Miniäni on tuhlari!

Ei tuo naisen hyväksikäyttö pojasta hölmöä tee, ainoastaan kuulostaisi olevan liian kiltti ja vastuuntuntoinen.
Minä äitinä sanoisin pojalle, että panee vaimonsa kuriin ja kouluttaa vähän sitä kotihommille.
On todella uskomatonta jos popika joutuu vielä kahden ansiotyön lisäksi hoitamaan kodin ja lapset vaikka vaimo on kotona.
Jumalauta ! Minä antasin tuollaisen miniän kuulla huutia ja sanoisin pojalle että laittaa sen kuriin. Ulkomaanmatkoja ei tehdä ja mitään uutta tavaraa ei kotiin osteta ennenkuin nainen itse tienaa niihin rahat !
Pidemmän päälle koko perhe kärsii tuosta jos antaa tuollaiselle vallan. Akka kuriin tai pihalle !
Pahoin vain pelkään, että mies on liian kiltti ja tekee perheensä ja lastensa eteen etenkin enemmän kuin jaksaakaan. Ja vaimo on havainnut homman itselleen helpoksi joten laistaa netistä enemmän jos mies edelleen antaa periksi.

Siinä mielessä kuuluu, että poikani asuu omistamassamme osakkeessa. Olemme sopineet, että he maksavat yhtiövastikkeen, joka ei ole suuren suuri.

Alkuun sovimme, että he maksavat suoraan pankkiin tuon vastikkeen, mutta miniä vaati maksaa sen suoraan käteisellä ja että minä hoidan edelleen yhtiövastikkeen.
Muutaman kuukauden ajan homma toimi ja vuokra tuli ajallaan käteen, joskin ylisuuressa kirjekuoressa, kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna: vuokra ja monta huutomerkkiä perässä.

Nyt on jo pitkään vuokra tullut parin-kolmen kuukauden jälkijunassa miten sattuu, mutta minunhan on maksettava ajallaan taas tuo yhtiövastike.
Muut lapsemme ovat tilanteesta karhistuneet, koska asuntomme on pidetty eräänlaisena ponnahduslautana elämää varten.

Kaksi vanhempaa lastamme ovat näet tuolloin säästäneet omaa asuntoa siinä asuessaan ja muuttaneet siitä omaan saatuaan sopivasti alkupääomaa.
Tämä poika vaimoineen jämähti nyt tähän asumaan, ja miniä haukkuu asuntoa jatkuvasti pieneksi ja on muka homeinenkin.

Nyt olisi nuorempi tyttäremme asuntoa vailla ja itsenäistymässä, mutta mitäs tehdä kun käkipariskunta junttaantui pesäänsä ja on lisäksi hankittu ne luotot.
Inhottava tilanne, kun heillä on kaksi lasta. Ei ole helppoa laittaa miniää, poikaa ja kahta lastenlasta velkoineen mieron tielle.

Ulkomaanmatkat ovat miniän haluamia, koska hänen mielestään kaikki matkustavat ja hän tarvitsee virkistystä, kunnollisen elintason ja haluaa elää kuin muutkin ihmiset.
Hälle ei kuulemma raha merkitse mitään, ja on suoraan kuultemme kahvipöydässä sanonut, etteivät raha-asiat kuulu hänelle.

anoppi-toope kirjoitti:

Siinä mielessä kuuluu, että poikani asuu omistamassamme osakkeessa. Olemme sopineet, että he maksavat yhtiövastikkeen, joka ei ole suuren suuri.

Alkuun sovimme, että he maksavat suoraan pankkiin tuon vastikkeen, mutta miniä vaati maksaa sen suoraan käteisellä ja että minä hoidan edelleen yhtiövastikkeen.
Muutaman kuukauden ajan homma toimi ja vuokra tuli ajallaan käteen, joskin ylisuuressa kirjekuoressa, kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna: vuokra ja monta huutomerkkiä perässä.

Nyt on jo pitkään vuokra tullut parin-kolmen kuukauden jälkijunassa miten sattuu, mutta minunhan on maksettava ajallaan taas tuo yhtiövastike.
Muut lapsemme ovat tilanteesta karhistuneet, koska asuntomme on pidetty eräänlaisena ponnahduslautana elämää varten.

Kaksi vanhempaa lastamme ovat näet tuolloin säästäneet omaa asuntoa siinä asuessaan ja muuttaneet siitä omaan saatuaan sopivasti alkupääomaa.
Tämä poika vaimoineen jämähti nyt tähän asumaan, ja miniä haukkuu asuntoa jatkuvasti pieneksi ja on muka homeinenkin.

Nyt olisi nuorempi tyttäremme asuntoa vailla ja itsenäistymässä, mutta mitäs tehdä kun käkipariskunta junttaantui pesäänsä ja on lisäksi hankittu ne luotot.
Inhottava tilanne, kun heillä on kaksi lasta. Ei ole helppoa laittaa miniää, poikaa ja kahta lastenlasta velkoineen mieron tielle.

Ulkomaanmatkat ovat miniän haluamia, koska hänen mielestään kaikki matkustavat ja hän tarvitsee virkistystä, kunnollisen elintason ja haluaa elää kuin muutkin ihmiset.
Hälle ei kuulemma raha merkitse mitään, ja on suoraan kuultemme kahvipöydässä sanonut, etteivät raha-asiat kuulu hänelle.

Lue lisää

minun ex miniäni halusi jopa minkkiturkkia kotirouvapäivineen kun sai haluamansa lapsen, aika kului päivät pitkät meikatessa ja juoruillessa. Mies teki päivätyötä ja ei kun ruokakauppaan työpäivän jälkeen...

kaikki meni hunningolle lopulta.

Mitä hyödyttää kasvattaa lasta hyvin näille nykyajan hääprinsessoille. Haluavat lapsia ja sitä ja tätä... eikä mikään lopulta riitä.

liian kiltti kirjoitti:

Ei tuo naisen hyväksikäyttö pojasta hölmöä tee, ainoastaan kuulostaisi olevan liian kiltti ja vastuuntuntoinen.
Minä äitinä sanoisin pojalle, että panee vaimonsa kuriin ja kouluttaa vähän sitä kotihommille.
On todella uskomatonta jos popika joutuu vielä kahden ansiotyön lisäksi hoitamaan kodin ja lapset vaikka vaimo on kotona.
Jumalauta ! Minä antasin tuollaisen miniän kuulla huutia ja sanoisin pojalle että laittaa sen kuriin. Ulkomaanmatkoja ei tehdä ja mitään uutta tavaraa ei kotiin osteta ennenkuin nainen itse tienaa niihin rahat !
Pidemmän päälle koko perhe kärsii tuosta jos antaa tuollaiselle vallan. Akka kuriin tai pihalle !
Pahoin vain pelkään, että mies on liian kiltti ja tekee perheensä ja lastensa eteen etenkin enemmän kuin jaksaakaan. Ja vaimo on havainnut homman itselleen helpoksi joten laistaa netistä enemmän jos mies edelleen antaa periksi.

Lue lisää

Kiitos, jotain tuon suuntaista on omassa päässänikin liikkunut. Olen vain torjunut enimmäkseen, koska en haluaisi olla se ällöanoppi.
Mutta kai tästä on aloitettava "uusi elämäntyyli" ja ottaa vanhanaikainen käytäntö.
Ehkäpä ensitöikseni valmistan luudan noin vertauskuvallisesti ja matkaan noita-akkana vierailulle miniälään.
Tuntui hyvältä nähdä nuo ajatukset toisen kirjoittamana, ja että joku toinenkin ajattelisi samassa tilanteessa noin suoraan. Pystyn paremmin hyväksymään oman suuttumukseni.

muillakin anopeilla kirjoitti:

minun ex miniäni halusi jopa minkkiturkkia kotirouvapäivineen kun sai haluamansa lapsen, aika kului päivät pitkät meikatessa ja juoruillessa. Mies teki päivätyötä ja ei kun ruokakauppaan työpäivän jälkeen...

kaikki meni hunningolle lopulta.

Mitä hyödyttää kasvattaa lasta hyvin näille nykyajan hääprinsessoille. Haluavat lapsia ja sitä ja tätä... eikä mikään lopulta riitä.

Lue lisää

Ei minunkaan miniäni ruokakaupassa käy (muissa kaupoissa kyllä käy), vaan poikani kiikuttaa ruokatavarat kotiin, kun normaali työpäivä loppuu. Ja sitten kipinkapin kakkostyöhön, kun ensin on kotona käynyt kääntymässä. On niin kiire, ettei ennätä syödä istualtaan, vaan syö autossa voileipää mennessään iltatyöhön.

anoppi-toope kirjoitti:

Kiitos, jotain tuon suuntaista on omassa päässänikin liikkunut. Olen vain torjunut enimmäkseen, koska en haluaisi olla se ällöanoppi.
Mutta kai tästä on aloitettava "uusi elämäntyyli" ja ottaa vanhanaikainen käytäntö.
Ehkäpä ensitöikseni valmistan luudan noin vertauskuvallisesti ja matkaan noita-akkana vierailulle miniälään.
Tuntui hyvältä nähdä nuo ajatukset toisen kirjoittamana, ja että joku toinenkin ajattelisi samassa tilanteessa noin suoraan. Pystyn paremmin hyväksymään oman suuttumukseni.

Lue lisää

Antakaa, anopit, seuraavan sukupolven tehdä omat virheensä omalla tavallaan. Älkää puuttuko asioihin, se huonontaa poikanne avioliittoa > lastenlastennekin henkistä ilmapiiriä.
Ainoa, mitä voitte tehdä, on kertoa, että olette käytettävisssä, jos pariskunta HALUAA apua.

Hankkikaa, anopit itsellene OMA ELÄMÄ, älkää roikkuko lapsissanne, jättäkää seuraava sukupolvi rauhaan.
Huomatkaa, että poika ja pojan vaimo ovat AIKUISIA.
Miniät tykkäävät puuttumisistanne tasan yhtä pahaa kuin esim. naapurinne.
Holhoaminen on alistamista. Suhtautukaa miniään tasaveroisena ihmisenä!
Ettehän itsekään viihdy sellaisen ihmisen seurassa, joka koko ajan antaa ymmärtää olevansa teitä fiksumpi.

Haluatko lisää murheita poj... kirjoitti:

Antakaa, anopit, seuraavan sukupolven tehdä omat virheensä omalla tavallaan. Älkää puuttuko asioihin, se huonontaa poikanne avioliittoa > lastenlastennekin henkistä ilmapiiriä.
Ainoa, mitä voitte tehdä, on kertoa, että olette käytettävisssä, jos pariskunta HALUAA apua.

Hankkikaa, anopit itsellene OMA ELÄMÄ, älkää roikkuko lapsissanne, jättäkää seuraava sukupolvi rauhaan.
Huomatkaa, että poika ja pojan vaimo ovat AIKUISIA.
Miniät tykkäävät puuttumisistanne tasan yhtä pahaa kuin esim. naapurinne.
Holhoaminen on alistamista. Suhtautukaa miniään tasaveroisena ihmisenä!
Ettehän itsekään viihdy sellaisen ihmisen seurassa, joka koko ajan antaa ymmärtää olevansa teitä fiksumpi.

Lue lisää

En tiedä, kenen ongelmista puhut, koska en tunnista omiani, vaikka ohjeesi noin yleispätevästi voin allekirjoittaa.

Noinhan se pitäisi mennäkin, ja kahden muun miniän kohdalla menee.

En jestas sentään ROIKU poikani avioliitossa muuta kuin maksumiehenä, koska olen siinä TILANTEEN pakottamana.
Minut laitetaan pakkorakoon.
Ihmiseltähän (anopilta) voidaan suoraan pyytää rahaa, mutta myös epäsuoraan luomalla tilanne sellaiseksi.
Jankutan yhtä samaa:
minun on PAKKO maksaa vuokrarästi tai taloyhtiöltä tulisi tupenrapinat. Asuntohan on minun nimissäni.
Jos kyseessä olisi vieras rästiläinen, niin totta hänet olisin pellolle lennättänyt.

TIEDÄN, tiedän, he ovat aikuisia. HUOMIO! Minä en ole ottamassa heihin ensin yhteyttä, vaan he minuun.
Silloin on AINA kyse rahasta. Kerran olen ottanut ensin, kun olin maksellut useamman kuukauden heidän vuokriaan.
PAKKO oli ottaa, sillä olin odottanut selitystä.

KYLLÄ minä yritän suhtautua miniään tasaveroisena. Voi että! HÄN on tasaveroisempi kuin minä.

En minä oleta, että miniän pitäisi viihtyä minun seurassani. Ei tässä ole viihtymisestä kyse, vaan rahasta, ja ennenkaikkea minun rahoistani.

Tuollaiseenhan naiset ovat alistuneet jo vuosisatoja,vai onko heidänkin suhteen jokin mennyt pieleen?
Ei säälitä yhtään.Sanon vaan,että tervetuloa naisten maailmaan...

Sanot, ettei ketjun aloittaja ole kasvattanut pehmoa poikaa. Nuoret nykynaiset vaan ovat lähes kaikki tuollaisia, pompottelevat miehiään. Nämä kaksi ajatustasi ovat melkoisen ristiriitaisia. Jos ketjun aloittajan poika ei ole pehmo, hän ei ole myöskään naisensa pompoteltavissa.

Ehdotat eroa ainoana vaihtoehtona tähän ratkaisuun. Miten avioero parantaisi perheen taloutta? Muistaakseni heillä on lapsia, mies tod.näk. paremmin tienaavana joutuisi maksamaan vielä elatusapua kaupan päälle. Eli pojan asema itse asiassa huonontuisi. Ero ei ole ratkaisu. Ehdottaisin keskusteluja velkaneuvojan tai pankin kanssa ennemminkin.

ei talousasiassa kirjoitti:

Sanot, ettei ketjun aloittaja ole kasvattanut pehmoa poikaa. Nuoret nykynaiset vaan ovat lähes kaikki tuollaisia, pompottelevat miehiään. Nämä kaksi ajatustasi ovat melkoisen ristiriitaisia. Jos ketjun aloittajan poika ei ole pehmo, hän ei ole myöskään naisensa pompoteltavissa.

Ehdotat eroa ainoana vaihtoehtona tähän ratkaisuun. Miten avioero parantaisi perheen taloutta? Muistaakseni heillä on lapsia, mies tod.näk. paremmin tienaavana joutuisi maksamaan vielä elatusapua kaupan päälle. Eli pojan asema itse asiassa huonontuisi. Ero ei ole ratkaisu. Ehdottaisin keskusteluja velkaneuvojan tai pankin kanssa ennemminkin.

Lue lisää

Tuollainen rahanlevittely, matkustelut ja muut ylellisyydet ja päähänpistot vaikuttavat kyllä epänormaalilta.

Mies pelkää sitä hirviönaista ja yrittää lasten takia. Tuossa ei auta velkaneuvonnat vaan lääkäri. Epäilenpä naisella olevan suuruudenhulluutta ja jopa maniaa.

anoppiminiä kirjoitti:

Tuollainen rahanlevittely, matkustelut ja muut ylellisyydet ja päähänpistot vaikuttavat kyllä epänormaalilta.

Mies pelkää sitä hirviönaista ja yrittää lasten takia. Tuossa ei auta velkaneuvonnat vaan lääkäri. Epäilenpä naisella olevan suuruudenhulluutta ja jopa maniaa.

Lue lisää

Niin uskon minäkin tuntien miniän. Hänhän sanoi, etteivät raha-asiat kuulu hänelle. Hän viittaisi kíntaallaan velkaneuvotteluille. Eivät ne HÄNTÄ koskisi.
Joten kallistun sairauden puolelle.
Hän sai avioliiton alussa raivokohtauksia, joten tiedän että niitä mies pelkää.

ihan hyvin sanottu nykyaikaisista nuorista naisista, ei ne tee muutakuin passauttavat pojillamme itseään..kai niitä täytyy vielä alkaa syöttämäänkin..

myös anoppi kirjoitti:

ihan hyvin sanottu nykyaikaisista nuorista naisista, ei ne tee muutakuin passauttavat pojillamme itseään..kai niitä täytyy vielä alkaa syöttämäänkin..

Niinpä.Voi poika parkoja.
Kyllä se on naisen ja vaimon velvollisuus jatkaa tuota äidin aloittamaa passausta.
Jo on maailma mallillaan.
Hävetkää naiset!

näppylät kirjoitti:

Niinpä.Voi poika parkoja.
Kyllä se on naisen ja vaimon velvollisuus jatkaa tuota äidin aloittamaa passausta.
Jo on maailma mallillaan.
Hävetkää naiset!

Jos mies tekee vakituisesti kahta työtä 7.00-22.00, sen jälkeen vielä kotitöitä päälle ja käy nukkumaan puolen yön paikkeilla...

niin halloo! Missä kohtaa ja milloin MIESTÄ äiti tai vaimo passaa?
Ihan oikeesti, milloin?

EN häpeä sitä, että olen kasvattanut ahkeran pojan! En tarvitse näppylöitä sen toteamiseen, että on kunnon veronmaksaja!

Ikinä en ole ehtinyt omia lapsiani passamaan, kävin töissä.
Poikani kaikki osaavat laittaa ruokaa jne. hoidella kotitöitä siinä missä naisetkin. Ehkä paremminkin!
Sen pidin alusta asti kunnia-asiana, että poikani ovat toimivia pakkauksia, kun heidät aikanaan toimitetaan avioliittoon.

anoppi-toope kirjoitti:

Jos mies tekee vakituisesti kahta työtä 7.00-22.00, sen jälkeen vielä kotitöitä päälle ja käy nukkumaan puolen yön paikkeilla...

niin halloo! Missä kohtaa ja milloin MIESTÄ äiti tai vaimo passaa?
Ihan oikeesti, milloin?

EN häpeä sitä, että olen kasvattanut ahkeran pojan! En tarvitse näppylöitä sen toteamiseen, että on kunnon veronmaksaja!

Ikinä en ole ehtinyt omia lapsiani passamaan, kävin töissä.
Poikani kaikki osaavat laittaa ruokaa jne. hoidella kotitöitä siinä missä naisetkin. Ehkä paremminkin!
Sen pidin alusta asti kunnia-asiana, että poikani ovat toimivia pakkauksia, kun heidät aikanaan toimitetaan avioliittoon.

Lue lisää

Häpeät kuitenkin että kasvatit maitovasikan,mammanpojan...

Ennen avioon menoa pojallani oli säästöjä tulevaa mahdollista omaa asuntoa varten. Hän piti kunnia-asianaan maksaa laskunsa.
Hänellä oli vielä avioitumisen jälkeen asuntosäästösuunnitelmia, mutta kiville suunnitelmat ovat karahtaneet vuosien myötä.

Kyllähän pojallani ja miniällä riitoja on ollut rahasta. Nykyisin poikani on hiljainen.
Miniä on ilmoittanut, ettei hän tule kuunaan menemään töihin, ennen kuin lapset ovat ripillä, jos silloin löytää töitä. Hän sanoi, ettei häntä enää sitten töihin otetakaan, joten se siitä työnteosta. Poikani ei sanonut mitään. Oli vain toivottoman näköinen.

Miniän tyyli on sellainen, että jos kahdesta tavarasta pitää valita kalliimpi tai halvempi, niin kalliimman ottaa. Hän selittää, että on laatutietoinen, ja ettei köyhä kannata ostaa halpaa.

Huippu oli se, että miniä meni sukulaisemme hautajaisissa kahvituspaikan läheisyydessä olevaan vanhan tavaran kauppaan. kesken hautaustilaisuuden!
Hävetti, kun miniä shoppaili siellä ja me muut joimme sukulaistädin muistoksi kaffetta. Istuttiin ja katseltiin kaffeepaikan ikkunasta mustaan jakkupukuun sonnustautunutta miniää, joka hypisteli kaupassa esineitä, häntä ei hautajaisten virrenveisuu kiinnostanut.
Me muut veisattiin: mä vaivainen oon mato matkamies maan.
Oli absurdi tilanne se. Poikani oli tulipunainen kasvoiltaan, tajusi nolostua vaimonsa vuoksi hänkin, minä taas anopin ominaisuudessa.

Anoppi-toope kirjoitti:

Ennen avioon menoa pojallani oli säästöjä tulevaa mahdollista omaa asuntoa varten. Hän piti kunnia-asianaan maksaa laskunsa.
Hänellä oli vielä avioitumisen jälkeen asuntosäästösuunnitelmia, mutta kiville suunnitelmat ovat karahtaneet vuosien myötä.

Kyllähän pojallani ja miniällä riitoja on ollut rahasta. Nykyisin poikani on hiljainen.
Miniä on ilmoittanut, ettei hän tule kuunaan menemään töihin, ennen kuin lapset ovat ripillä, jos silloin löytää töitä. Hän sanoi, ettei häntä enää sitten töihin otetakaan, joten se siitä työnteosta. Poikani ei sanonut mitään. Oli vain toivottoman näköinen.

Miniän tyyli on sellainen, että jos kahdesta tavarasta pitää valita kalliimpi tai halvempi, niin kalliimman ottaa. Hän selittää, että on laatutietoinen, ja ettei köyhä kannata ostaa halpaa.

