Nyt tulee asiaa:
Ihmisen kropan toimitaperiaate on yrittää käyttää
ravinto niin hyvin hyväksi, kuin mahdollista ja
varastoida tuo saatu ravinto pahanpäivän varalle.
Aikavälillä X vaikuttavat siis seuraavat säännöt:
Jos syöt enemmän kuin kulutat, niin lihot.
Jos taas syöt vähemmän kuin kulutat, niin laihdut.
Niin yksinkertaista se on.
Tällä halusin vain tuoda sen näkökannan, että on
aivan turha tehdä mitään muutaman viikon
laihdutuksia, jonka tuloksena laihdun muutaman
kilon ja pari viikkoa siitä olet jälleen
samanpainoinen, kuin ennen laihista.
Joten unohtakaa Tohtori Toloset ja luontaistuote-
humpuukit! Olette(mme) huijareiden unelma-
ainesta, koska meillä on ongelma ja ihminen tekee
mitä tahansa, että pääsisi kiloistaan eroon.
MUUTTAKAA ILÄMÄNTAPOJANNE, Se on ainoa keino
päästä pysyvään lopputulokseen.
Ihmisen kropan toimitaperiaate on yrittää käyttää
ravinto niin hyvin hyväksi, kuin mahdollista ja
varastoida tuo saatu ravinto pahanpäivän varalle.
Aikavälillä X vaikuttavat siis seuraavat säännöt:
Jos syöt enemmän kuin kulutat, niin lihot.
Jos taas syöt vähemmän kuin kulutat, niin laihdut.
Niin yksinkertaista se on.
Tällä halusin vain tuoda sen näkökannan, että on
aivan turha tehdä mitään muutaman viikon
laihdutuksia, jonka tuloksena laihdun muutaman
kilon ja pari viikkoa siitä olet jälleen
samanpainoinen, kuin ennen laihista.
Joten unohtakaa Tohtori Toloset ja luontaistuote-
humpuukit! Olette(mme) huijareiden unelma-
ainesta, koska meillä on ongelma ja ihminen tekee
mitä tahansa, että pääsisi kiloistaan eroon.
MUUTTAKAA ILÄMÄNTAPOJANNE, Se on ainoa keino
päästä pysyvään lopputulokseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
meistä varmaan jokainen tietää yhtälön, jonka
esitit, kiitos siitä.Koska tunnut olevan varma
asiastasi, niin kerrotko samaan vakuuttavaan
tyyliisi, kuinka saadaan järki ja tunne kulkemaan
käsi kädessä. Syömisessähän on muitakin aspekteja
kuin näläntyydyttäminen.
Hmm. Hommahan lähtee siitä, että oma minäkuvasi
on kondiksessa. Eli kun katsot peiliin näät
itsesi, etkä mitään kummajaista joka haluaisit
olla.
Kun minä-kuvasi on kunnossa, vältät syömästä
suruun, tai vastaavasti iloon.
Ruoka ei saa olla se elementti, miksi yksilö
elää. Vaan sen pitää olla osa sitä, miten elää.
Suurella osalla ihmisiä, jotka ovat liian
lihavia, tai vastaavasti liian laihoja on, kuten
kaikki tietää, vääristynyt minä kuva. Ei eletä
itselleen, vaan muille. Tästä pitää päästä irti
Jos ihminen osaisi ottaa huumorilla nämä vähäiset
elon päivät, niin ymmärtäisi, ettei kannata
murehtia näitä fyysisiä ominaisuuksia.
Onhan se aika hauskaa ja koomista, että kaveri
joka koko ikänsä on nauranut kaikille
makkaransyöjille ja itse mussuttanut ituja
pidemmän elämän toivossa, jääkin autonalle ja
kuolee 29 vuotiaana..
Niin kauan kuin sulla ittelläs on hyvä olla, niin
paskan väliä siitä mitä muut ajattelee.
Mutta kiitos median, Ällö MäkBiilit ovat jotain
ihania joita meidän kaikkien pitäisi palvoa ja
ottaa mallia. Akkahan kaatuu Mannerheimintiellä
syystuulessa!
Tässä oli nyt ehkä turhaakin sepostelua, mutta
ehkä sait ideasta kiinni; tunne itsesi, tunne
voimavarai, mutta elä vain itsellesi!
ei tuo ihan turhaa sepustusta ollut.
tosin arkipäivänä: kuinka vastustan jääkaapin
kutsua, kuinka jättää suklaatilevy syömättä,
vaatii enemmän ns. JOT-keinoja, mutta esittämäsi
ajatuskuvio voi toimia ns. selkäydintason
asenteena, joka on pitemmän päälle varmempaa
kuin "juon lasillisen vettä", "rouskutan
porkkanoita", mutta juuri näitä seuraavaan
hetkeen selviämisen keinoja penäsin..
Miten järjetön mässäily loppuu? Miten pääsen
löhöämästä sohvaltani?
