Mitähän meidän pitäisi anopin suhteen tehdä, hän on nimittäin alkoholisti? Itse hän ei ongelmaa tunnusta, ei vaikka saattaa ryypätä viikon putkeen parikin kertaa kuukaudessa tai juo muutaman päivän ja on sitten pari päivää selvänä, soittelee kännissä kaikki sukulaiset läpi ja ei jälkeenpäin muista ollenkaan. Hänestä ei koskaan voi olla varma, hän kutsuu kylään, syömään tai viemään asioille ja on ympäripäissään kun sinne menee. Kun juomisesta mainitsee, hän käy silmille ettei hän juo, ei, vaikka kaapit on täynnä tyhjiä pulloja-mistä lie sinne tulleet! Lastenlapsia en voi enkä uskalla antaa hänelle hoitoon, koskaan ei voi luottaa että hän olisi selvinpäin. Tyttärensä vievät joskus lapsiaan hänelle hoitoon, mutta JOKAIKINEN kerta hän on ollut päissään lasten kanssa. Kauhulla odotan, milloin sattuu jotain lapsille! Minä olen omahyväinen miniä, kun ei mummo kelpaa hoitajaksi, näin olen kuullut monet kerrat. Mieheni on irtisanoutunut koko äiti-poika-suhteestaan, hän ei enää kestä äitinsä juomista, hän käy äitinsä luona jouluna ja äitienpäivänä, mutta lähtee välittömästi jos anoppi on silloin humalassa. Anoppi on pistänyt koko suvun välit koetukselle, soittaa toisille että toiset ovat sanoneet sitä ja tätä heistä, hän on mennyt takailemaan satunnaisten tuttaviensa lainoja ja on yleinen naurunaihe taloyhtiössään kaatuillessaan kännissä pitkin pihoja. Mutta silloin kun hän on selvinpäin, hän on mitä mukavin ja ihanin ihminen ja haluaisinkin hänelle apua lopettaa juominen. Haluaisin lapsillemme mummon, johon luottaa. Mutta miten, kun mitään ongelmaa ei ole? Appiukko on kuollut vuosia sitten ja anopin nykyinen (ei kovin vakituinen) miesystävä ei saa mitään kuria juomiseen. Paljon puhutaan ikäihmisten juomisesta, mutta mistään ei saa tietoa eikä apua, eikä kukaan tunnusta että hänellä ainakaan on mitään ongelmaa!
Anoppini on alkoholisti
auttakaa miniää auttamaan
102465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Perheessämme on samanlainen tapaus.
Minkä asialle voi, kun ihminen itse on ihan tyytyväinen elämäänsä, eikä häntä toilailut haittaa. Ei alkoholistia voi parantaa kukaan muu kuin hän itse.
Tuntuu tietysti pahalta ajatella, että miehesi on jättänyt äitinsä oman onnensa nojaan ja käy vain pari kertaa vuodesa.
Hän on kuitenkin tehnyt ratkaisun, joka on ihan hyvä. Alkoholistin perheenjäsenten on opittava olemaan järkevällä tavalla itsekäs. Perheenjäsenen pitää voida elää normaalia elämää, normaalissa yhteisössä. Hän sairastuu itsekin, jos vain varjelee alkoholistia, huolehtii ja hätäilee. Hän yrittää olla kuin kaikki olisi hyvin, hän yrittää piilotta alkoholistinsa neljän seinän sisään, eikä päästä häntä toilailemaan. Joka hetki on huoli päällä, että mikä kotona odottaa, tai mihin ongelmahenkilö on lähtenyt, tuleeko takaisin ja missä kunnossa.
Terveinkin ihminen menettää hermonsa ja elämänhalunsa tässä kierteessä.
Jos teillä tilanne on tämä, ei anopista koskaan tule lapsillesi mummua, jollaista toivot. On paras alistua siihen ajatukseen.
Turhaan sinä murehdit anopin sanomisia ja syyttelyjä. Jätä ne oman arvoonsa. Kukaan ei yhdy niihin moitteisiin.
Usein alkoholistit ovatkin mitä miellyttävimpiä ihmisiä. Heillä on taipumus liiallisen viinan juontiin, mutta muuten he kyllä ovat avuliaita ja ystävällisiä.
Eivät kaikki alkoholistit suinkaan ole riitaisia ja väkivaltaisia. Moni perhe on onnistunut salaamaan perhenjäsenen alkoholismin, ja naapurit kiittelevät ja sanovat, että kyllä sinulla on niin mukava äiti/isä/puoliso. Tietäisivätpä vain!