Huippu oli se, että miniä meni sukulaisemme hautajaisissa kahvituspaikan läheisyydessä olevaan vanhan tavaran kauppaan. kesken hautaustilaisuuden!
Hävetti, kun miniä shoppaili siellä ja me muut joimme sukulaistädin muistoksi kaffetta. Istuttiin ja katseltiin kaffeepaikan ikkunasta mustaan jakkupukuun sonnustautunutta miniää, joka hypisteli kaupassa esineitä, häntä ei hautajaisten virrenveisuu kiinnostanut.
Me muut veisattiin: mä vaivainen oon mato matkamies maan.
Oli absurdi tilanne se. Poikani oli tulipunainen kasvoiltaan, tajusi nolostua vaimonsa vuoksi hänkin, minä taas anopin ominaisuudessa.

Lue lisää

Just nyt mullaki palaa käämit kun noita luen. Ihan täysi moukka. Nyt puhur poikasi kanssa siihen malliin, että asiat muuttuu. Pojan hommana on sitten otaa kotihengetär käsittelyyn ja panna uusi kurssi käyntiin.
Jos ei puhumalla tokene niin muutamaksi viikoksi ulos yksinään kokeilemaan mitä se elämä kaikkineen on.
Kuulostan agressiiviselsta mutta väkivaltaa en kannata, vaikka tuossa tapauksessa tekisi mieli otta niska-perse ote ja roivata eukko kankaalle.

Pojallasi ja lapsilla ei ole hääppöinen tulevaisuus tuon naisen kanssa jos asiat ei muutu.
Ja sinulla on täysi oikeus puuttua asioihin.
Pankaahan pojan kanssa hihat heilumaan ja hommat hanskaan ! Onnea matkaan !

niskavillaote kirjoitti:

Just nyt mullaki palaa käämit kun noita luen. Ihan täysi moukka. Nyt puhur poikasi kanssa siihen malliin, että asiat muuttuu. Pojan hommana on sitten otaa kotihengetär käsittelyyn ja panna uusi kurssi käyntiin.
Jos ei puhumalla tokene niin muutamaksi viikoksi ulos yksinään kokeilemaan mitä se elämä kaikkineen on.
Kuulostan agressiiviselsta mutta väkivaltaa en kannata, vaikka tuossa tapauksessa tekisi mieli otta niska-perse ote ja roivata eukko kankaalle.

Pojallasi ja lapsilla ei ole hääppöinen tulevaisuus tuon naisen kanssa jos asiat ei muutu.
Ja sinulla on täysi oikeus puuttua asioihin.
Pankaahan pojan kanssa hihat heilumaan ja hommat hanskaan ! Onnea matkaan !

Lue lisää

Minulla on nyt muutaman vuoden patoutumat lähteneet liikkeelle miniän suhteen, ja herkullinen ajatus niska-peffa otteesta väijyy mielessäni.
Taidan ryhtyä rivakasti pistämään miniän "asioita" järjestykseen ja elämänkatsomukseen realistiset näytöt. En anna hänelle paljon vaihtoehtoja.

Aivosolut kiehuu siinä malliin, että alan sponsata poikaani myös katselemaan uusia tuulia elämäänsä.
Kiitos kannustuksesta!

anoppi-toope kirjoitti:

Minulla on nyt muutaman vuoden patoutumat lähteneet liikkeelle miniän suhteen, ja herkullinen ajatus niska-peffa otteesta väijyy mielessäni.
Taidan ryhtyä rivakasti pistämään miniän "asioita" järjestykseen ja elämänkatsomukseen realistiset näytöt. En anna hänelle paljon vaihtoehtoja.

Aivosolut kiehuu siinä malliin, että alan sponsata poikaani myös katselemaan uusia tuulia elämäänsä.
Kiitos kannustuksesta!

Lue lisää

Eiköhän sillä miniällä ole omakin äiti, sinä et ole miniäsi äiti. Miten oikein aiot pistää miniän asiat järjestykseen? Puuttua mihin poikasi rahansa laittaa, ja miniä tukensa? Asumiskulujen maksu sinulle pitää hoitaa, se on ainoa asia, joka kuuluu sinulle, heidän muut raha & muut ongelmat eivät kuulu sinulle.

Mutta jos tunnet pakottavaa tarvetta puuttua poikasi perheen elämään, niin siitä vaan. Jos et usko poikasi kykyihin hoitaa omia asioitaan, niin siitä vaan. Jos Aikuinen poikasi ei pysty hoitamaan raha-asioita ilman äidin apua, joka itkee vaimon shoppailu, matkusteluintoa äidilleen, sellaisen "miehen" ei kannattaisi pariutua ollenkaan. No, ehkä joskus hän valitsee itselleen kumppanin, josta sinäkin pidät. Sehän se on tärkeintä, elää elämäänsä niin kuin äiti haluaa.

aiot opettaa miniää tavoille? kirjoitti:

Eiköhän sillä miniällä ole omakin äiti, sinä et ole miniäsi äiti. Miten oikein aiot pistää miniän asiat järjestykseen? Puuttua mihin poikasi rahansa laittaa, ja miniä tukensa? Asumiskulujen maksu sinulle pitää hoitaa, se on ainoa asia, joka kuuluu sinulle, heidän muut raha & muut ongelmat eivät kuulu sinulle.

Mutta jos tunnet pakottavaa tarvetta puuttua poikasi perheen elämään, niin siitä vaan. Jos et usko poikasi kykyihin hoitaa omia asioitaan, niin siitä vaan. Jos Aikuinen poikasi ei pysty hoitamaan raha-asioita ilman äidin apua, joka itkee vaimon shoppailu, matkusteluintoa äidilleen, sellaisen "miehen" ei kannattaisi pariutua ollenkaan. No, ehkä joskus hän valitsee itselleen kumppanin, josta sinäkin pidät. Sehän se on tärkeintä, elää elämäänsä niin kuin äiti haluaa.

Lue lisää

Poikaa ei ainakaan voi laiskuudesta syyttää.
Enpä tiedä, KENEN ei olisi pitänyt pariutua.
Minun mielestäni miniä olisi saanut jättää pariutumatta tai sitten avioitua mieluummin prinssi omarin ja öljykaivoksen kanssa.

Minulla on kaksi muutakin miniää, ja meillä menee IHAN hyvin, he ovat sanoneet pitävänäsä minusta, koska en puutu heidän asioihinsa.
He ovat tavallisia naisia, työssäkäyviä ja kunnioittavat puolisoitaan. Eihän kenenkään tarvitse olla työkone, ei miniänkään.
Jokainen kaipaa vaihtelua, käydään kampaajalla ja kosmetologilla, ostetaan nättejä vaatteita, sisustetaan, MUTTA nämä toiset miniät eivät odota, että heidän nenänsä eteen kannetaan kaikki ilmaiseksi, ilman että he itse näkevät vaivaa sen eteen. Se ero heillä on tähän kolmanteen miniään.

Pehmopoikani sai valita millaisen vaimon kuin haluaa, jopa tämäkin joka hällä nyt on, KUNHAN minun ei tarvitse olla maksumiehenä ja valitusten kuuntelijana... siis miniähän se on valittanut ahtaasta asunnosta ym.
Hän toivoo omakotitaloa, kivitaloa...hän on sanonut että TOIVOO. Noh, joulupukki ei valitettavasti tuo sellaista. Se pitää ITSE hankkia. Säästää, suostua kieltäymyksiinkin ja... ahkeroida.

anoppi-toope kirjoitti:

Poikaa ei ainakaan voi laiskuudesta syyttää.
Enpä tiedä, KENEN ei olisi pitänyt pariutua.
Minun mielestäni miniä olisi saanut jättää pariutumatta tai sitten avioitua mieluummin prinssi omarin ja öljykaivoksen kanssa.

Minulla on kaksi muutakin miniää, ja meillä menee IHAN hyvin, he ovat sanoneet pitävänäsä minusta, koska en puutu heidän asioihinsa.
He ovat tavallisia naisia, työssäkäyviä ja kunnioittavat puolisoitaan. Eihän kenenkään tarvitse olla työkone, ei miniänkään.
Jokainen kaipaa vaihtelua, käydään kampaajalla ja kosmetologilla, ostetaan nättejä vaatteita, sisustetaan, MUTTA nämä toiset miniät eivät odota, että heidän nenänsä eteen kannetaan kaikki ilmaiseksi, ilman että he itse näkevät vaivaa sen eteen. Se ero heillä on tähän kolmanteen miniään.

Pehmopoikani sai valita millaisen vaimon kuin haluaa, jopa tämäkin joka hällä nyt on, KUNHAN minun ei tarvitse olla maksumiehenä ja valitusten kuuntelijana... siis miniähän se on valittanut ahtaasta asunnosta ym.
Hän toivoo omakotitaloa, kivitaloa...hän on sanonut että TOIVOO. Noh, joulupukki ei valitettavasti tuo sellaista. Se pitää ITSE hankkia. Säästää, suostua kieltäymyksiinkin ja... ahkeroida.

Lue lisää

Olen kirjoittaja, jonka viestiin vastasit. Minäkään en ymmärrä, miksi sinun pitäisi kustantaa heidän elämäänsä. Onko miniä pyytänyt rahaa vai poikasi, oletko antanut sitä? Miniän toiveilla ei ole mitään merkitystä, toiveilla ei makseta laskuja, vaan kylmällä käteisellä, en voisi kuvitella pyytäväni rahaa anopilta.

Olet kertonut, että he eivät ole maksaneet sinulle asumiskulujaan asunnosta, jonka omistat. Tämä sinun pitäisi ensi sijassa hoitaa kuntoon, muut raha-asiat heidän avustaminen taloudellisesti ei kuulu sinulle. Parin kuuluu itse etsiä omat ratkaisunsa.

antaa rahaa heille kirjoitti:

Olen kirjoittaja, jonka viestiin vastasit. Minäkään en ymmärrä, miksi sinun pitäisi kustantaa heidän elämäänsä. Onko miniä pyytänyt rahaa vai poikasi, oletko antanut sitä? Miniän toiveilla ei ole mitään merkitystä, toiveilla ei makseta laskuja, vaan kylmällä käteisellä, en voisi kuvitella pyytäväni rahaa anopilta.

Olet kertonut, että he eivät ole maksaneet sinulle asumiskulujaan asunnosta, jonka omistat. Tämä sinun pitäisi ensi sijassa hoitaa kuntoon, muut raha-asiat heidän avustaminen taloudellisesti ei kuulu sinulle. Parin kuuluu itse etsiä omat ratkaisunsa.

Lue lisää

Sanoit, että tämä heidän asuntoasia minun pitäisi hoitaa siis kuntoon. No, niin sitä minä alunperin kyselínkin.
En oletakaan, että minun edes kuuluisi arvostella heidän luottovelkojaan.
Ei minulle jää paljon vaihtoehtoja. Joko sanoa heidät vuokrarästiensä takia ulos asunnosta ja laittaa rästit ulosmittaukseen, tai... niin no, jos jollain on inhimillisempi ehdotus, niin se otetaan vastaan.
Tätä minun maksatustani on jatkunut jo pitkään. Minäkin olen ihminen, stressaannun ja väsyn, kun en tiedä kuinka kauan jatkuu kaikki. Sen takia miniän tokaisut ja toimet tuntuvat niin kuin olisin luutturätti vain. Kai minullakin hermot on, en tiedä, ei kai saisi olla.

anoppi-toope kirjoitti:

Minulla on nyt muutaman vuoden patoutumat lähteneet liikkeelle miniän suhteen, ja herkullinen ajatus niska-peffa otteesta väijyy mielessäni.
Taidan ryhtyä rivakasti pistämään miniän "asioita" järjestykseen ja elämänkatsomukseen realistiset näytöt. En anna hänelle paljon vaihtoehtoja.

Aivosolut kiehuu siinä malliin, että alan sponsata poikaani myös katselemaan uusia tuulia elämäänsä.
Kiitos kannustuksesta!

Lue lisää

menee välit poikki poikasi perheeseen?
Sekö parantaa mielestäsi poikasi/lastenlastesi tilannetta?

Et siedä itsekään, että joku vieras tulee sinua neuvomaan kuin pikkukakaraa!

Vuokrasta voit viestittää asiallisesti, että on vastikkeen vuoksi maksettava ajallaan. Siinä ohessa on helppo kysyä kohteliaasti, mikä on perheen rahaongelman nimi.

Hoida juttu tasan yhtä asiallisesti kuin hoidat asiat muittenkin aikuisten kanssa.

Kaikkein viisainta, että keksit itsellesi omaa tekemistä ja uutta mielenkiinnon kohdetta ja jätät aikuiset ihmiset rauhaan!

anoppi-toope kirjoitti:

Minulla on nyt muutaman vuoden patoutumat lähteneet liikkeelle miniän suhteen, ja herkullinen ajatus niska-peffa otteesta väijyy mielessäni.
Taidan ryhtyä rivakasti pistämään miniän "asioita" järjestykseen ja elämänkatsomukseen realistiset näytöt. En anna hänelle paljon vaihtoehtoja.

Aivosolut kiehuu siinä malliin, että alan sponsata poikaani myös katselemaan uusia tuulia elämäänsä.
Kiitos kannustuksesta!

Lue lisää

välit poikki poikasi perheeseen?
Sekö parantaa mielestäsi poikasi/lastenlastesi tilannetta?

Et siedä itsekään, että joku vieras tulee sinua neuvomaan kuin pikkukakaraa!

Vuokrasta voit viestittää asiallisesti, että on vastikkeen vuoksi maksettava ajallaan. Siinä ohessa on helppo kysyä kohteliaasti, mikä on perheen rahaongelman nimi.

Hoida juttu tasan yhtä asiallisesti kuin hoidat asiat muittenkin aikuisten kanssa.

Kaikkein viisainta, että keksit itsellesi omaa tekemistä ja uutta mielenkiinnon kohdetta ja jätät aikuiset ihmiset rauhaan!

anoppi-toope kirjoitti:

Poikaa ei ainakaan voi laiskuudesta syyttää.
Enpä tiedä, KENEN ei olisi pitänyt pariutua.
Minun mielestäni miniä olisi saanut jättää pariutumatta tai sitten avioitua mieluummin prinssi omarin ja öljykaivoksen kanssa.

Minulla on kaksi muutakin miniää, ja meillä menee IHAN hyvin, he ovat sanoneet pitävänäsä minusta, koska en puutu heidän asioihinsa.
He ovat tavallisia naisia, työssäkäyviä ja kunnioittavat puolisoitaan. Eihän kenenkään tarvitse olla työkone, ei miniänkään.
Jokainen kaipaa vaihtelua, käydään kampaajalla ja kosmetologilla, ostetaan nättejä vaatteita, sisustetaan, MUTTA nämä toiset miniät eivät odota, että heidän nenänsä eteen kannetaan kaikki ilmaiseksi, ilman että he itse näkevät vaivaa sen eteen. Se ero heillä on tähän kolmanteen miniään.

Pehmopoikani sai valita millaisen vaimon kuin haluaa, jopa tämäkin joka hällä nyt on, KUNHAN minun ei tarvitse olla maksumiehenä ja valitusten kuuntelijana... siis miniähän se on valittanut ahtaasta asunnosta ym.
Hän toivoo omakotitaloa, kivitaloa...hän on sanonut että TOIVOO. Noh, joulupukki ei valitettavasti tuo sellaista. Se pitää ITSE hankkia. Säästää, suostua kieltäymyksiinkin ja... ahkeroida.

Lue lisää

ihan hyvältä anopilta!
Mutta jätä tämäkin poikasi rauhaan perheineen.

Jos hän on hoitanut ennen naimisiinmenoaan asiansa, hän osaa kyllä hoitaa tämänkin tilanteen!

Jokainen tekee itse virheensä.

Älkää anopit pahentako niitä!

Kuulostat kirjoitti:

ihan hyvältä anopilta!
Mutta jätä tämäkin poikasi rauhaan perheineen.

Jos hän on hoitanut ennen naimisiinmenoaan asiansa, hän osaa kyllä hoitaa tämänkin tilanteen!

Jokainen tekee itse virheensä.

Älkää anopit pahentako niitä!

Lue lisää

Neuvot minua jättämään rauhaan poikani perheen.
Vai pitäisikö paremmin sanoa, että olisi toivottavaa, että he jättäisivät minut rauhaan?

Vai, maksanko mukisematta heidän vuokrarästinsä jatkossakin, otan miniän valitukset vastaan homeisesta ja ahtaasta asunnosta, jätän rauhaan...siis en reagoi.
Näin olen tehnyt tähän asti.

Olen huomannut, että olenkin ihminen, siis en pelkkä anoppi, pahoitan mieleni jne. En todellakaan ole tehnyt vielä mitään protestimarsseja poikani perheeseen, paremminkin sieltä päin...

Olemme tänä aamuna sopineet tyttäremme kanssa, että hän hakee asuntoa vapailta markkinoilta, eli maksaa enemmän vuokraa kuin pehmoveljensä. Hän ei siis tule saamaan sitä "etuutta" mitä muut lapsemme ovat saaneet noustessaan siivilleen.

Tytär sanoi, että hän ei halua ottaa huonoa omaatuntoa, kun tietää ettei veljensä perheellä ole luottovelkojen takia mahdollisuutta alkaa säännölliseen vuokranmaksuun.
Hän sanoo, että haluaa näyttää maailmalle pärjäävänsä muutenkin, eikä koskaan elä yli varojensa. Voin lohduttautua, että jotain hyvääkin on tämä tilanne siis poikinut!
Hänen puolestaan veljensä saa asua "ahtaassa murjussa" hamaan maailmanloppuun, jos kehtaa.
Silleen.
Kaipa ne jutut sitten joskus perunkirjoituksissa kärhämöidään, kun minä makoilen koiranputkien alla. :)

Haluatko että kirjoitti:

menee välit poikki poikasi perheeseen?
Sekö parantaa mielestäsi poikasi/lastenlastesi tilannetta?

Et siedä itsekään, että joku vieras tulee sinua neuvomaan kuin pikkukakaraa!

Vuokrasta voit viestittää asiallisesti, että on vastikkeen vuoksi maksettava ajallaan. Siinä ohessa on helppo kysyä kohteliaasti, mikä on perheen rahaongelman nimi.

Hoida juttu tasan yhtä asiallisesti kuin hoidat asiat muittenkin aikuisten kanssa.

Kaikkein viisainta, että keksit itsellesi omaa tekemistä ja uutta mielenkiinnon kohdetta ja jätät aikuiset ihmiset rauhaan!

Lue lisää

Jopas olenkin toope!
Tokihan olen tiedustellut, että missä mättää, kun vuokrat ovat rästissä!
Vastauksena tulee luettelo, mihin kaikkeen muuhun on mennyt rahaa.

Turkin matka oli etusijalla, vuokra viimeisenä!
Miksi? Koska tiedetään, että minä vuokran hoidan joka tapauksessa.
Pakko hoitaa!

Tämä oli vain yksi esimerkki. Vastaavia muita, kun kysyn. Pakko kysyä, kun aikani odottelen. Kerran odottelin kolme kuukautta. Maksoin kaikessa hiljaisuudessa. Odotin. Kysyin.

Toki olen ostellut heille tarpeellista, kun on tullut tiukka paikka, turvaistuinta, lääkäriin menoa jne.
Olen sanonut aina, että no, olkoon nimpparilahjaksi tai joululahjaksi.

Nimittäin nimpparilahjaksi ostin yhdelle lapsista lääkärissä käynnin ja antibioottikuurin. Miksi?
Koska toisen lapsen synttäripäivien juhlatarjoilu tilattuine kakkuineen oli maksanut yli 200 euroa.
Rahaa ei siis jäänyt yllättävään lääkärinkäyntiin.
Kysyin pojaltani, mikä synttäreissä maksoi, kun reippat 200 euroa! Epäilin olikohan summa siltikin pyöristetty alaspäin.

Hän luetteli. KOLME täytekakkua leipomolta ja muu rekvisiitta. Kun juhlissa pitää olla teema.
Kysyin." Miksi kolme? Herranjestas! Teema!"
"No, siksi kun eri päivinä tulee eri vieraat", vastasi poika.

Jotenkin tuntuu säröiseltä, kun yritän ajatella sanaa aikuiset, ihan kuin minua lyötäisiin kasvoihin... että minun pitää olla asiallinen, kohtelias, keksiä omaa tekemistä, ja jättää aikuiset ihmiset rauhaan.
Minähän olen kiltti.
APUA!
Olenko tosiaan sekaisin, vai mikä minua mättää?

anoppi-toope kirjoitti:

Sanoit, että tämä heidän asuntoasia minun pitäisi hoitaa siis kuntoon. No, niin sitä minä alunperin kyselínkin.
En oletakaan, että minun edes kuuluisi arvostella heidän luottovelkojaan.
Ei minulle jää paljon vaihtoehtoja. Joko sanoa heidät vuokrarästiensä takia ulos asunnosta ja laittaa rästit ulosmittaukseen, tai... niin no, jos jollain on inhimillisempi ehdotus, niin se otetaan vastaan.
Tätä minun maksatustani on jatkunut jo pitkään. Minäkin olen ihminen, stressaannun ja väsyn, kun en tiedä kuinka kauan jatkuu kaikki. Sen takia miniän tokaisut ja toimet tuntuvat niin kuin olisin luutturätti vain. Kai minullakin hermot on, en tiedä, ei kai saisi olla.

