Viime viikon olimme kuin paita ja peppu. Näimme joka päivä mieheni kiireellisestä työstä huolimatta. Viikonloppuna siskoni oli käymässä ja emme ehtineet nähdä. Eilen sitten näimme ja riitelimme rankasti. Olin hänen luonaan. Hän teki töitä ja sitten ilmoitti että menee kavereiden kanssa ulos. Minä kun luulin, että olisimme yhdessä illan.
Yöllä soitti ja ilmoitti, että on päässyt kotiin ja toivotti hyvät yöt. Tänään olen koko päivän miettinyt suhdettamme ja lähetin viestin että voisimmeko nähdä illalla ja puhua asioista. Sillä minun mieltäni vaivaa tämä riita. Riita on ollutta ja mennyttä, enkä siitä haluaisi puhua vaan ihan yleisesti keskustella suhteestamme.
Nyt soitin miehelleni ja hän oli tietysti töissä. Hän oli koko puhelun erittäin kylmä ja etäinen. Kysyin, että mitä mieltä hän on, että jos näkisimme illalla ja hän ilmoitti ettei usko sen olevan mahdollista. Nähdään varmaan perjantaina, hän sanoi. Perjantaina! Hän on kuulemma kiireinen tämän viikon eikä ehdi. Tähän asti työkiireet eivät ole olleet esteenä näkemisellemme. Olemme nähneet edes illalla myöhään ja nukkuneet yhdessä.
Nyt hän sanoo, että jos hänellä on aikaa nähdä ennen perjantaita niin nähdään. Minua tämä vaivaa todella. Lisänä tähän on, että kävin leikkauksessa vähän aikaa sitten, jonka vuoksi emme voi harrastaa seksiä kuukauteen. Tuntuu ettei hän halua nähdä koska seksiä ei ole tiedossa.
En ymmärrä mitä tässä on tapahtunut. Hän on mies, joka inhoaa riitelyä ja haluaa, että elämä on helppoa ja vaivatonta. Ymmärrän sen kyllä, enkä minäkään halua riidellä, mutta eikö normaaliin parisuhteeseen kuulu riidat aina silloin tällöin. Riitelemme loppujen lopuksi erittäin vähän.
Mies sanoi, että soitellaan illalla ja nyt siis odottelen sinne, pelkona ettei hän edes vastaa puhelimeen. Mitä sanon hänelle, etten pahenna tilannetta? Mikä häntä vaivaa? Miksi hän käyttäytyy nyt yhtäkkiä näin? Olo on todella huono ja en ymmärrä mistä on kyse. Tuntuu pahalta, aikaa on aina ennen löytynyt.
Arvostan aitoja mielipiteitänne. Vittuilua en enää tähän olotilaan kaipaa. Kiitos.
Tiitu
Yöllä soitti ja ilmoitti, että on päässyt kotiin ja toivotti hyvät yöt. Tänään olen koko päivän miettinyt suhdettamme ja lähetin viestin että voisimmeko nähdä illalla ja puhua asioista. Sillä minun mieltäni vaivaa tämä riita. Riita on ollutta ja mennyttä, enkä siitä haluaisi puhua vaan ihan yleisesti keskustella suhteestamme.
Nyt soitin miehelleni ja hän oli tietysti töissä. Hän oli koko puhelun erittäin kylmä ja etäinen. Kysyin, että mitä mieltä hän on, että jos näkisimme illalla ja hän ilmoitti ettei usko sen olevan mahdollista. Nähdään varmaan perjantaina, hän sanoi. Perjantaina! Hän on kuulemma kiireinen tämän viikon eikä ehdi. Tähän asti työkiireet eivät ole olleet esteenä näkemisellemme. Olemme nähneet edes illalla myöhään ja nukkuneet yhdessä.
Nyt hän sanoo, että jos hänellä on aikaa nähdä ennen perjantaita niin nähdään. Minua tämä vaivaa todella. Lisänä tähän on, että kävin leikkauksessa vähän aikaa sitten, jonka vuoksi emme voi harrastaa seksiä kuukauteen. Tuntuu ettei hän halua nähdä koska seksiä ei ole tiedossa.
En ymmärrä mitä tässä on tapahtunut. Hän on mies, joka inhoaa riitelyä ja haluaa, että elämä on helppoa ja vaivatonta. Ymmärrän sen kyllä, enkä minäkään halua riidellä, mutta eikö normaaliin parisuhteeseen kuulu riidat aina silloin tällöin. Riitelemme loppujen lopuksi erittäin vähän.
Mies sanoi, että soitellaan illalla ja nyt siis odottelen sinne, pelkona ettei hän edes vastaa puhelimeen. Mitä sanon hänelle, etten pahenna tilannetta? Mikä häntä vaivaa? Miksi hän käyttäytyy nyt yhtäkkiä näin? Olo on todella huono ja en ymmärrä mistä on kyse. Tuntuu pahalta, aikaa on aina ennen löytynyt.