Kun ja jos anoppi sitten saadaan katkaisuun ja hän raitistumaan, on tilanne toinen ja tukea tarvitaan. Mutta alkoholistin raitistuminen on suuren taistelun takana.
Sinun anoppisi kohdalla tilanne vaikuttaa sikäli toivottomalta, että hän ei tunnusta alkoholismiaan. Ja sen jälkeen, kun alkoholisti on saanut jotain pientä ajatusta siitä, että hänellä saattaa olla ongelma, kestää vielä hyvin piiiitkä aika ennen kuin mahdollisesti haluaa tehdä asialle jotain.
Ja ymmärrän hyvin miehesi ratkaisua; jollain tavalla hänen on suojeltava itseään. Anna sinäkin anopin olla pullonsa kanssa, etä sinä mitään voi tehdä.
Kiitos viesteistänne! Ei tässä kai muukaan auta, kuin jättää anoppi oman onnensa nojaan. Se sattuu, kun niin haluaisin miehelleni äidin, lapsillemme mummon ja itselleni anopin. Ihmisen, joka kuuluisi elämäämme iloissa ja suruissa, arjessa ja juhlassa.
Ymmärrän kyllä täysin mieheni kannan asiaan, hän on joutunut elämään äitinsä toilailujen kanssa koko elämänsä, anoppi on juonut niin kauan kuin kukaan jaksaa muistaa. Miehelläni on erittäin repaleinen lapsuus ja hän on tehnyt ison työn selvitäkseen siitä ehjäksi aikuiseksi. Hän on tehnyt kaiken toisin kuin kotonaan, hänellä on terve suhde alkoholiin (ottaa joskus, mutta kohtuudella), hän on erinomainen isä ja aviomies. Anopin känniset haukkumiset, syyttämiset hylkäämisestä ym hän antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Toivoisin, että anoppi lukisit tämän ja miettisit vielä kerran, näkisit ja tunnustaisit omat ongelmasi. Toivon, että lopettaisit juomisen, ainakin minä tulen sinua tukemaan.. ja varmasti myös poikasi, kun hän näkee että olet tosissasi! Ihanat lapsenlapsesi odottavat tilaisuutta saada tutustua sinuun.
Meillä on niin päin, että minun appiukkoni on vajonnut täysin kokopäivätoimiseksti alkohistiksi.
Eipä taida kuukaudessa montaa päivää jolloin hän selvinpäin olisi.
Kovasti hän aina selittää kuinka haluaa tulla meille remontoimaan vanhaa taloamme. Ja aina kun mieheni on hänet junalta hakenut, hän on aina konttaus kunnossa. Siinä menee sitten pari päivää selvitessä krapulassa. Sitten hän käy joko alkossa tai hänellä on piilopullo omassa laukussaan.
Rattijuopumuksestakin hän on jo tuossa istunut linnaa.
Kännipäissään aina itkee tihruttaa, pyytelee anteeksi.
Hääpäivänä hän oli kirkossa ja häävastaanotolla ympäripäissään, horisi omiaan ja mulle höpötteli itsemurhajuttuja. Itse pärjään tuon "ongelman" kanssa ihan ok, välitän kyllä hänestä, mutta hän ei ole oma isäni. Mutta mieheni puolesta olen todella pahoillani, kun näen kuinka paljon se häneen sattuu nähdä oma isänsä aivan pohjalla. Varsinkin kun ennen hänen isänsä oli arvostettu, vahva yrittäjä omalla paikkakunnallaan.
Eli puhun nyt todella alkoholisoituneesta ihmisrauniosta.
Kyselit mitä voit tehdä. Suoraan sanoen et voi tehdä yhtään mitään!! Hoidata lapset jossain muualla´.
Se on sääli että ihminen ei itse tajua, tunnusta tai välitä. Mutta älä ota itsellesi sellaista ongelmaa jota et pysty ratkaisemaan, todella ikäväähän tuo on.
Sinuna olisin tekemisissä kyllä anopin kanssa, ihan lasten takia. Mut itse tekisin näin: Tekisin selväksi että kaikki tietävät alkoholiongelmasta, eli turha sitä on piilotella tai kieltää, ja juominen on anopin oma asia.
Mutta on ne säännöt lastenkin suhteen.
Ainoastaan selvinpäin saa soitella. Lasten nähden kännissä ei saa olla, jos haluaa lasten kanssa aikaa viettää, muuten loppuu vierailut lyhyeen ja saman tien.
Kiukutelkoon asiasta vaikka kuinka paljon. Mutta näin on näreet!