Lue lisää

Sain vain sellaisen käsityksen aiemmasta viestistäsi, että aiot puuttua miniän asioihin laajemminkin. Enkä ollut vielä tässä vaiheessa lukenut kaikkia viestejäsi. Jonkun pitäisikin puuttua, muuhun kuin tähän asumiskulujen maksamattomuuten, sen ei vain kuulu olla sinä. Ei kannata tuhlata enempää aikaa, energiaa, eikä rahaa heidän auttamiseen.

Tietääkö poikasi, että asumiskulut on jätetty maksamatta? Jos miniä on sanonut, että raha-asiat eivät kuulu hänelle, ne kuuluvat sitten pojallesi, ei sinulle. Olet yrittänyt tuota inhimillistä otetta, eli olet maksanut heidän kulunsa itse, se ei ole kyllä ollut oikein, mutta äitinä olet ajatellut tehneesi oikein.

Tämä taktiikka ei valitettavasti ole auttanut heitä, eikä tämä voi enää jatkua. Puhuminen ei tunnu tehoavan, sinun on tehtävä tästä virallisempi juttu, auttamalla heitä maksamaan laskunsa et oikeastaan auta heitä millaan lailla.

Samaa mieltä, puhu poikasi kanssa ja sano olevasi huolissasi hänen jaksamisestaan. Voi olla, että pojalle on kova paikka myöntää äidilleen epäonnistuneensa vaimon valinnassa, eikä hän halua apua äidiltään, vaan haluaa todistaa olevansa itsenäinen pitämällä vaimon puolta terveytensäkin kaupalla.

Jos kuitenkin onnistutte puhumaan, ehdota pojallesi, että sulkee luottokorttitilin, avaa uuden palkkatilin, johon ohjaa vain toisen työpaikan palkan, ottaa vain tavallisen pankkikortin ja antaa sen vaimolleen. Tai jotenkin niin kuitenkin, että vaimo ei miehen palkkatiliä pääse käyttämään, joka tapauksessa miehen tiliä käyttävä luottokortti pois vaimolta.

ehdota kirjoitti:

Samaa mieltä, puhu poikasi kanssa ja sano olevasi huolissasi hänen jaksamisestaan. Voi olla, että pojalle on kova paikka myöntää äidilleen epäonnistuneensa vaimon valinnassa, eikä hän halua apua äidiltään, vaan haluaa todistaa olevansa itsenäinen pitämällä vaimon puolta terveytensäkin kaupalla.

Jos kuitenkin onnistutte puhumaan, ehdota pojallesi, että sulkee luottokorttitilin, avaa uuden palkkatilin, johon ohjaa vain toisen työpaikan palkan, ottaa vain tavallisen pankkikortin ja antaa sen vaimolleen. Tai jotenkin niin kuitenkin, että vaimo ei miehen palkkatiliä pääse käyttämään, joka tapauksessa miehen tiliä käyttävä luottokortti pois vaimolta.

Lue lisää

Edelliset neuvot kuulostavat hyviltä. Tilanteesi taasen kuulostaa inhottavalta...voi hyvät hyssykät!

Ymmärrän huolesi, mutta toisaalta se ei täysin ole sinunkaan asiasi. Asunnon osalta ainoastaan. Ja rakkaudestasi poikaasi. Miniässä asiaan puuttuminen voi nostattaa ison reaktion - mutta toisaalta, haittaako se sinua sittenkään? Ota asia puheeksi siis poikasi kanssa - hiljaa hyvää tulee. Tämä ei tee sinusta oikeasti inhottavaa anoppia, vaikka miniäsi olisikin sitä mieltä! Jos asiat menevät kuitenkin todella pahalle tolalle - siis välit poikki - heillä on asunto menetettävänään. Ette voi elättää heitä loputtomiin, vuokrakin pitää aina maksaa ajallaan, muuten ei ole asuntoa. Tämän pitäisi aikuisten ihmisten jo ymmärtää.

Harmi, että miniäsi on sisäistänyt tuon "köyhän ei kannata ostaa halpaa" -ajatuksen, muttei ajatusta "köyhän ei kannata ottaa luottoa vaan elää varojensa mukaan". Miniälle pitäisi antaa varmaan viikkorahaa, jotta oppisi rahaa käyttämään.

ehdota kirjoitti:

Samaa mieltä, puhu poikasi kanssa ja sano olevasi huolissasi hänen jaksamisestaan. Voi olla, että pojalle on kova paikka myöntää äidilleen epäonnistuneensa vaimon valinnassa, eikä hän halua apua äidiltään, vaan haluaa todistaa olevansa itsenäinen pitämällä vaimon puolta terveytensäkin kaupalla.

Jos kuitenkin onnistutte puhumaan, ehdota pojallesi, että sulkee luottokorttitilin, avaa uuden palkkatilin, johon ohjaa vain toisen työpaikan palkan, ottaa vain tavallisen pankkikortin ja antaa sen vaimolleen. Tai jotenkin niin kuitenkin, että vaimo ei miehen palkkatiliä pääse käyttämään, joka tapauksessa miehen tiliä käyttävä luottokortti pois vaimolta.

Lue lisää

"pojalle on kova paikka myöntää äidilleen epäonnistuneensa vaimon valinnassa....haluaa todistaa olevansa itsenäinen pitämällä vaimon puolta bla bla". Tässä ei taida kuitenkaan olla kyse kuitenkaan epäonnistuneesta kumppanin valinnasta vaan ongelmasta josta kumppanukset toisiaan tukien, ei syytellen ja sormella osoitellen, selviytyvät. Olen samaa mieltä siitä, että pankkikortti hyllylle vaimolta.
Onko poikasi sanonut, että pelkää vaimoaan? Silloin kannattaa neuvoa häntä kertomaan vaimolleen rehellisesti omista tunteista ja siitä, että häntä pelottaa vaimon raivoaminen ja huutaminen ja hän toivoisi rauhallisempaa tapaa kommunikoida. Toiset meistä ovat tulisempia kuin toiset, tempperamenttinen luonne ei tee kenestäkään kuitenkaan mielenterveysongelmaista. Itsehillintää voi ja pitääkin kehittää mikäli toinen pelkää.

pojan perheeni asiaan kyselemällä asioista hienovaraisesti pojaltani asioita, kun me koko suku näemme, että jokin mättää ja pahasti esim. vaimonsa alkoholin käyttö ja rahohen tuhlaus, agressiivisuus, määräily, ilkeä kilenkäyttö jne. jne. Poika asettui heti vaimonsa taakse ja katkaisi välit minuun, äitiinsä ja minun vanhempiini ja veljiini ja koko minun puolen sukuun ! Se siitä hienovaraisuudesta. Lapatossu mkiä lapatossu. Poikani itse saanut akaltaan turpaansa ja monestija todistajien läsnäollessa ja vaikka mitä hirveyksiä on ollut. Kaikesta tästä huolimatta poika ei halua (lue: uskalla) nähdä akassaan mitään pahaa. Kiristys, lahjonta ja uhkailu = Narksujen touhua !! T: Mummo PS: Menetin myös samalla lapsenlapseni. En ole nähnyt koko pesuetta yli vuoteen ja asutaan melkoista lähekkäin. Hyvin osaavat väistellä !!!

Nimetön kirjoitti:

pojan perheeni asiaan kyselemällä asioista hienovaraisesti pojaltani asioita, kun me koko suku näemme, että jokin mättää ja pahasti esim. vaimonsa alkoholin käyttö ja rahohen tuhlaus, agressiivisuus, määräily, ilkeä kilenkäyttö jne. jne. Poika asettui heti vaimonsa taakse ja katkaisi välit minuun, äitiinsä ja minun vanhempiini ja veljiini ja koko minun puolen sukuun ! Se siitä hienovaraisuudesta. Lapatossu mkiä lapatossu. Poikani itse saanut akaltaan turpaansa ja monestija todistajien läsnäollessa ja vaikka mitä hirveyksiä on ollut. Kaikesta tästä huolimatta poika ei halua (lue: uskalla) nähdä akassaan mitään pahaa. Kiristys, lahjonta ja uhkailu = Narksujen touhua !! T: Mummo PS: Menetin myös samalla lapsenlapseni. En ole nähnyt koko pesuetta yli vuoteen ja asutaan melkoista lähekkäin. Hyvin osaavat väistellä !!!

Lue lisää

Voi minkä kirvelevän surun olet saanut! Mikään ei voi olla kauheampaa kuin se, että oma lapsi kääntää selkänsä.
Toivottavasti elämä kypsyttää vielä pojan niin, että tajuaa äidinrakkauden ja minkä murheen hän on hylkäämisellään tuottanut.
He ovat siirtäneet oman pahan olonsa sinun kannettavaksesi. Olet pakotettu olemaan kuin uhrilammas. Toivottavasti pääset siitä osasta jonain päivänä...
Kyllä tässä minunkin pojassani lapatossumaisuutta on. Hän on herkkä vaikutteille, jotenkin hauras persoonaltaan, ei uskalla olla oma persoonansa, ei uskalla puolustaa itseään. Tuntuu kuin hänet olisi pala palalta murrettu avioliiton aikana. Hän on täysin toisenlainen kuin ennen sitä, tai suhteen alussa. Joskus tunnen, että hän on aivan vieras persoona nykyisin. Tai ei persoona, vaan tyhjä kuori.
Joskus olen miettinyt minkä virheen kasvatuksessa tein. Tai oikeammin olen miettinyt sitä useinkin.

Ymmärrän kyllä heittosi vitsiksi, mutta nukkuahan pitää pehmoilijankin.
Itse kyllä laittaisin miniän töihin.
Hänen työhistoriansa kaiken kaikkiaan on kyllä olematon.
Miniä ei omakohtaisesti tiedä, miltä tuntuu esim. kahdeksan tunnin työpäivä vieraan palveluksessa. Se on minusta ollut aina kummallista, koska ei hän niin kamalan nuori ollut avioiduttuaan.
Tiedän, että vaikka perheeseen kärrättäisiin kottikärryllinen rahaa, niin säästöön sitä ei jäisi senttiäkään.
Jonkinmoinen aavistus minulla, että heidän tilanteensa laukeaa ennen pitkää.

anoppi-toope kirjoitti:

Ymmärrän kyllä heittosi vitsiksi, mutta nukkuahan pitää pehmoilijankin.
Itse kyllä laittaisin miniän töihin.
Hänen työhistoriansa kaiken kaikkiaan on kyllä olematon.
Miniä ei omakohtaisesti tiedä, miltä tuntuu esim. kahdeksan tunnin työpäivä vieraan palveluksessa. Se on minusta ollut aina kummallista, koska ei hän niin kamalan nuori ollut avioiduttuaan.
Tiedän, että vaikka perheeseen kärrättäisiin kottikärryllinen rahaa, niin säästöön sitä ei jäisi senttiäkään.
Jonkinmoinen aavistus minulla, että heidän tilanteensa laukeaa ennen pitkää.

Lue lisää

Vaikka poikasi onkin "pehmo" ja mistäs tiedät kuinka pehmo oikeasti edes on, toki hän sinulle voi esiintyä aina kauniisti, mutta usko pois on varmasti ollut veemäinen miniällesi, jokainen osaa olla inhottava, myös kiltti pehmo ihminen. Tässä ei nyt syyttelyt ja sormella osoittelut auta yhtään, tiedän itsekin kilttinä ihmisenä, että omia puoliaan täytyy opetella pitämään muuten häviää aina muille elämässä. Ei siinä auta äitien ja isien väliintulot, ymmärtävä ja helläkätinen tukia auttaa parhaiten koska se menee perille ja otapas huomioon että heillähän oli lapsia? Kyllä se nyt on paras, että he yrittävät kaikkensa liittonsa pelastamiseksi jo lastenkin takia. Jos pelastat poikasi aina pulasta hän ei pääse kehittymään ihmisenä ja hiomaan omia huonoja ominaisuuksiaan koska päästät hänet liian helpolla. Kerro hänelle, että hänen täytyy opetella pitämään puoliaan. Älä siis puutu vaan kasvata tue ja ohjaa. Olisiko nyt perhe palaverin aika. Ehdotan, että teet listan näistä asioista ja mietit tarkoin miten asiasi esität. Kutsut poikasi ja miniäsi kylään ja kerrot rauhallisesti, et syytellen etkä uhkaillen huolesi. Kuuntele heidän puolensa tarinasta ja ehdota ratkaisuasi.

anoppi-toope kirjoitti:

Ymmärrän kyllä heittosi vitsiksi, mutta nukkuahan pitää pehmoilijankin.
Itse kyllä laittaisin miniän töihin.
Hänen työhistoriansa kaiken kaikkiaan on kyllä olematon.
Miniä ei omakohtaisesti tiedä, miltä tuntuu esim. kahdeksan tunnin työpäivä vieraan palveluksessa. Se on minusta ollut aina kummallista, koska ei hän niin kamalan nuori ollut avioiduttuaan.
Tiedän, että vaikka perheeseen kärrättäisiin kottikärryllinen rahaa, niin säästöön sitä ei jäisi senttiäkään.
Jonkinmoinen aavistus minulla, että heidän tilanteensa laukeaa ennen pitkää.

Lue lisää

Poikasi on oman tulkintasi mukaan pehmo, joka tekee kahta työtä maksaakseen vaimon keräämät velat. Jos hän olisi pehmo, hän olisi aikaa sitten luovuttanut. Jos vaimonsa todella on sellainen hirviöakka kun kuvailet hänen olevan, ja miehensä, sinun poikasi, häpeää jopa tämän käytöstä hautajaisissa, niin kumma, että poikasi pysyy yhdessä edelleen tämän hirviöakan kanssa.

Aika monella on esim. asuntovelkaa yli satatuhatta, miten tämä poikasi tapaus olisi pahempi kuin muiden vastaavien velkaisten, joilla heilläkin on pari muksua elätettävänä?

Tässä tarinassa ei ole mitään uutta. Ydin on sama, nainen kasvattaa muksuja kotona, ja mies käy töissä. Ok, heillä on velkaa, sitä on aika monella muullakin. Stressiä, sitäkin on usealla velkaisella, ja tiuskintaa, puolin ja toisin. Aika harvalla velallisella on niitä säästöjä, koska kaikki menee velkojen maksuun.

Odotat poikasi tekevän ratkaisun, miten hän voi tehdä sen, jos hän on niin pehmo kuin kirjoitat hänen olevan? Jos hän olisi niin pehmo kuin sanot hänen olevan, hän tekisi kiltisti kuin äiti hänelle sanoo. Mutta ei jätä vaimoaan, vaan tekee uutterasti töitä, vaikka äitinsä on heidän liittoaan vastaan, siksi sanot häntä pehmoksi. Aika kiltisti sanottu omasta pojasta.

Toivot, oikein odotat heidän eroa. Mietitkö koko ajan miten poikasi pärjää, minusta näyttää pärjäävän aika hyvin, aika monet tekevät kahta työtä elämänsä aikana. Onko poikasi saanut sinulta aina rahaa tilaisuuden tullen? nyt hän koettaa elää omillaan, tekee työtä perheensä hyväksi.

Näet vikaa vain miniässä, rahavelat ja kaikki muut ongelmat täysin miniän syytä? Pitäisikö pojan hyljätä perheensä, jättää vaimonsa, tehdä aina kuten sinä haluat? Miksi murehdit, eivät ne velat sinun niskaasi kaadu.

niin hekin tekevät kirjoitti:

Poikasi on oman tulkintasi mukaan pehmo, joka tekee kahta työtä maksaakseen vaimon keräämät velat. Jos hän olisi pehmo, hän olisi aikaa sitten luovuttanut. Jos vaimonsa todella on sellainen hirviöakka kun kuvailet hänen olevan, ja miehensä, sinun poikasi, häpeää jopa tämän käytöstä hautajaisissa, niin kumma, että poikasi pysyy yhdessä edelleen tämän hirviöakan kanssa.

Aika monella on esim. asuntovelkaa yli satatuhatta, miten tämä poikasi tapaus olisi pahempi kuin muiden vastaavien velkaisten, joilla heilläkin on pari muksua elätettävänä?

Tässä tarinassa ei ole mitään uutta. Ydin on sama, nainen kasvattaa muksuja kotona, ja mies käy töissä. Ok, heillä on velkaa, sitä on aika monella muullakin. Stressiä, sitäkin on usealla velkaisella, ja tiuskintaa, puolin ja toisin. Aika harvalla velallisella on niitä säästöjä, koska kaikki menee velkojen maksuun.

Odotat poikasi tekevän ratkaisun, miten hän voi tehdä sen, jos hän on niin pehmo kuin kirjoitat hänen olevan? Jos hän olisi niin pehmo kuin sanot hänen olevan, hän tekisi kiltisti kuin äiti hänelle sanoo. Mutta ei jätä vaimoaan, vaan tekee uutterasti töitä, vaikka äitinsä on heidän liittoaan vastaan, siksi sanot häntä pehmoksi. Aika kiltisti sanottu omasta pojasta.

Toivot, oikein odotat heidän eroa. Mietitkö koko ajan miten poikasi pärjää, minusta näyttää pärjäävän aika hyvin, aika monet tekevät kahta työtä elämänsä aikana. Onko poikasi saanut sinulta aina rahaa tilaisuuden tullen? nyt hän koettaa elää omillaan, tekee työtä perheensä hyväksi.

Näet vikaa vain miniässä, rahavelat ja kaikki muut ongelmat täysin miniän syytä? Pitäisikö pojan hyljätä perheensä, jättää vaimonsa, tehdä aina kuten sinä haluat? Miksi murehdit, eivät ne velat sinun niskaasi kaadu.

Lue lisää

Tuossa jossain selostin jo, että velat koskettavat minua: he asuvat omistamassamme asunnossa... on sovittu, että pojan perhe maksaa yhtiövastikkeen.

Maksaa... säännöllisesti muutaman kuukauden myöhässä, ja minä olen joutunut maksamaan, ettei tule hankaluuksia taloyhtiön kanssa. On ollut pakko.
Olen myös laitattanut asuntoon tapetteja ja muuta remppaa aina kun on toivottu. Hyvässä kunnossa on, mutta joka kerta miniä valittaa MINULLE, että asunto on liian pieni ja homeinen.

Kaksi vanhinta lastani on perheineen aikoinaan asunut samaisessa "ponnahduslauta-asunnossa", jossa asuessaan ovat säästäneet ja hankkineet oman.

Nyt olisi nuoremman lapsemme vuoro päästä asumaan ko. asuntoon. Mutta sehän ei käy, koska "pehmopojan" perheellä ei ole säästöjä hankkiakseen omaa, vaan miinuksella mennään ja pahasti.
Ja mistä löytävät vuokra-asuntoa takuuvuokrineen?
Pehmopojalla OLI säästöjä.

Muutenhan minulle ei heidän luottovelkansa kuuluisi mitenkään. Minun puolestani voivat hankkia vaikka norsun, jos en itse joudu siitä välillisesti maksamaan.
Jokainen saa tehdä velkaa niin paljon kuin sielu sietää, jos myös maksaa sen.
Poikani maksaa jälkijättöisesti matkoja ym. kivaa sälää... ja kulkee mustat renkaat silmiensä alla.

Niin, olisin vain toivonut, että miniä edes JOSKUS osoittaisi miestään kohtaan tyytyväisyyttään... mutta aina kun tapaan sen porukan, niin aina miniältä jotain puuttuu, aina on jotain saamatta.
Äh! En jaksa enää sepustaa.

pojastasi huolissasi, minäkin olisin.

Puhu pojan kanssa kahden kesken, niin että miniä ei saa tietää.

Asia erikseen on se että pojan täytyy itse tajuta että on ottanut muijaksi hirviön, ja hoitaa se asia sitten miten haluaa.

Minä olen aina ollut kaikille miehilleni omasta mielestäni niin hyvä kuin olla voi, ja edelleen elelen yksikseni. Tiedän miniäsi kaltaisia naisia ja tuntuukin ettei miehet arvosta hyvää naista jos eivät ole olleet kunnolla tuollaisen eukon pyörityksessä.

että olet kirjoitti:

pojastasi huolissasi, minäkin olisin.

Puhu pojan kanssa kahden kesken, niin että miniä ei saa tietää.

Asia erikseen on se että pojan täytyy itse tajuta että on ottanut muijaksi hirviön, ja hoitaa se asia sitten miten haluaa.

Minä olen aina ollut kaikille miehilleni omasta mielestäni niin hyvä kuin olla voi, ja edelleen elelen yksikseni. Tiedän miniäsi kaltaisia naisia ja tuntuukin ettei miehet arvosta hyvää naista jos eivät ole olleet kunnolla tuollaisen eukon pyörityksessä.

Lue lisää

Toisaalta ihan hyvä että kokee tälläisen hirviö-vaimon ensin. Sitten aikanaan kun löytää hyvän ihmisen rinnalleen, osaa ainakin arvostaa tuon ihmisen hyvyyttä kunnolla kun tietää, ettei niitäkään joka oksalla kasva.

Sinulle tsemppiä, kyllä sinunkin kohdallesi vielä osuu mies joka on oppinsa saanut ja arvostaa hyviä piirteitäsi. Eikös se vähän ole niinkin että nuoret tytötkin ensin pitävät enemmän ns. pahiksista ja vasta myöhemmin rakastuvat kunnon poikiin.

