onko tämä provo. Oli tai ei, vastaan, kun kysytään.
Iäkäs anoppisi soittelee vaimollesi päivittäin?
Heh-heh, minusta TUO osoittaa kiitettävää kiinnostusta. Kymppi plussa vanhukselle. Että jaksaa päivittäin soittaa nuorille ihmisille, vaikka olis kivempaakin vanhustekemistä.
Hänen vanhuksen mies kuoli kolme vuotta sitten. Vuoden päästä alkoi seurustella toisen vanhuksen kanssa.
-SO what sitten? Hö?
Sinäkö vapisevalle vanhukselle pitäisit seuraa? -Kiikkustuolissa?
Pitäiskö vanhuksen ottaa 10 hylättyä kissaa seurakseen vainajansa tilalle?
Pitäiskö vaivaisen vanhuksen (70 vuotta!) haudata itsensä kernaimmin, ettei vahingossa ärsytä SINUA?
Voisit kai mummovanhukselle osoittaa reilusti sen mitä toivot, ja antaa edes kunnon rautalapio 70-vuotislahjaksi? Tai joululahjaksi, mutta maa on silloin jäässä kyllä.
Ota huomioon se.
Pitäisikö vanhan mummon soittaa teille 10 kertaa päivässä? Näin:
" Mitä kuuluu, mitä kuuluu, ai kivaa kuuluu, no hyvä sitten? Hei mitä kuuluu lapsille, meneekö niillä koulussa hyvin? Ai menee, kivat sitten teille. Miten meni harrastuksissa? Ai hienosti, kivat teille kaikille."
Soitteleeko teidän lapset sille ikäihmiselle, että mitä hälle vanhalle mummolle kuuluu?
-Eipä taida.
Katso, fiksut koululaiset osaa soitella kavereilleen jopa, pitää tekstariyhteyttäkin jopa. Jopa vanhalle mummulle, JOS haluavat.
Mutta eivät kai halua.
Mutta sinä paasaat, että kun iäkäs mummo ei soita teille kuin kerta päivässä ja lapsille ei olleskaan. Yhyy!
Jos ei lapsia kiinnosta vanha mummo, eikä iäkästä mummoa lapset, niin hei, anna olla molempien omissa oloissaan.
Paljonko nykyisin varhaisteinilapsia jotkut vanhat kääkät jaksaa innostaa? Ja päinvastoin.
Minusta sinä et pelkästään ole ilkeä, vaan myös itsekäs. Vanha anoppisi EI ole tilivelvollinen sinulle eikä sen ihmeemmin ole vastuussa TEIDÄN lapsistannekaan.
Ettäs mieti nyt sen vanhan ihmisen kannaltakin! Kaikki ei tosiaan kierry sinun nuoren ihmisen navan ympärillä.
Minua puolestaan näissä keskusteluissa vaivaa se, että yhtenään oletetaan 70-vuotiaan naisen olevan vapiseva vanhus, jolla on toinen jalka sairaalan sängyssä, toinen haudassa.
Elämme täyttä elämää. Usein vielä huolista vapaatakin, varsinkin me terveet.
Hetken kuluttua viihde-elämän johtava kaarti on yli 70-vuotiaita, Katri Helenakin muutamaa vuotta vailla, Paula Koivuniemi on kansaneläkeikäinen. So What? Ja Aira Samulin on yli kahdeksankymppinen.
Minun tätini täyttää ylihuomenna 95 ja edelleen toimii friilansserina sanomalehdessä (kolumneja ja pakinoita).
Mikä ihme teitä NUORIA oikein vaivaa! Eläkää vahvasti ja antakaa muittenkin elää!
´heh, samaa mieltä olen kanssasi hyvää Maria 70. Lukaisepa tekstini uudelleen ja pidä hauskaa!
No yleensä lapset pelkäävät sitä, että kun leskeksi jäänyt alkaa seurustelemaan, että se vaikuttaa heidän mahdollisiin perintöosuuksiinsa jotenkin. Vallankin, jos uusi kumppani sattuu olemaan nuorempi. Pelätään, että mummon tai papan rahat menevät matkusteluun ja hauskan elämän viettoon. Ja lapsille ei jää mitään jaettavaa.
Oma anoppini on "seurustellut" jo yli 10 –vuotta. Täysin salaa lapsiltaan/lapsenlapsiltaan. Vanhukset asuvat eri paikkakunnilla, mutta ovat puhelimitse yhteydessä joka ainoa ilta. Yhteisillä ”kuntoutus” reissuilla ja ulkomailla käydään. Omasta mielestäni tämä seurustelukumppani on antanut tavallaan "turvan" ja sisältöä anoppini elämään. He viihtyvät erittäin hyvin yhdessä ja se on pääasia, että heillä molemmilla on mukavaa. He molemmat ovat jo reippaasti yli 80 –vuotiaita.
Minunkin isäni (leski) on seurustellut lähes kymmenen vuotta.
Uuden tyttöystävänsä hän löysi puoli vuotta äitini kuoleman jälkeen.