Arvostan aitoja mielipiteitänne. Vittuilua en enää tähän olotilaan kaipaa. Kiitos.
Tiitu
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletteko kauan tunteneet?
Näen itseäni sinun miehessäsi.
Kun tapasin mieheni, olin juuri eronnut edellisestä poikaystävästäni. Olin hulluna tähän uuteen mieheen ja missään vaiheessa en ajatellut ettenkö haluaisi tutustua häneen paremmin.
Suhde rupesi siinä vaiheessa tökkimään kun meidän halut menivät aivan ristiin. Itse halusin omaakin aikaa, nähdä ystäviä, työ vei oman aikansa... halusin edetä hitaasti, pitää hauskaa yhdessä ja tutustua toiseen. Mies taas halusi nähdä joka päivä,halusi keskustella meistä, mikä minusta oli aivan liian aikaista.
Lopulta minua rupesi ahdistamaan niin paljon että jätin hänet.
4 kuukautta olimme erossa, emme tapailleet edes toisiamme. Nyt olemme jo jonkin aikaa seurustelleet, ja molempien halutkin menevät yhteen:) Siinä elämänvaiheessa en vain pystynyt etenemään niin nopeasti.
Voisiko olla että miehelle on iskenyt sama ahdistus? Sinä haluat tätä, hän toista. Ethän ole painostanut häntä? Itse huomasin että pienikin painostus sai niskakarvani pystyyn...
Pystyisitkö jarruttamaan vähän? Toisaalta, puhuminen on oikea lääke kaikkeen, mutta onko sen sisältö aina sellaista mitä haluaa kuulla?
Olemme seurusteleet 7 kuukautta. Vaikeuksia on ollut ja erosimmekin kerran. Palasimme kuitenkin yhteen ja sen jälkeen asiat ovat menneet todella hyvin. Nyt sitten tuli tämä.
Kiitos mielipiteestäsi. Tässä voi olla kyse tuosta. Tosin olen yrittänyt pitää tämän niin, ettemme näe liian usein. Viime aikoina olemme kuitenkin nähneet useammin ja useammin. Täytyy kai vain antaa miehelle aikaa. Mutta se on niin vaikeata jos hän käyttäytyy kylmästi ja etäisesti. Tuntuu, että hän vihaa minua tällä hetkellä.
Hän on minulle tärkeä ja haluan olla hänen kanssaan. Hän osaa olla erittäin vaikea ja minulla on ollut vaikeuksia opetella hänen tyyliinsä riidellä. Toki hänkin on nähnyt vaivaa opetellakseen minun tapani mutta hän on se dominoiva osapuoli, jonka ehdoilla mennään riitelyn puolesta ainakin. Kai se näin on aina parisuhteissa, että toinen dominoi. Itse suutun helposti mutta lepyn yhtä helposti. Mies taas jaksaa olla vihainen vaikka ei sitä myönnäkään ja minä en voi muuta kuin odottaa, että hän leppyy.
Tässä olisi vielä tunti odotettavaa ja kovasti yritän pitää itseni kiireisenä ja kasata ajatuksiani. Haluaisin vain sopia tämän jollain tavalla, ettei minun tarvitse olla koko viikkoa tämä tunne seuranani. Mies kyllä saa aikansa mutta vaikeata se tulee olemaan.
Tiedän, että saan hänet leppymään, mikäli puhun jostain ihan muista asioista ja annan tämän nyt toistaiseksi olla. Mutta onko se oikein minua kohtaan? Minun täytyy saada puhuttua asiat selviksi varsinkin kun ne ovat näin solmussa.
Mutta todennäköisesti kunnioitan miestä ja lepytän hänet. Sitten puhun asiasta myöhemmin kun hän ei ole niin räjähdysaltis. Mitä vain nyt sanon suhteestamme tms. ärsyttää häntä.
Kiitos vielä kerran.
-Tiitu-
Joku tuolla alhaalla kirjoittaa että jos on riippumaton, sillä on enemmän valtaa. Mikä on valitettavasti totta.
Älä anna miehen pompottaa sinua miten haluaa. Hän on tottunut siihen että sinä joustat ja haluat sopia ja teet kaikkesi että näin käy. Joten hänen ei tarvitse tehdä mitään ja hän saa kohdella sinua aivan niinkuin haluaa ilman seuraamuksia.
Suhteessa jompikumpi voi olla dominoivampi, mutta onko se hyväksi? Haluatko olla aina se heittopussi jota saa kohdella miten sattuu?