Sínun pitäisi ajatella objektiivisemmin tilannetta. Olet poikasi "haukkamainen" äiti, joka luulee että poikasi on vielä sinun ja sinulta viety. Eli näet kaiken omasta näkökulmastasi. Todellisuus on aivan muuta. Kiltti ihminen on hyvä asia maailmassa ja kiltit ihmiset saavat tutkitusti elämältään enemmän...

Olen nähnyt ja miniä itse mainostaa, mitä hän ei halua tehdä eikä tee. Ja mitä poikani pitää tehdä, ja hän on antanut julkisesti pyyhkeitä, jos ei ole joskus tehty.

Tosin poikani on myös kertonut ongelmistaan. Nykyisin ei enää, koska on hiljainen ja kulkee kuin unissakävelijä nykyään.
Luottovelat on maininnut ja on ahdistunut.
Ja niin kuin kerroin, miniä itse julisti kahvipöydässä kaikkien kuullen, että raha-asiat eivät kuulu hänelle.
Eli näiden perusteella olen johtopäätökseni tehnyt.

Niinpä, siksi olenkin yrittänyt täällä ehdotella sopuisaa asioista keskustelemista, tuntuu vain, että aika moni kylvää vain riitaa ja on pahantahtoinen kun asiat voi hoitaa fiksustikin.

Tanju kirjoitti:

Niinpä, siksi olenkin yrittänyt täällä ehdotella sopuisaa asioista keskustelemista, tuntuu vain, että aika moni kylvää vain riitaa ja on pahantahtoinen kun asiat voi hoitaa fiksustikin.

Lue lisää

Kyllä se niin on, että sitä fiksua on varmasti anoppi-toope jo yrittänyt pitemmän ajan.

Katsos kun pahuuteen ei mitkään vihjailut ja kauniit ohjaukset tehoa mitenkään. Ja kun puutut viimmein kovemmin ja avoimesti ja suljet rahahanat, käy täsmälleen noin kuin kerroin.

Tällä palstalla jo saanut usein lukea vastaavanlaisia kertomuksia ja minulla on ihan omakohtaisiakin kokemuksia.

Säälin lapsia.

on moni kirjoitti:

Kyllä se niin on, että sitä fiksua on varmasti anoppi-toope jo yrittänyt pitemmän ajan.

Katsos kun pahuuteen ei mitkään vihjailut ja kauniit ohjaukset tehoa mitenkään. Ja kun puutut viimmein kovemmin ja avoimesti ja suljet rahahanat, käy täsmälleen noin kuin kerroin.

Tällä palstalla jo saanut usein lukea vastaavanlaisia kertomuksia ja minulla on ihan omakohtaisiakin kokemuksia.

Säälin lapsia.

Lue lisää

Fiksuun on anopin tyydyttävä. Jos anoppi on jo toiminut kuten yllä ehdotin ja odottanut asioihin sekaantumatta tilanteen kehittymistä niin sitten voisin ehdottaa vielä sellaista vaihtoehtoa, että jos anoppi ottaisi yhteyttä tytön vanhempiin? Itseasiassa tämän vaimokkeen holtittomaan rahankäyttöön tulisi nimenomaan puuttua tytön omat vanhemmat.

Tanju kirjoitti:

Fiksuun on anopin tyydyttävä. Jos anoppi on jo toiminut kuten yllä ehdotin ja odottanut asioihin sekaantumatta tilanteen kehittymistä niin sitten voisin ehdottaa vielä sellaista vaihtoehtoa, että jos anoppi ottaisi yhteyttä tytön vanhempiin? Itseasiassa tämän vaimokkeen holtittomaan rahankäyttöön tulisi nimenomaan puuttua tytön omat vanhemmat.

Lue lisää

Miniän vanhemmat ovat eronneet.
Isänsä ei pidä minkäänlaista yhteyttä, vain kerran vuodessa käy tapaamassa, tuolloinkin vain pyörähtää vierailulla, ja elää täysin omaa elämäänsä.
Äitinsä on mielenterveyseläkkeellä ja hädin tuskin jaksaa hoitaa vain itsensä, eikä aina sitäkään.
Minulla on kohtalaisen hyvät välit häneen, mutta säälin häntä senverran, etten kykene rasittamaan häntä tyttärensä "ongelmilla".

Vihdoinkin joltain tulia fiksua tekstiä. Sen vielä vaan sanoisin, että avioliitto on elämänmittainen yhteinen koulu, jonka tarkoitus ei ole hylätä suohon/pahuuten langennutta osapuolta vaan tukien, mutta tiukasti omaa itseä unohtamatta nostaa puoliso suosta. Mikäli puoliso ei itse halua muuttua ja elää muita vahingoittaen, ymmärrän silloin, että ero on paras ratkaisu. Kukapa nyt elämänsä tahtoisi uhrata huonoon liittoon.

Suuret kiitokset todella lohduttavista sanoistasi!

Vaikutat mukavalta ihmiseltä.
Tilanteesi ei kuitenkaan ole sellainen kuin miniälläni... eikä teillä ole luottovelkoja, maksatte kaiken puoliksi...
Miniäni ei maksa mitään, hänellä ei ole tuloja.

Olen pahoillani, jos kuulostan anopiltasi. Kyse ei nyt ole luulosta, koen sen silloin kun maksan heidän puolestaan vuokran. Kuulen myös omilla korvillani miniän suusta ne kommentit.
En ole luulevainen, ja yritän katsoa myös toisenkin näkökulmasta. Nimenomaan haluan erottaa luulemisen ja tietämisen toisistaan.
Ymmärrän toki, että miniällä on oma totuutensa ja näkemyksensä... joskin niiden seuraukset kertovat sitten, kenen selkänahasta kaikki revitään.

yltiöykstyistäjiä! Jos näet kadulla tappelun, jossa joku isketään katuun ja jätetään siihen, älä missään nimessä puutu asiaan. Hänhän on aikuinen, miksei puolustautunut. Älä ainakaan silloin ole huomaavinasi, jos hän oli poikasi, häntähän voitaisiin luulla mammanpojaksi.

Jos ajattelisin tavallasi, olisin antanut heille häädön omistamastani asunnosta maksamattomien vuokrien takia!
Sanoisin vain, etteivät heidän asiansa minulle kuulu mitenkään, heidän elämänsä ei ole minun elämääni. Että sori vaan poika ja miniä ynnä lapsenlapset.

itsekeskeisiä kirjoitti:

yltiöykstyistäjiä! Jos näet kadulla tappelun, jossa joku isketään katuun ja jätetään siihen, älä missään nimessä puutu asiaan. Hänhän on aikuinen, miksei puolustautunut. Älä ainakaan silloin ole huomaavinasi, jos hän oli poikasi, häntähän voitaisiin luulla mammanpojaksi.

Lue lisää

Vertaa itseesi: millä tavalla oma anoppisi puuttui oman perheesi asioihin?
Ja mitäpä tykkäsit, jos kohteli sinua itseään tyhmempänä?

Tappeluun tätä ei voi verrata.

itsekeskeisiä kirjoitti:

Vertaa itseesi: millä tavalla oma anoppisi puuttui oman perheesi asioihin?
Ja mitäpä tykkäsit, jos kohteli sinua itseään tyhmempänä?

Tappeluun tätä ei voi verrata.

Lue lisää

Meillä se oli mieheni anoppi, joka perheestämme kantoi huolta, hoiti lapsia ja tiskasi minun ollessani työssä. Hän oli sen verran hissukka, että ei sanonut kovalla äänellä, vaikka näki ongelmia.
Meillä pahinta oli juuri tuo oma työssä viihtymiseni, lapset ja koti jäivät rermpalleen.

Havahduin vasta, kun eräs tuttavani meillä poiketessaan spontaanisti totesi, että huomaa kyllä ettei sinua kodinsisustus paljon kiinnosta. Onneksi sanoi, taisi pelastaa lapsenikin.

... maksan heidän vuokransa mukisematta.

anoppi-toope kirjoitti:

... maksan heidän vuokransa mukisematta.

Teet jo liikaa.

ja päätin vastata kirjoitti:

Teet jo liikaa.

... ja siksi kälätän täällä, että laittaisinko porukan pihalle asunnostani.

Siis olet sitä mieltä, että vaadin miniältä täydellisyyttä?
Mitähän ITSE tekisit sijassani?
Makselisit kai kaikessa hiljaisuudessa toisten asuntomenoja vuosi vuoden jälkeen?
Oletpa aika epeli!
Teetkö tällä hetkellä niin?
Jaa-a enpä viitsi enää jankuttaa, että loppujen lopuksi onkin kyse rahakukkaroni sisällöstä.
Ei KERTAKAIKKIAAN mistään muusta.
Tahdon laittaa nyt pisteen koko ongelmalleni.

Kiitos järkevästä neuvosta.
Enpä tosiaan voisi kuvitellakaan, että haukkuisin miniääni. Ei sovi luonteeseeni ollenkaan.
Haluan olla rauhassa ja elellä omaa elämääni.
Asiat voin laittaa ojennukseen. Ja voin toki olla napakka, mitä tulee suhteeseeni miniään. Eläkööt miten haluavat, mutta minun ylitseni ei enää kävellä!

Tuo asunnon myynti on alkanut viime päivinä käydä mielessäni, joten tämä kesä näyttäköön.
Annan pojan perheelle varoituksen, jos syksyyn mennessä eivät hoida asioitaan minuun päin, niin otan kiinni kiistakapulasta eli hankkiudun asunnosta eroon.
Eli tulee jokin roti taloon!

Kiitos!

Poikani toki saa pitää vaimonsa!
Minä pidän omat rahani. Muustahan ei ole kyse.
Onko niin, että joillekin nuorille on raha ja vastuu ja niiden välinen raja hämärtynyt?
Tai sitten puuttuu lukemisen ymmärrys, kun et käsitä MISTÄ on kyse. Ilmeisesti.

Provo tarkoittaa kai tässä keksittyä tarinaa. Ei valitettavasti ole.
Asunnon myyntiä harkitsen ja siitä tuotosta osa nuorimalle tyttärelleni pieni pesämuna kun hankkii omaa asuntoa joskus.
Näin sen suunnittelen.
Asiani lienee loppuun kaluttu jo.
Kiitos kaikille vastanneille!

Mistähän tämä kaikki on alkanut? Ei kai poikasi olisi alunperinkään mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia naisen kanssa, jos nainen vaatii rahaa, laiskottelee ja määräilee. Voiko olla että poikasi on alussa hemmotellut naisystäväänsä, ostanut tälle kaiken mitä hän haluaa, vaikka niillä säästöillään ja myöhemmin luottokorteilla? Kerroit ettei miniääsi kiinnosta raha-asiat. Ehkä poikasi pitää ne tarkoituksella vaimoltaan salassa.

Pisti muuten silmään se synttärikakku-asia, kun kysyit pojaltasi että miksi piti olla kolme kakkua, oli vastaus että eri päivinä tulee eri vieraat, eikä suinkaan että vaimo käskee, vaimo haluaa, pakko olla kun vaimo niin sanoi.

... kirjoitti:

Mistähän tämä kaikki on alkanut? Ei kai poikasi olisi alunperinkään mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia naisen kanssa, jos nainen vaatii rahaa, laiskottelee ja määräilee. Voiko olla että poikasi on alussa hemmotellut naisystäväänsä, ostanut tälle kaiken mitä hän haluaa, vaikka niillä säästöillään ja myöhemmin luottokorteilla? Kerroit ettei miniääsi kiinnosta raha-asiat. Ehkä poikasi pitää ne tarkoituksella vaimoltaan salassa.

Pisti muuten silmään se synttärikakku-asia, kun kysyit pojaltasi että miksi piti olla kolme kakkua, oli vastaus että eri päivinä tulee eri vieraat, eikä suinkaan että vaimo käskee, vaimo haluaa, pakko olla kun vaimo niin sanoi.

Lue lisää

Ei pidä salassa luottovelkoja.
Alusta asti oli tappeluja rahasta, seurusteluaikana välit poikki vähän aikaa juuri ko. asiasta, kun poikani ei suostunut kaikkeen.

Välien rikkoutumisen aikana yllättäen ilmaantui raskaus, ja meno pikapika-avioliittoon.
Miniä melkein sekosi hääjärjestelyistä, koska ei kerennyt rakentamaan niin suuria häitä kuin olisi halunnut. Sai kuitenkin 100 vieraan häät. Poikani ja minä maksoimme puoliksi.

Synttärikakuista sanon, että pojan ilme kyllä kertoi, mitä ajatteli.
Tunnen hänet, että hän ei ole rekvisiitta eikä NIIN synttäri-ihminen, että puoli pitäjää täytyy pyytää näyttäviin lastenkemuihin.
Mutta jäähän muistoja... tosin itse en ollut kauan kemuissa, oon tottunut että lapsia juhlitaan pienimuotoisemmin.
Olemme duunariporukkaa, emme prinssi omarin sukulaisia.

Jos jotain hyvää miniästä, niin sitkeä hän on, ei ole periaatteistaan antanut periksi tuumaakaan. Hän sanoo olevansa niin laatutietoinen, ettei yksinkertaisesti kykene ostamaan ja vaatimaan kuin parasta.
Ja eräs hyvä ominaisuutensa on että osaa pitää puolensa. Eikä ole alemmuudentuntoinen. Hänen ryhtinsäkin on hyvin suora, joskin ylipainoa on tullut.

anoppi-toope kirjoitti:

Ei pidä salassa luottovelkoja.
Alusta asti oli tappeluja rahasta, seurusteluaikana välit poikki vähän aikaa juuri ko. asiasta, kun poikani ei suostunut kaikkeen.

Välien rikkoutumisen aikana yllättäen ilmaantui raskaus, ja meno pikapika-avioliittoon.
Miniä melkein sekosi hääjärjestelyistä, koska ei kerennyt rakentamaan niin suuria häitä kuin olisi halunnut. Sai kuitenkin 100 vieraan häät. Poikani ja minä maksoimme puoliksi.

Synttärikakuista sanon, että pojan ilme kyllä kertoi, mitä ajatteli.
Tunnen hänet, että hän ei ole rekvisiitta eikä NIIN synttäri-ihminen, että puoli pitäjää täytyy pyytää näyttäviin lastenkemuihin.
Mutta jäähän muistoja... tosin itse en ollut kauan kemuissa, oon tottunut että lapsia juhlitaan pienimuotoisemmin.
Olemme duunariporukkaa, emme prinssi omarin sukulaisia.

Jos jotain hyvää miniästä, niin sitkeä hän on, ei ole periaatteistaan antanut periksi tuumaakaan. Hän sanoo olevansa niin laatutietoinen, ettei yksinkertaisesti kykene ostamaan ja vaatimaan kuin parasta.
Ja eräs hyvä ominaisuutensa on että osaa pitää puolensa. Eikä ole alemmuudentuntoinen. Hänen ryhtinsäkin on hyvin suora, joskin ylipainoa on tullut.

Lue lisää

... miksi ne synttärikakut piti ostaa. Miksei miniä voinut valmistaa niitä itse?

-kaakkuri- kirjoitti:

... miksi ne synttärikakut piti ostaa. Miksei miniä voinut valmistaa niitä itse?

Sitä voi ihmetellä, sillä minusta itsestäni on aina ollut kivaa tehdä kakut itse. Varsinkin lasten synttäreiden, koska niissä voi harrastaa luovuuttakin samalla.
Kakut tuli myös pojan kanssa puheenaiheeksi, koska olin miniälleni hvyissä ajoin luvannut tehdä synttärikakun tai kakut. (Oli säästäminen heidän hyväkseen mielessäni, sillä olisivat saaneet minulta ne ilmaiseksi, olin sen myös luvannut miniälle)

Kakkuja tilattiin siis kolmin kappalein.
Miniä ei pidä ruoanlaitosta, eikä leipomisesta. Ja hän on sanonut, ettei ennätä tehdä. Siksi lupauduin.
Halvemmaksi tulee tehdä itse, mutta tottakai leipomon kondiittori osaa paremmin ja niihin saa lapsen nimenkin hienommin... :)

Olen kyllä tehnyt omalle anopilleni ja muille sukulaisille täytekakkuja silloin tällöin.
Vaan en minä nyt siitä loukkaantunut etten päässyt sähläämään kakkujeni kanssa.
Olisin kyllä mielellään maistellut miniän omaa tekemääkin, tai miksei poikani väsäämää.

anoopi-toope kirjoitti:

Sitä voi ihmetellä, sillä minusta itsestäni on aina ollut kivaa tehdä kakut itse. Varsinkin lasten synttäreiden, koska niissä voi harrastaa luovuuttakin samalla.
Kakut tuli myös pojan kanssa puheenaiheeksi, koska olin miniälleni hvyissä ajoin luvannut tehdä synttärikakun tai kakut. (Oli säästäminen heidän hyväkseen mielessäni, sillä olisivat saaneet minulta ne ilmaiseksi, olin sen myös luvannut miniälle)

Kakkuja tilattiin siis kolmin kappalein.
Miniä ei pidä ruoanlaitosta, eikä leipomisesta. Ja hän on sanonut, ettei ennätä tehdä. Siksi lupauduin.
Halvemmaksi tulee tehdä itse, mutta tottakai leipomon kondiittori osaa paremmin ja niihin saa lapsen nimenkin hienommin... :)

Olen kyllä tehnyt omalle anopilleni ja muille sukulaisille täytekakkuja silloin tällöin.
Vaan en minä nyt siitä loukkaantunut etten päässyt sähläämään kakkujeni kanssa.
Olisin kyllä mielellään maistellut miniän omaa tekemääkin, tai miksei poikani väsäämää.

Lue lisää

Missä vaiheessa olet ajatellut alkaa elämään omaa elämääsi ja antaa aikuisen pojan elää omaansa? Mahtaa olla poikasi elämä kivaa, kun vaimo vaati yhtä sun toista ja äiti leikkii parisuhdetuomaria. Mikä on motiivisi puuttua poikasi asioihin? Eikö sinulla mitään muuta sisältöä elämässäsi?

Elän itsekin tulojeni mukaan. Itse asiassa kulutan vähemmän kuin tienaan. Tämä elämäntapa sopii minulle ja miehelleni, koska tuntisimme suurta ahdistusta, jos meillä ei olisi pientä vararahastoa pankissa pahan päivän varalle. Itse ostan suurin piirtein kaiken ruokatavaran valmiina esimerkiksi juhliin, mutta minulla on siihen kyllä varaakin. Paras ystävättäreni pistää menemään kaikki tulonsa ja vieläpä etukäteen. Silti ei tulisi pieneen mieleenkään puuttua hänen asioihinsa, koska toisten ihmisten asiat eivät kuulu minulle ennen kuin joku pyytää kommenttia tai apua.

Luultavasti olet tehnyt pojalle karhunpalveluksen puuttumalla hänen perheensä sisäisiin asioihin. Pojan pitäisi ottaa vastuu omista ratkaisuistaan ja äidin puuttuminen todennäköisesti vain sekoittaa hänen ajatuksenjuoksuaan. Mitä hyvää olet omasta mielestäsi saanut aikaan tuolla poikasi elämään puuttumisella?

ei voi kuin ihmetellä kirjoitti:

Missä vaiheessa olet ajatellut alkaa elämään omaa elämääsi ja antaa aikuisen pojan elää omaansa? Mahtaa olla poikasi elämä kivaa, kun vaimo vaati yhtä sun toista ja äiti leikkii parisuhdetuomaria. Mikä on motiivisi puuttua poikasi asioihin? Eikö sinulla mitään muuta sisältöä elämässäsi?

Elän itsekin tulojeni mukaan. Itse asiassa kulutan vähemmän kuin tienaan. Tämä elämäntapa sopii minulle ja miehelleni, koska tuntisimme suurta ahdistusta, jos meillä ei olisi pientä vararahastoa pankissa pahan päivän varalle. Itse ostan suurin piirtein kaiken ruokatavaran valmiina esimerkiksi juhliin, mutta minulla on siihen kyllä varaakin. Paras ystävättäreni pistää menemään kaikki tulonsa ja vieläpä etukäteen. Silti ei tulisi pieneen mieleenkään puuttua hänen asioihinsa, koska toisten ihmisten asiat eivät kuulu minulle ennen kuin joku pyytää kommenttia tai apua.

Luultavasti olet tehnyt pojalle karhunpalveluksen puuttumalla hänen perheensä sisäisiin asioihin. Pojan pitäisi ottaa vastuu omista ratkaisuistaan ja äidin puuttuminen todennäköisesti vain sekoittaa hänen ajatuksenjuoksuaan. Mitä hyvää olet omasta mielestäsi saanut aikaan tuolla poikasi elämään puuttumisella?

Lue lisää

Miksi "puutun" poikani elämään?

Kas tässä vastaus sinulle!

Poikani perhe asuu omistamassani asunnossa ja maksavat siitä vuokraa eli vastikkeen.
Maksavat milloin sattuu, sillä se on viimeisellä sijalla heidän taloudessaan.
Maksan itse silloin taloyhtiölle, kun se heiltä unohtuu ja se tapahtuu varsin usein.

Saan odotella saamisiani kuukausitolkulla. Ja kaikkia en ole saanutkaan, jos tarkkoja ollaan.

Että se tästä heidän elämäänsä puuttumisesta.

