Mistä naisten mielestä rakastuminen syntyy? Näin miehenä keksin seuraavat vaihtoehdot:
1. Tietoisen valinnan tuloksena
2. Rakastuminen syntyy, kun pari täyttää tietyt alitajunnassa valmiina olevat vaatimukset, jotka ovat evoluution tulosta.
3. Kuten 2, mutta vaatimukset ovat kulttuurin tulosta.
4. Kuten 2, mutta vaatimukset tulevat jostain ulkopuolelta (jumalalta?)
5. Se oikea on ennalta määrätty, kyse on vain löytämisestä.
6. Jostain muualta, mutta mies ei voi sitä koskaan ymmärtää (voiko nainen?)
1. Tietoisen valinnan tuloksena
2. Rakastuminen syntyy, kun pari täyttää tietyt alitajunnassa valmiina olevat vaatimukset, jotka ovat evoluution tulosta.
3. Kuten 2, mutta vaatimukset ovat kulttuurin tulosta.
4. Kuten 2, mutta vaatimukset tulevat jostain ulkopuolelta (jumalalta?)
5. Se oikea on ennalta määrätty, kyse on vain löytämisestä.
6. Jostain muualta, mutta mies ei voi sitä koskaan ymmärtää (voiko nainen?)
Vastaukset 15
Vanhimmat
"rakkaus" on termi, jolla voidaan myydä tavaraa (pesuainetta, kioskikirjallisuutta, meikkejä, autoja jne.) ja jonka varjolla voi tehdä kaikenlaisia tyhmyyksiä murhiin asti. Kärjistettynä.
Ihmisillä on taipumusta dramatisointiin. Toisista ihmisistä pidetään paljon, joistakin ihmisistä ihan hirmuisesti koko loppuelämän, mutta se omituinen "rakkaus" jää hämäräksi. Se voi muka syttyä ensi silmäyksellä ja kuolla pois. Tosiasiassa se on vain sana - niin naisille kuin miehillekin.
Amerikanenglannissa "love" ja "to love" merkitsevät ääripäissään sanoja "heippa, kiva tyyppi" ja "minä kiristän sinua nyt vakuuttamaan vuorostasi minut tarpeeksi syvästä pitämisesi asteesta".
Romantikkojen hömppää ja mielikuvituksen tulosta. Putoaa samaan kategoriaan mielikuvitusolentojen eli jumalien kanssa.
tämä käsitys "rakastumista ei ole oikeasti olemassa" yleinenkin? Palstakeskustelujen perusteella hieman vaikea uskoa.
että käsitysten yleisyys ei tee käsityksistä oikeita tai tosia.
Tuo naisen näkemyshän oli terävää analyysia ja sitä paitsi kohtuullisen lähellä totuutta.
se voi jäädä meitä ikuisesti löytymättä - tällaisessa asiassa mielipide on oikeastaan tärkeämpi kuin totuus ja ainakin mielenkiintoisempi...
..mutta koska kysyit vain naisilta, en voi vastata.
oman itsen vaatimukset, jotka pari täyttää. Itselleenhän sen parin valitsee eikä muille, ja jokainen on omanlaisensa yksilö.
Väittäisin että kaikki Quarkin listaamat vaihtoehdot voivat vaikuttaa rakastumiseen. Esim.jotkut ystävistäni ovat aikanaan rakastuneet ja pariutuneet yllättävän helposti ja nopeasti. Ensi silmäyksellä voisi vaikuttaa siltä että heillä on käynyt mieletön tuuri "sen oikean" tai "rakkauden" löytämisessä, mutta tarkemmin ajateltuna kyse on pikemminkin heidän omasta persoonastaan. Ts. he ovat olleet valmiita/halukkaita rakastumaan ja pariutumaan, jolloin kyseessä on ollut tietyntyyppinen "leimautuminen" vähän niinkuin linnunpojilla emoon tietyssä herkkyysvaiheessa. Osin he ovat myös tietoisesti valinneet rakastua, osin kulttuurin vaatimus siitä että tietyssä iässä pitää löytää kumppani ja rakastua, on vaikuttanut.
Itse en ole koskaan rakastunut, mutta voisin kuvitella rakastuvani sellaiseen mieheen, joka täyttää jotkut evolutiiviset, alitajuiset kriteerit (sellainen alfauros, heh).
ehkä ihmistenkin tulisi kutsua sitä pariutumiseksi.
kyseessä lienee enimmäkseen tietoinen valinta,valitaan paras kaikista mahdollisista.
jatkuva yhdessä olo johtaa myöhemmin kiintymykseen.
ihastumiseen(kiimaan) vaikuttaa etupäässä numero 2,ja jonkin verran numero 3.
näin on näppylät,toivon muutosta.
rakkaus oli kaunis unelma,aitten saapui internet ja kasvoton rehellisyys.
tänne palstalle kirjoittavat lähinnä ne jotka vielä odottavat sitä suurta rakastumista, ja ne jotka ovat siihen (katkerasti?) pettyneitä. hmm, kuka nyt onnellisesti rakastunut haluaisi keskustella naisen logiikasta, kun on parempaankin pohdiskeltavaa?
Ja eihän se tiedon lisäys onnelliseksi tee, ei edes Internet. Mutta lisääkö edes rakastuminen pitemmän päälle onnellisuutta???
Rakastuminen ei tee pidemmän päälle mitään. Sehän on todistettu, että rakastuminen on aivokemiallinen ilmiö, jota keho ei voi ylläpitää loputtomasti.
Rakkaus sen sijaan tuo pidemmän päälle onnellisuutta, vaikkei se sen tae olekaan. Jos ei muu, niin äidinrakkaus, sisarusrakkaus, rakkaus ystäviä kohtaan - rakkauttakin on monenlaista. Jotta ihminen voisi olla elämässään aidosti tasapainossa ja onnellinen, niin hänen tulee rakastaa jotakuta ja tulla rakastetuksi.
rakkaus on sitä kiintymystä ja siihen kun lisää kiihkon, niin avot. Jos ei olisi kiihkoa, niin sittenhän olisi ihan sama keneen sitä kiintyisi, vaikka omaan äitiinsä. Kyllähän ihmiset rakastavat omia sukulaisiaankin, mutta se on erilaista rakkautta, koska se ei ole seksuaalista.
Entäs itserakkaus? Paha rakkaus.
Joskus on tullut dokkari siiitä, miten aivotkin käyttäytyvät jotenkin eri lailla rakastuneena, en nyt muista miten.
miehet rakastuvat nopeammin ja kärsivät enemmän sydänsuruista.
Vaihtoehdot 1, 2 ja 3 plus sitten henkilökohtaiseen historiaan liittyvät tiedostamattomat vaatimukset.
Musta rakastuminen syntyy jotenkin sillälailla kun kahden ihmisen välillä on voimakasta vetovoimaa ja tahtoa olla yhdessä. Kyse on siis paljolti valinnasta(kohta 1.)Mutta mistäpä se voimakas vetovoima syntyy onkin eri asia. Se on aika mystistä. Kaikenlaisia selityksiähän on kuultu. mm -Geenit sopii yhteen, tuoksut sopii yhteen, pari vastaa toisiaan ulkoisesti, olemme tavanneet edellisessä elämässä jne. Minen tiedä mikä on oikea vastaus. Pääasia on se että se rakkaus ja kemia on.
tärkempää on rakkaus kuin sen selittäminen - tosin joskus kaipaisi myös ymmärrystä...