Mitä jos antaisit miehen maistaa omaa lääkettään? Pystyisitkö siihen? Ole kylmä ja etäinen. Sano että soittelet kun siltä tuntuu.Itse huomasin vanhassa suhteessa ( mikä kaatui juuri siihen että annoin liikaa periksi ja halusin pitää jonkinlaista tasapainoa kun mies teki mitä halusi ja kohteli minua miten halusi... kukaan ei jaksa pitemmän päälle), että kun käytökseni muuttui täysin, en vastannut puheluihin, välttelin häntä ja olin henkisesti kaukana, miehen käytös muuttui myös. Hän soitteli, halusi nähdä, kyseli onko kaikki kunnossa jne. Eli osat kääntyivät täysin päinvastaiseksi. Hänelle tuli pelko että kohta ei olekaan ketään ketä pompottaa. Itse en jaksanut katsoa tuollaista valtapeliä. Voin vain arvata mitä taas olisi käynnyt jos olisin muuttunut " omaksi itsekseni". Mutta voisithan kokeilla kuinka mies käyttäytyy tuollaisessa tilanteessa...
"Viikonloppuna siskoni oli käymässä ja emme ehtineet nähdä" Mies suuttui, koki hylkäyksen ja tuli mustasukkaiseksi ehkä. Mies voi olla herkkä.
Herkkä onkin, mutta en usko että noin herkkä.
-Tiitu-
Mikä on ongelma. Tummelit tuuppariin ja jäätävä ralli päälle.
Sitäpaitsi 99% miehistä jotka ovat tyttöystävistään jo kerran eronneet tekevät sen uudestaan ja lopullisesti.
Silleen.
Olipas mukava viesti. Kiitos siitä sinulle. Oletan, että sinulla on jotain todisteita väittämäsi tueksi, ettei se ole vain sinun omaa toimintaa, jonka perusteella oletat kaikkien muiden miesten toimivan samoin.
-Tiitu-
Vaikuttaa siltä, että sinä Tiitu et oikein ota onkeesi näitä komentteja mitä saat; haluat kuulla vain sellaista, jonka olet jo itse mielessäsi valmiiksi pohtinut oikeaksi?
Kyllä tuokin voi olla, totta, että hän otti nokkiinsa, kun sinulle ei sopinut tavata häntä viikonloppuna. Useimmat miehet haluavat parisuhteen toimivan täysin HEIDÄN OMILLA EHDOILLAAN JA AIKATAULUILLAAN siten, että nainen on aina käytettävissä juuri silloin, kun miehelle sopii. Eli naisen on joustettava ja joustettava ja joustettava...
Ja saattahan tuolla seksittömyydelläkin olla oma roolinsa. Kaipa sinä sentään suuseksin hallitset, jottei miehen tarvitse olla täysin ilman?
"Hän on mies, joka inhoaa riitelyä ja haluaa, että elämä on helppoa ja vaivatonta. Ymmärrän sen kyllä, enkä minäkään halua riidellä, mutta eikö normaaliin parisuhteeseen kuulu riidat aina silloin tällöin. Riitelemme loppujen lopuksi erittäin vähän. "
minä en tuollaista miestä edes haluaisi. jos ei osaa riidellä ja selvittää asioita vaan pakenee niitä murjottamiseen ja siihen ettei voi edes nähdä niin minun puolesta saisi mennä koko tunnevammainen ihminen mäkeen.
olenko oikeassa, jos oletan ettei hänellä ole pitkiä suhteita takana? ei voi olla, jos ei osaa riidellä. ei ainakaan läheisiä suhteita.
seksi ja riitely on suhteen kivijalkoja. jos toinen uupuu niin kyseessä ei ole normaali terve suhde jossa on kaksi tuntevaa ihmistä ja rakkautta.
jos et sinä saa rakkautta häneltä huonoinakin aikoina, ei käy kateeksi siskoseni sinun tulevaa elämää hänen kanssaan. tulet voimaan huonosti henkisesti (juuri niinkuin nyt) kun hätäännyt jo tällaisista asioista, hän saa sinussa sen aikaan!
mietippä nyt kaksi kertaa mikä on tärkeää; sinä ja sinun henkinen terveys ja tulevaisuus vai joku mies joka ei edes kestä sinua?
haloo!!!!
Vain tunnevammaiset riitelevät, kyllä asiat pitää pystyä selvittämään ilmankin...
Minä olen kans sellainen, joka yrittää pitää kaikkin ihmisiin suhteet riidattomina.
En halua mtään riitoja tai murjotuksia/mykkäkouluja, vaikka myönnän itsekin sellaista joskus vuosia sitten 'harrastaneeni'.
Mun elämäni ensimmäinen parisuhde meni itseasiassa poikki just ensimmäiseen riitaan, just siksi koska en halua riidellä.
