Onko sillä miten paljon merkitystä, etta miten sosiaalinen toinen osapuoli on eli siis tulee esim. juttuun toisten ihmisten kanssa, mutta hänellä ei ole kauheasti ystäviä tai kavereita. Ja jos vaikuttaa, niin miten paljon? nim. kaveriton
Kuinka sosiaalinen
tulee olla?
5562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riippuu siitä minkälaista kumppania etsii, pitääkö toisen olla samoissa piireissä viihtyvä...
Terveisin
yksinäinen perheellinen mies
mies on sellanen että se tulee juttuun kaikkien kanssa ja minä taas olen semmonen etten edes hirveesti välitä olla joka naaman kanssa tekemisissä.viihdyn oikeen hyvin omissa oloissani en ole koskaan ollu joka paikan luutana...
joo. oikeastaan, ei ole hirveä merkitys että onko sosiaalinen, kunhan ei sitten ole ujo. itse no en ole ujo ja olen aika sosiaalinen. koulussa minut tuntee melkein kaikki .. mutta poikaystäväni kautta opin tuntemaan uusia ihmisiä. sekä tyttöjä että poikia.. jotka ovat hänen ystäviään.. (:
Riippuu kenestä on kyse. Sillä voi olla merkitys, varsinkin jos jommallakummalla ei ole hyvä itsetunto. Syntyy helposti väärinkäsityksiä ja luottamusongelmia jos toinen on sosialinen ja toinen ei. Itse koin sen tosi ahdistavana kun mies aina oli kotona odottamassa minua kun tulin kotiin. Hän ei halunnut tutustua ystäviini, eikä hänellä ollut omia ystäviä. Hänelle siinä ei ollut mitään outoa, eikä se häntä vaivannut, mutta minulle tuli huono olo siitä, koin syyllisyyttä että olin ystävini kanssa tai että minulla oli paljon menoa. Tulin ärsyntyneeksikin siitä että hän ei tullut koskaan mukaan ja siitäkin että hän oli niin vähän kiinnostunut muusta maailmasta. Tuntui kuten olisimme elänneet autiolla saarella yhdessä. Viihdyimme hyvin yhdessä, mutta minä tarvitsin muitakin ihmisiä ympärilläni silloin tällöin. Luulen että joku muu nainen varmaan olisi ihan tyytyväinen siihen olotilaan. Riippuu siis tilanteesta, suhteesta ja ihmisistä.
sosiaalisista ihmisistä ja se on tietysti ongelma, nimittäin minulle. En ole tippaakaan ujo, enkä pelkää ihmisiä, töissä olen hyvinkin puhelias ja tulen halutessani (aina en edes halua) ihmisten kanssa toimeen, sosiaaliset taidot kyllä hanskaan.
En vaan jaksa ihmisiä. Käytän töissä kaiken vähän sosiaalisuuteni koska työkavereiden kanssa nyt on vaan tultava toimeen. Kotonani en jaksa katsella ketään. Minulla ei ole varsinaisia ystäviä koska en halua niitä, ja tämä on ihan tietoinen valinta. En ole tavannut koskaan ihmisiä joiden ystävyys riittäisi pitkällekkään, naiset varsinkin ovat niin kateita ja pinnallisia että siinä on ystävyys heti katkolla. Puukkoa on tullut selkään enkä luota kehenkään. Lisäksi suurin osa ihmisistä on käsittämättönän tyhmiä.
Elelen tyytyväisenä erakkona ja miehen joka minua haluaa katsella on se siedettävä. En tule sietämään miehen sukua tai ystäviä kuin hyvin pieninä annoksina, ja nykyään siedän miestä itseäänkin aina vaan harvemmin. Olen siis vittumainen akka mutta enimmäkseen pystyn kyllä vittumaisuuteni kätkemään aika hyvin.
Minusta yksikseen on niin helppoa ja kivaa.