Kakkukeskutelut on käyty kotonani, en ole mennyt heidän luokseen sössöttämään.
Minulla on kaksi muuta miniää, joten jos olisi sotkeutumisen tarve, niin kyllä minulla lääniä riittäisi,

nyt oli näes tässä kyse minun rahakukkarostani.
Olen sanonut, että puolestani ostakoot vaikka norsufarmin, kunhan ei minun tarvitse rahoittaa välillisesti sitä.
Alunperin kyselin neuvoa, mitä tehdä näissä rahaongelmissa, joista on tullut "yhteisiä" poikani perheen kanssa.
Siis anoppi/äiti se nyt sitten oli taas puuttumassa nuoren parin asioihin. :)

ei voi kuin ihmetellä kirjoitti:

Missä vaiheessa olet ajatellut alkaa elämään omaa elämääsi ja antaa aikuisen pojan elää omaansa? Mahtaa olla poikasi elämä kivaa, kun vaimo vaati yhtä sun toista ja äiti leikkii parisuhdetuomaria. Mikä on motiivisi puuttua poikasi asioihin? Eikö sinulla mitään muuta sisältöä elämässäsi?

Elän itsekin tulojeni mukaan. Itse asiassa kulutan vähemmän kuin tienaan. Tämä elämäntapa sopii minulle ja miehelleni, koska tuntisimme suurta ahdistusta, jos meillä ei olisi pientä vararahastoa pankissa pahan päivän varalle. Itse ostan suurin piirtein kaiken ruokatavaran valmiina esimerkiksi juhliin, mutta minulla on siihen kyllä varaakin. Paras ystävättäreni pistää menemään kaikki tulonsa ja vieläpä etukäteen. Silti ei tulisi pieneen mieleenkään puuttua hänen asioihinsa, koska toisten ihmisten asiat eivät kuulu minulle ennen kuin joku pyytää kommenttia tai apua.

Luultavasti olet tehnyt pojalle karhunpalveluksen puuttumalla hänen perheensä sisäisiin asioihin. Pojan pitäisi ottaa vastuu omista ratkaisuistaan ja äidin puuttuminen todennäköisesti vain sekoittaa hänen ajatuksenjuoksuaan. Mitä hyvää olet omasta mielestäsi saanut aikaan tuolla poikasi elämään puuttumisella?

Lue lisää

Oli tietenkin liian kilttiä maksaa vielä häätkin! Morsiamen vanhempien kuuluu maksaa häät, tai sitten nuorten keskenään, jos haluavat kutsua pääasiassa kavereitaan. No sille ei enää voi mitään.

Anopille,
Poikasi iltatyö mietityttää, miksi hän suostuu sellaiseen rääkkiin. Tietenkin rahan vuoksi, mutta mitä hän itse sillä saa muuta kuin velat maksuun? Onko vaimo ominut kodin ja lapset ja miehellä on työssä sittenkin siedettävämpi olo kuin kotona?

Ehkä poikasi ei halua ajatella koko asiaa, muutos on vaikeaa? Ja varmasti hän tuntee vastuuta myös lapsista, miten heille kävisi avioerossa?

Ajatusleikkinä: mitä tapahtuisi, jos poikasi vain hakisi avioeroa, sitä voi hakea nykyisin toinen osapuoli yksinään ja syytä ilmoittamatta, eikö? Sinä sanoisit heidät irti asunnosta ja pistäisit sen myyntiin (sehän ei menisi kaupaksi, kun se ei olisi kuitenkaan vapaa), poikasi sulkisi miniän käyttämän luottokortin jne.

Myös Make60 antoi mielestäni hyvän toimintamallin, mutta se voi olla myös liian kilttiä.

anoopi-toope kirjoitti:

Sitä voi ihmetellä, sillä minusta itsestäni on aina ollut kivaa tehdä kakut itse. Varsinkin lasten synttäreiden, koska niissä voi harrastaa luovuuttakin samalla.
Kakut tuli myös pojan kanssa puheenaiheeksi, koska olin miniälleni hvyissä ajoin luvannut tehdä synttärikakun tai kakut. (Oli säästäminen heidän hyväkseen mielessäni, sillä olisivat saaneet minulta ne ilmaiseksi, olin sen myös luvannut miniälle)

Kakkuja tilattiin siis kolmin kappalein.
Miniä ei pidä ruoanlaitosta, eikä leipomisesta. Ja hän on sanonut, ettei ennätä tehdä. Siksi lupauduin.
Halvemmaksi tulee tehdä itse, mutta tottakai leipomon kondiittori osaa paremmin ja niihin saa lapsen nimenkin hienommin... :)

Olen kyllä tehnyt omalle anopilleni ja muille sukulaisille täytekakkuja silloin tällöin.
Vaan en minä nyt siitä loukkaantunut etten päässyt sähläämään kakkujeni kanssa.
Olisin kyllä mielellään maistellut miniän omaa tekemääkin, tai miksei poikani väsäämää.

Lue lisää

Ihmettelen vain sitä, että keneltä sinä alkuperäinen kirjoittaja olet kuullut, että heillä on luottovelkoja, kenen nimissä ne muuten ovat, vain miniän nimissä?

jos eivät ole pikavippejä, miten yksi varaton, miniäsi, saa tehtyä niiin paljon velkaa, että miehensä täytyy tehdä ympäripyöreitä päiviä?

Onko poikasi kenties kertonut sinulle heidän raha-asioistaan, raha-ongelmistaan, yksityiskohtaisesti, ehkä tavoitteena saada ymmärrystä sinulta, auttaakseen sinua unohtamaan nuo vaivaiset asumiskulut?

Poikasi ei ole osallistunut tuohon kulutukseen, ei ole nauttinut senttiäkään noista veloista, ei ole käynyt yhdelläkään matkalla, sanoit että miniäsi tykkää matkustaa? Poikasi ei varmaankaan maistanut palaakaan noista 3 synttärikakusta?


Onko poikasi siis puuttunut tähän asumiskulujen maksamattomuuteen yhtään? Ehkä he vain tykkäävät kuluttaa, jos poikasi tekee 2 työtä, ja miniäsi saa tukea lasten hoitoon, jostain heille rahaakin tulee.

sinä, joka aloitit ketjun kirjoitti:

Ihmettelen vain sitä, että keneltä sinä alkuperäinen kirjoittaja olet kuullut, että heillä on luottovelkoja, kenen nimissä ne muuten ovat, vain miniän nimissä?

jos eivät ole pikavippejä, miten yksi varaton, miniäsi, saa tehtyä niiin paljon velkaa, että miehensä täytyy tehdä ympäripyöreitä päiviä?

Onko poikasi kenties kertonut sinulle heidän raha-asioistaan, raha-ongelmistaan, yksityiskohtaisesti, ehkä tavoitteena saada ymmärrystä sinulta, auttaakseen sinua unohtamaan nuo vaivaiset asumiskulut?

Poikasi ei ole osallistunut tuohon kulutukseen, ei ole nauttinut senttiäkään noista veloista, ei ole käynyt yhdelläkään matkalla, sanoit että miniäsi tykkää matkustaa? Poikasi ei varmaankaan maistanut palaakaan noista 3 synttärikakusta?


Onko poikasi siis puuttunut tähän asumiskulujen maksamattomuuteen yhtään? Ehkä he vain tykkäävät kuluttaa, jos poikasi tekee 2 työtä, ja miniäsi saa tukea lasten hoitoon, jostain heille rahaakin tulee.

Lue lisää

Pelkkien juorujen takia en olisi lähtenyt jaarittelemaan luottoveloista. Olen kuullut asiasta pojaltani ja miniältä, silloin kun ovat jättäneet vuokransa maksamatta.
He ovat selittäneet vuokravelkojensa syyn minulle... luottovelat ja korot.
Luottovelat ovat poikani nimissä.
En tiedä saisiko miniäni luottoa, koska hän ei ole työssä.
Eikä tule menemään, omien sanojensa mukaan, minulle kerrottuna aikoja sitten.

Sanoit vaivaiset asumiskulut. No minulle ne eivät ole vaivaisia ajan mittaan. Toisaalta ne poikien veljiä vaivaavat, että minä maksan. Ei ole tasapuolista heitä kohtaan.

Tottakai jokainen söi synttärikakkua, poikanikin, joka ne maksoi.
Että ei siinä mitään, hän sen koko helahoidon kustantaa ynnä matkustelut. Ei hän lähde innoissaan matkoille, mutta kuten kirjoitin, miniä sanoo että haluaa elää kuin muutkin ihmiset. Sen vuoksi hyvä elintaso pitää olla ja laatua.
Niin syy ja seuraus, poika tekee kahta työtä, että saisi velat hoidettua. Ensin kulutetaan ja sitten maksetaan... näin se menee nykyään.
Ajan trendi kai.
Tulen sanoutumaan irti omalta osaltani, muodikkaasti olen puuttumatta heidän asioihinsa sen jälkeen, kun ilmeisesti syksyllä myyn asunnon. Sitten miniä voi valittaa tulevalle vuokranantajalle ahtaista ja mädistä asunnoista IHAN vapaasti. Minä pesen käteni kuin Pilatus.

anoppi-toope kirjoitti:

Pelkkien juorujen takia en olisi lähtenyt jaarittelemaan luottoveloista. Olen kuullut asiasta pojaltani ja miniältä, silloin kun ovat jättäneet vuokransa maksamatta.
He ovat selittäneet vuokravelkojensa syyn minulle... luottovelat ja korot.
Luottovelat ovat poikani nimissä.
En tiedä saisiko miniäni luottoa, koska hän ei ole työssä.
Eikä tule menemään, omien sanojensa mukaan, minulle kerrottuna aikoja sitten.

Sanoit vaivaiset asumiskulut. No minulle ne eivät ole vaivaisia ajan mittaan. Toisaalta ne poikien veljiä vaivaavat, että minä maksan. Ei ole tasapuolista heitä kohtaan.

Tottakai jokainen söi synttärikakkua, poikanikin, joka ne maksoi.
Että ei siinä mitään, hän sen koko helahoidon kustantaa ynnä matkustelut. Ei hän lähde innoissaan matkoille, mutta kuten kirjoitin, miniä sanoo että haluaa elää kuin muutkin ihmiset. Sen vuoksi hyvä elintaso pitää olla ja laatua.
Niin syy ja seuraus, poika tekee kahta työtä, että saisi velat hoidettua. Ensin kulutetaan ja sitten maksetaan... näin se menee nykyään.
Ajan trendi kai.
Tulen sanoutumaan irti omalta osaltani, muodikkaasti olen puuttumatta heidän asioihinsa sen jälkeen, kun ilmeisesti syksyllä myyn asunnon. Sitten miniä voi valittaa tulevalle vuokranantajalle ahtaista ja mädistä asunnoista IHAN vapaasti. Minä pesen käteni kuin Pilatus.

Lue lisää

Tuo heittoni "vaivaisista" asumiskuluista oli vain heitto, kyllä tiedän mitä eläminen maksaa täällä nykypäivän Suomessa, ja että siitä pitää maksaa itse, eikä kustantaa sitä mutsilla. Ja teet mielestäni ihan oikein, että lakkaat kustantamasta heidän elämäänsä. Miten voivat elää niin, käyttävät asumiskulurahansa muuhun tarkoitukseen, ja jättävät maksamatta sinulle kuuluvan summan tarkoituksella. Tsk.Tsk. Asunto on sinun, joten tietenkin saat määrätä siitä. Harmi, että olet päätynyt myymään sen...se on muilta sukulaisiltasi pois asumiskäytöstä.

Asuntokulut ensin, huvitukset vasta sitten, tosin tunnen nuoria pareja, no, kolmikymppisiä, jotka edelleen maksattavat osan asumiskuluistaan vanhemmillaan, ja äiti ja isi maksaa kiltisti.

Paha juttu, että velat ovat poikasi nimissä. Mieheni ei takuulla ottaisi velkaa, jotta minä saisin matkustaa, ja jättäisin velat maksamatta anopille, jonka asunnossa asuttaisiin. Kummallista, kaikkea sitä kuulee.

anoppi-toope kirjoitti:

Pelkkien juorujen takia en olisi lähtenyt jaarittelemaan luottoveloista. Olen kuullut asiasta pojaltani ja miniältä, silloin kun ovat jättäneet vuokransa maksamatta.
He ovat selittäneet vuokravelkojensa syyn minulle... luottovelat ja korot.
Luottovelat ovat poikani nimissä.
En tiedä saisiko miniäni luottoa, koska hän ei ole työssä.
Eikä tule menemään, omien sanojensa mukaan, minulle kerrottuna aikoja sitten.

Sanoit vaivaiset asumiskulut. No minulle ne eivät ole vaivaisia ajan mittaan. Toisaalta ne poikien veljiä vaivaavat, että minä maksan. Ei ole tasapuolista heitä kohtaan.

Tottakai jokainen söi synttärikakkua, poikanikin, joka ne maksoi.
Että ei siinä mitään, hän sen koko helahoidon kustantaa ynnä matkustelut. Ei hän lähde innoissaan matkoille, mutta kuten kirjoitin, miniä sanoo että haluaa elää kuin muutkin ihmiset. Sen vuoksi hyvä elintaso pitää olla ja laatua.
Niin syy ja seuraus, poika tekee kahta työtä, että saisi velat hoidettua. Ensin kulutetaan ja sitten maksetaan... näin se menee nykyään.
Ajan trendi kai.
Tulen sanoutumaan irti omalta osaltani, muodikkaasti olen puuttumatta heidän asioihinsa sen jälkeen, kun ilmeisesti syksyllä myyn asunnon. Sitten miniä voi valittaa tulevalle vuokranantajalle ahtaista ja mädistä asunnoista IHAN vapaasti. Minä pesen käteni kuin Pilatus.

Lue lisää

Toivottavasti todella myyt asunnon, etkä vain suunnittele sitä. Teet nuorelle perheelle palveluksen. He elävät haavemaassa, jossa ei ole asumiskuluja ja yhden hengen tuloilla kustannetaan muka täysin sama elintaso kuin kahdenkin hengen tuloilla.

Jos miniä haluaa olla kotona lasten kanssa olisi hänen ymmärrettävä, että silloin on tingittävä elintasosta sinänsä hyvän asian (lapset kotihoidossa) vuoksi.

Jos jatkat yhden lapsesi suosimista (mahdollistamalla heille asumiskuluttoman elämän) syrjit muita lapsiasi ja aiheutat pitkässä juoksussa eripuraa sisarusten välille.

Pojallesi sanoisin ohjeeksi, että vaimolta kaikki luottokortit pois ja vain pieni käyttöraha käteisenä kuukaudessa henkilökohtaisiin menoihin. Poikahan suorittaa jo nyt itse ruoka- ym. tärkeät ostokset, joten vaimolle ei tarvitse antaa rahaa sen vuoksi. Miniäsi kaltaiset tuhlarit (itsellä katkera kokemus vastaavasta ihmisestä) eivät koskaan muutu, ainoa hoito on, että joku muu hoitaa heidän raha-asiansa.

anoppi-toope kirjoitti:

Miksi "puutun" poikani elämään?

Kas tässä vastaus sinulle!

Poikani perhe asuu omistamassani asunnossa ja maksavat siitä vuokraa eli vastikkeen.
Maksavat milloin sattuu, sillä se on viimeisellä sijalla heidän taloudessaan.
Maksan itse silloin taloyhtiölle, kun se heiltä unohtuu ja se tapahtuu varsin usein.

Saan odotella saamisiani kuukausitolkulla. Ja kaikkia en ole saanutkaan, jos tarkkoja ollaan.

Että se tästä heidän elämäänsä puuttumisesta.

Kakkukeskutelut on käyty kotonani, en ole mennyt heidän luokseen sössöttämään.
Minulla on kaksi muuta miniää, joten jos olisi sotkeutumisen tarve, niin kyllä minulla lääniä riittäisi,

nyt oli näes tässä kyse minun rahakukkarostani.
Olen sanonut, että puolestani ostakoot vaikka norsufarmin, kunhan ei minun tarvitse rahoittaa välillisesti sitä.
Alunperin kyselin neuvoa, mitä tehdä näissä rahaongelmissa, joista on tullut "yhteisiä" poikani perheen kanssa.
Siis anoppi/äiti se nyt sitten oli taas puuttumassa nuoren parin asioihin. :)

Lue lisää

Mielestäni et näe asioita lainkaan objektiivisesti. Olet pettynyt nähtävästi elämääsi ja syntipukki on paha miniä. Olet kuitenkin itse ollut soppaa keittämässä, joten kannattaisi varmaan vilasta sinne peiliinkin. Lienee aina riski, kun vaikka vuokraa asunnon tuttavilleen/sukulaisilleen. Aika usein käy, että normaalit markkinatalouden lait eivät sitten toimi.

Jos poikasi vaimo on huikentelevainen raha-asioissa, poikasi velvollisuus on keskustella vaimonsa kanssa. Jos hän ei siihen pysty, sinä teet omilla rahoillasi, mitä lystäät. Poikasi perheen asioista sinun ei tietenkään tarvitse huolehtia. On todella surullista, miten näet poikasi pahan noita-akan uhrina. Jos aikuinen mies on noin tahdoton ja toimii syyntakeettomassa tilassa, hän lienee jonkinlaisen terapian tarpeessa. Vaikutat aika voimakastahtoiselta äidiltä. Poika on tainnut tottua elämään voimakkaiden naisten ohjailemana ja joskus toiset ohjaavat hyvään ja joskus vähemmän hyvään.

Hellittäisit vähän ohjiasi, kävisit poikasi perheessä kylässä niin kuin kylässä käydään. Tuskin kenenkään muunkaan juhlissa mietit, millä rahoilla kakut on ostettu. Olet tyhmyyttäsi yhden poikasi taloutta tukenut. Laita rahahanat kiinni, siihen sinulla on täysi oikeus. Sen jälkeen voit suhtautua poikaasi kuten aikuiseen ihmiseen.

Kenen aloitteesta ja kenen suostumuksella poikasi perheineen muutti asuntoosi? Miniäkö sinne murtautui? En ikinä muuttaisi mieheni suvun asuntoon juuri siksi, että en halua kenenkään puuttuvan elämääni. Anopin asunnossa asuminen nimittäin aika usein tuo anopille sen mielikuvan, että sen jälkeen anopilla on oikeus esimerkiksi arvostella nuoren perheen rahan käyttöä.

Rouva O kirjoitti:

Toivottavasti todella myyt asunnon, etkä vain suunnittele sitä. Teet nuorelle perheelle palveluksen. He elävät haavemaassa, jossa ei ole asumiskuluja ja yhden hengen tuloilla kustannetaan muka täysin sama elintaso kuin kahdenkin hengen tuloilla.

Jos miniä haluaa olla kotona lasten kanssa olisi hänen ymmärrettävä, että silloin on tingittävä elintasosta sinänsä hyvän asian (lapset kotihoidossa) vuoksi.

Jos jatkat yhden lapsesi suosimista (mahdollistamalla heille asumiskuluttoman elämän) syrjit muita lapsiasi ja aiheutat pitkässä juoksussa eripuraa sisarusten välille.

Pojallesi sanoisin ohjeeksi, että vaimolta kaikki luottokortit pois ja vain pieni käyttöraha käteisenä kuukaudessa henkilökohtaisiin menoihin. Poikahan suorittaa jo nyt itse ruoka- ym. tärkeät ostokset, joten vaimolle ei tarvitse antaa rahaa sen vuoksi. Miniäsi kaltaiset tuhlarit (itsellä katkera kokemus vastaavasta ihmisestä) eivät koskaan muutu, ainoa hoito on, että joku muu hoitaa heidän raha-asiansa.

Lue lisää

laita asunto myntiin. ajattele omalta kannaltasi mikä on järkevää. muista kaikkia lapsiasi tasapuolisesti. voithan antaa asunnon myytyäsi kaikille lapsillesi ennakkoperintönä saman summan, jolla esim. poikasi maksaa takuuvuokrat. ja nuorin lapsesi vuokria. oletko pitänyt kirjaa kuinka kauan muut asuivat asunnossa? kerää faktatiedot mitä muut ovat sinulta saaneet. tasaa tilit.
Luota siihen että lapsen lapsesi haluavat että heillä on sinut. lähetä heille kortteja, kirjeitä, valokuvia.
tuntuu siltä että poikasi on jumissa eikä nää mitään ratkaisua, sinnittelee, mutta tekee ratkaisunsa kunhan aika kuluu ja ehkä lapset kasvaa hiukan. tue henkisesti. en tiedä miten mutta tunnet poikasi.
"itse aukaisin silmäni vasta kun mieheni ilmoitti käräjäoikeuden välityksellä ettei kaikki olekkaan kunnossa. eihän mies lapsista halua luopua vaikka vaimosta eroon haluaisi. (miehelleni luontaisin tapa hoitaa asiat A4:lla välikäden kautta)"
onneksi ollaan edell. naimisissa.

anoppi-toope kirjoitti:

Miksi "puutun" poikani elämään?

Kas tässä vastaus sinulle!

Poikani perhe asuu omistamassani asunnossa ja maksavat siitä vuokraa eli vastikkeen.
Maksavat milloin sattuu, sillä se on viimeisellä sijalla heidän taloudessaan.
Maksan itse silloin taloyhtiölle, kun se heiltä unohtuu ja se tapahtuu varsin usein.

Saan odotella saamisiani kuukausitolkulla. Ja kaikkia en ole saanutkaan, jos tarkkoja ollaan.

Että se tästä heidän elämäänsä puuttumisesta.