Yritän olla mahdollisimman empaattinen ja pitää harmoniaa yllä (vaikka sitten mielistellen toista ja antaen aina periksi) eli itsetunto-,/luottamus/kunnioitus on mulle "tuntemattomia" käsitteitä, koska haluan pitää kaikki tyytyväisinä.
Jos suutun jostain niin poistun paikalta (jos mahdollista) tai menen jonnekin murjottamaan/itkemään.
Onpa mulla joskus käynyt sillaikin, että työharoittelupaikalla riitainnuin, koska siellä soitettiin koko työpäivieni ajan samaa musiikkia viitenä päivänä viikossa koko työssäoloaikani (ratkaisin asian sitten viemällä sinne oman radion ja kasetteja sekä korvakuulokkeet)-eipähän tarvinnut riidellä, joskin harjoittelu lopetettiin "yhteisymmärryksessä" kuukauden jälkeen
kuulostaa vahvasti siltä, että miehesi haluaa ikään kuin rangaista sinua siitä, että aloit riidellä. Hän ei halua riitoja vaan helppoa ja mutkatonta elämää ja hän haluaa että hänen halujensa mukaan toimitaan. Kun sitten aloit riidellä etkä toiminutkaan hänen pillinsä mukaan, hän päätti näyttää sinulle, ettei suostu sellaiseen ja tästä syystä ikään kuin rangaistuksena ei halua nähdä sinua. Ikävä tosiasia maailmassa on se, että riippumattomalla on aina enemmän valtaa ja niin kauan kuin miehesi on sinusta henkisesti vähemmän riippuvainen kuin sinä hänestä, hän voi vetää sinua mistä narusta haluaa. Vaikka yleisesti ottaen kannatan nopeaa asioiden selvittelyä, niin nyt kyllä suosittelisin, että annat miehesi itse ottaa sinuun yhteyttä ja kun se tapahtuu, niin kysyt häneltä, onko etäisyyden ottaminen hänen yleinen tapansa toimia riitatilanteessa...
kaikille kommenteista.
Eilen sitten soitin miehelleni ja hän vaikutti suht normaalilta. Oli jossain kavereiden kanssa ja oli kiireinen. Halusin toivottaa hyvää yötä ja en maininnut sanallakaan riitaamme. Kaikki meni hyvin kunnes hän ärsyyntyi kun puhelu kesti liian kauan. Hän löi luurin korvaani. Lähetin perään viestin, että ei ollut tuo tarpeen. Ainoa mitä olisin enää sanonut oli hyvää yötä ja hauskaa iltaa, enkä halua häiritä iltaasi enempää mutta et antanut minun päättää lausettani. Hän vastasi kiitos kulta ja hyvää yötä.
Tänään jouduin käymään sairaalassa tuon jo aikaisemman mainitsemani leikkauksen takia. Lähetin miehelleni viestin kolme tuntia sitten, että olen sairaalassa, ajattelin että haluat tietää. Hän ei ole vastannut mitään saati soittanut.
Näinkö paljon hän minusta välittää? Myönnän, että ilmaisin asian dramaattisemmin kuin se oikeasti oli, mutta halusin testata. Minun ei pitäisi joutua tekemään sitä!! Eihän?!
Kokeilen hiljaisuutta ja katson mitä tapahtuu. Samalla mietin kovasti ja tarkkaan haluanko olla hänen kanssaan. Nyt tuntuu, että jos hän ei tue minua tälläisessa tilanteessa niin mikä on välittämisen määrä? Mitäs tulevaisuudessa?
Minusta tuntuu, että hän haluaa työntää minut pois.
-Tiitu-
voimia sinne! tiedat varmaan itsekin mika teidan tilanne on ja mihin mies sinua tarvitsee..
teilla on jo kuitenkin 7kk heilastelua takana, ja mies silti kayttaytyy noin. minka ikainen han oikein on? 15v?
ihmiselle, jota oikeasti rakastetaan, ei lyoda puhelinta korvaan kun han on sairaalassa. Et ilmeisesti taysin ymmarra tata viela, kun siedat tuollaista kohtelua, mutta ei terve parisuhde ole tuollaista. puhumattakaan normaalin, empaattisen ihmisen kaytos. Kylla, han ei sinusta juuri pida sen enempaa kuin mita sattuu tarvitsemaan.
miksi luulet etta et ansaitse enempaa? oliko lapsuuden kodissasi samanlaista?ei tuollaista miesta voi ymmartaa, tarvitse ymmartaa tai tarvitse sietaa lahellaan. eika _ihmista_voi_muuttaa_!
ilmeisesti tuon leikkauksen takia olet nyt herkassa tilassa, ja koet tarvetta saada joku lahelle, vaikka vain osin ja epaterveesti.ei ole sen arvoista, tiitu, ei todellakaan.