Niin se pääsi Osmo perille Nizzaan ja kerkisi huomiseen lentoon kotiin.
http://blogit.hs.fi/soininvaara/
http://blogit.hs.fi/soininvaara/
Kova kundi
en pystyisi
111363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
reissua Soininvaaran ulkoisesta habituksesta moni ehkä uskoisi. Pyöräily on kuitenkin siitä mukava laji, että sen avulla pitempikin rauhallinen fyysinen reissailu onnistuu melkein keneltä vain.
Osmohan pelasi tuossa eräänlaista fillari-golf:ia luottokortteineen ja communicator:eineen, jossa väylät ovat asfalttitietä ja green:it lippuineen hotelleja.
Joten rohkeasti suunnittelemaan vain jos mieli tuollaiselle reissulle tekee, jo vuoden säännöllisellä peruskuntoharjoittelulla tuollaisen pitäisi olla pahasti löystyneelle sohvaperunallekin mahdollista, kunhan on muuten terve.
Välttämättä ei heti kannata polkaista välimeren rannalle, sillä onhan ekologisestikin paljon arvokkaampaa, jos jaksaa polkea takaisiin kotiinsa ilman lentoyhtiön apua.
Mikähän pointti tuossakin kommentissa piili? Kateus, iso maha, alemmuuden tunne vai mikä?
Minä ainakin nostan hattua oli sitten luottokortit sun muut. Mahdollisuus siihen on kaikilla.
Tässä reissussa ei varmaan ollut tarkoitus maastopyörällä ajella pitkin ojan pohjia.
En tiedä oletko alkuperäinen kysyjä, hän kuitenkin mainitsi ettei pystyisi moiseen.
Mielestäni asiallisesti ja totuudenmukaisesti vastasin, että polkupyörällä, luottokorteilla, etc apuvälineillä tuollaisiin suorituksiin pystyy lähes kuka tahansa, kunhan pikkuisen viitsii peruskuntoa hakee ja suosittelinhan jopa kokeilemaan.
Kysymyshän on enempi muunlaisista elämyksistä, kuin fyysisten rajojen hakemisista.
Jos tarkoituksesi on harrastaa täällä ex-vihreiden tai muiden henkilöpalvontaa, muistuttaisin tällä palstalla kuitenkin puhuttavan pääasiassa pyöräilystä.
Enpä ikipäivinä ole Soininvaara tavannut, en myöskään ole tietoisesti ollut hänen aatekaveriensa kanssa tekemisissä. En koskaan ole heitä äänestänyt. Ai sorry, kerran Hautalaa EU-mepiksi.
Ei kuitenkaan monelta onnistuisi moinen asvalttitaival alas Nizzaan tässä ajassa.
Hirmut erikseen.
Mitenkään suoritusta väheksymättä, mutta Umpikappa on aivan oikeassa. Hiukan liikuntaa ja paljon tahtoa, niin useimmat tuon ajavat. Superhessut ajelevat tällaisia:
http://www.cyclos-cyclotes.org/pbp/index_ang.html
Pyörä esiin vain ja ajelemaan. Yllätykseksi syksyllä selviää jo 100km päivämatkasta. Sitten kaivataan vain ensi kesäksi paljon tahtoa ja hiukan liikuntaa talvikaudella.
Jep, lastatulla pyörällä pitäisi mennä keskimäärin satanen päivässä, tyhjällä kilpapyörällä hotellimajoituksin 200 km päivämatkat ei pitäisi olla ongelma "intohimoiselle" pyöräilijälle, jollaiseksi Ode itseään tituleeraa (mm. muutama vuosi takaperin muun ranskalainen 70v. ukko pyyhkäisi Brest-Vladivostok -välin keskimäärin 200 km päivävauhdilla tyhjän kilpapyörän avulla).