Kakkukeskutelut on käyty kotonani, en ole mennyt heidän luokseen sössöttämään.
Minulla on kaksi muuta miniää, joten jos olisi sotkeutumisen tarve, niin kyllä minulla lääniä riittäisi,

nyt oli näes tässä kyse minun rahakukkarostani.
Olen sanonut, että puolestani ostakoot vaikka norsufarmin, kunhan ei minun tarvitse rahoittaa välillisesti sitä.
Alunperin kyselin neuvoa, mitä tehdä näissä rahaongelmissa, joista on tullut "yhteisiä" poikani perheen kanssa.
Siis anoppi/äiti se nyt sitten oli taas puuttumassa nuoren parin asioihin. :)

Lue lisää

Nonii, tätä minä vähän epäilinkin alusta asti, poikasi on mammanpoika. Hän ilmeisesti luottaakin sinun kukkaroosi ja siksi pyörii vielä helmoissasi. Kokemusta on tuollaisesta mamiksesta. Hän ressukka pelasi ja pilasi kaikki rahansa, sitten kun oli kaikki sössinyt, äiti riensi aina apuun. Mies oli vielä kolmekymppisenäkin yhtä lapsellinen kuin 16 vuotias. Pistähän koko konkkaronkka pihalle omistamastasi asunnosta. Sano pojallesi, että nyt on itsenäistymisen aika, turhaan miniää syyttelet, pojassa on itsessään vika kun äidin kämpässä asuu ja jättää vastikkeet maksamatta, kehtaa sitten vielä vaimon piikkiin laittaa kun itellä ei ole selkärankaa. Vaimo on varmaan tosiaan liian pelottava hänelle kun äitissä on vielä niin kiinni ja tulee olemaankin lopun elämäänsä mikäli et itse vanhempana ja viisampana vähän avita poika rassukaasi tässä itsenäistymis prosessissa, ja se ei tosiaankana meinaa sitä, että pelastat hänet aina pulasta ja syytä tyttöystäviä ja miniöitäsi päin vastoin, poika huomaa, että itse ei tartte selvitä eikä omilla aivoilla ajatella.

todellisuus kirpaisee mutta... kirjoitti:

laita asunto myntiin. ajattele omalta kannaltasi mikä on järkevää. muista kaikkia lapsiasi tasapuolisesti. voithan antaa asunnon myytyäsi kaikille lapsillesi ennakkoperintönä saman summan, jolla esim. poikasi maksaa takuuvuokrat. ja nuorin lapsesi vuokria. oletko pitänyt kirjaa kuinka kauan muut asuivat asunnossa? kerää faktatiedot mitä muut ovat sinulta saaneet. tasaa tilit.
Luota siihen että lapsen lapsesi haluavat että heillä on sinut. lähetä heille kortteja, kirjeitä, valokuvia.
tuntuu siltä että poikasi on jumissa eikä nää mitään ratkaisua, sinnittelee, mutta tekee ratkaisunsa kunhan aika kuluu ja ehkä lapset kasvaa hiukan. tue henkisesti. en tiedä miten mutta tunnet poikasi.
"itse aukaisin silmäni vasta kun mieheni ilmoitti käräjäoikeuden välityksellä ettei kaikki olekkaan kunnossa. eihän mies lapsista halua luopua vaikka vaimosta eroon haluaisi. (miehelleni luontaisin tapa hoitaa asiat A4:lla välikäden kautta)"
onneksi ollaan edell. naimisissa.

Lue lisää

Kiitos rouva O ja nimim."todellisuus kirpaisee", juuri näin aion tehdä!
En halua olla sidoksissa ja niin sanotusti "puuttua" poikani ja hänen perheensä katastrofiin.

Hyvää kesää teille molemmille. Itsekin aion kaikesta huolimatta viettää leppoisaa kesää!

mammanpoika... kirjoitti:

Nonii, tätä minä vähän epäilinkin alusta asti, poikasi on mammanpoika. Hän ilmeisesti luottaakin sinun kukkaroosi ja siksi pyörii vielä helmoissasi. Kokemusta on tuollaisesta mamiksesta. Hän ressukka pelasi ja pilasi kaikki rahansa, sitten kun oli kaikki sössinyt, äiti riensi aina apuun. Mies oli vielä kolmekymppisenäkin yhtä lapsellinen kuin 16 vuotias. Pistähän koko konkkaronkka pihalle omistamastasi asunnosta. Sano pojallesi, että nyt on itsenäistymisen aika, turhaan miniää syyttelet, pojassa on itsessään vika kun äidin kämpässä asuu ja jättää vastikkeet maksamatta, kehtaa sitten vielä vaimon piikkiin laittaa kun itellä ei ole selkärankaa. Vaimo on varmaan tosiaan liian pelottava hänelle kun äitissä on vielä niin kiinni ja tulee olemaankin lopun elämäänsä mikäli et itse vanhempana ja viisampana vähän avita poika rassukaasi tässä itsenäistymis prosessissa, ja se ei tosiaankana meinaa sitä, että pelastat hänet aina pulasta ja syytä tyttöystäviä ja miniöitäsi päin vastoin, poika huomaa, että itse ei tartte selvitä eikä omilla aivoilla ajatella.

Lue lisää

Jos nyt tarkkaan olet lukenut kommenttejani, niin huomaat, että syytän myös itseäni, etten kasvattanut pojastani jämäkkää.
Mainitsin se tuolla aiemmin.

Minulla tosin on kaksi muutakin poikaa (aviossa) ja tytär, jotka eivät ole ajaneet itseään moiseen liekaan kuin tämä pehmopoika.

Poika hoiti ennen avioliittoaan raha-asiansa, jäi säästöjäkin ja suunnitteli tulevaisuutta, suunnitteli oman asunnon hankkimista ja oli suht tarkka taloudessaan.

Sen vuoksi oli helppo vuokrata hänelle asunto, josta kaksi vanhempaa veljeään olivat ponnahtaneet asumaan omiin asuntoihinsa. Heidän aviopuolisonsa olivat hankkeissa mukana, ja kävivät töissä ja elivät realiteettien mukaan.

Emme me äidit/anopit kuitenkaan ole ENNUSTAJIA. Mistäs tiesin, että kun nuorin pojista avioitui, niin muuttui koko järjestelmä hänen huushollissaan. Alkuun poikani vastusti, riiteli, he erosivat ja palasivat yhteen, kun miniä tuli raskaaksi.

Voisin syyttää tietysti VAIN poikaani, mutta olisiko se oikein, kun parisuhteessa elää kaksi ihmistä?
Miniän kommentit omasta elämänasenteestaan kertovat myös jotain.
Valitettavasti olen päättelykykyinen henkilö.

Syyttelyt kuitenkin ovat turhia. Olen jo päätynyt ratkaisuun sen enempää suostumatta itsekään kierittelemään tervassa ja höyhenissä.

Yhdessä kasvatusasiassa OLEN ONNISTUNUT.

Olen kasvattanut AHKERAN ihmisen, joka nyt ainakin voimiaan säästelemättä yrittää selvitä veloista.

HÄNEN asenteeseensa ei kuulu yleinen tyytymättömyys. JOS hän on vailla jotain, hän tekee työtä. Nyt maksaakseen velkansa.
En voi sille mitään, että tällä hetkellä minulla ei ole helliä tunteita MINIÄÄ kohtaan.
Toivottavasti ne joskus löytyvät!

Ymmärrän hyvin, että miniänä tunnet sympatiaa toista miniää kohtaan ja tahtomattasi vertaat minua anoppiisi!
Olemme kuitenkin kaikki ERI ihmisiä! Oikeasti. Kaikki.

Pääosin poikani ja miniäni ovat maksaneet vuokransa, osittain olen joutunut katsomaan saamisia sormien lävitse ja unohtamaan ne lopuksi iäkseni.

Miniä on vuosien saatossa muuttunut ei-mieleiseksi. Alkutilanne ei ollut niin.
Olen rehellinen, en teeskentele pitäväni hänestä tällä hetkellä.
Toivon, että pystyn pitämään hänestä tulevaisuudessa.
Olen VAIN ihminen, ja minulla on raadolliset tunteet. Kuten muillakin. Vaikka olen anoppi.

EN ole sanonut MISSÄÄN, että poika on kiristetty avioliitton raskauden kautta.
Sanoin asian vain niin kuin se on. En liittänyt toteamiseen adjektiiveja!
SINÄ ITSE, ystäväinen liitit!

Pojan säästöt ovat todella menneet avioliiton myötä. Kuten huomaat, en laita tähän laatusanoja. Totean asian.

Olen sanonut, että minun puolestani saavat ostaa vaikka norsufarmin, kunhan vain maksavat vuokrarästinsä minulle... ensin.

Tulen myymään asunnon syksyllä, ettei KUKAAN voi senjälkeen tulla arvostelemaan MINUA kenenkään orjuuttamisesta. Niin kuin ilmaisit, että pitäisin poikani perhettä IKEEN alla.
Minä!
Voin kuvailla, että tässä kohtaa leukani loksahti alaspäin 20 cm.
Ja tämä anoppimainen kalkkunankaulani myös.

Puurot ja vellit menevät täten omiin kuppeihinsa. Minä poikani orjuuttaja, todella lasken hänet vapaaksi!
Vapaaksi vaikka mihin... en usko, että pojan perhe tulee löytämään yhtä armollista vuokranantajaa.

Olen onnellinen, että löysin vihdoinkin järjen ja oikeuden myös itselleni. Pistän siis orjapiiskani kaappiin.

Lasten synttärikakkuasiani oli kai vanhan kansan nuukuutta.
Silloin ennen vanhaan ajateltiin, että olisi täyttä hulluutta pistää rahoja leipomon leipomiin täytekakkuihin, jos tilaajan luotot korkeilla koroilla painavat päälle kuukausittain.
Mutta... jokainen syököön kakkunsa niin kuin tykkää.
En vetänyt herneitä nenääni siitä, jos sörssäämäni kakkuset eivät kelpaa.
Osaan siinä asiassa nauraa itselleni!
Mutta kun, mutta kun minua silloin tällöin ovat sukulaiset pyytäneet tekemään noita kaakkusia, myös toiset miniät pyytäneet. Eivät toki aina!
Jos EN olisi tarjoutunut, niin SIITÄKIN miniä voisi katsoa tulleensa loukatuksi.

Kakut eivät ole minulle elämää suurempi juttu!

Uskon, että ymmärrät minua vasta sitten, kun olet itse anoppina.
Ihminen kun ei niin kauheasti muutu sisäiseltä olemukseltaan sittenkään... et sinäkään, huomaat vain eräänä aamuna herääväsi... anoppina.
Tulet anoppina huomaamaan, kuinka VAIKEAA on se tasapainoilu, ettet tule syytetyksi puuttumisesta tai hyljeksinnästä tai sortamisesta tai roikkumisesta toisten elämässä.
Huomaat, että kun irrotat nokan, niin pyrstö juuttuu.
Jos siis joku syyttää.
Kaksi muuta miniääni eivät syytä.

SE on erittäin vaikeaa omata lähes jumalalliset kyvyt siinä suhteessa, että osaisi olla perfekt, 100% täydellinen anoppi.

En väitä, ettenkö äitinä toivoisi lapsilleni kaikkea hyvää. Ammatti, asumis, -ja puolisovalintansa he ovat tehneet itse.
Poikien asuminen omistamassani asunnossa on ollut vain ihan käytännön juttu. Pelkästään.

Minulla on paljon, paljon ja vielä enemmän muita ihmissuhteita ja harrastuksia, siis ei voisi vähempää kiinnostaa kuin alkaa seuraamaan päätöikseen aikuisten lastensa elämää.
Se on tylsää! Rakastan vapautta.

Minähän en puutu poikani perheen elämään kuin vuokranmaksun kautta ja silloin kun HE ovat pyytäneet auttamaan rahavaikeuksissaan.
Mikä sekin on minusta erittäin TYLSÄÄ ja kiusallista.

Siinä kyllä vastustan sinua, sillä pidän edelleen suomalaisena varteenotettavana hyveenä rehellisyyttä raha-asioiden suhteen eli velat maksetaan kunnialla pois. Pidän arvossaan ahkeruutta.
Sukumme "normikäytösmallina" toivottavasti tulevat säilymään edelleen nuo ominaisuudet.

Valitettavasti pidän laiskuutta paheena edelleen, silloin kun se tapahtuu TOISEN ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Laiskuus on joskus hyväksi, kun ihminen latautuu ja kerää voimia.

Et arvaakaan, kuinka hyvin tunnen yrittäjän arjen!

anoppi-toope kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että miniänä tunnet sympatiaa toista miniää kohtaan ja tahtomattasi vertaat minua anoppiisi!
Olemme kuitenkin kaikki ERI ihmisiä! Oikeasti. Kaikki.

Pääosin poikani ja miniäni ovat maksaneet vuokransa, osittain olen joutunut katsomaan saamisia sormien lävitse ja unohtamaan ne lopuksi iäkseni.

Miniä on vuosien saatossa muuttunut ei-mieleiseksi. Alkutilanne ei ollut niin.
Olen rehellinen, en teeskentele pitäväni hänestä tällä hetkellä.
Toivon, että pystyn pitämään hänestä tulevaisuudessa.
Olen VAIN ihminen, ja minulla on raadolliset tunteet. Kuten muillakin. Vaikka olen anoppi.

EN ole sanonut MISSÄÄN, että poika on kiristetty avioliitton raskauden kautta.
Sanoin asian vain niin kuin se on. En liittänyt toteamiseen adjektiiveja!
SINÄ ITSE, ystäväinen liitit!

Pojan säästöt ovat todella menneet avioliiton myötä. Kuten huomaat, en laita tähän laatusanoja. Totean asian.

Olen sanonut, että minun puolestani saavat ostaa vaikka norsufarmin, kunhan vain maksavat vuokrarästinsä minulle... ensin.

Tulen myymään asunnon syksyllä, ettei KUKAAN voi senjälkeen tulla arvostelemaan MINUA kenenkään orjuuttamisesta. Niin kuin ilmaisit, että pitäisin poikani perhettä IKEEN alla.
Minä!
Voin kuvailla, että tässä kohtaa leukani loksahti alaspäin 20 cm.
Ja tämä anoppimainen kalkkunankaulani myös.

Puurot ja vellit menevät täten omiin kuppeihinsa. Minä poikani orjuuttaja, todella lasken hänet vapaaksi!
Vapaaksi vaikka mihin... en usko, että pojan perhe tulee löytämään yhtä armollista vuokranantajaa.

Olen onnellinen, että löysin vihdoinkin järjen ja oikeuden myös itselleni. Pistän siis orjapiiskani kaappiin.

Lasten synttärikakkuasiani oli kai vanhan kansan nuukuutta.
Silloin ennen vanhaan ajateltiin, että olisi täyttä hulluutta pistää rahoja leipomon leipomiin täytekakkuihin, jos tilaajan luotot korkeilla koroilla painavat päälle kuukausittain.
Mutta... jokainen syököön kakkunsa niin kuin tykkää.
En vetänyt herneitä nenääni siitä, jos sörssäämäni kakkuset eivät kelpaa.
Osaan siinä asiassa nauraa itselleni!
Mutta kun, mutta kun minua silloin tällöin ovat sukulaiset pyytäneet tekemään noita kaakkusia, myös toiset miniät pyytäneet. Eivät toki aina!
Jos EN olisi tarjoutunut, niin SIITÄKIN miniä voisi katsoa tulleensa loukatuksi.

Kakut eivät ole minulle elämää suurempi juttu!

Uskon, että ymmärrät minua vasta sitten, kun olet itse anoppina.
Ihminen kun ei niin kauheasti muutu sisäiseltä olemukseltaan sittenkään... et sinäkään, huomaat vain eräänä aamuna herääväsi... anoppina.
Tulet anoppina huomaamaan, kuinka VAIKEAA on se tasapainoilu, ettet tule syytetyksi puuttumisesta tai hyljeksinnästä tai sortamisesta tai roikkumisesta toisten elämässä.
Huomaat, että kun irrotat nokan, niin pyrstö juuttuu.
Jos siis joku syyttää.
Kaksi muuta miniääni eivät syytä.

SE on erittäin vaikeaa omata lähes jumalalliset kyvyt siinä suhteessa, että osaisi olla perfekt, 100% täydellinen anoppi.

En väitä, ettenkö äitinä toivoisi lapsilleni kaikkea hyvää. Ammatti, asumis, -ja puolisovalintansa he ovat tehneet itse.
Poikien asuminen omistamassani asunnossa on ollut vain ihan käytännön juttu. Pelkästään.

Minulla on paljon, paljon ja vielä enemmän muita ihmissuhteita ja harrastuksia, siis ei voisi vähempää kiinnostaa kuin alkaa seuraamaan päätöikseen aikuisten lastensa elämää.
Se on tylsää! Rakastan vapautta.

Minähän en puutu poikani perheen elämään kuin vuokranmaksun kautta ja silloin kun HE ovat pyytäneet auttamaan rahavaikeuksissaan.
Mikä sekin on minusta erittäin TYLSÄÄ ja kiusallista.

Siinä kyllä vastustan sinua, sillä pidän edelleen suomalaisena varteenotettavana hyveenä rehellisyyttä raha-asioiden suhteen eli velat maksetaan kunnialla pois. Pidän arvossaan ahkeruutta.
Sukumme "normikäytösmallina" toivottavasti tulevat säilymään edelleen nuo ominaisuudet.

Valitettavasti pidän laiskuutta paheena edelleen, silloin kun se tapahtuu TOISEN ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Laiskuus on joskus hyväksi, kun ihminen latautuu ja kerää voimia.

Et arvaakaan, kuinka hyvin tunnen yrittäjän arjen!

Lue lisää

Tavallaan tunnen sympatiaa miniääsi kohtaan. Lähinnä siksi, että olet tehnyt hänestä syntipukin myös poikasi valintoihin. Itse hoidan raha-asiani, käyn töissä, olen pitänyt vain "pakolliset" vanhempainvapaat ja osan niistäkin mieheni on pitänyt. Olen elättänyt perhettäni viimeiset kolme vuotta, koska mieheni on laajentanut yritystään ja laittanut kaiken rahan siihen. En siis tunne sen kummemmin sympatiaa minääsi kohtaan rahankäytön suhteen. Asunto lienee kuitenkin vuokrattu pojalle eikä miniälle, joten minusta on kohtuutonta, että syytät häntä maksamattomista vuokrista. Hän kai ei ole päässyt paljon asuntoa valitsemaan. Miniä on tietysti itse vastuussa siitä, että joutuu asumaan anopin asunnossa, jos se ei miellytä.

Tottakai puhun itsestäni, jos puhun itsestäni. Kolmasosa kirjoituksestani koski aivan selvästi omia kokemuksiani. Kommentoin juttuasi lähinnä siksi, että katsoisit asiaa vähän jostain muustakin näkökulmasta kuin omastasi. Et ehkä pyri siihen, mutta kirjoituksistasi saa vaikutelman, että miniäsi on kaiken pahan alku ja juuri poikasi elämässä. Et kuitenkaan elä heidän kotonaan, joten asioilla saattaa olla monta puolta, etkä tiedä niitä.

Sannastiina kirjoitti:

Tavallaan tunnen sympatiaa miniääsi kohtaan. Lähinnä siksi, että olet tehnyt hänestä syntipukin myös poikasi valintoihin. Itse hoidan raha-asiani, käyn töissä, olen pitänyt vain "pakolliset" vanhempainvapaat ja osan niistäkin mieheni on pitänyt. Olen elättänyt perhettäni viimeiset kolme vuotta, koska mieheni on laajentanut yritystään ja laittanut kaiken rahan siihen. En siis tunne sen kummemmin sympatiaa minääsi kohtaan rahankäytön suhteen. Asunto lienee kuitenkin vuokrattu pojalle eikä miniälle, joten minusta on kohtuutonta, että syytät häntä maksamattomista vuokrista. Hän kai ei ole päässyt paljon asuntoa valitsemaan. Miniä on tietysti itse vastuussa siitä, että joutuu asumaan anopin asunnossa, jos se ei miellytä.

Tottakai puhun itsestäni, jos puhun itsestäni. Kolmasosa kirjoituksestani koski aivan selvästi omia kokemuksiani. Kommentoin juttuasi lähinnä siksi, että katsoisit asiaa vähän jostain muustakin näkökulmasta kuin omastasi. Et ehkä pyri siihen, mutta kirjoituksistasi saa vaikutelman, että miniäsi on kaiken pahan alku ja juuri poikasi elämässä. Et kuitenkaan elä heidän kotonaan, joten asioilla saattaa olla monta puolta, etkä tiedä niitä.

Lue lisää

Asuntoni on vuokrattu pojalleni JA miniälle.
"Syytän" heitä molempia, olen KOKO ajan "syyttänyt" molempia.
Olen puhunut pojastani pehmoilijana, puhunut hänen vasikkamaisuudestaan, jämäkkyyden puutteesta, siitä että kasvatukseni jossain kohden meni pieleen.

Kun poikani (kaikki kolme) ovat menneet avioon, olen pyrkinyt tietoisesti käsittämään heidät perheenä, yhteisenä yksikkönä.
Jokainen aikuinen on siis vastuullinen, siis miniäkin.
Hän miniä on joutunut asumaan anopin omistamassa asunnossa, joutunut tavallaan maksamaan poikani kautta vuokraa silloin tällöin, mutta... eihän se kivaa ole olla riippuvainen sillä tapaa.

