Minä varattu nainen menin ja ihastuin. Taisi olla molemminpuoleista, mutta koska olen naimisissa, ei siitä voinut tulla mitään.
Nyt miehellä uusi suhde, ja mulla paha mieli. Tiesin että meidän juttu (joka ei koskaan kunnolla alkanutkaan) ei pääty hyvin. Ja mikä pahinta en voi edes surra "julkisesti" ja näyttää myrtynyttä naamaa, vaan pitää näytellä että kaikki on hyvin ja ahdistua itsekseen..
Niille tunteille en vaan voinut mitään vaikka yritin estää.. Kipeetä tekee katsoa hänen onneaan vaikka kaikkea hyvää hälle toivonkin!
Nyt miehellä uusi suhde, ja mulla paha mieli. Tiesin että meidän juttu (joka ei koskaan kunnolla alkanutkaan) ei pääty hyvin. Ja mikä pahinta en voi edes surra "julkisesti" ja näyttää myrtynyttä naamaa, vaan pitää näytellä että kaikki on hyvin ja ahdistua itsekseen..
Niille tunteille en vaan voinut mitään vaikka yritin estää.. Kipeetä tekee katsoa hänen onneaan vaikka kaikkea hyvää hälle toivonkin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi et tehnyt asioiden eteen mitään?
Jos oma aviosuhteesi on niin hyvä ettei siitä kannattanut lähteä tämän ihastuksesi vuoksi, niin mitä sitten turhia märehdit hänen peräänsä?
Ja jos taas ihastuksesi on kerran noin vahvaa että mietit kenties vielä 5 vuoden päästäkin mitä tuli päästettyä käsistä ja liittosi kärsii sen vuoksi, niin mikset toiminut ajoissa?
Tee asia itsellesi selväksi, naurettavaa ruikutusta.
Oli vaan niin huono olo niin pakko purkautua, kirjottaminen helpottanee vaikka ruikutusta onkin.
Yhtälö sinänsä oli mahdoton.
Mukana oli kritiikkiä, mutta myös aito halu saada vastaus..?
Nimittäin itse olen ollut se osapuoli, johon varattu mies oli hirvittävän ihastunut. Tunne oli molemminpuolinen ja homma kaatui omaan mahdottomuuteensa, kun mies ei saanut tehdyksi ratkaisua. Ei tiennyt mitä haluaa ja minä väsyin siihen ja hankin oman elämäni, siis aloitin seurustelun toisen miehen kanssa.
Nyt sitten kun itse olen varattu, niin heille on ero tullut, koska ei kuulema voikaan unohtaa minua ja sitä mitä olisi voinut olla, jos hän olisi uskaltanut tehdä ratkaisun aikaisemmin..Haikailee yhä edelleen perääni monen vuoden jälkeen, ja näen hänestä, että kärsii. Mutta nyt olen itse naimisissa jo...mahdoton juttu.
Taidan olla samanlainen tuuliviiri kun sun varattu miehesi. Nää tunnejutut on joskus hankalia. Ja lapset kun on kuvioissa mukana niin se ei kuviota helpota.
Ja kun toisen tunteista ei voi olla täysin varma, niin ehkä en uskalla pelata upporikasta ja rutiköyhää. Jotenkin vaan tykkään siitä toisesta. Paskahousu mikä paskahousu.
Jos sit seuraavassa elämässä..
Täälläpä varattu mies joka meni jo vuosia sitten ihastumaan varattuun naiseen. Kuten myös mahdoton tilanne, vaikka itse olisinkin valmis lähtemään nykyisestä suhteesta, niin hän ei ole. Näemme aina silloin tällöin ja tuntuu jälkeenpäin aina todella pahalta kun tietää ettei toista saa, kun yhteiset hetket ovat kuitenkin aivan ihania. Oman suhteen lisäksi teen itsekin sisäisesti kuolemaa ja sitten muka pitäisi pystyä vielä näyttämään positiivista naamaa....Kukaan muu ei vaan tunnu enää miltään.