Saarnaaminen ja nalkuttaminen ei tollasille ihmisille tee mitään vaikutusta. Ihan vaan selkeät säännöt ja ehdot ja niistä ei teidän puoleltanne luisteta PISTE. jos ei kelpaa niin miettiköön ensin rauhassa sääntöjä ja olkoon yhksinään. Sillä muulla omalla ajallaan tekee mitä itse lystää!
Selväksi jo on edellisistäkin viesteistä tullut, ettei alkoholistia kukaan voi parantaa. Ihan turha toivo. Seuraan likeltä vastaavanlaisia tapauksia. Alkoholistin on ITSE haluttava parantua, sitä ennen pitää kyllä myöntää olevansa alkoholisti.
Näin on: Kerran alkoholisti, aina alkoholisti.
Surullista, mutta aika yleistä, että vanhusväestössä on paljon alkoholisteja. Ei heille kukaan paljonkaan voi tehdä.
Mitään muutosta ei tapahdu niin kauan kuin anoppi ei itse sitä halua ihan omasta itsestään.
Valitettavaa, mutta totta.
kukaan ei voi vaikuttaa anoppisi elämään, jos hän ei tee sitä itse/ei halua tehdä muutosta ja lopettaa ryyppääminen.
Kovin tutulta vaikutti kirjoituksesi. Minun kohdalla, kyse oli omasta äidistä, joka joi itsensä hengiltä 60:nä. Viimeiseen asti, kielsi että hänessä olisi mitään vikaa & ongelmia ollut. Vika oli muissa !!! Joka helevetin komero täynnä tyhjiä pulloja, joista äitimuori ei tunnustanut tietävänsä mitään.
Loppujen lopuksi, oli helpotus,kun kaikki oli sitten ohi ! Äitimuori löytyi kuolleena kotoaan. Oli ollut muutaman päivän kuolleena.
Ei enää huolta, missä kunnossa äitimuori on kotonaan. En asunut samalla paikkakunnalla, joten tapaamiset oli malliin 1 krt /kk. Ja aina sama meininki !!!!!!!!!
Heh onneksi potkaisi tyhjää ja sait perinnön!
muuta kuin kurjat muistot.
Nimim. "Kokenut"
Minun mielestäni voisit antaa anopin olla. Jos hänellä olisi alaikäisiä lapsia vielä kotona, tilanne olisi vakava, mutta nythän hänestä on kotioloissa haittaa vain itselleen.
Minun anoppini on myös alkoholisi, eikä myöskään koskaan myöntäisi asiaa. Alkoholismiin liittyy myös ailahtelevaisuutta, varsinkin kun tekisi mieli juoda mutta ei jostain syystä voi.
Meillä mummo voi käydä kylässä, olla päivän, mutta toisena päivänä kädet tärisee ja mummosta tulee vieroitusoireista kärsivä arvaamaton olento. Siinä vaiheessa mummoa lähdetään viemään kotiin, alkon kautta.
Mieheni ei tunnusta ongelmaa, minkä vuoksi olenkin saanut taistella aikamoisesti, jotta lapsiamme ei ole jätetty känniselle mummolle hoitoon. Olen saanut kuulla yhtä ja toista siitä, että en jätä lapsia mummolaan, mutta se on kuitenkin pienempi paha kuin se, että lapsille sattuisi jotain. Kerran anoppi kaatui saunassa kiukaan päälle ja joutui siitä leikkauspöydälle asti. Kiitin itseäni hartaasti siitä, etteivät lapset olleet mukana kaatumassa eivätkä näkemässäkään.
Mies oli antanut lapset kerran anopille mukaan uimarannalle. Pahoin aavistuksin menin perässä. Lapset (3 ja 5-vuotiaat) räpiköivät onnellisena ja uimataidottomana vedessä, ja mummo kännäili ja tupakoi vähän matkan päässä. Ja oli muuten kaunis kesäinen aamu. Suutuin niin paljon, että otin lapset vedestä mukaani sanomatta sanaakaan. Hyvä etten saanut koko sukua niskaani, koska olin kuulemma niin tyly.
Minä olen antanut anopin olla alkoholisminsa kanssa ihan rauhassa. Lapsilla on onnellinen elämä, mutta vain siksi, että meidän perhe ei sotkeudu anopin ongelmiin. Sellaista ihmettä ei tule tapahtumaan, että anoppi tunnustaisi alkoholisminsa ja haluaisi raitistua. Enkä tiedä millainen ihminen anoppi raittiina olisi, koska en ole sitä koskaan nähnyt. Mukava? Ehkä. Nyt? Ei.