SEN olenkin ymmärtänyt, enkä ole sen vuoksi heidän luonaan vieraillut kuin pyydettäessä. En ole soittanut heille useinkaan, pojalleni ehkä pari kertaa kuukaudessa keskimäärin, ja silloinkin on jokin asia.
On näet itselläni kaikkea muuta puuhaa yllin kyllin.

EN aio muuttaa näkökulmaani.
En ymmärrä, mihin se pitäisi muuttaa?
Miniän näkökulmaanko?
Miniän vaatimus vuokran suorituksesta käteisellä eikä pankkiin. Sen ovat voineet tehdäkin.
Miniän käsialalla ylisuuressa kirjekuoressa, ylisuurilla huutomerkeillä: vuokra!

Minä luen tuollaisen protestina, että olisin muka kohtuuton vaatimalla vuokraa.
Miniän valitukset asunnon ahtaudesta... jestas, he ovat aina olleet vapaat etsimään tilavamman.
Miniän valitukset elintasonsa alhaisuudesta, ja siitä ettei ole omakotitaloa, ei ole sitä, ei tätä...
OLEN yrittänyt tuntea empatiaa, mutta kun olen erilainen niin olen...
jos minulla on jokin puutos, tartun toimeen.


Näkökulmani on tämä: myyn asunnon ja poika perheineen saa etsiä tilavamman, halvemman, vähemmän homeisen asunnon ja tietysti kärsivällisemmän vuokranantajan kuin minä.

Kaikki negatiiviset päätelmät miniästä ovat tulleet hänen omista tokaisuistaan ja julistuksistaan: myös asunnon haukkuminen ahtaaksi ja homeiseksi.
Miniä poika ovat vapaat etsimään mieleisensä.

Toivon mitä hartaimmin, että tämän ratkaisuni jälkeen välini miniään paranisivat ja alkaisin löytää hänestä hyviä puolia.
Sitä minä tosissani etsin.

anoppi-toope kirjoitti:

Asuntoni on vuokrattu pojalleni JA miniälle.
"Syytän" heitä molempia, olen KOKO ajan "syyttänyt" molempia.
Olen puhunut pojastani pehmoilijana, puhunut hänen vasikkamaisuudestaan, jämäkkyyden puutteesta, siitä että kasvatukseni jossain kohden meni pieleen.

Kun poikani (kaikki kolme) ovat menneet avioon, olen pyrkinyt tietoisesti käsittämään heidät perheenä, yhteisenä yksikkönä.
Jokainen aikuinen on siis vastuullinen, siis miniäkin.
Hän miniä on joutunut asumaan anopin omistamassa asunnossa, joutunut tavallaan maksamaan poikani kautta vuokraa silloin tällöin, mutta... eihän se kivaa ole olla riippuvainen sillä tapaa.

SEN olenkin ymmärtänyt, enkä ole sen vuoksi heidän luonaan vieraillut kuin pyydettäessä. En ole soittanut heille useinkaan, pojalleni ehkä pari kertaa kuukaudessa keskimäärin, ja silloinkin on jokin asia.
On näet itselläni kaikkea muuta puuhaa yllin kyllin.

EN aio muuttaa näkökulmaani.
En ymmärrä, mihin se pitäisi muuttaa?
Miniän näkökulmaanko?
Miniän vaatimus vuokran suorituksesta käteisellä eikä pankkiin. Sen ovat voineet tehdäkin.
Miniän käsialalla ylisuuressa kirjekuoressa, ylisuurilla huutomerkeillä: vuokra!

Minä luen tuollaisen protestina, että olisin muka kohtuuton vaatimalla vuokraa.
Miniän valitukset asunnon ahtaudesta... jestas, he ovat aina olleet vapaat etsimään tilavamman.
Miniän valitukset elintasonsa alhaisuudesta, ja siitä ettei ole omakotitaloa, ei ole sitä, ei tätä...
OLEN yrittänyt tuntea empatiaa, mutta kun olen erilainen niin olen...
jos minulla on jokin puutos, tartun toimeen.


Näkökulmani on tämä: myyn asunnon ja poika perheineen saa etsiä tilavamman, halvemman, vähemmän homeisen asunnon ja tietysti kärsivällisemmän vuokranantajan kuin minä.

Kaikki negatiiviset päätelmät miniästä ovat tulleet hänen omista tokaisuistaan ja julistuksistaan: myös asunnon haukkuminen ahtaaksi ja homeiseksi.
Miniä poika ovat vapaat etsimään mieleisensä.

Toivon mitä hartaimmin, että tämän ratkaisuni jälkeen välini miniään paranisivat ja alkaisin löytää hänestä hyviä puolia.
Sitä minä tosissani etsin.

Lue lisää

En ole koskaan elämässäni tavannut täydellistä ihmistä enkä täydellisen pahaa ihmistä. Onko sinun miniässäsi mitään hyvää?

On varmasti täysin oikea ratkaisu myydä omistamasi asunto, jos vuokralaiset eivät maksaa vuokraa. Sen ymmärrän täysin. Tosin voihan ne maksamattomat vuokrat laittaa ulosottoonkin, pyytää häädön ja vuokrata jollekin ulkopuoliselle.

Sitä en vain ymmärrä, että kirjoitat koko ajan pahaa miniästäsi. Hänhän ei kuitenkaan käsittääkseni ole tehnyt mitään muuta pahaa kuin ollut osallisena vuokrien myöhässä maksamisessa (osallisena yhtä paljon kuin poikasi). Lukiessani noita kirjoituksiasi, pahempi juttu näyttää olevan se, että miniä ylipäätään on erilainen ihminen kuin hyvä ihminen sinun käsityksesi mukaan. Kenenkään ei tarvitse muuttua muuksi kuin on, mutta kyllä kai ihmisyyteen kuuluu jonkinlainen empatiakyky. Silloin yritetään yleensä miettiä asioita myös toisen näkökulmasta. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta aina voi yrittää ymmärtää.

Voin kertoa vielä yhden esimerkin omasta elämästäni. Appivanhemmillani on kesämökki, varmaankin keskitasoinen noin yleisesti ajateltuna. En ole mikään mökki-ihminen. Aviomieheni haluaa käydä kesällä vanhempiensa luona ja mökki on appivanhemmilleni erittäin tärkeä paikka. Niinpä sitten kävimme aina kesäisin mökillä, koska mieheni ei halua loukata vanhempiaan ja olla esimerkiksi hotellissa lähellä yötä. Mieheni on myös kiltti ja pitää ihan vilpittömästi vanhemmistaan ja minäkin jotenkin koen velvollisuudekseni pitää yllä sukulaissuhteita. Olimme yleensä pari kolme yötä kesässä yötä appivanhempien mökillä ja minulle nuo vierailut olivat lähinnä velvollisuuskäynti. Sitten anoppi alkoi vihjailla, että voisin (siis minä, ei hänen poikansa) osallistua kevätsiivoukseen, koska kuitenkin käytämme mökkiä. Siihen loppui minun mökkivierailut. Anoppi ajatteli minun olevan varmaan riemuissaan saadessani vierailla heidän mökillään ja vielä ihan ilmaiseksi nukkua siellä. Itselleni kyse oli pelkästä velvollisuuden täyttämisestä. Asiat näyttävät erilaisilta eri näkövinkkelistä. Ymmärrän anoppiani, vaikken valitettavasti voi toimia hänen haluamallaan tavalla, koska elän ihan eri elämää kuin hän nyt tai minun iässäni. Ymmärrän jopa sitä, että hän pyytää minua kevätsiivoukseen, koska hänelle on täysin käsittämätön ajatus palkata mökille siivoojaa, vaikka lupasin antaa rahaakin siihen. Ihmiset vain ovat ihan eri sukupolvea ja eri asiat ovat tärkeitä.

anoppi-toope kirjoitti:

Asuntoni on vuokrattu pojalleni JA miniälle.
"Syytän" heitä molempia, olen KOKO ajan "syyttänyt" molempia.
Olen puhunut pojastani pehmoilijana, puhunut hänen vasikkamaisuudestaan, jämäkkyyden puutteesta, siitä että kasvatukseni jossain kohden meni pieleen.

Kun poikani (kaikki kolme) ovat menneet avioon, olen pyrkinyt tietoisesti käsittämään heidät perheenä, yhteisenä yksikkönä.
Jokainen aikuinen on siis vastuullinen, siis miniäkin.
Hän miniä on joutunut asumaan anopin omistamassa asunnossa, joutunut tavallaan maksamaan poikani kautta vuokraa silloin tällöin, mutta... eihän se kivaa ole olla riippuvainen sillä tapaa.

SEN olenkin ymmärtänyt, enkä ole sen vuoksi heidän luonaan vieraillut kuin pyydettäessä. En ole soittanut heille useinkaan, pojalleni ehkä pari kertaa kuukaudessa keskimäärin, ja silloinkin on jokin asia.
On näet itselläni kaikkea muuta puuhaa yllin kyllin.

EN aio muuttaa näkökulmaani.
En ymmärrä, mihin se pitäisi muuttaa?
Miniän näkökulmaanko?
Miniän vaatimus vuokran suorituksesta käteisellä eikä pankkiin. Sen ovat voineet tehdäkin.
Miniän käsialalla ylisuuressa kirjekuoressa, ylisuurilla huutomerkeillä: vuokra!

Minä luen tuollaisen protestina, että olisin muka kohtuuton vaatimalla vuokraa.
Miniän valitukset asunnon ahtaudesta... jestas, he ovat aina olleet vapaat etsimään tilavamman.
Miniän valitukset elintasonsa alhaisuudesta, ja siitä ettei ole omakotitaloa, ei ole sitä, ei tätä...
OLEN yrittänyt tuntea empatiaa, mutta kun olen erilainen niin olen...
jos minulla on jokin puutos, tartun toimeen.


Näkökulmani on tämä: myyn asunnon ja poika perheineen saa etsiä tilavamman, halvemman, vähemmän homeisen asunnon ja tietysti kärsivällisemmän vuokranantajan kuin minä.

Kaikki negatiiviset päätelmät miniästä ovat tulleet hänen omista tokaisuistaan ja julistuksistaan: myös asunnon haukkuminen ahtaaksi ja homeiseksi.
Miniä poika ovat vapaat etsimään mieleisensä.

Toivon mitä hartaimmin, että tämän ratkaisuni jälkeen välini miniään paranisivat ja alkaisin löytää hänestä hyviä puolia.
Sitä minä tosissani etsin.

Lue lisää

otsikossasi kuitenkin sanot nimenomaan että miniäsi on tuhlari, et esimerkiksi että poikasi ei maksa vuokraa ajallaan...

Siitä kirjekuoresta ja kirjainten koosta on minun mielesta aivan turha tehdä mitään johtopäätöksiä, lapsiperheissä vallitsee usein kaaos vaikka siivottaisiin joka päivä (ja miniäsihän ei siivoa, eikö se niin ollut?) joten ehkä on ihan itseään varten kirjoittanut isolla, niin ettei kuori joudu vahingossa vaikka roskiin.

Sannastiina kirjoitti:

En ole koskaan elämässäni tavannut täydellistä ihmistä enkä täydellisen pahaa ihmistä. Onko sinun miniässäsi mitään hyvää?

On varmasti täysin oikea ratkaisu myydä omistamasi asunto, jos vuokralaiset eivät maksaa vuokraa. Sen ymmärrän täysin. Tosin voihan ne maksamattomat vuokrat laittaa ulosottoonkin, pyytää häädön ja vuokrata jollekin ulkopuoliselle.

Sitä en vain ymmärrä, että kirjoitat koko ajan pahaa miniästäsi. Hänhän ei kuitenkaan käsittääkseni ole tehnyt mitään muuta pahaa kuin ollut osallisena vuokrien myöhässä maksamisessa (osallisena yhtä paljon kuin poikasi). Lukiessani noita kirjoituksiasi, pahempi juttu näyttää olevan se, että miniä ylipäätään on erilainen ihminen kuin hyvä ihminen sinun käsityksesi mukaan. Kenenkään ei tarvitse muuttua muuksi kuin on, mutta kyllä kai ihmisyyteen kuuluu jonkinlainen empatiakyky. Silloin yritetään yleensä miettiä asioita myös toisen näkökulmasta. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta aina voi yrittää ymmärtää.

Voin kertoa vielä yhden esimerkin omasta elämästäni. Appivanhemmillani on kesämökki, varmaankin keskitasoinen noin yleisesti ajateltuna. En ole mikään mökki-ihminen. Aviomieheni haluaa käydä kesällä vanhempiensa luona ja mökki on appivanhemmilleni erittäin tärkeä paikka. Niinpä sitten kävimme aina kesäisin mökillä, koska mieheni ei halua loukata vanhempiaan ja olla esimerkiksi hotellissa lähellä yötä. Mieheni on myös kiltti ja pitää ihan vilpittömästi vanhemmistaan ja minäkin jotenkin koen velvollisuudekseni pitää yllä sukulaissuhteita. Olimme yleensä pari kolme yötä kesässä yötä appivanhempien mökillä ja minulle nuo vierailut olivat lähinnä velvollisuuskäynti. Sitten anoppi alkoi vihjailla, että voisin (siis minä, ei hänen poikansa) osallistua kevätsiivoukseen, koska kuitenkin käytämme mökkiä. Siihen loppui minun mökkivierailut. Anoppi ajatteli minun olevan varmaan riemuissaan saadessani vierailla heidän mökillään ja vielä ihan ilmaiseksi nukkua siellä. Itselleni kyse oli pelkästä velvollisuuden täyttämisestä. Asiat näyttävät erilaisilta eri näkövinkkelistä. Ymmärrän anoppiani, vaikken valitettavasti voi toimia hänen haluamallaan tavalla, koska elän ihan eri elämää kuin hän nyt tai minun iässäni. Ymmärrän jopa sitä, että hän pyytää minua kevätsiivoukseen, koska hänelle on täysin käsittämätön ajatus palkata mökille siivoojaa, vaikka lupasin antaa rahaakin siihen. Ihmiset vain ovat ihan eri sukupolvea ja eri asiat ovat tärkeitä.

Lue lisää

Niin, yritän vertautua anoppiisi. Jos pyytäisin miniää vierailemaan mökillä muutamana päivänä kesän aikana, en pyytäisi häntä kevätsiivoukseen. Hoitelisin homman itse, koska olen terve ja hyväkuntoinen.
Vertaisin miniää samoin kuin muihin pyytämiini vieraisiin. En heilläkään ole koskaan siivouttanut yhtään mitään.

On eri asia vierailla mökillä, ja eri asia asua anopilta vuokraamassaan kodissa.

Miniässäni, OLEN ne tuolla aikaisemmin kirjoittanut, on hyvää sitkeys omien asioidensa läpiviemiseen, peräänantamattomuus ja se, että hän osaa pitää puoliaan.
En siis ole puhunut hänestä pelkkää pahaa!

Ne ovat oikeissa kohdin hyviä ominaisuuksia.
Odotapas, mietin lisää...
omaa sisustussilmää, tuntee hyvin eri tuotemerkit erittäin laajalti, tuntee hyvin uutuustuotteet, ostaa lapsilleen parhaan mahdollisen, osaa koristella juhlatilat, tehdä upeat kutsukortit, uskaltaa pistää sisustuksen uusiksi, lastenhoidossa on äärimmäisen tarkka seuraamaan niitä ohjeita, jotka on ottanut omikseen esim.: hän keitti tuttipullot lautaset eli desinfioi ne vielä lapsen ollessa vuoden vanha
(jäi mieleeni, koska olen itse ollut siinä suhteessa huolimattomampi),
ei anna lapsilleenkaan periksi,vaan pitää heidät kunnon kontrollissa. On erittäin tarkka lasten ystävien suhteen, ei hyväksy kaikkia (en tiedä onko hyvä ominaisuus)
... että tällaisia hyviä puolia.

Se mitä pidän pahana ominaisuutena, on se, että hän puhuu pojalleni halveksivasti minun kuulteni ja monien muiden kuullen, esim. :"sinä et ole mikään mies", "olet ämmä", "mikä luulet olevasi", "olet pelkkä puupää", jotka eivät ole leikillään sanottuja, eivätkä edes tilanteeseen kuuluvia. Noita tokaisuja ei ole edeltänyt riita poikani kanssa.
Miniä on omasta mielestään AINA oikeassa, silloinkin kun faktat puhuvat toista. Katson sen huonoksi ominaisuudeksi. Syy on AINA muissa.
Tai enpä tiedä!
Toisekseen on hyvä, ettei kanna turhaa syyllisyyttä.

En odota miniältäni JA pojaltani muuta kuin että saisivat hieman siis hieman järkeä rahan käyttöön. Muun puolesta he saavat olla millaisia "hottentotteja" hyvänsä!
Tai...
syksyn jälkeen en odota rahajutuissa sitäkään. Olen vapauttanut itseni.

..... kirjoitti:

otsikossasi kuitenkin sanot nimenomaan että miniäsi on tuhlari, et esimerkiksi että poikasi ei maksa vuokraa ajallaan...

Siitä kirjekuoresta ja kirjainten koosta on minun mielesta aivan turha tehdä mitään johtopäätöksiä, lapsiperheissä vallitsee usein kaaos vaikka siivottaisiin joka päivä (ja miniäsihän ei siivoa, eikö se niin ollut?) joten ehkä on ihan itseään varten kirjoittanut isolla, niin ettei kuori joudu vahingossa vaikka roskiin.

Lue lisää

Miniä on oikeasti tuhlari, eikä poika maksa vuokraa ajallaan.
Otsikkoon ei mahdu kaikki.
Olen reilusti itselleni todennut, etten TÄLLÄ HETKELLÄ pidä miniästä, ja sen vuoksi tuo painotus!

Miniä ei siivoa, haluaa että vuokra maksetaan käteisellä.
Kirjainten koosta voisi päätellä myös sen, että miniä olisi huononäköinen tai minä olisin sokea.

Tuntiessani miniän henk.koht. tein johtopäätökseksi protestin, asuntohan oli ahdas ja homeinen! Miniän sanojen mukaan.

anoppi-toope kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että miniänä tunnet sympatiaa toista miniää kohtaan ja tahtomattasi vertaat minua anoppiisi!
Olemme kuitenkin kaikki ERI ihmisiä! Oikeasti. Kaikki.

Pääosin poikani ja miniäni ovat maksaneet vuokransa, osittain olen joutunut katsomaan saamisia sormien lävitse ja unohtamaan ne lopuksi iäkseni.

Miniä on vuosien saatossa muuttunut ei-mieleiseksi. Alkutilanne ei ollut niin.
Olen rehellinen, en teeskentele pitäväni hänestä tällä hetkellä.
Toivon, että pystyn pitämään hänestä tulevaisuudessa.
Olen VAIN ihminen, ja minulla on raadolliset tunteet. Kuten muillakin. Vaikka olen anoppi.

EN ole sanonut MISSÄÄN, että poika on kiristetty avioliitton raskauden kautta.
Sanoin asian vain niin kuin se on. En liittänyt toteamiseen adjektiiveja!
SINÄ ITSE, ystäväinen liitit!

Pojan säästöt ovat todella menneet avioliiton myötä. Kuten huomaat, en laita tähän laatusanoja. Totean asian.

Olen sanonut, että minun puolestani saavat ostaa vaikka norsufarmin, kunhan vain maksavat vuokrarästinsä minulle... ensin.

Tulen myymään asunnon syksyllä, ettei KUKAAN voi senjälkeen tulla arvostelemaan MINUA kenenkään orjuuttamisesta. Niin kuin ilmaisit, että pitäisin poikani perhettä IKEEN alla.
Minä!
Voin kuvailla, että tässä kohtaa leukani loksahti alaspäin 20 cm.
Ja tämä anoppimainen kalkkunankaulani myös.

Puurot ja vellit menevät täten omiin kuppeihinsa. Minä poikani orjuuttaja, todella lasken hänet vapaaksi!
Vapaaksi vaikka mihin... en usko, että pojan perhe tulee löytämään yhtä armollista vuokranantajaa.

Olen onnellinen, että löysin vihdoinkin järjen ja oikeuden myös itselleni. Pistän siis orjapiiskani kaappiin.

Lasten synttärikakkuasiani oli kai vanhan kansan nuukuutta.
Silloin ennen vanhaan ajateltiin, että olisi täyttä hulluutta pistää rahoja leipomon leipomiin täytekakkuihin, jos tilaajan luotot korkeilla koroilla painavat päälle kuukausittain.
Mutta... jokainen syököön kakkunsa niin kuin tykkää.
En vetänyt herneitä nenääni siitä, jos sörssäämäni kakkuset eivät kelpaa.
Osaan siinä asiassa nauraa itselleni!
Mutta kun, mutta kun minua silloin tällöin ovat sukulaiset pyytäneet tekemään noita kaakkusia, myös toiset miniät pyytäneet. Eivät toki aina!
Jos EN olisi tarjoutunut, niin SIITÄKIN miniä voisi katsoa tulleensa loukatuksi.

Kakut eivät ole minulle elämää suurempi juttu!

Uskon, että ymmärrät minua vasta sitten, kun olet itse anoppina.
Ihminen kun ei niin kauheasti muutu sisäiseltä olemukseltaan sittenkään... et sinäkään, huomaat vain eräänä aamuna herääväsi... anoppina.
Tulet anoppina huomaamaan, kuinka VAIKEAA on se tasapainoilu, ettet tule syytetyksi puuttumisesta tai hyljeksinnästä tai sortamisesta tai roikkumisesta toisten elämässä.
Huomaat, että kun irrotat nokan, niin pyrstö juuttuu.
Jos siis joku syyttää.
Kaksi muuta miniääni eivät syytä.