Yksinkertaisesti tekemällä vaihtoehdoista
miellyttäviä. Jos porkkana on mautonta, ei sitä
ole kiva syödä. Tee HYVIÄ kevyitä ruokia! Mitä
järkeä pakottaa itsensä tekemään jotakin, mikä ei
vain ole kivaa? Lopputulos on vain se, että se
toinen vaihtoehto, se lihottava, on entistä
paremman makuinen ja houkuttelevampi.
Sama pätee liikkumiseen. Jos lenkilläkäynti on
tuskaa, niin sen jälkeen löhöily on vielä
kivempaa. Liikkumisen PITÄÄ OLLA KIVAA! Siis
täytyy löytää laji, josta pitää, eikä pakottaa
tekemään jotakin trendikästä.
Tietysti peilikuvastaan pitäminen on
asennekysymys, ja itseensä tyytyväisen ei
tarvitse olla mallin mitoissa.
Siis: tee elämänmuutoksesta miellyttävä, muuten
siitä ei tule yhtään mitään.
Tähän "miten jätän suklaalevyn yms. syömättä"
ongelmaan voisi soveltaa seuraavaa:
Käänteistä suggestiota ;)
Kuvittele suklaalevy joksikin sellaiseksi, jota
suuresti inhoat. Vaikka ex-mies, tai
avosydänleikkaus, härskiintyneen maidon maku, kun
kaadat sitä suoraan suuhusi..jotain sellaista,
mitä et vapaaehtoisesti haluaisi millään
nähdä/tehdä/kokea. Tee näin jokakerta, kun
suklaata alkaa tehdä. Vähitellen suklaan
ajatteluun tulee mukaan niin vastenmielinen olo,
että et kertakaikkiaan voi sitä syödä.
Eli yritä liittää ikävät tapahtumat tuohon
suklaaseen, mitä inhottavampaa, sen parempi.
Vältä kuitenkin surullisia/säälittäviä
muistoja...niiden takia saatat syödä suklaata
suruun...
syö suklaata.
Mutta samaa voi soveltaa mihin tahansa
himoitsemaansa lihottavaan asiaan :)
on ihan raikas ja kevyt.
Veikkaanpa, ettet sinä, eikä Arttu, ole elämässäs
katkerotunut, ylipainoinen työllä ja raskauksilla
rasitettu keski-ikäinen työtön viinaan
taipuvaisen miehen vaimo..En minäkään, mutta
siltikin tiedän ettei aina voi tehdä vain sitä
mikä on KIVAA.
Tulee mieleen,että nyt on muna neuvomassa kanaa..
jos soveltais vaan johon himottavaan asiaan..
lihottaa tai ei.. Menis ilo elämästä ja..
siinä nousee esille kyllä vääristynyt suhde
ruokaan.Mä haluan kuule pysyä terveenkirjoissa,
mutta jos joku noista mielikuvista saa apua niin
ok.
Jos kana on niin itseriittoinen, ettei neuvoja
kaipaa, niin olkoon. Mutta voi kanakin munalta
neuvoja vastaanottaa, mikäli vain on
vastaanottavainen.
En tosiaankaan ole katkeroitunut, työtön,
ylipainoinen, viinaan menevän miehen vaimo. Olen
työllinen, tyytyväinen, hyväkuntoinen,
oivalluksen tehnyt, elämänmuutoksen läpikäynyt
nainen. Entinen liikunnanvastainen ja kevyitä
ruokia karsastava ihminen, joka tarvitsi vain ja
ainoastaan sen ahaa-elämyksen, että
liikkuminenkin voi olla kivaa eikä pakollinen
paha (kuten koulun liikuntatunneilla) ja että
kevyet ruoat voivat olla hyviä. - Ja että liian
ankara ei itselleen saa olla.
Aina ei voi tehdä sitä, mikä on KIVAA, mutta jos
ja kun onnistuu tekemään uudesta elämästään
KIVAA, niin uusi elämä maistuu paremmalta ja
siinä on helpompi pysyä palaamatta vanhoihin
tapoihin. On järjetöntä olla laihdutusKUURILLA ja
syödä mauttomia porkkanoita, pakottaa itsensä
juoksulenkille ja kirota koko dieetti ja palata
takaisin löhöämään sohvalle kaljapullo kädessä
kuurin jälkeen. Jos haluaa laihtua ja pysyä
hoikkana, ainoa vaihtoehto on miettiä, mistä itse
pitää, mikä on itselle sopiva liikuntalaji ja
millaiset ruoat ovat hyviä. Kun valitsee
sellaisia liikuntalajeja ja sellaisia ruokia,
joista pitää, on paljon helpompi elää kevyesti.
Kevyen elämän pitää olla mahdollisimman KIVAA!
Elämässään katkeroituneelle ihmiselle en osaa
sanoa mitään.
T. Muna