"Poikaystäväni on oikea unelmamies!"
"Kumppanissa ei ole mitään vikaa."
"Olen kyllä onnellinen."
"Meillä on kaikki hyvin."
Mutta se JOKIN puuttuu. Kertokaa nyt tyhmälle, mitä se on se jokin, mitä etsitte? Monet tuntuvat olevan valmiita heittämään hyvän puolison, onnellisen parisuhteen ja vuosien yhdessäolon roskakoriin sen jonkin vuoksi. Mikä on niin hienoa?
Vai olisiko ehkä pienen itseanalyysin aika...?
"Kumppanissa ei ole mitään vikaa."
"Olen kyllä onnellinen."
"Meillä on kaikki hyvin."
Mutta se JOKIN puuttuu. Kertokaa nyt tyhmälle, mitä se on se jokin, mitä etsitte? Monet tuntuvat olevan valmiita heittämään hyvän puolison, onnellisen parisuhteen ja vuosien yhdessäolon roskakoriin sen jonkin vuoksi. Mikä on niin hienoa?
Vai olisiko ehkä pienen itseanalyysin aika...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
liittyy juuri niihin ihastumisen, intohimon ja uutuuden tunteisiin.
Uuden ihastuksen kanssa on "kivaa" syödä vaikka paskaa ja tämä johtuu siitä, että se tekeminen ei ole se pääasia, vaan kaikki on "sen jonkin" kanssa niin uutta ja ihanaa, erilaista.
Vastasit jo itse:
"Vai olisiko ehkä pienen itseanalyysin aika...?"
Kyllä mielestäni on itseanalyysin paikka ja kannattaa tutkia omaa päätä sisältä ihan perusteellisesti, esittää itselleen elämän merkityksellisiä kysymyksiä ja samalla etsiä niihin vastaus.
Ei "se jokin" mihinkään katoa parisuhteessakaan, se ei vaan välttämättä näy joka hetki kuoriessa perunoita tai pestessä pyykkiä.
"Se jokin" on parisuhteen arkeen kätketty aarre, se pitää osata löytää aina uudelleen ja uudelleen. Se ei ole itsestään selvyys, vaan kultalusikka, jota pitää päivittäin kiillottaa, jotta se kiilto pysyy.
Älä odota, että toinen alkaa kiillottamaan sitä ja tarjoilee sinulle kaiken sillä kultalusikalla, vaan kiillota sitä itse ja syötä suhdettasi sillä lusikalla.
Tahtoa ja työtä se parisuhteessa eläminen on, mutta se työ kyllä palkitsee. Taito ei ole löytää sitä jotain, vaan taito on pitää "se jokin".
Kyllä "se jokin" pysyy joissain suhteissa, sellaisetkin suhteet saattavat loppua joissa on "se jokin" jos ei ole ongelman ratkaisu kykyä ja molemmin puolista kunnioitusta. Pariuhde on niin paljon muutakin kuin "se jokin". Täytyy olla toimiva kommunikointi ja puheyhteys, seksielämää sekä tietysti se tunne, että on rakastunut. Vaikka mies tai nainen olisi kuinka kunnollinen ja sopiva kumppaniksi, mutta kipinä puuttuu saattaa suhe tuntua "arkiselta" ja sellaista on vaikea kestää. Ennemmin kestää kumppania, jossa on virheitä jos siinä vain on "se jokin", liekki, valo, yhteenkuuluvuuden tunne jne.
on se sielujen yhteys. Moni varmaan luulee, että se jokin olisi jotain seksiin liittyvää tai muuta fyysistä, mutta kyllä se jokin on enemmänkin sitä henkistä yhteenkuuluvuutta. Se henkinen side on se luottamuksen lähde kahden ihmisen välillä eli suurin yksittäinen tekijä joka pitää suhteen kasassa.
suhteessa saa yrittämään parastaan.Se jokin toisessa, yhteydessä toiseen, saa minusta paremman puoleni esiin.Suurtenkin vaikeuksien edessä, jos edelleen löydetään se yhteys toiseen, voi suhde vain parantua vuosi vuodelta.Se jokin on usein se jokin, jota ei voi selittää.Sitä vain on tai ei ole.
Olen Suminagashin kanssa samaa mieltä.
Uskallan väittää että noista naisten hienoista sanoista huolimatta... kysymys on siitä että jos toisen ulkonäkö miellyttää, luonne miellyttää, SE avaa mahdollisuuden "siihen johonkin" ja mielestäni se on arjessa ja muussa. En usko höpinöihin ikuisesta suuresta intohimon ja rakastumisen liekistä joka on aina yhtä korkelentoinen. Uskon ehkä jonkinlaiseen pitämiseen tai rakkauteen. Vain harvoin se voisi olla ilotulitusta jatkuvasti, mutta se alkaisi jo ahdistaa(?)
Joillekin voi käydä niin että se ei ole ensin molemminpuolista, ja siitä joko tulee tai ei tule molemminpuolista. Sitten on niitä joilla yhtä aikaa...
Turhaa höpinää nuo rakastumiset pidemmänpäälle, koska jokainen huomaa että se toinenkin on vaan heikko ihminen, joskus niin kakaramainenkin, ne heikot puolet. :) Rakkaus on sokea, mutta ei niin sokea. Ja hyviä puolia arvostaa.
se jokin liittyy siihen, mitä traumoja ja kokemuksia sinulla on syntynyt lapsuudessa suhteessa äitiin ja/tai isään, kun kohtaat samoja piirteitä ihmisessä johon tutustut, niin rakastut koska "se jokin" on vaan niin vahvasti läsnä. eli se jokin on menneisyyden haamut, jotka saavat sinut käymään niitä asioita uudelleen ja uudelleen partnerin kanssa läpi, ja hän ruokkii nimenomaan tätä sinun neuroosiasi.
sellainen tuntuu oikealta ihmiseltä ja niin tutulta, wonder why.. se tuttuus on se avainsana. jos tunnet olevasi jonkun kanssa kuin kotonaan, niin luultavasti alku onkin oikein hekumaa mutta annas olla kun aika koettelee suhdettasi niin jossain vaiheessa alat moittia häntä siitä että hän kohtelee sinua samoin kuin se vanhempi kenen kanssa olet ollut ristiriidassa eniten.
eli se jokin on mahdolisuutta kasvaa ihmisenä loppuun asti. se ei ole huono asia vaan hyvä, kaikessa raadollisuudessaankin. mikäli et kuuntele sydämesi ääntä ja etsi sitä jotakin, voit elää ihan tyytyväisen elämän, mutta sinulta puuttuu kasvualusta siksi ihmiseksi, jollaiseksi sinun pitäisi kasvaa.