SE on erittäin vaikeaa omata lähes jumalalliset kyvyt siinä suhteessa, että osaisi olla perfekt, 100% täydellinen anoppi.

En väitä, ettenkö äitinä toivoisi lapsilleni kaikkea hyvää. Ammatti, asumis, -ja puolisovalintansa he ovat tehneet itse.
Poikien asuminen omistamassani asunnossa on ollut vain ihan käytännön juttu. Pelkästään.

Minulla on paljon, paljon ja vielä enemmän muita ihmissuhteita ja harrastuksia, siis ei voisi vähempää kiinnostaa kuin alkaa seuraamaan päätöikseen aikuisten lastensa elämää.
Se on tylsää! Rakastan vapautta.

Minähän en puutu poikani perheen elämään kuin vuokranmaksun kautta ja silloin kun HE ovat pyytäneet auttamaan rahavaikeuksissaan.
Mikä sekin on minusta erittäin TYLSÄÄ ja kiusallista.

Siinä kyllä vastustan sinua, sillä pidän edelleen suomalaisena varteenotettavana hyveenä rehellisyyttä raha-asioiden suhteen eli velat maksetaan kunnialla pois. Pidän arvossaan ahkeruutta.
Sukumme "normikäytösmallina" toivottavasti tulevat säilymään edelleen nuo ominaisuudet.

Valitettavasti pidän laiskuutta paheena edelleen, silloin kun se tapahtuu TOISEN ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Laiskuus on joskus hyväksi, kun ihminen latautuu ja kerää voimia.

Et arvaakaan, kuinka hyvin tunnen yrittäjän arjen!

Lue lisää

sanoa poikasi vuokrasopimuksen irti.

kai myös kirjoitti:

sanoa poikasi vuokrasopimuksen irti.

Muistetaan, muistetaan, kaikki lain mukaan.

anoppi-toope kirjoitti:

Muistetaan, muistetaan, kaikki lain mukaan.

Eikös sen irtisanomisen voi jättää ostajankin tehtäväksi?

Myötätuntoni sinulle, anoppi. Veljeni perhe ovat samanlaisia tuhlaajia. Eletään yli varojen, ja sitten loukkaannutaan, kun ei enää vipatakaan.

myötätuntoinen kirjoitti:

Eikös sen irtisanomisen voi jättää ostajankin tehtäväksi?

Myötätuntoni sinulle, anoppi. Veljeni perhe ovat samanlaisia tuhlaajia. Eletään yli varojen, ja sitten loukkaannutaan, kun ei enää vipatakaan.

Lue lisää

Voisikin olla kannaltani parempi, jos vain ei vaikuta asunnon myyntiin, että siinä on vuokralainen päällä.
Täytynee yrittää jättää uuden omistajan harteille, niin ei tarvitse tehdä itse sitä "likaista työtä"...
mikä nyt tosin ei ole naurun paikka.

anoppi-toope kirjoitti:

Voisikin olla kannaltani parempi, jos vain ei vaikuta asunnon myyntiin, että siinä on vuokralainen päällä.
Täytynee yrittää jättää uuden omistajan harteille, niin ei tarvitse tehdä itse sitä "likaista työtä"...
mikä nyt tosin ei ole naurun paikka.

Lue lisää

Vuokralaisella on oikeus asua vielä 6kk irtisanomisen jälkee, jos vuokrasopimus on kestänyt yli vuoden. Ei kukaan halua asuntoa, jossa asuu huonosti vuokransa maksava.

Hei Ape!

Nössöllä ja nössöllä on eroja.
Luuletko ihmis-hyvä että yötä päivää töitä paiskovalle miehelle olisi lapsena puurot kannettu valmiiksi eteen?

EHEI! Oikein kiljaisen!
Voi että toivoisin kesk.palstalla kuuluvan äänenkin.

Ei, ei, ei!

Minulla ei ikinä ollut yrittäjänä AIKAA penskoilleni tökkiä valmiiksi puuroihin voisilmiä ja paapotella ja lullutella.

Lapseni olivat ERITTÄIN omatoimisia, niin myös tämäkin poikani.
He kaikki ovat joutuneet tekemään töitä pienestä pitäen, heti kun kynnelle kykenivät.
Heti kun luuttu kädessä pysyi!

Poikani osasi 10-vuotiaana keittää makaronit, perunat ja puurot ym. Imuroida, siivota, pestä omat sukkansa. Leikata ruohot, tehdä lumitöitä jne.
Jotenkin RAIVOSTUTTAA, kun luullaan, että poikani ongelma johtuu pelkästään minusta!

EIKÖ oisi mitenkään mahdollista
eikö, että miniässäkin olisi
pikki-pikkipikkiriikkisen vikaa, edes
pienen hitusen verran?
Please?
Että MINIÄN äidin kasvatuksessa olisi hiekanjyvän verran pielessä?
Mutta ei.
Miniässähän eikä hänen perfekt-kasvatuksessaan ole millimetriäkään vikkaa,vikkaa.
Kaikki vika minussa ja ylivastuullisessa kiltissä pojassani!

anoppi-toope kirjoitti:

Hei Ape!

Nössöllä ja nössöllä on eroja.
Luuletko ihmis-hyvä että yötä päivää töitä paiskovalle miehelle olisi lapsena puurot kannettu valmiiksi eteen?

EHEI! Oikein kiljaisen!
Voi että toivoisin kesk.palstalla kuuluvan äänenkin.

Ei, ei, ei!

Minulla ei ikinä ollut yrittäjänä AIKAA penskoilleni tökkiä valmiiksi puuroihin voisilmiä ja paapotella ja lullutella.

Lapseni olivat ERITTÄIN omatoimisia, niin myös tämäkin poikani.
He kaikki ovat joutuneet tekemään töitä pienestä pitäen, heti kun kynnelle kykenivät.
Heti kun luuttu kädessä pysyi!

Poikani osasi 10-vuotiaana keittää makaronit, perunat ja puurot ym. Imuroida, siivota, pestä omat sukkansa. Leikata ruohot, tehdä lumitöitä jne.
Jotenkin RAIVOSTUTTAA, kun luullaan, että poikani ongelma johtuu pelkästään minusta!

EIKÖ oisi mitenkään mahdollista
eikö, että miniässäkin olisi
pikki-pikkipikkiriikkisen vikaa, edes
pienen hitusen verran?
Please?
Että MINIÄN äidin kasvatuksessa olisi hiekanjyvän verran pielessä?
Mutta ei.
Miniässähän eikä hänen perfekt-kasvatuksessaan ole millimetriäkään vikkaa,vikkaa.
Kaikki vika minussa ja ylivastuullisessa kiltissä pojassani!

Lue lisää

Miniä on kehittymätön, eikä kanna sitä vastuuta, jota pitäisi. Syyllistä on aika hedelmätöntä miettiä täältä käsin.

Sinun kirjoituksessa pisti simään tämä "ylivastuullinen ja liian kiltti" poikasi. No sellainen hän tosiaan vaikuttaa olevan. Ja kun vikoja haetaan, niin vika se on sekin. Ja kun siihen mietitään syitä, niin voisiko ainakin yksi tekijä olla se, että jo niin pienenä PITI ottaa paljon vastuuta, kuten juuri kerroit.

ja kiltti kirjoitti:

Miniä on kehittymätön, eikä kanna sitä vastuuta, jota pitäisi. Syyllistä on aika hedelmätöntä miettiä täältä käsin.

Sinun kirjoituksessa pisti simään tämä "ylivastuullinen ja liian kiltti" poikasi. No sellainen hän tosiaan vaikuttaa olevan. Ja kun vikoja haetaan, niin vika se on sekin. Ja kun siihen mietitään syitä, niin voisiko ainakin yksi tekijä olla se, että jo niin pienenä PITI ottaa paljon vastuuta, kuten juuri kerroit.

Lue lisää

Mieluummin se on niin, kuin että olisin omistautunut tökkimään voisilmiä pojan puuroon.
Taisi oli liikaa vastuuta.
Poika oli lapsenakin näppärä ja nopea oppimaan, että laitoin ikään nähden liikaa hänen harteilleen?
Ehkä poika ja miniä ovat sellainen yhtälö keskenään, joka ruokkii molemmissa heidän heikkoja puoliaan.

anoppi-toope kirjoitti:

Mieluummin se on niin, kuin että olisin omistautunut tökkimään voisilmiä pojan puuroon.
Taisi oli liikaa vastuuta.
Poika oli lapsenakin näppärä ja nopea oppimaan, että laitoin ikään nähden liikaa hänen harteilleen?
Ehkä poika ja miniä ovat sellainen yhtälö keskenään, joka ruokkii molemmissa heidän heikkoja puoliaan.

Lue lisää

Jos olisin sinä, niin näiden tietojen perusteella mitä tästä keskustelusta ilmenee, toimisin seuraavasti.

Myisin asunnon pois. Ilmoittaisin siitä pojalle ja miniälle rauhallisesti, nätisti ja vakaasti. Mitään perustelemisen ja puolustelun tarvetta ei ole, mutta jos siihen tilanteeseen joutuisin, niin en syyttäisi ja moittisi heitä, vaan sanoisin vaan, että minun on aika järjestää tämä asia nyt näin. Jos nuoret syyttäisivät minua jotenkin, sanoisin, että tämä kuvio vaan ei toimi (vuokrat maksamatta tai jatkuvasti myöhässä) ja nyt vaan on aika mennä eteenpäin tässä asiassa.

Tästä voi seurata ihan mitä vaan. Parhaassa tapauksessa tästä tulee nuorille "kriisi" joka sysää heitä oikeaan suuntaan.

Jos olisin sinä, niin luottaisin poikaani. Luottaisin, että hänestä löytyy tarpeeksi vahvuutta ja järkeä. Uskoisin, että asiat järjestyvät ja elämä kantaa. Aika näyttää mihin suuntaan asiat etenevät ja miten ne järjestyvät. Voi käydä hyvin tai vähemmän hyvin, mutta sille äiti ja anoppi ei voi mitään. Nuorten on annettava tehdä omat ratkaisunsa ja myös omat virheensä. Näin se vaan menee.

Toope on ihan ihan oikealla asialla ja tiellä. Toivotaan, että asiat nytkähtävät hyvään suuntaan - vaikka sitten kriisin kautta. Usein asiat vaativat pientä tai suurempaa kriisiyttämistä, jotta uutta ja parempaa voi syntyä.

anoppi-toope kirjoitti:

Hei Ape!

Nössöllä ja nössöllä on eroja.
Luuletko ihmis-hyvä että yötä päivää töitä paiskovalle miehelle olisi lapsena puurot kannettu valmiiksi eteen?

EHEI! Oikein kiljaisen!
Voi että toivoisin kesk.palstalla kuuluvan äänenkin.

Ei, ei, ei!

Minulla ei ikinä ollut yrittäjänä AIKAA penskoilleni tökkiä valmiiksi puuroihin voisilmiä ja paapotella ja lullutella.

Lapseni olivat ERITTÄIN omatoimisia, niin myös tämäkin poikani.
He kaikki ovat joutuneet tekemään töitä pienestä pitäen, heti kun kynnelle kykenivät.
Heti kun luuttu kädessä pysyi!

Poikani osasi 10-vuotiaana keittää makaronit, perunat ja puurot ym. Imuroida, siivota, pestä omat sukkansa. Leikata ruohot, tehdä lumitöitä jne.
Jotenkin RAIVOSTUTTAA, kun luullaan, että poikani ongelma johtuu pelkästään minusta!

EIKÖ oisi mitenkään mahdollista
eikö, että miniässäkin olisi
pikki-pikkipikkiriikkisen vikaa, edes
pienen hitusen verran?
Please?
Että MINIÄN äidin kasvatuksessa olisi hiekanjyvän verran pielessä?
Mutta ei.
Miniässähän eikä hänen perfekt-kasvatuksessaan ole millimetriäkään vikkaa,vikkaa.
Kaikki vika minussa ja ylivastuullisessa kiltissä pojassani!

Lue lisää

Vaikutat olevan aika lailla raivoa täynnä, sen verran paljon olet käyttänyt ISOJA kirjaimia noissa kommenteissasi. On varmaan kaikkien osapuolten kannalta hyvä, että purat raivoasi tällä palstalla.

Mielestäni on ihan turha syyttää aikuisten ihmisten käytöksestä vanhempia. Kasvatus on meitä muokannut, mutta mitäpä se syyttely auttaa. Hieman kyllä vaivaa se, että mielestäsi miniä on kaikkien ongelmien syy poikasi perheessä. Sinä teet asuntosi kanssa niin kuin parhaaksi näet. Kukaan ei varmaan pitkän päälle katsele vuokriaan maksamattomia vuokralaisia. Itse olen tänä vuonna pistänyt pihalle ulosottomiehen avustuksella yhden. Nykymaailmassa noita toisten kustannuksella eläviä loisia riittää joka niemeen ja notkelmaan.

Parisuhteessa on kuitenkin kaksi aikuista ja on jotenkin hämmästyttävää lukea täydellisestä pojasta, hänet kasvattaneesta täydellisestä äidistä ja täysin epäkelvosta miniästä. Poikasi on aikuinen ihminen. Jos hän ei hyväksy vaimonsa toimintaa, hänen on se vaimolleen tehtävä selväksi. Jos heillä on sellainen työnjako, että vaimo hoitaa kodin ja lapset ja mies on ansiotöissä, niin anopin ei pidä siihen ratkaisuun puuttuman. Elävätpä poikasi ja miniäsi millä tavalla tahansa, se on heidän asiansa. Minusta tuntuu näiden sinun kirjoitustesi perusteella, että inhoat miniääsi, koska hän on niin erilainen kuin sinä. Et kai ole kateellinen hänen huolettomasta elämän asenteestaan tai katkera siitä, että poika valitsi täysin erilaisen vaimon kuin sinä? Et kai vain kiristä poikasi perhettä tai poikaasi jotenkin tuon omistamasi asunnon avulla? Jos poikasi asuu halvalla asunnossasi, se ei tarkoittane, että hänen perheensä on sen takia tilivelvollinen sinulle rahankäyttötavoistaan? Jotenkin noista vastauksista on jäänyt sellainen kuva, että poikasi ei loppujen lopuksi ole sinulle paljon velkaa. Sinua ärsyttää enemmänkin tuo miniän rahankäyttö. Sekään ei ole minulle selvinnyt, onko miniä todellakin se henkilö, joka sitä rahaa käyttää ja päätöksiä tekee. Onko poikasi myös saanut säästäväisyydestä tarpeeksi ja nauttii kuluttamisesta?

.... kirjoitti:

Vaikutat olevan aika lailla raivoa täynnä, sen verran paljon olet käyttänyt ISOJA kirjaimia noissa kommenteissasi. On varmaan kaikkien osapuolten kannalta hyvä, että purat raivoasi tällä palstalla.

Mielestäni on ihan turha syyttää aikuisten ihmisten käytöksestä vanhempia. Kasvatus on meitä muokannut, mutta mitäpä se syyttely auttaa. Hieman kyllä vaivaa se, että mielestäsi miniä on kaikkien ongelmien syy poikasi perheessä. Sinä teet asuntosi kanssa niin kuin parhaaksi näet. Kukaan ei varmaan pitkän päälle katsele vuokriaan maksamattomia vuokralaisia. Itse olen tänä vuonna pistänyt pihalle ulosottomiehen avustuksella yhden. Nykymaailmassa noita toisten kustannuksella eläviä loisia riittää joka niemeen ja notkelmaan.

Parisuhteessa on kuitenkin kaksi aikuista ja on jotenkin hämmästyttävää lukea täydellisestä pojasta, hänet kasvattaneesta täydellisestä äidistä ja täysin epäkelvosta miniästä. Poikasi on aikuinen ihminen. Jos hän ei hyväksy vaimonsa toimintaa, hänen on se vaimolleen tehtävä selväksi. Jos heillä on sellainen työnjako, että vaimo hoitaa kodin ja lapset ja mies on ansiotöissä, niin anopin ei pidä siihen ratkaisuun puuttuman. Elävätpä poikasi ja miniäsi millä tavalla tahansa, se on heidän asiansa. Minusta tuntuu näiden sinun kirjoitustesi perusteella, että inhoat miniääsi, koska hän on niin erilainen kuin sinä. Et kai ole kateellinen hänen huolettomasta elämän asenteestaan tai katkera siitä, että poika valitsi täysin erilaisen vaimon kuin sinä? Et kai vain kiristä poikasi perhettä tai poikaasi jotenkin tuon omistamasi asunnon avulla? Jos poikasi asuu halvalla asunnossasi, se ei tarkoittane, että hänen perheensä on sen takia tilivelvollinen sinulle rahankäyttötavoistaan? Jotenkin noista vastauksista on jäänyt sellainen kuva, että poikasi ei loppujen lopuksi ole sinulle paljon velkaa. Sinua ärsyttää enemmänkin tuo miniän rahankäyttö. Sekään ei ole minulle selvinnyt, onko miniä todellakin se henkilö, joka sitä rahaa käyttää ja päätöksiä tekee. Onko poikasi myös saanut säästäväisyydestä tarpeeksi ja nauttii kuluttamisesta?

Lue lisää

Taidan jankuttaa.
Olen täällä sanonut pari kertaa, että he saavat käyttää rahansa mihin hyvänsä, kunhan hoitavat vuokrarästit.
Olen myös antanut rahaa esim. lääkärikuluihin tai vastaaviin.
Summaa kertyy, etten viitsi joka euroa alkaa laskemaan.

Asiani on ratkaistu! Asunto menee myyntiin. Poikani perheineen on vapaa kiristämisestäni (=niin kuin asian ilmaisit)
ja juuri tämän vuoksi,
että minut käsitetään kiristäjänä ja painostajana, niin myyn asunnon.

Ennen vanhaan asiat käsitettiin toisin. Mutta ajat muuttuvat ja minun on muututtava sen mukana.

Haluan suoda pojalleni ja hänen perheelleen mahdollisuuden asua "vapaasti" tämän jälkeen.
Olen kirjoittanut useaan otteeseen, että EN ole täydellinen, olen ihminen, olen raadollinen, olen tehnyt virheitä.

Miksi minut käsitetään niin, että pitäisin itseäni sen vuoksi täydellisenä, kun oletan, että sovitut vuokrat maksetaan?
Olen painostaja, kun maksan heidän puolestaan.

Olen kiristäjä, kun muutaman kuukauden odottelun jälkeen, kysyn selitystä.

Miksi minua pidetään kiristäjänä, jos olen antanut heille rahaa lääkkeisiin, kun he ovat sitä pyytäneet?
Miksi minua pidetään miniän syyttäjänä, jos käsitän, että he molemmat ovat vastuussa taloudenpidostaan?

Ei ymmärrä, tämä vanha ihminen, ei.
Kiitos hyville neuvojille. Ongelmani alkaa kohta olla ratkaistu. Tiedän mitä tulen tekemään.
Ei minulla sen jälkeen ole ongelmaa poikani perheen suhteen.
HE voivat elää miten tykkäävät.
Olen mahdottoman onnellinen, jos he ovat tyytyväisiä elämäänsä! Ja jos miniä eräänä päivänä tulee sen minulle sanomaan, että hänen elämässään on kaikki melkoisen kivasti.
Voi sitä onnenpäivää!

ja kiltti kirjoitti:

Jos olisin sinä, niin näiden tietojen perusteella mitä tästä keskustelusta ilmenee, toimisin seuraavasti.

Myisin asunnon pois. Ilmoittaisin siitä pojalle ja miniälle rauhallisesti, nätisti ja vakaasti. Mitään perustelemisen ja puolustelun tarvetta ei ole, mutta jos siihen tilanteeseen joutuisin, niin en syyttäisi ja moittisi heitä, vaan sanoisin vaan, että minun on aika järjestää tämä asia nyt näin. Jos nuoret syyttäisivät minua jotenkin, sanoisin, että tämä kuvio vaan ei toimi (vuokrat maksamatta tai jatkuvasti myöhässä) ja nyt vaan on aika mennä eteenpäin tässä asiassa.

Tästä voi seurata ihan mitä vaan. Parhaassa tapauksessa tästä tulee nuorille "kriisi" joka sysää heitä oikeaan suuntaan.

Jos olisin sinä, niin luottaisin poikaani. Luottaisin, että hänestä löytyy tarpeeksi vahvuutta ja järkeä. Uskoisin, että asiat järjestyvät ja elämä kantaa. Aika näyttää mihin suuntaan asiat etenevät ja miten ne järjestyvät. Voi käydä hyvin tai vähemmän hyvin, mutta sille äiti ja anoppi ei voi mitään. Nuorten on annettava tehdä omat ratkaisunsa ja myös omat virheensä. Näin se vaan menee.

Toope on ihan ihan oikealla asialla ja tiellä. Toivotaan, että asiat nytkähtävät hyvään suuntaan - vaikka sitten kriisin kautta. Usein asiat vaativat pientä tai suurempaa kriisiyttämistä, jotta uutta ja parempaa voi syntyä.

Lue lisää

Näin minä teen. Puhut ihan asiaa!