Soininvaaran ajo on hupaisa ja osoittaa, että monenlaisin välinein onnistuu pyörävaellus, mutta edelleen jäämme hämmästelemään mitä Odelle merkitsee intohimo...
ja varmasti upea kokemus kokonaisuudessaan. Kyllähän saisi normaali sohvaperuna, joka ei ole koskenut pyörään about 20 vuoteen, tehdä melko yltiöpäisen suorituksen, mikäli kesän harjoittelulla tossa ajassa vetäis. Meneehän se varmaan yksi tai kaksi päivää satasen etappeja hyvässä säässä tasamailla, mutta noissa olosuhteissa ja kuukauden päivät perätysten niin epäillä sopii. Onnittelut Osmolle!
Useimmat eivät tee tuollaista reissua ikinä ja ne jotka tekevät tuolaisen, niin tekevät sen kerran. Kun vanhana keinutuolissa muistelee reissua, niin jos ei reissusta jäänyt muuta mieleen kuin pyörä- ja maantietä, niin saattaa harmittaa. Matkalla on luultavasti paljon nähtävää, joten aikaa kannattaa kuluttaa muuhunkin kuin polkemiseen.
Hiukan olen kateellinen Soininvaaran pyöräretkestä. Olen itse useikin haaveilut jostain tuommoisesta, mutta haaveeksi on jäänyt. Omat nykäisyni ovat olleet jossain 50-60 km välillä, ja vaan pari kolme kertaa viikossa. Aivan hyvin olisin voinut tehdä pitkiäkin retkiä, nostaa kuntoa, mutta se laiskuus ja saamattomuus.
Soininvaaralla on ollut mukavasti aikaa ihailla maisemia ja näpsäistä kuvia. Kirjoittaa päivittäin pieni juttu ja lähettää se Suomeen. Mitä se, vaikka on luottokortti mukana ja mahdollisuus yöpyä hotellissa, käyttää sponsoroitua kommukkaa (vai oliko oma). Mukavaa on ollut blogin lukijoilla ja varmaan itse pyöräturistillakin.
Minusta kova juttu kaikenkaikkiaan. Yli 100 km keskimäärin per päivä. Sitten se aika pyykin pesuun ja "konttorihommiin". Matka tuli tehtyä ja ei miteenkään hampaat irvessä vaan nauttien maisemista ja mietiskelystä. Ne on toiset ne, jotka kirjaavat jokaisen polkaisun ja jokaisen kilometrin omiin muistioihinsa. Tuhlaavat näin kauniin maailman jatkuvaan hikeen ja ähellykseen. Aina vaan uusi ennätys mielessä.
Jos 50-60km menee yhteenmenoon, niin 100km päivässä ei tunnu missään. Hiljakseen ajelee ja pitää taukoja jo ennenkuin niitä kaipaa. Koko päivämatkaa ei kannata edes yrittää ajaa putkeen, vaan pieniä etappeja välillä pysähdellen kahville, jäätelölle, nähtävyydelle tai ihan muuten vaan.
Ei ensimmäisenä kannata Euroopan halki ajaa. Ehkä ensimmäisenä päiväreissu tai yhden yön reissu jonnekin lähistölle, niin tietää mitä se on ja mitä tarvitsee mukana. Suomesta löytyy viikon tai kahden reissuille mukavia paikkoja: Saimaa, Ahvenanmaa ja Turun saaristo, Päijänne, Lappi jne.
Ensimmäinen pidempi reissu on "pelottava" ja vaatii suunnittelua, mutta seuraavat ovat melkein yhtä helppoja kuin automatka mummolaan. Ei pyörämatkailu niin hankalaa ole, mutta jostain pitää saada vain se alkukipinä ja tehdä se "pelottava" ensimmäinen reissu. Minulla se oli tämän reissun seuraaminen:
http://koti.welho.com/elampen/fillari.html
Mukavia luettavia nämä seikkailut. Todella itsestähän se vaan on kiinni. Aikoja olen haaveillut pyöräretkestä Utsjoki-Sipoo, ja vielä tähän suuntaan, koska valheellisesti tuntuu, että siten on enempi alamäkiä.
Tämä haave on ollut vuosia, ja nyt on tullut tunne, että tekemättä jää.