Eipä ole tullut mieleen, etteikö hän saisi seurustella, vaan minusta on kivaa että hänellä on ihminen jolle saa soitella.
Tyttöfrendinsä soittaa joka ilta ja tavallaan huolehtii, että papparamme on hengissä.
Minäkään en kyttää isäni perintöjä. Hän saa elää niinkuin tahtoo.
En oleta, että hänen täytyisi olla hirveen kiinnostunut lapsistamme. Hällä on oma elämänsä ja se on hyvä.
Toisinaan palstoilla tokaistaan vanhemmille: Hanki oma elämä ja jätä meidät rauhaan.
No kun sellaisen 70-vuotias leski hankkii, niin voivotellaan, ettei hän soita lapsenlapsille.
Kysymys kuuluu, miksi lapsenlapset eivät soita isoäidille?
Vastaus on yksinkertaisesti se, että heillä lienee ikäeroa yli puoli vuosisataa. Ei puhumista paljon ole, kun kumpikaan ryhmä ei toisen harrastuksista tai elämästä mitään tiedä.
Eihän sen tarvitse kuitenkaan merkitä sitä, että välit ovat kylmenemässä. Jos suhteita on ylläpidetty lasten pieninä ollessa, niin vanhasta muistista on hauskaa tavata joskus. Mutta ei jokapäiväistä yhteydenpitoa tarvita. Oudolta jopa tuntuu, että tyttären kanssa päivittäin puhuu.
Mistä?
No ainakin ovat asiat selvillä molemmissa perheissä. Ei omia asioita voi salata, jos joka päivä keskustelee saman henkilön kanssa.
Minusta anopillasi päin vastoin on mitä parhaimmat suhteet perheeseesi. Ole iloinen, että hänellä on miesystävä, jolta hän saatta saada apua ruohonleikkuuseen ja sähkölampun vaihtoon. Ei tarvitse sinun juosta huoltomiehenä jatkuvasti.
Edelliselle sanoisin: Miten niin isoäideillä ja lapsenlapsilla ei ole yhteistä puhuttavaa? Kyllä meillä vain. Viimeksi puhuin 16-vuotiaan pojanpojan kanssa seurustelusta, vertailtiin entisajan ja nykyajan seurustelua. Sitten pelattiin yhtä tietokonepeliä; sen jälkeen katsottiin yhdessä Tarantinon elokuva.
Samanikäisen tytön kanssa käytiin yhdessä shoppailemassa. Tarkoitus on tehdä lähiaikoina yhdessä matka.
Kerran me huomasimme yhden lapsenlapseni kanssa kuuluvamme samaan roolipeliyhteisöön - siis virtuaalissa.
Että yhteistä löytyy. Mutta kaikki antavat hienosti myös reviiriä jokaiselle.
On kuitenkin myös niitä, joilla ei ole yhteisiä asioita, mutta edelleen olen sitä mieltä, että ei se erota ihmisiä toisistaan.
Ajatellaanpa jotain serkkua tai vanhaa koulukaveria. Tuskin joka päivä jutellaan, mutta onpa ihanaa joskus tavata. On kertomista, on yhdessäolon tunnetta.
Kyllä rakkaus lapsenlapsien ja isovanhempien välillä säilyy kautta elämän. - Ei se ole puheluista riippuvainen.
Vaan kaikkipa ihmiset eivätkä perheet ole samasta muotista!
Alkuper. viestin perheen isä siinä odotti vanhan muorin yhteydenottoa passiivisena kuin talviuntaan viettävä nalle.
Muori oli kuitenkin soittanut tälle perheen äidille PÄIVITTÄIN.
Eikä se isän mielestä riittänyt, vaan mummelin olisi ollut vielä soiteltava kai joka lapselle erikseen ja ehkä vielä isällekin. Kai ne lapsetkin vois soittaa?
Ja ei kaikkien lapset OLE kiinnostuneita vanhoista ihmisistä. Ollaan yksilöllisiä. Kaikki eivät OSAA seurustella vanhojen kanssa ja päinvastoin.
No, johan siinä kertyy mummille aika puhelinlaskut.
Tuli vain mieleen, että eikö se isä olisi voinut hypätä autoonsa ja hakea omatoimisesti ja aloitteellisesti mummon kylään.
Mummon poikaystävät ärsyttivät jotenkin perheen isää.
Isä olisi ehkä halunnut tehdä mummosta jonkinasteisen kamaripiian perheeseensä? ´
Vaan ei toi isä vastaa, mitä mieltä on ollut vastauksista.
Siis soittaako sinun vanhempasi joka päivä lapsillesi? Minä rakastan lapsenlapsiani yli kaiken, mutta en todella soita koko perheelle edes joka päivä. Lapsillani on hyvä olo, että olen löytänyt uuden elämän leskeksi jäätyäni. Eivät todella oleta minun antautuvan vain heille ja lapsenlapsilleni. Mieti hetken, eiköhän vanhan ihmisen onnellisuus ole todella ihanaa ja sinä luot omien lapsiesi onnellisuuden.